sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Herkuttelemassa

Perjantaina oli Pirkanmaan Yrittäjät ry:n kevätkaronkka MetroAutoAreenalla ja sinne suuntasimme DI:n kanssa. Hän kuuluu kyseiseen yhdistykseen, yrittäjä kun on kaiken muun lisäksi. Ensimmäinen kerta kummallekin ja luultavasti myös viimeinen, sillä paikalla oli kuuleman mukaan kolmisen tuhatta henkeä! Ruuhkaa ja tungosta oli siis ihan riittämiin. Lisäksi tapahtuma oli selkeästi suunnattu noin 20 vuotta meitä vanhemmille: taustamusiikkina Matti Eskon "Hyvää Huomenta Suomi" ja illan pääesiintyjänä Virve Rosti. Joka tapauksessa virallisen osuuden jälkeen päätimme hieman aikaa katsella tilannetta ja ruokajonojen muodostuttua melkoisen pitkiksi, totesimme että lienee parempi liueta tiehensä ja mennä vaikka jonnekin keskustaan syömään.

Vaan minne, kun kerran oli oikein ykköset päällä kummallakin? Kas siinä pulma. DI:n "kantapaikka" Hella&Huone oli valitettavasti laittanut jo keittiönsä kiinni, samoin oli tehnyt joku toinenkin ravintola, jonne DI soitti. Tiiliholvi sen sijaan oli auki ja sieltä löytyi pöytä kahdelle vartin varoitusajalla. Taksin nokka siis kohti Kauppakatua.
Tiiliholvi oli meille kummallekin outo paikka entuudestaan, emme olleet siellä käyneet koskaan aikaisemmin. Nimenä se oli tuttu, kuuluihan se Aleksin Ravintoloiden ketjuun, samalla ketjulla on useita muitakin hyviä paikkoja Tampereella. Aluksi pöytään saattanut tarjoilija tuntui hieman nuivalta, mutta se taisi olla vain alkuvaikutelma se, palvelu pelasi ihan viimeisen päälle.
Ruuan valinnan kanssa päädyimme helpoimpaan vaihtoehtoon, valitsimme kumpainenkin kokin menun. DI otti siihen vielä viinipaketin lisäksi, minä päänsäryn pelossa tyydyin pelkkään veteen, joka toimii kaikkien ruokien kanssa. Menu käsitti tällä kertaa seuraavanlaiset ruokalajit:
  • Kevyesti savustettua poronseläkettä & muhennettuja kevään korvasieniä

  • Tuoretta kevätparsaa & appelsiinihollandaise

  • Paahdettua siikaa & mustekala-tomaattisalaatti & bouillabaissevinegretti

  • Raparperivanukas & parsajäätelö & raparpericlafoutis


  • Täytyy tunnustaa, että ravintolasanasto ei ole ihan täydelleen hallussa, niin että en lopultakaan tiedä kaikista ruokalajeista täsmälleen mitä ne olivat, mutta joka ainoa oli viedä kielen mennessään. Aivan kertakaikkisen herkullista! DI kiitteli myös valittuja viinejä ja sen verran minäkin niitä maistelin, että voin heikolla viiniasiantuntemuksellani sanoa niiden sopineen ruokien kanssa yhteen hyvin. Kalliiksihan se tuli, Tiiliholvi ei ole mikään halpispaikka, mutta kyllä se oli joka sentin arvoista (ja varsinkin kun DI tarjosi).

    lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

    Kännykkää ostamassa

    Tämän päivän Sosiaalisesti Rajoittuneet osui niin oikeaan kuin vain osua voi! Täytyy varmaan printata tuo ja ripustaa työpaikalle sermiin kiinni.

    Työni ohessa olen perehtynyt joltisestikin mobiiliteknologioihin. Nuo yritys- ja multimediapuhelimet alkavat olla jo liian teknisiä jopa insinöörille. Mitä sitten tavalliset käyttäjät? On PTT:tä, WAPia, webbiä, VoIPia, GPRS:ää, GPS:ää, HSCSD:tä, 3G:tä, MMS:ää, emaileja, toimisto-ohjelmia, WLANia, message readeria, bluetoothia, infrapunaa (kuka sellaista enää käyttää?), musiikkisoitinta, internet access pointeja jos jonkinlaisia, device managereita, kalenteria, herätyskelloa, yksikkömuuntajaa, profiileja, teemoja, näytönsäästäjiä, puhelunsiirtoja, transfer-mahdollisuuksia, hands freetä, autosarjoja, langattomia näppäimistöjä, ulkoisia GPS-laitteita, puhelunestoja, kuva- ja videogallerioita, karttoja, navigointia... Muistan ensimmäisellä viikolla työpaikassani kysyneen eräästä laitteesta, että voiko tuolla soittaa. Kyllä sillä soittaakin voi, kuului vastaus. Jotenkin vain tuntuu että siitä kännykän alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ollaan lipsuttu pitkälle sivupoluille.

    No, kyllä minulle kelpaisi vaikkapa uusin kommari tai joku vastaava käyttöön, ainakin jos joku muu maksaisi meikäläisen nettisurffailut. Minulla kun ei ole läppäriä ja kotona käydessä olisi kiva joskus päästä nettiinkin. Mieluummin kuitenkin kantaisin mukanani puhelinta (olkoonkin että se on melko iso ja pahuksen painava) kuin läppäriä. Mutta tässä on nyt unohdettu ne peruskäyttäjät, ne jotka tarvitsevat sitä puhelinta puheluiden soittamiseen ja vastaanottamiseen ja tekstiviestien lähettämiseen. Ihan oikeasti, kyllä sellaisiakin vielä löytyy!

    keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

    Lisää Caedes-taustoja

    Oli taas töissä iltapäivästä aikaa lusmuta, joten tässä uusimmat löytöni Caedesista. Enjoy!

    Fisuja
    Kukkia
    Lisää kukkia
    Fraktaaleja
    Muriyakkanni
    Joutsen

    tiistaina, huhtikuuta 24, 2007

    "Jos et koodaa, et saa!"

    DI päästi tänään suustaan otsikon lausahduksen. Tilanne vaatii hieman selvitystä, luulisin.
    Olimme DI:n kanssa pizzalla tuossa illankorvalla ja lähdimme siitä sitten kämppiämme kohti. Minulla olisi koodaamista, hänellä olisi töitä tehtävänä, joten tänään ei ole oikein otollinen päivä meikäläisen lähteä hänen luokseen illaksi. Vähän siinä tietysti mietittiin sitäkin vaihtoehtoa, mieli olisi kummankin tehnyt ja varsinkin kun minulta alkaa olemaan menkat loppu, niin että minusta olisi ollut makuuhuoneessakin jotain muuta iloa kuin pelkkä seura. DI sanoi siihen pahoittelevan näköisenä, että kyllä hänen nyt täytyy olla tiukkana, hommat on saatava valmiiksi huomiseksi. Minä vastasin, että ei se mitään, onhan minullakin tekemistä. Vastaus tähän kuului: "Niin, onhan sullakin tekemistä. Eli mä voin hyvillä mielin sanoa että hus koodaamaan siitä, niin loppuviikosta saatat saadakin". Eli jos en koodaa, en saa...

    maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

    Migreeni iski jälleen

    Kuukautiset (okei, nyt voi herkimmät lukijat siirtyä muualle) alkoivat perjantaina ja normaalisti se tarkoittaa samalla sitä että myös migreeni lykkää päälle. Se saattaa tulla jo joitain päiviä ennen menkkojen alkuakin. Vaan ei näkynyt perjantaina. Eikä lauantaina. Ehdin jo riemastua, jos sitä ei tulisikaan.
    No ainahan sitä toivoa saa, mutta eilen sitten sekin vihulainen iski iltapuolesta. Otin viimeisen täsmälääkkeen ja odottelin yötä ja aamua kylmä rinki takamuksen alla, että jos aamulla särkee taas eikä minulla ole lääkettä enempää ennen kuin pääsen apteekista hakemaan. Migreeni oli armollinen eikä tuhonnut tätä päivää kokonaan, särky alkoi vasta taas tuossa iltapäivän tienoilla ja alkaa nyt (17.20) suunnilleen voitettu lääkkeen ansiosta. Toivottavasti se pysyykin poissa, illalla olisi tanssitunti ja kaikkinainen liikunta on pahasta migreenin aikana.

    Minun pitäisi aloittaa tänään ohjelmointikurssin harjoitustyön tekeminen. Enpä olekaan sitä lykännyt kuin viime tippaan, palautus olisi nimittäin huomenna. Huh sentään, mikä laiska paska oikeasti olen! Onhan tuo deadline ollut tiedossa jo ainakin kuukauden, kauemminkin enkä ole tikkua laittanut ristiin sen hyväksi. Juuri tyypillistä meikäläiseltä: älä tee tänään mitään sellaista, jonka voit jättää huomennakin tekemättä.

    lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

    Huulipunaa

    Alunperin minua korvensi maksaa 32 euroa huulipunasta, mutta nyt ymmärrän jo paremmin miksi ihmiset ovat halukkaita maksamaan muutamaa euroa korkeampaa hintaa kosmetiikasta. Tuo Helena Rubinsteinin huulipuna on oikeasti parempaa kuin halpishuulipunat! Se tuntuu hyvältä huulilla, kestää kohtuullisesti ja näyttääkin hyvältä. Kyllä siitä ilosta jo maksaa mielellään enemmänkin.

    perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

    Ihmissuhdemietintöjä

    En tiedä pitäisikö minun olla huolissani, erittäin huolissani vai mielissäni siitä, että DI:n suusta on viime aikoina lipsahdellut pari ihmissuhteisiin liittyvää kommenttia. Tai ehkä minä vain liioittelen, muutama puolihuolimattomasti sanottu lause vain kiinnittyy aivopoimuihini ja ne saavat liian suuret mittasuhteet.

    Joka tapauksessa ensimmäinen lausahdus tuli maailmaan keskiviikkoiltana, olin DI:n luona illan ja myös yön. Vietimme iltaa ihan rauhassa, DI teki töitä tietokoneella ja minä istuksin sohvalla lukien. Yhtäkkiä hän sitten tokaisi, että on se vaan kiva, kun olet siinä, että on mukavampaa kun on toinen vieressä vaikka nyt töitä joutuukin tekemään, mutta tietää kuitenkin koko ajan että toinen on siinä. Ei siinä kai mitään, voin allekirjoittaa mokoman lausahduksen itsekin, mutta se että mies sen huomaa ja uskaltaa sanoa ääneen niin... No, olihan tuo tietysti kiva kuulla.

    Eilen DI kutsui minut taas illaksi/yöksi luokseen ja kun talon alaovi oli lukossa, soitin hänelle että tulisi avaamaan sen. Asunnolle päästyämme hän sanoi, että voisi oikeastaan antaa vara-avaimensa minulle. Okei, tähänkin on tietysti ihan käytännön syyt, aika usein ilta-aikaankin hänen luonaan käyn, niin hänen ei sitten joka kerta tarvitsisi tulla minua erikseen päästämään sisälle. Ja toisekseen vara-avain on nyt hänen veljellään, joka lähtee puoleksi vuodeksi rauhanturvahommiin ulkomaille, niin että siitä vara-avaimesta on siellä varmasti harvinaisen vähän iloa.
    Eihän vara-avaimen antaminen nyt mikään maailman isoin asia ole. Mutta on se kuitenkin vähän, ainakin minulle. Sillä mistäpä muustakaan se vajaa neljä vuotta kestänyt yhdessä asuminen exäni kanssa olisi alkanut kuin siitä, että hän antoi asuntonsa avaimen minulle? Ihan järkisyyt siinä avaimen antamisessa silloinkin oli, mutta hän ei koskaan huomannut sitä takaisin pyytää. Ja niin siinä sitten kävi, että eräänä päivänä huomasimme asuvamme käytännöllisesti katsoen yhdessä joten minä sitten irtisanoin silloisen kämppäni ja muutimme virallisesti yhteen.

    Okei okei, vara-avaimen antamisesta on pitkä matka yhteenmuuttamiseen eikä se nyt välttämättä edes tarkoita mitään sen suuntaista, joten eipä tässä kai suurempaa syytä huoleen ole. Antaa siis asioiden lutviutua omalla painollaan, eihän tässä hätää ole.

    torstaina, huhtikuuta 19, 2007

    Caedes.net: mielettömiä taustoja

    Tänään haluan esitellä paikan, josta ei ole ulospääsyä: Caedes Desktop Backgrounds. Jos siis kaipaat tietokoneesi työpöydälle taustakuvaa sen vanhan ja väsyneen tilalle, niin tuolta niitä löytyy. Jopa liiankin kanssa.

    Koska en voi nimetä tuolta yhtä tai edes muutamaa omaa suosikkiani, lätkin tähän nyt suoria linkkejä erilaisiin kuviin, jotka omaa silmääni miellyttävät. Totuushan on se, että noin 75% noista kuvista voisi suoralta kädeltä lisätä omiin suosikkeihinsa, mutta valitettavasti tietokoneessani ei ole kuin yksi näyttö, joka sen taustakuvan vaatii...

    Ruusuja, ruusuja, ruusuja...
    Out Of The Mist
    Snow White
    9-11-01...The Tragedy
    Simply Red

    Muita kukkia...
    Purity
    Desirable
    Purple Orchid

    Sööttejä eläinkuvia...
    Jetlag Jaguar
    Don't applaud - throw fish!
    Caught in the act
    Mother always said to eat my greens

    Muita eläinkuvia
    Urchins revisited
    Horses part deux
    Green with envy
    Wings with eyes

    Abstrakteja kuvia, fraktaaleja yms...
    Jack frost
    Autumn branch
    Marbleous
    Flowers in the Attic

    Maisemia...
    Dreaming once again
    Winter's next
    Hidden falls

    tiistaina, huhtikuuta 17, 2007

    Nettideittailun historiaa, osa 4

    Jatketaan sitten meikäläisen likaisen nettideittailuhistorian setvimistä.

    Tapaus 4 sijoittuu loppukesään 2002. Olin tuon kesän Espoossa töissä ja sinä aikana katkesi kolmososan suhde. Lähdin loppukesästä siis virittelemään "kaukosuhdetta" Tampereelle päin, ennen kuin muutin Espoosta takaisin Manseen.

    En muista ihan varmasti mistä tapaus 4:n löysin, mutta ehkäpä Cityn deitistä. Hänellä oli ilmoitus siellä ja minä raapustelin siihen vastauksen. Myös tämä mies kuului siihen lahkoon, joka osaa tuoda erinomaisesti ajatuksensa julki kirjallisesti ja koska minäkin innokkaasti kirjoittelin, olivat meidän postimme usein varsin mittavia teoksia. Meillä oli aivan hirveästi kirjoitettavaa kaikesta! Jossain vaiheessa puhe kääntyi seksiinkin, ei mitenkään rivossa mielessä vaan omia ajatuksiamme kertoen. Niitä vasta oli tuskaista lukea työpaikalla, kun täytyi yrittää pitää naama peruslukemilla. Enkä ollut kuulemma ainoa, jolla oli vaikeuksia pysytellä tyynen näköisenä.

    Huolimatta muutaman viikon ankarasta meilienvaihdosta, tämä on oikeastaan ensimmäinen varsinainen "epäonnistuminen" nettideittailun saralla. Tapasimme eräänä viikonloppuna kun piipahdin Tampereella ja tapaamisen jälkeen tuli seuraavana maanantaina posti, että oli kiva nähdä, mutta ei tästä sen enempää. Itseäni hieman korvensi, koska niiden mailien perusteella minulla oli kyllä varsin paljon toiveita ja odotuksia, mutta toisaalta sitten taas livenä tavatessa tyyppi tuntui sijoittuvan luokkaan "Ihan jees", mutta mitään maata kaatavaa rakkautta se ei ensisilmäyksellä ollut. Silloin opin sen, että ei ne pelkät mailit riitä, niistä ei ole mitään iloa tai hyötyä, jos ei nenätysten synkkaa.

    maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

    Sitsit takana!

    Nyt sitten selvitys siitä, miten pieni inssiopiskelija pärjäsi teekkarien sitseillä. No hyvinhän se pärjäsi, vaikka olinkin niin tohkeissani noiden vaatteideni takia, juhla-asuni oli ihan onnistunut eikä vain itseni mielestä. Se oli positiivinen asia nro 1.
    Positiivinen asia nro 2 oli se, että tarjottavat olivat ihan kelvollisia, erityisesti alkuruoka. Pääruuassa ja jälkiruuassa oli sitten vähän napisemisen varaa, mutta tarpeeksi viiniä ja snapseja väliin niin...
    Ja positiivinen asia nro 3 oli se, että kaikkinensa oli varsin hauskaa.

    Negatiivinen asia nro 1 sen sijaan oli se, että DI oli aamuyöstä kohtuullisen tolkuttomassa kunnossa viinan takia. Minä olen siitä viinasta ja sen ylenmääräisestä kuluttamisesta mutissut blogissani jo aikaisemminkin ja perjantai-iltainen laski kyllä DI:n osakkeita aika ravakasti. Tosin la-aamuna kuulin jonkinlaisen tunnustuksen että ei hän kuulemma yleensä ihan noin pahassa jamassa ole. Ken elää, se näkee, mutta meni alkon käyttö nyt kyllä tehotarkkailuun.
    Toisaalta DI kyllä nosti pisteitään aika kivasti tuomalla minulle ruusun noin niin kuin ihan yksityisesti.
    Mitähän muuta negatiivista sitä sitten keksisi? No jaa, ravintola Zipissä soittanut orkesteri ei tarjonnut kovinkaan hyvää musiikkia, ei ainakaan minun makuuni. Liian rockia ns. bilemusiikiksi ja ei se toiminut oikein kahden tanssittavanakaan.

    Saa sitten nähdä, 24.7. olisi ehkä tiedossa Pirkanmaan Yrittäjien Kevätkaronkka, johon olen alustavasti lupautunut aveciksi, taas kerran. Ihan varmaan tuonne lähteminen ei vielä ole, saa nähdä. Perhana, olen jo monta kertaa sanonut eri asiayhteyksissä, että edustusvaimon se DI tarvitsisi!

    tiistaina, huhtikuuta 10, 2007

    Vaatepulmat selätetty, toivottavasti

    Tämä on jatkoa seuraaville teksteille: 4.4. vaateshoppailua ja 25.3. vaatepulmia kerrakseen.

    Tänään tuli suoritettua viimeiset hankinnat, DI joutui pitämään kiinni lupauksestaan lähteä minulle makutuomariksi ja kävimme tänään sitten Sokoksella etsimässä soveltuvan väristä huivia vähän hartioiden peitoksi ja muuten mustan asun piristykseksi. Hyvässä yhteisymmärryksessä (helppoa, minulla ei ollut oikein mielipidettä asiaan) päädyimme punertavan oranssiin huiviin. Se sopii hienosti kultaisiin koruihini ja myös omiin väreihini olematta kuitenkaan tylsä. Innostuneena siitä oranssista väristä marssin Sokoksen kosmetiikkaosastolle hankkimaan siihen sopivia meikkejä eli nyt minulla on sitten huulipuna ja kynsilakka sävy sävyyn huivini kanssa.

    Sitsien sotisopa alkaisi siis olla viimeistäkin piirtoa myöten valmis. Kalliiksi se tuli, vaan ei käy valittaminen. Onpahan DI:llä ainakin sellainen seuralainen, joka kehtaa pitää päänsä pystyssä. Kaunista minusta ei saa tekemälläkään mutta näyttävän kyllä tarvittaessa. Olemme varmasti DI:n kanssa komea pari.
    Pieni arpominen on vielä juhlapuvun yläosan kanssa, se kiiltäväpintainen satiinitoppi, jonka ostin nimenomaan juhlia varten, taitaa olla sittenkin hieman liian väljä. Koska housunikin ovat väljät, näytän vähän siltä kuin olisin kiskonut teltan päälleni. Olisihan minulla toinenkin musta toppi, mutta se on sitten jo huomattavasti tiukempi eikä ihan yhtä juhlava. Voi olla että se olisi jo liiankin pinkeä, täytyy vähän sovitella vielä. Ehkä kallistun kuitenkin jälkimmäisen kannalle, siinä tapauksessa kyllä sylettää että meni 70 euroa hukkaan sen satiinitopin kanssa. Elämä on.

    Ja tässä sitten laskelmaa juhlavarustukseen menneistä euroista:
    Housut: Almia, 119€
    Toppi: Biggi 69€ tai Santarelli 19,90€
    Huivi: Aventura 11,95€
    Kengät: omasta takaa 0€
    Laukku: omasta takaa 0€
    Sukat: 3,50€
    Huulipuna: Helena Rubinstein Wanted Shine '16' 32€
    Huulten rajauskynä: Biotherm Draw Lips '120' 18€
    Luomiväri: Isadora Triple Eyeshadow Patina 12,50€
    Kynsilakka: Mavala '61' Samoa 4,35€
    Loput meikit: omasta takaa 0€
    Kampaaja: n. 20€
    Ja loppusumma... No, laskekoon tuosta jokainen sen itse, minä en suoraan sanoen uskalla. Paljon se on joka tapauksessa. DI on maksanut illalliskortit ja minä tiedän 100% varmasti kuka maksaa myös taksit.

    maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

    Pääsiäinen takana

    Vietinpäs pääsiäisen koti-kotona eli tarkemmin sanottuna Nurmijärven peräkylillä, siellä mistä olen aivan alunperin kotoisin ja missä isä sekä mummu asuvat edelleen. Siellä on oikeastaan aina mukava käydä, pääsee ulkoilemaan, katselemaan luontoa, soittamaan pianoa ja osansa mukavuudesta tekee myös se, että siellä ei ole tietokonetta, mistään nettiyhteydestä nyt puhumattakaan. Eli ihan täydellistä hermolomaa siinäkin suhteessa.

    Tällä kertaa ilmat suosivat ulkoilua siinä mielessä, että ei nyt ainakaan satanut mitään suurempaa. Perjantaina tuli silloin tällöin vähän lunta, mutta se suli heti pois ja ajoittain paistoi aurinkokin. Tuuli oli kyllä hyytävän kylmä monena päivänä, oikeastaan vasta sunnuntai-iltana sekin alkoi tyyntyä.
    Lauantaina oli kuitenkin sen verran hyvä ilma että haravoin pihaa. Tuuli haittasi sitä hieman lehtiä pöllyttämällä, mutta ei se niin nuukaa ole. Muutenkin tuli ulkoiltua, suureksi harmikseni en löytänyt vielä sinivuokkoja pihapiiristä. Metsästä niitä olisi saattanut löytyä, mutten saanut aikaiseksi lähteä korpia koluamaan. Näsiä kuitenkin kukki jo ja tuli todettua ettei se ostamani kamera ihan onneton ole.

    torstaina, huhtikuuta 05, 2007

    It hurts...

    Oi voi. Voi voi voi. Sitä alkaa oikeasti kai tulemaan vanhaksi kun ei enää jaksa bilettää koko iltaa putkeen. Ei ainakaan korkeakantaisissa kengissä. Nyt sattuu päkiöihin!

    Eli terveisiä ravintola Nite Trainista ja T-Itse Labran loppubileistä. Itse labrareittiä en kiertänyt, ainoa saavutukseni oli raahata ruhoni loppubileisiin tuossa vähän ennen yhtätoista.
    Hauskaa oli pitkästä aikaa päästä bailaamaan, varsinkin kun Nitessä soitettiin ihan kohtuullista tanssipoppia (meikäläisen makuun siis). Yläkerrassa tuli illan mittaan muun muassa sellaiset biisit kuin Bailando ja Vill Ha Dej, joista tuli mieleen ne vanhat, hyvät ajat. Tässä on siis tullut hytkyttyä tanssilattialla suunnilleen koko ilta eli ei ihme jos päkiöissä alkaa tuntua likimain kymmensenttisten korkojen päällä tanssiminen vaikka nuo loafterini ovatkin muihin korkokenkiin verrattuna mukavat kuin aamutossut.

    Viinaakin taas kokeilin ja näppituntuma on tällä hetkellä (klo 3.30) se, että aamulla saattaa olla tukanjuuri kipeänä, mutta se ei välttämättä eikä toivottavasti muutu migreeniksi. Kumma juttu että alkoholi ei tuntunut nousevan päähän sitten ollenkaan. Kuitenkin tuossa illan mittaan tuli juotua useampikin paukku, 5-6 jos nyt en ole pahemmassa humalassa kuin itsekään ymmärrän eikä tunnu juuri missään. Jos siis huomiseksi pamahtaa armoton krapula, niin tämä ei ole reilua: humalassa en sanottavasti ollut, mutta silti paha olo!

    Ja salarakkaalla olisi varmaan ollut taas mielessä yhteiset huvitukset, hän vanhana TIRO-aktiivina oli paikalla myös. Ai että, kyllä taas olisi ollut tarjolla miestä meikäläiselle, mutta yksinpäs tätä kirjoittelen omalta kämpältäni eli salarakas sai pakit. Toisaalta harmittaa taas kerran ihan pikkuisen, toisaalta sitten asia ei minua haittaa suuremmin. Minä en ole koskaan mitään luvannut hänelle ja tärkeysjärjestyksessä tulee ensin suhde ja sitten vasta satunnainen seksi, jos lainkaan. Sorry vain siis.

    keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007

    Vaateshoppailua

    Tässä tilannetiedotusta vaateongelmaani, jota puin pitkään ja hartaasti 25.3.

    Tilanne on nyt se, että ostin Stockalta housut (119€) ja eilen sain melkoisen hermostuksen ja stressin jälkeen hankittua yläosaksi mustan, kiiltäväpintaisen topin Lorellasta (69€). Kampaaja on varattu pelipäiväksi eli 13.4. ja nutturakampauksen teko kustantaa noin pari kymppiä. Meikin teen itse, kengät löytyy omasta takaa, laukku samoin (toivottavasti) ja ehkä voisi olla paikallaan hankkia ohuet polvisukat.
    Haaveilen myös hankkivani mustan asuni piristykseksi jonkinlaisen hartiahuivin tapaisen, kirkasvärisemmän kuin mitä asuni on. Ongelmana vain on, että minkä värisen sitä ostaisi ja millä hinnalla. Tuohon juhla-asuun on palanut jo niin paljon rahaa, että ihan hirveitä ei tekisi mieli enää törsätä ylimääräistä. Ja väri... Hiusten ja ihoni väriin sopisi joku vaaleankeltainan, oranssi, ruskehtava, ehkä vihertäväkin, joku hieman murrettu ja maanläheinen. Toisaalta omaa silmääni miellyttäisi kovasti jokin sininen tai violetti. Toisaalta saattaa käydä niinkin, että sorrun valkoiseen, joka on taatusti tyylikäs, mutta ehkä hieman tylsä.

    Korupuolikin on vielä vähän auki, illan teemaan olisi ehkä sopivaa ripustaa kaulaan nikama. Kyllä, sellainen pieni selkärangan nikama, jonka löysimme joskus muinoin siskon kanssa kotoa. Jonkun pienen eläimen se varmaankin on ollut, kettu, koira, kissa, jänis, supi? Joka tapauksessa sen saisi suht kätevästi ripustettua ketjuun tai nyöriin ja siitä sitten kaulaan. Saa nähdä mitä muu juhlaväki moisesta tuumaa.

    maanantaina, huhtikuuta 02, 2007

    Uuden Olympuksen onnellinen omistaja

    Edes työmatkalla ei ole turvassa markkinatalouden houkutuksilta! Kävelin tänään Hervannan Kallioniemen ohitse ja jäin katsomaan heidän mainostaan, jossa myytiin halvalla Canonin Powershotia. Hinta oli joku 150 euroa eli ei ihan järkyttävän hirveä. Lisäksi liikkeen ovessa komeili Diners Clubin tarra, joten päätin käydä ainakin katsomassa.
    Liikkeessä ei ollut muita joten myyjällä oli aikaa paneutua minun kamerakysymyksiini. Sain kameran ihan omiin räpylöihini, mutta pidin sitä aika paksuna mötikkänä. Lopullisesti ostohimoa alkoi jäytää kameran paristokäyttöisyys, olen tottunut akkukäyttöiseen kameraan ja se on mielestäni parempi ratkaisu. Kysyin Canonin Ixuksia, mutta ne olivat sen verran korkeammissa hinnoissa, että saisivat minun puolesta jäädä hyllylle. "Edellisessä elämässäni" eli kun asuin avoliitossa exäni kanssa, meillä oli nimenomaan Canonin Ixus 40 ja tykkäsin siitä kamerasta kovasti, joten sen vuoksi olen niin Canonien perään.

    Canoneista ei kuitenkaan tuntunut kauppoja syntyvän, joten kysäisin sitten muita merkkejä. Olympukselta löytyi akkukäyttöisiä kameroita ja hinnaltaan edullisin (179€) oli FE-180. Koska se ei muutenkaan vaikuttanut aivan täydelliseltä pommilta, päätin sitten ostaa sen ja 512 megan muistikortin lisäksi, niin että lopullinen hinta oli hieman yli parisataa. Ei paha, saa nyt sitten nähdä miten sopeudun elämään tuon uuden kameran kanssa, miten paljon sen käyttö poikkeaa Canonista.

    Jos jotain yleistä pitäisi valokuvauksesta sanoa, niin en ole mikään taiteilija, ihan puhdas sunnuntairäpsijä vain. Perusperiaatteitani ovat:
    1. se mikä kuvaustaidosta uupuu, voidaan aina photoshopata
    2. määrä korvaa laadun, kun tarpeeksi monta kuvaa ottaa niin joukossa on pakko olla joku onnistunutkin
    Joka tapauksessa kuvaaminen on hauskaa ja varsinkin luonnosta löytyy aina paljon kaikkea mielenkiintoista kameralla ikuistettavaa. Minulla on kotisivuillani ihan jo digitaalisen kasvion alkuakin, erilaisia kasveja on tullut kuvattua niin kotona kuin täällä Tampereellakin, erityisesti Hatanpään arboretumissa.

    Entinen avomieheni osti tuon jo aiemminkin mainitun Canonin keväällä 2005 ja sen puolentoista vuoden aikana sillä tuli otettua viitisen tuhatta kuvaa, minä niistä suurimman osan. Miehen ottamia kuvia oli ehkä prosentti tuosta määrästä. Minulla olikin tapana vitsailla, että onhan se kiva että kun toinen minulle näin kivan lelun osti. Valitettavasti en saanut sitä "lelua" itselleni siinä vaiheessa kun muutimme erilleen, tarjouduin ostamaan sen, tarjosin siitä pesukonettanikin vaihdossa, mutta ei. Joten vuodenvaihteesta asti olen ollut ilman digikameraa. Ja aika ajoin on ollut kyllä jotensakin orpo olo! En minä tule toimeen ilman digikameraa! Mutta nyt on sitten oma, saa nähdä miten yhteiselämä tuon kanssa lähtee sujumaan.

    Jaa-a, jos sen akut laittaisi latautumaankin tässä jossain vaiheessa?

    sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007

    Mitä silloin tapahtuikaan...

    Erään toisen blogin innoittamana lähdin tutkimaan, mitä on maailmalla tapahtunut syntymäpäivänäni, 22. marraskuuta eri vuosina. Tässä joitain poimintoja:
    - 22.11.1718 kuoli Edward Teach eli Mustaparta
    - 22.11.1859 Charles Darwin julkaisi teoksen "On The Origin of Species by Means of Natural Selection"
    - 22.11.1922 Tutankhamonin hauta avattiin
    - 22.11.1963 JFK murhattiin
    - 22.11.1976 Ville Valo syntyi

    Vuosittain 22. marraskuuta vietetään katolisissa maissa pyhän Cecilian päivää. Lisäksi se on Libanonin itsenäisyyspäivä.

    Entä miten maailma makasi vuonna 1979 yleisesti?
    - Kiinan väkiluku ylitti miljardin
    - Kimi Räikkönen syntyi, samoin Valentino Rossi ja The Rasmuksen Lauri Ylönen
    - Äiti Teresa sai Nobelin rauhanpalkinnon
    - Margaret Thatcherista tuli Britannian pääministeri
    - Kyra Kyrklund voitti kouluratsastuksen Suomen mestaruuden hevosellaan Dingo
    - Tom Gordin voitti esteratsastuksen Suomen mestaruuden Monday Morningilla
    - Vekseli voitti ensimmäisen ravikuninkuutensa
    - Ajatollah Khomeini palasi Iraniin ja kaappasi vallan
    - Pioneer I ohitti Saturnuksen ensimmäisenä avaruusaluksena
    - Spectacular Bid voitti sekä Preakness Stakesin että Kentucy Derbyn
    - Afganistanin sisällissota alkoi
    - Julkaistiin mm. seuraavat kappaleet: Abba - Gimme! Gimme! Gimme; AC/DC - Highway to Hell; Toto - Hold the Line; Village People - In the Navy
    - suomenhevosori Kelmi syntyi
    - Israel voitti Euroviisut, Suomea edusti Katri Helena kappaleella "Katson Sineen Taivaan" sijoittuen 14. sijalle
    - Parhaan elokuvan Oscarin voitti Kramer vs. Kramer
    - Formula 1:n maailmanmestaruuden voitti eteläafrikkalainen Jody Scheckter
    - Björn Borg voitti Wimbledonin
    - Hippoksen tilastojen mukaan vuonna 1979 syntyi 1073 suomenhevosvarsaa, 872 lämminverivarsaa, 63 puoliverivarsaa ja 62 ponivarsaa (vertailun vuoksi 2006 arviot: sh 1350, lv 1650, pv 340, ponit 510)
    - Pluto siirtyi Neptunuksen radan sisäpuolelle