tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Kärttypäivä

Onkohan minulla menossa jotkut ennenaikaisen PMS-oireet vai todella ennenaikaiset vaihdevuodet, kun tänään on vituttanut kuin pientä oravaa jolla on käpy jäässä ja hampaat katki? Syy numero 1. ketutukseen on tietystikin työ. Lähin pomo (joka ei virallisesti ole pomo, mutta on kumminkin se ihminen, joka kertoo mitä milloinkin tehdään) ei osaa antaa palautetta suoraan. Eilen taas työkaverin kautta sain kuulla, että hän oli purnannut jollekulle toiselle jostain sellaisesta, joka saattaa liittyä läheisesti minuunkin tai olla liittymättä, mistä tuosta tietää. Kuulemma tyhmiä kysymyksiä liikaa. Onko muka olemassa tyhmiä kysymyksiä? Ei! Lisäksi minä en ymmärrä vihjauksia, en pieniä semmoisia enkä aina edes suurempiakaan, mutta suoraa puhetta ymmärtäisin ihan hyvin.

Toinen asia on sitten nyppinyt jo vähän aikaa muutenkin: negatiivinen palaute työstä tulee isojen pomojen kautta eikä tältä lähimmältä pomolta. Mielestäni osaan ottaa negatiivista palautetta vastaan, ymmärrän että sitäkin tulee ja se on aina helpompi ottaa opiksi jostain selkeästi sanotusta asiasta. Mutta tässäkin arvostaisin kovasti jos se palaute tulisi todellakin siltä lähimmältä pomolta eikä yläkierteellä sellaisten pomojen kautta, joilla ei ole oikeasti tietoa siitä meidän työ- ynnä muusta tilanteesta. Ja joka tapauksessa tämä lähin pomo olisi noin muutenkin läheisempi, nämä isot pomot ovat sellaisia, joiden kanssa en päivittäin joudu tekemisiin, molemmat ovat jääneet melko kaukaisiksi.

No joka tapauksessa tänään ymmärsin mitä iloa on oikeasti Rammsteinin musiikista. Tällaisina päivinä, kun itsensäkin tekisi mieli sanoa "Räyh!", kunnon raskas musiikki on ihan ykkösasia. Ja huomenna on taas uusi päivä, on huomattavan todennäköistä että huomenna ei vituta enää yhtään niin paljoa kuin tänään.
Rammsteinin lisäksi olisi kyllä kaivannut tänään exääni, sitä jonka kanssa asuin muutaman vuoden yhdessä. Hänelle pystyi aina purkamaan työhuoliaan, vastavuoroisesti hän purkasi omiaan minulle. Lisäksi hänelle uskalsi vähän arkaluontoisempaakin kertoa, hän kun vuosikaudet kertoi minulle paljon sellaista, mitä ei salassapitosopimusten mukaan olisi saanut tietää olevan olemassakaan. Joten vuoroin vieraissa, oli siis varsin luontevaa laverrella hänelle kaikki omat työasiat, joita ei olisi saanut ääneen sanoa toimiston ulkopuolella.
Olin jo tarttua Messengeriin purnatakseni hänelle tänään, ensimmäistä kertaa muuttoni jälkeen, mutta se paholainen ehti livistää sieltä. Ja tuo yksi riivatun työnarkomaani oli melkein seiskaan asti töissä, niin ei siitäkään ole ollut tänään kauheasti iloa. Onneksi sain nyt suurimpia höyryjä purettua eräälle toiselle kaverille, raukka kun oli oikeastaan ainoa uhri lähimaastossa...

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Blogi vaihtaa kohta nimeä

Eipä tämä blogin nimi ole juuri enää ajankohtainen. Seuranhaku internetin kautta näyttäisi tuottaneen sen verran tulosta, että aktiivinen haku on laitettu nyt jäihin. Poistin Suomi24:sta profiilini, mitäpä se siellä roikkumaan kun akuuttia kiinnostusta sitä kohtaan ei juuri enää ole? Enkä ole muuten ainoa, joka on nostanut verkot vesiltä, tämä löytämäni tapaus teki saman liikkeen myös.

Niin, hän kotiutui lyhyeltä lomareissultaan eilen puolen päivän jälkeen ja sain kutsun tulla syömään. Kyllähän me tietysti söimmekin, mutta monen monta tuntia tuli käytettyä myös lähekkäin kiehnäämiseen. Mikäs sen parempaa? Tosin kyllä hieman mietin, että mahtaakohan tällä vastapuolella olla mielessä lopulta muuta kuin seksi... Kovasti kyseinen aihe kiinnosti nimittäin eilen, jouduin kuitenkin ihan käytännön syistä kieltäytymään. Harmittaa ihan pikkuisen, olisihan sitä itsekin tehnyt mieli, mutta toisaalta kyllä mielelläni odottelen vähän aikaa ja katselen, että mikä on tilanne noin muuten. Tämän viikon aikana varmaan selviää paljon siitä asiasta, koska läheisemmän kontaktin estävä lääkekuuri sen ajan kestää. Riittääkö vastapuolella mielenkiinto odotella vielä monta päivää?

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Treffit takana

Mitäpä sitä sanoisi tähän nyt? Tuli istuttua tänään pari tuntia sen yhden tapauksen kanssa kahvilassa. Ihan mukava tyyppi, jos tilanne olisi toinen saattaisin harkita toistakin tapaamista. Mutta ikävä totuus on se, että tällä hetkellä sukat pyöri jaloissa ihan toisen miehen takia, siihen kuvioon nyt ei mahdu yksi "ehkä lupaava"-tapaus. Mikään kerralla jalat alta keikauttava adonis tuo tämänpäiväinen ei ollut, ihan mukiinmenevää seuraa kumminkin, mutta mutta...

Lisäksi tämä yksi paholainen oli vierailta mailta vihjannut ostaneensa minulle tuliaisen. Tuliaisen! Kahden tapaamisen ja yhden suudelman jälkeen! Jestas. No ei se vielä mitään, astetta pahempaa on tiedossa: oli tullut myös viaton (?) ajatus, että olisihan se kiva siellä jonkun kanssa olla, mutta joskus toiste sitten. Tuonhan siis voi tulkita vain yhdellä tavalla... Järkevä aivopuoliskoni naurahtaa kevyesti, eihän hän siellä yksin ole, vaan jonkun tuttavapariskunnan kanssa. Ei niin järkevä aivopuoliskoni sen sijaan otti ja suli jo monta päivää sitten, joten se ei kommentoi asiaan mitään.

Kävin taas joutessani vilkaisemassa Cityn deitin tarjonnan, mutta pyh, eipä tuolta taaskaan löytynyt mitään mielenkiintoista. Tietysti minun mielenkiinto taitaa olla tällä hetkellä vähän muissa asioissa, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Suomi24:n puolella on tällä hetkellä hiljaista, ei tietysti mikään yllätys, kun menin sen tekstini poistamaan sieltä. Jäljellä on siis mitäänsanomaton profiili eikä viestejä ole hetkiin tupsahdellut.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Voe ny yhyren kerran kun ei tiedä miten päin olisi

Otsikko on taas 100% paikkaansa pitävä. Minä en tiedä oikein miten tässä nyt oikein yrittäisi pysytellä nahoissaan. Tämä meikäläisen sekoittanut tapaus vaikuttaa aivan liian ihanalta ollakseen totta. Ja otetaan nyt huomioon, etten ole nähnyt häntä tänäänkään, viitaten edelleen siihen hänen lomamatkaansa. Ehkä ensi viikolla (toivottavasti!) tapaamme taas. Jo pelkkä ajatus saa sisäelimet vaihtamaan paikkaa tai siltä ainakin tuntuu. Tiedän tiedän, olen aivan sekaisin ja jossain vaiheessa tulen taas järkiini, mutta siihen asti aion kyllä hehkuttaa täysillä.

Jotta asiat eivät olisi näin yksinkertaisia, minulla on huomenna treffit tosiaan toisen miehen kanssa. En sitten perunut niitä vaikka mielessä kävi. Katsotaan nyt mutta aika ihmemies saa vastassa olla, että olisi mahdollisuuksia. Nyt toivon kumminkin (enkä ensimmäistä kertaa elämässäni) että minulla olisi sellainen kiva pieni kristallipallo, josta voisi tarkistaa, että kumpaa tässä nyt kannattaisi suosia. Ei kellään olisi myydä sellaista, sattumoisin?

Eikä tässäkään vielä kaikki, nyt tarjouksessa olisi samaan pakettiin vielä kolmaskin yksilö! Ei, en ole katsonut liikaa ostos-tv:tä, vaan tuossa eilen illalla eräs vanha tuttu alkoi vaihteeksi taas vihjailla vähän siihen suuntaan että olisi kiva kuulemma jatkaa parin viikon takaisesta. Kyse on vanhasta tutusta, johon chatin kautta ihan alunperin tutustuin, mutta olemme samassa koulussakin. Ja koko ajan tässä reilun vuoden aikana on ollut jonkinasteista kiinnostusta puolin ja toisin. Se oli kuihtua sinä aikana kun minä asuin ex-avomieheni kanssa, mutta eron jälkeen on juttuja viritelty ihan uudelle mallille. Ja pari viikkoa sitten, oman kämpän saamisen ja toden teolla alkaneen sinkkuelämän kunniaksi tuli päädyttyä samojen lakanoiden väliin.
No, nyt olisi tarjolla uusintaa, mikä ei kieltämättä olisi ehkä pahin mahdollinen idea, mutta saa nyt nähdä. Voi kyllä olla, että on viimeiset hetket käsillä sen suhteen, joten tilaisuus kannattaisi varmaan käyttää hyödyksi. Kuitenkin kyseessä on sellainen tyyppi, jota syystä tai toisesta HIMOITSEN. Mitään romanttista meidän välillä ei ole, olisi ehkä ollut jos hän olisi sitä ehdotellut, mutta epäilen sitä silti. Vaan tämmöisenä "vakipanona" on ihan jees. Tai olisi, jos ei tupakoisi. Viime maanantaina sain pitkästä aikaa muistutuksen siitä, mikä ero on tupakoijan ja tupakoimattoman suutelemisella! Pisteet jälkimmäiselle.

torstaina, tammikuuta 25, 2007

Ihmeellisiä viestejä

Oli tuohon minun profiiliini tullut tuossa päivänä muutamana ihan puhdas seksiseuratarjouskin, vaikka tekstissä luki selvällä suomenkielellä "Seikkailijat älkööt vaivautuko" ja "tositarkoituksella". No mutta eihän sitä nyt pidä miehiltä liikaa vaatia, tämä tapaus osasi kirjoittaa, joten on hyvinkin ymmärrettävää, ettei sellaiselta voi lukutaitoa olettaa.
Viestin kiinnostavin osa oli kuitenkin se, että hän tarjoutui mahdollisesti maksamaan -krhm- palveluksista. Pieni lisä ei tekisi pahaa köyhän opiskelijan taloudessa, joten aloin miettiä millaisia summia sitä pyytäisi. Pari sataa? Äh, sillä ei maksa kunnolla edes kuukauden vuokraa, joten ainakin tuplasti se summa. Tai enemmänkin. Olisihan se hulppeata, kyllä sillä hinnalla voisi pari kertaa viikossa käydä paneskelemassa. Vaan menisi siinä kaikki ilo seksistä, jos siitä liiketoimen itselleen tekisi. Eli kiitos, mutta ei kiitos, kaikesta huolimatta.

Ja ulkomaaneläviltä ei voi näemmä välttyä: joku italialais-iranilainen oli laittanut viestiä myös, hoono soomi mutta olsou veri päd inlis. Ei taida olla kauheasti tulevaisuutta semmoisella suhteella. Varmasti miesparan sydän nyt murtui kun jätin kylmästi vastaamatta. Voi kuitenkin lohduttautua ajatuksella, että eipä ole ainoa, joka on jäänyt vastausta paitsi.

Tämä tapaus "sukat pyörii jaloissa" on harmillisesti lyhyellä lomareissulla, niin että emme ole maanantain jälkeen nähneet. Ei minulla kyllä ole kaikki kotona, laukkaan töistäkin vilkuilemassa hänen kotisivujaan, kuvia lähinnä ja hänen profiiliaan Suomi24:ssa, siellä kun on pari semmoista kuvaa, joita ei kotisivuilta löydy. Objektiivisesti katsoen hän ei välttämättä ole ihan niitä klassisella tavalla komeimpia miehiä mitä löytyy, mutta ei minun miesmakuni ole ennenkään niitä klassisia linjoja noudattanut. Niin että pirusti se silmää miellyttää juuri tuollaisena! Ja muutenkin, ei nimittäin ole mikään taukki. Voi että, kunpa tästä tulisi jotakin.

tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Mites tästä eteenpäin?

Kas niin, palattuani sen verran maanpinnan läheisyyteen että muistini pelaa, tajusin että minullahan on toinen tapaaminen sovittu lauantaiksi. Siis toisen miehen kanssa! Mitä tässä nyt oikein tekisi? Menisi paikan päälle silläkin uhalla, että sekin tapaus osoittautuu täydelliseksi? Peruisi tapaamisen, joko syyn rehellisesti kertoen tai sitten ei? Tämä tapaus ykkönen on kuitenkin matkoilla eli siinä mielessä minulla ei olisi muuta ohjelmaa lauantaille.

Lisäksi tässä on semmoinenkin ongelma, että siitä on vuosikausia kun olen viimeksi tällä tavoin tapaillut ketään. En tunne oloani oikein... miten sen nyt sanoisi... varmaksi tämmöisessä tilanteessa. Mukavaahan se tietysti on viettää aikaa miellyttävän (tuo on kyllä aliarviointia, parempi termi olisi vaikkapa "upea" tai "loistava" tai "erittäin mielenkiintoinen") ihmisen seurassa, ei tarvitse pingottaa eikä miettiä koko ajan seuraavaa siirtoaan. Jaa-a, ehkä minun pitäisi vain heittää suurimmat pohdinnat sikseen ja nautiskella tilanteesta. Mistä sen tietää miten ihanana sekin jatkuu ja minne asti?

Siivoilin tänään vähän profiiliani, poistin sieltä sähköpostiosoitteen ja siivoilin suosikkejani. En nyt enää ihan välttämättä halua sähköposteja tuolta, eiköhän tässäkin ole jo ihan tarpeeksi. Ehkäpä piilotan koko profiilinikin, saahan sen taas näkyville jos tulee tarvetta viritellä verkot vesille uudestaan.

maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Tähänkö se loppui?

Voi hyvänen aika, jäikö tämä seuranhakublogin pitäminen tähän? Ei voi olla totta, en voi uskoa tätä, eihän minun pitänyt olla liikenteessä edes tositarkoituksella. Niin vain kävi että tänään heti oli jo toiset treffit ja... No, on hän ainakin hyvä suutelemaan, vähän liiankin hyvä, tunnen itseni täysin aseettomaksi. Tilanne siis paranee vain.

Tämä ei voi olla totta, hetikö ensimmäinen kolahtaa noin? Ensimmäinen todella lupaava profiili, se ainoa jolle ylipäänsä itse kirjoitin aloitusviestin, kaikki muut ovat ottaneet ensin yhteyttä minuun. Se ensimmäinen, jonka tapasin. Voiko todellakin käydä näin satumainen onni että se ensimmäinen tärppäisi?

Tiedetään, tiedetään, jäitä hattuun ja jäitä pöksyihin. Kaksi tapaamista vasta takana, mistä sitä tietää paljastuuko kaveri ammattialkoholistiksi, työnarkomaaniksi, tuhlariksi, pihtariksi, kukasta kukkaan lentäväksi Auervaaraksi, huijariksi, valehtelijaksi, psykopaatiksi, mustasukkaiseksi, sitoutumiskammoiseksi tai joksikin muuksi vastaavaksi. Mutta hei, kai ihminen nyt saa haaveilla? Ainakin kun tietää mikä on haaveen ja todellisuuden raja? Jos hymyilytti viime yönäkin nukkuessaan, niin taatusti tänä yönä tekee sitä kahta suuremmalla syyllä.

sunnuntaina, tammikuuta 21, 2007

Uusi blogi

Kiitos Blogi.fi:n jonkinasteisen toimimattomuuden, joudun vaihtamaan tämän seuranhaku-blogini tänne. Tässä alla ovat kaikki edelliset postaukset.

21.1.2007: Tillin tallin
Kyllä nyt on tyttö ihan tillin tallin. Tänään oli todellakin treffit juurikin sen tyypin kanssa jota olen tässä kuolannut jo... viikon tai jotain semmoista. Ei lainkaan pahan oloinen tapaus, päin vastoin. Voi hyvänen aika sentään. Nyt juuri ei päästäni irtoa yhtään tämän järkevämpää ajatusta, joten jätetään tältä illalta tähän. Kirjoittaja kuitenkin mitä todennäköisimmin nukkuu ensi yön hymyillen.
Ja peukut pystyyn: voi jos tästä tulisi jotain enempääkin.

20.1.2007: Jänskättää
Helkkari, pakko kirjoitella tänään vielä toistamiseen. On sitten tapaaminenkin sovittu huomiseksi sen edellisen tekstin tapaus kakkosen kanssa, nimenomaan siis sen, jonka profiilia kuolasin jo useita päiviä sitten, sen jonka kotisivut sanoin kolunneeni läpi. Kyllä nyt meikätytöllä sukat pyörii jaloissa!

Toinenkin treffitarjous tuli, mutta valitettavasti huomisilta ehti siis mennä jo. Ensi viikolla hän ei kuulemma ehdi iltaisin ja minä taas en päivisin, joten se siirtynee viikon päähän.
Vähän kyllä epäilyttää, meni sanomaan kuvistani että nätti tyttö. No joo, pärstä voisi tietysti olla pahempikin, mutta silti... Vanhalle epäilijälle tuo on kuin punainen vaate: kun noin kauheasti pitää kehua, niin mitä mahtaa olla takana? Erkki Epätoivoinen? Hannes Haluan-Vain-Seksiä-Ja-Mahdollisimman-Pian? Lauri Läheisriippuvainen? Ilmari Imartelija? Oli mikä oli, mutta tulee kuitenkin kokemaan elämänsä yllätyksen, katsoisin olevani suhteellisen immuuni moisille tapauksille.

20.1.2007: Treffiehdotuksia
Eilisestä kolmesta on jäljellä enää kaksi, vielä kun tietäisi miten siitä kolmannesta pääsee nätisti eroon. Kuvattomien profiilien deittailu on aina riski, tiedetäänhän se ja tällä kertaa ketunraudat napsahtivat minun nilkkaani. Eräs lupaavan oloinen tapaus laittoi postissa kuvansa ja... No, alkeelliset kohteliaisuussäännöt estävät minua kuvailemasta sitä sen enempää, tyydyn vain toteamaan että vaikka minun rimani ulkonäön suhteen on matala, on se silti rima, joka on ylitettävä. Tämä ei tehnyt sitä.

Mutta juu, tapaus kaksi, tämä kuolaamani mies sai siis eilen sähköpostin mukana puhelinnumeronsa ja tänään sitten puhelin piipahti viestin merkiksi: lähtisinkö tänään tai huomenna treffeille? Tänään ei käy, huominen sen sijaan käy mainiosti.
Tosin katselin eilen läpi hänen kotisivujaan oikein suurennuslasin kanssa. Vaikuttaa varsin hyvältä edelleen, mutta hiipi yksi pelko pers'kannikoiden väliin: tyyppi ehtii noin tuhanteen paikkaan ja miljoonaan hommaan, harrastuksia löytyy mahdottomasti ja kaikkea muuta, niin että mahtaakohan hänellä olla aikaa minkäänlaisen suhteen virittelyyn? Minulle ei kuitenkaan riitä vähempi kuin kaikki.
Voin jo sieluni silmin nähdä miten tässä käy: mies soittaa aina silloin tällöin kun hänellä on aikaa ja pyytää käymään. Minä lupaan tietysti ilomielin, mahdollisesti perun omia menojanikin sen takia ja kaiken kaikkiaan odotan vain puhelinsoittoa, josko tänä iltana... Tai ehkä huomenna. Tai jos nyt edes ensi viikolla. Joo, yksi mikä on varma, niin EI. Ei-ei-ei-ei.

Ja lopulta tapaus nro 3, jonka kanssa tässä nyt on muutama posti vaihdeltu. Profiilista löytyy kasvokuva, jonka perusteella voisi sanoa jopa söpöksi. Sitähän ei tietysti tiedä, valokuvat kun eivät aina kerro ihan koko totuutta, mutta tuon pohjalta on hyvä lähteä. Hän sai tänään postiinsa minun kuvani, joten katsotaan uusiiko hän sen treffitarjouksensa vai vaikeneeko iäksi. Jäämme odottelemaan.

19.1.2007: Ahistus maksimus
Nonee, nyt viimeistään alkaa ahistaa! Tällä hetkellä on tiedossa ainakin kolme kiinnostunutta miestä, jokaiselta on odotettavissa postia (yhdeltä jopa puhelu!) minä hetkenä tahansa. Tämä onkin siis hyvä hetki hipsiä viikonlopuksi äiteen helmoihin pakoon.

Niin, päivän paras uutinen on se, että tämä jo muutaman päivän kuolaamani tapaus oli kirjautunut vihdoin ja viimein Suomi24:een, huomannut lähettämäni viestin ja vastannut siihen. Oi minkä voltin olin tehdä aamulla kun luin postini! Kotisivujenkin osoite selvisi, niin että pääsin vähän tarkemmin tonkimaan kyseisen herran taustoja. Ei paha, ei ollenkaan paha. Lisäkuviakin löytyi ja vaikuttaa ulkoisesti varsin söpöltä kaverilta, minun silmissäni ainakin. No sehän nyt tiedetään, että minä en todistettavasti näe mitään, mutta ei anneta sen haitata.
Vastalahjaksi hän sai minun kotisivujeni osoitteen, josta selviää osoitetta ja puhelinnumeroa lukuunottamatta ihan kaikki. Nyt sitten jännätään että mitä tuleman pitää. Tämä kaveri oli jo profiiliinsa laittanut, että mielellään tapaisi mahdollisimman pian. Koska laitoin puhelinnumeroni postiin mukaan, pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa luuri pirahtaa viikonloppuna. Siinä mielessä siis taktinen vetäytyminen korpikylään ei ole kovin fiksua, mutta en koe vielä ihan täysin parantuneeni tuosta kurkkutaudista, joten se tapaaminen ei nyt viikonloppuna onnistuisi kuitenkaan.

Toisaalta... Minulta löytyy aikaisempaa kokemusta siitä, kun sähköpostilaatikko on täynnä mitä mielenkiintoisimpia maileja miehiltä. En todellakaan ole ensimmäistä kertaa netistä seuraa hakemassa! Viimeksi kun hain, sain Cityyn laittamaani ilmoitukseen toista sataa vastausta ja niistä semmoinen vajaa tusina lopulta karsiutui siihen pisteeseen, että enemmänkin vaihtelimme posteja. Näistä noin puolet tapasin livenä ja kaikkien kohdalla kävi sama juttu: "Ihan jees, mutta..." Sadasta vastauksesta huolimatta siis huomasin, että jäljellä oli enää yksi, josta olisi tuleva viimeinen oljenkorteni koko seuranhakujupakassa. No, sen viimeisen oljenkorren kanssa asuimme yhdessä muutaman vuoden, että se oli semmoinen korsi.
Tarinan opetus olkoon siis se, että vaikka kuinka monta lupaavaa tapausta olisi sähköpostilaatikkoon asti tullut, ei sitä koskaan tiedä että mitä lopulta tapahtuu ja kenen kanssa.

18.1.2007: Kakskyt, kolkyt, nelkyt ja ehkä enemmänkin
Mielenkiinnolla olen joissain profiileissa vertaillut henkilön ikää ja valokuvia keskenään. Olen aina pitänyt itseäni huonona arvioimaan kenenkään ikää, mutta ehkä kyse onkin siitä, että se ON vaikeata eikä vain minun huonoudesta kyseissä hommassa.

Muutaman kerran olen törmännyt sellaisiin tapauksiin, että ikää ei profiilin mukaan ole vielä edes kolmeakymmentä, mutta kuvan "ikä" huitelee jo neljässäkympissä ja ylikin. Joitakin maailma ja elämä ei oikeasti ole säästellyt ja he näyttävät paljon ikäistään vanhemmilta. Teini-ikäisenä se on varmasti hauskaa kun pääsee rafloihin sisälle ja saa Alkosta viinaa kun kakaramaisemmat kaverit jäävät moisista huvituksista ulkopuolisiksi. Mutta kolikolla on kääntöpuoli: jos kaksivitosena on nelikymppisen näköinen, niin oliko se sen arvoista? Käy vähän jopa sääliksikin. Toisaalta jos he pysyvät nelikymppisen näköisinä pitkälle viidettä vuosikymmentään, niin se ei varmaan ole kauhean paha juttu ainakaan heidän mielestään?

Sitten on näitä, jotka lähentelevät myös kolmeakymmentä, mutta nassu (ja yleensä myös muu tyyli: viikset, hiukset, vaatteet) näyttää teinipojalta. Katselin männä iltana erästä itseni ikäistä tai ehkä vuoden vanhempaa inssinplanttua, joka varmaan joutuu vieläkin näyttämään Alkossa paperinsa. Ainakin jos niihin kuviin on uskomista. Lisätkää mielikuvaan vielä ohuet amisviikset ja tekstistä maininta BMW-kerhon jäsenyydestä, niin stereotypia on valmis... Ei sillä että minulla olisi mitään bemareita vastaan, semmoisista on vain hyviä kokemuksia, mutta rajansa kaikella.

Mutta ei se silti niin yksinkertaista ole. Minun täytyy ottaa tähän esimerkkinä kolmikymppinen exäni, joka ajoi eräänä kesänä hiuksensa pois ja kasvatti leukaparran. Kaveri miehistyi ihan silmissä, sanoin että tuli kymmenen vuotta lisää ikää ulkonäköön. No ei ehkä ihan kymmentä, kahdeksan kenties? Ei hän silti vielä nelikymppiseltä näyttänyt, ei sinne päinkään. Toisaalta, ei hän ennen tätä ulkonäön muutosta näyttänyt parikymppiseltä, niin että en sitten tiedä että mihin väliin ne vuodet sijoittuvat? Ehkä kyse on enemmänkin olemuksesta: ennen hän oli semmoinen söpö naapurinpoika, vähän niinkuin Vaahteramäen Eemeli, jälkeenpäin taas Äijä, isolla Ä:llä.

Nyt sitten tämä tapaus Suomi24:sta, jonka perään kuolaan ainakin virtuaalisesti (ei ole vieläkään kirjautunut sisään profiiliinsa, prkl!) on suunnilleen samanikäinen exäni kanssa. Ei oikein uskoisi, on niin paljon vanhemman oloinen. En sano näköinen vaan oloinen. Mutta ei häntäkään kovin paljoa yli kolmekymppiseksi erehtyisi luulemaan, niin että tässä nyt on taas epäsuhta: kaksi kolmikymppistä miestä, jotka näyttävät suunnilleen ikäiseltään, mutta toinen on toista vanhemman oloinen. Ei käy järkeen, ei.

Jahas, pitänee varmaan siirtyä itsekin tästä peilin eteen tutkimaan (olemattomia, toivottavasti) ryppyjään. Olenkohan minä muiden silmissä teini vai täti?

17.1.2007: Tuhon päivä
Kymmenen tunnin työpäivän jälkeen ei jaksa riiaaminen paljoa enää kiinnostaa, ei edes virtuaaliriiaaminen. Lisäksi nyppii taas pari asiaa.

Se yksi lupaavan oloinen tapaus laitteli sähköpostia että tällä hetkellä tilanne vaikuttaa siltä että joku toinen naula on vetänyt. Kiva tietysti että ilmoitti, tiedänpähän olla odottamatta lisäposteja siltä taholta.

Toinen tapaus laittoi myös postia ja vastasin hänelle, mutta nyt onkin sitten ollut hiljaista. Ei siinä kai mitään, mutta kun tyyppi kuitenkin sompailee Suomi24:ssa ja minunkin profiilia on käynyt vilkuilemassa viimeksi muutama tunti sitten, mutta vastausta postiin ei vain kuulu. Onko posti siis mennytkään perille vai onko jossain linjoilla joku torakka syönyt arvokkaan bittivirran? Eikö gmaili toimi? Vai riittikö se vastaukseni karistamaan tämän(kin) tapauksen pois kimpustani?

Niin ja sitten vielä se yksi tapaus, joka ainakin profiilinsa (myös ne kuvat!) perusteella olisi ihan just semmoinen tyyppi että saattaisi kovaksi keitetyltä miestennielijältäkin mennä jalat alta. Laitoin hänelle viestiä, mutta hän ei ole nyt pariin päivään kirjautunut koko palveluun sisälle. Niin että tässä kaivattaisiin jonkinlaista kauko-sähköshokkilaitetta, joka antaisi napauksen joka kerta kun profiilin postilaatikkoon pamahtaa viestiä. Vastais ny...

Ja sitten miehet haukkuvat naisia hankaliksi, vaikka ovat sitä itse mitä suurimmassa määrin!

16.1.2007: Vääriä lauseita
Määrähän ei laatua korvaa, se tiedetään. Olen ollut huomaavinani, että tuolla Suomi24:ssa on kovin vähän senlaatuisia ilmoituksia, jotka sopisivat minulle. Huolimatta siitä että profiileja yli sata tuhatta ja että luultavasti ainakin puolet niistä on miesten profiileja. Miltei jokaisessa profiilissa on vähintään yksi väärä lause tai ainakin väärä sana väärässä paikassa.
"Rock-henkinen", semmoista minusta ei saa tekemälläkään.
"Vasemmistolaisuus", koska itse olisin valinnut omaksi sanakseni oikeistolaisuus, niin tämä taitaisi mennä jotensakin myttyrälle.
"Pelaa WoWia", niin vissiin, en pelaisi edes sitten vaikka vanha tietokoneeni sitä kykenisi pyörittämäänkin.
"Olen katseenkestävä, komeaksikin kehuttu", mutta takaatko että olet sitä myös minun mielestäni, häh? Meikäläisen miesmaku on yllättänyt joskus itsenikin ja kun pahimmoilleen sattuu, niin sillä ulkonäöllä ei ole karvankaan väliä.
"Fiksut ja viehkeät neidot laittakaa viestiä", no joo, omaa fiksuuttani en ole koskaan epäillyt, mutta viehkeyttäni sitäkin enemmän. Liittyy aika pitkälle varmaan tuohon edelliseen, miten määritellään viehkeä?

Mutta ehkä noita vääriä lauseitakin pahempia ovat kirjoitusvirheet. Kun ihminen ilmoittaa olevansa ammattikorkeakoulun käynyt eikä osaa/viitsi/halua kirjoittaa vaikkapa maiden tai bändien nimiä isolla eikä tiedä että välimerkkien jälkeen tulee välilyönti, herää väkisin epäilys, että oliko se nyt ammattiKORKEAkoulu vai ammattikoulu vai jäikö se peruskoulukin puolitiehen...

Eijeijei, korjaan! Pahinta kaikesta on se, että ei ole kirjoittanut mitään, ei vääriä lauseita, ei virheitä, ei mitään. Semmoisiakin profiileja löytyy, mitäköhän niillä mahdetaan saavuttaa?

15.1.2007: Naah
Hohhoijaa että ihmisellä voi olla kelju olotila, aivan käsittämätön kurkkukipu, niin että tablettien nieleminen sai melkein itkemään. Ei paljoa tee mieli edes verkossa roikkua.

Eräs oli laittanut ehdotuksen kuvien vaihdosta, mutta jos mies ei osaa kirjoittaa profiiliinsa muuta kuin "selviää myöhemmin", niin saa minun puolestani olla. Lisäksi minua epäilyttää kovasti, jos toinen mainitsee olevansa urheilullinen ja pukeutuvansa trendikkäästi. Leveät hartiat, kapea korvienväli ja trendipellet... ei kiitos.
Toisaalta minusta on kyllä iän ja "koulutuksen" myötä tullut vähän nirso. Exäni oli melko tarkka vaatteistaan ja jotenkin se miesten vaatteiden mulkoilu on tarttunut minuunkin. Miinusta tulee kuluneista kengistä ja jonkun firman mainostakista. Tosin suurempia miinuksia tulee myös lötköpötkö-lökäpöksyistä ja puuhelmistä, huh siunatkoon. Noh, vaatteethan ovat oikeastaan vain pintaraapaisu ja lopulta on aivan yhdentekevää minkänäköinen vaatekasa sängyn vierestä löytyy, mutta olisi se tietysti kiva ettei tarvitsisi edes Stockalla hävetä seuralaistaan.

Laitoin muuten sähköpostiosoitteen profiiliini ja yksi tarttuikin jo lankaan. Nimenomaisesti juurikin se, jonka toivoin moisen liikkeen tekevänkin. Tiedä sitten, toivottavasti mies ei pelästynyt kirjoittamaani romaaninalkua. Joskus lähtee näppis lapasesta niin pahoin että tekstiä syntyy täydellisen jonninjoutavistakin seikoista. Niin ja laitoin kuvanikin menemään, voihan olla että mies sitäkin pelästyy. Ei olisi eka.

15.1.2007: Aamuyöstä
On se totta jukoliste kumma ettei ihminen saa edes nukuttua enää. No, onneksi unettomuus tai taudit eivät estä virtuaalideittailua.

Keksin muuten selityksen sillekin, minkä takia tuo Suomi24:n treffipalvelu oli sunnuntaipäivänä jumissa. Siellähän ovat ne kaikki epätoivoiset joilla jäi lauantain baari-illasta luu jakajan käteen ja kotimatkan joutui taittamaan yksin. Luultavasti myös ne tapaukset, jotka saivat jonkun raijattua kämpilleen, mutta se joku oli kadonnut aamuyön tunteina. Niin se on pakko olla...

Vastailin taas yhteen uuteen viestiin, mutta tiedä nyt sitten, että menevätkö ne perille vai eivät. Ilmeisesti viestin toimittamisessa on ollut ongelmia tuossa palvelussa, joten pisti vakavasti mietityttämään, jos laittaisi sähköpostiosoitteensa sinne profiiliin. Saisivat sitten mahdolliset kiinnostuneet kirjoitella suoraan postia.

Osui jostain profiilista silmiin erinomainen vertauskuva: "ruma kuin rekan alle jäänyt hirvi". Tuo täytyy pitää mielessä, se on loistava kuvaus juuri meikäläisestä. Saa nähdä miten monta chattituttavuutta onnistun tuolla nitistämään. Ei tarvitse enää laittaa kuvan osoitetta saadakseen miehet hiljenemään, eiköhän tuokin riitä.

Niin todellakin, meikäläisen "paheisiin" kuuluu myös chattailu, on kuulunut jo kauan mutta nyt vasta viime aikoina sitä(kin) kanavaa on voinut seuranhakuun käyttää. Ei sillä että käyttäisin, olen toistaiseksi tavannut 6 vuoden aikana vain kaksi chatissa tavattua ihmistä livenä. Toisen ihan kaveripohjalta, toisen vähän vähemmän kaveripohjalta, tosin jätin tuolloin kertomatta hänelle olevani varattu. Eli se siitä romanssista, mutta samojen lakanoiden väliin kyllä päädyimme jokin aika sitten, vaivaiset puolitoista vuotta sen jälkeen kun olimme tavanneet.

Chateissa on yleensä se paha vika, että iso osa porukasta on jostain muualta kuin Tampereen seudulta. Cityn sokkotreffit ja Suomi24:n 22+ ovat lähes pääsääntöisesti pääkaupunkilaisten valloittamia. Tampere-chateissa on sitten porukkaa vähemmän ja aktiivisuus muutenkin alhaisempi. Tosin eilen illalla eksyin Tampere-chattiin ja sieltä löytyi peräti kaksi henkilöä, jotka täyttivät vaatimukseni fiksusta juttuseurasta. Toinen sai sähköpostiosoitteeni (laitoin hänelle kuvan menemään, voi olla että jatkossa ei kuulu mitään), toiselle - voi kissan ikenet - puhelinnumeron. Tyhymä!! Saa nyt nähdä että mitä tapahtuu, jos mitään. Tälle puhelinnumerohäiskälle täytyy jossain vaiheessa laittaa myös kuvaa menemään, eipähän elättele mitään ruusuisia haaveita.

14.1.2007: Toimimattomuutta
"Palvelu on tilapäisesti ruuhkautunut suuren käyttäjämäärän vuoksi. Pahoittelemme tilannetta." kertoi Suomi24:n treffipalvelu sen jälkeen kun oli ensin puolisen tuntia takkuillut, ladannut minuuttikaupalla sivuja ja ollut kerrassaan toimimaton. Heko heko. Minä ymmärtäisin, jos lauantai-iltana tuossa 20-22 olisi ruuhkaa mutta että sunnuntaina puolilta päivin?

Toistaiseksi tuo Suomi24:n palvelu on osoittautunut ehkä lupaavimmaksi paikaksi. Cityn deittiä olen seurannut suht aktiivisesti jo parikin kuukautta ja olen huomannut, että siellä pyörivät samat ilmoitukset. Liian monesti äskettäin laitettua ilmoitusta lukiessani olen kokenut deja vu-ilmiön: olen lukenut tämän saman tekstin joskus aikaisemminkin.
Match.com taas ei ole oikein vakuuttanut, jotta sitä voisi käyttää täysipainoisesti pitäisi maksaa ja kolmekymppiä kuukauden käyttöoikeudesta ei oikein tunnu hyvältä idealta.
Ja Plazan Sinkut ei ole sekään hirveästi miellyttänyt, jokin vain tökkii.

Suomi24:sta on löytynyt jo muutama profiili suosikkeihini lisättäväksi. Lisäksi viestejä on tullut jokunen, yhteen vastasinkin jo. Tiedä sitten menikö perille vai lopahtiko äijän kiinnostus. No, sittenpä lopahti, olin olevinani rehellinen, joten omapahan on vikansa. Voi olla kyllä että parempi niin ettei vastausta kuulu, asuu omien sanojensa mukaan melkein sadan kilometrin päässä Tampereelta ja on "viikonloppuisä". Saattaa olla liian kova pala purtavaksi minulle.

13.1.2007: Valokuvia, valokuvia!
Koska tarjontaa on paljon, päätin aluksi rajata hakuni vain niihin profiileihin, joissa on kuva mukana. Olen kuitenkin päättänyt etten antaisi sen kuvan puutteen häiritä. Ja kärjistetystihän asiat ovat niin että ne joilta puuttuu kuva, ovat aivan susirumia ja ne joilla on kuva, ovat pinnallisia p*skiaisia. Saa siis valita.

Muutamalla miehellä on aika ruusuinen käsitys itsestään. Ruumiinrakenteeksi oli merkitty normaali vaikka kuvat paljastivat että ylimääräistä on ja paljon. Tosin eteen osui yksi tapaus, joka mainitsi olevansa pyöreä, mutta sen oli pakko olla virhe. Tai ainakin lataamissaan kuvissa näytti vähintäänkin normaalilta. Naama ehkä oli vähän pyöreänlainen, mutta kropassa ei ollut kyllä sanomista. Ehkä pieni mahanpoikanen, mutta sitähän ei lasketa.

Eräs näytti ihan Brad Pittiltä, toinen muistutti Tom Cruisea ja kolmas Samuli Torssosta. Ei ole niin noiden kiiltokuvapoikien perään, se Torssos-klooni miellytti näistä eniten. Eräs, joka ei muistutanut ketään julkkista oli kuitenkin tehnyt kieron tempun: hänellä oli kuvassa kissa sylissään! Jos miehellä on kissa sylissä, ei hänessä voi olla vakavaa vikaa, eihän?

Muutamien tai oikeastaan aika useidenkin kodalla valokuvat kyllä suorastaan itkettävät. Eivät siksi että malli olisi niin onneton, mutta kuvien laatu! On huonolaatuisella kännykkäkameralla peilin kautta otettuja kuvia, vielä huonomman webbikameran kautta otettuja, ylivalottuneita, huonosti rajattuja, rakeisia, sumuisia ja kaikkea muuta, mitä ei julkisuuteen pitäisi päästää. Nykyisellä digikameroiden aikakaudella ei pitäisi olla liikaa vaadittua, että vaikka pyytäisi jotakuta kaveria nappaamaan sellaisen hyvälaatuisen "edustuskuvan". Ja jos ei kehtaa, mutta omistaa kameran, niin aika monessa alkaa olla jo ajastin, joten käyttöohjeet kauniiseen käteen ja sen käyttöä opiskelemaan. Ei se niin vaikeata voi olla.

12.1.2007: Seuranhaun aloituspäivä
No oikeastaan laittelin jo eilen profiileja Suomi24:n treffipalstalle ja Match.comiin, joten ei tämä nyt ihan ensimmäinen päivä ole. Tänään olen sitten illan surffaillut läpi kys. paikkojen tarjontaa. Sitähän riittää, miehiä on linjoilla pilvin pimein. Luulisi olevan siis liiankin helppoa, mutta ei.

No ensimmäiseksi on tunnustettava, että olen jokseenkin pulska. Jo se karsii suuren osan ilmoituksista pois, kun haetun naisen pitäisi olla hoikka ja urheilullinen ja mikä tärkeintä, painonkin pitäisi olla tietyissä rajoissa. Jotkut olivat ihan kilon tarkkuudella määritelleet painorajat, tosin alaraja oli yleensä siellä 45 kilon tietämillä. Onhan toki tärkeätä ettei nainen paina 67 kiloa enempää, 68-kiloinen on jo tankkilaiva.

Löytyi jo yksi melkein sopivakin ilmoitus, oikein kuvan kera eikä kuvattu henkilö ollut lainkaan pahannäköinen. Into tyssäsi kuitenkin ilmoitustekstiin: kristilliset arvot! Kirkkkoon kuulumaton ateisti, Newtonia ja Einsteinia palvova tiedehörhö ei liene sopivaa seuraa, ainakaan mitään pidempää suhdetta ajatellen. Hampaita kiristellen jätin sen ilmoituksen sikseen.