tiistaina, toukokuuta 29, 2007

Työkuvioita

Meikäläisen työkuviot kääntyivät taas uudelle mallille. Alunperinhän oli kai tarkoitus, että teen nykyisessä firmassa vain sen harjoitteluun kuuluvan tuntimäärän. Työsopimukseen ei tuntimäärää kirjattu, mutta siinä lukee, että tavoitteena saada harjoittelu suoritetuksi kesäkuun loppuun mennessä. Koska aikataulu oli tehty aika löysäksi ja olen tehnyt suunniteltua enemmän tunteja, tuntimäärä tuli täyteen eilen minun laskujeni mukaan.

Koko jupakka alkoi siitä, kun kysyin jo aiemmin keväällä esimieheltä, että miten on, olenko töissä kesäkuun loppuun asti vai siihen asti, kunnes saan tunnit täyteen. Vastaus oli jälkimmäinen. Reilu viikko sitten esimies ilmoitti, että pidetään perjantaina (siis viime perjantaina) loppupalaveri, että kun tuo harjoittelu loppuu niin täytyy avaimet ja badget luovuttaa ja allekirjoittaa paperit sun muut. Minun laskujeni mukaan perjantain jälkeen olisi harjoittelutuntimäärästä kuitenkin puuttunut vielä 5,5 tuntia, joten ilmoitin, että nyt en ole ihan samaa mieltä tuosta lopettamisesta ja esitin ehdotuksen, että olisin tämän viikon loppuun asti töissä.
Sieltä tuli vastakysymys, että miksi ihmeessä 5,5 tunnin tekemiseen koko viikko tarvitaan. Minä vastasin, että se nyt oli vain suunnitelma olla töissä "täysi viikko", jos sillä on jollekin jotakin merkitystä, mutta että voin kyllä lopettaa aikaisemminkin. Lisäksi tänä aamuna oli yksi hieman tiukka deadline.

Suunnitelma muotoutui sille mallille, että tämän päivän olisi pitänyt olla viimeinen työpäivä, mutta tänään sitten esimies tuli sanomaan, että hän luki tarkemmin läpi sen työsopimukseni ja koska se on kesäkuun loppuun asti, niin saan olla töissä kesäkuun loppuun asti, ei siinä mitään. No kun ei toistakaan työpaikkaa ole vielä löytynyt, niin minähän sitten olen kesäkuun loppuun asti! Ja mistä noista tietää vaikka silloin sitten jatkosopparia tarjottaisiinkin...

Pikkuisen on säätämisen makua tässä hommassa ollut, mutta hyväksi se nyt kääntyi kuitenkin.

sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Monttubileet

Olin eilen mummun veljen hautajaisissa yhdessä isän kanssa. Mummu itse ei jaksanut Pälkäneelle asti lähteä, sinne on pitkä matka istua autossa Nurmijärveltä, sitten siellä piti kävellä ja istua vielä kotimatka. Ja muutenkin, varmasti olisi ollut raskas päivä muutenkin. Joten me olimme sitten isän kanssa kahden.
Itse tulin Tampereelta Pälkäneelle bussilla. Minulla ei ole Matkahuollon opiskelijakorttia, joten jouduin ostamaan pikavuoroon aikuisten lipun. 37 kilometriä ja 9,20 euroa. Huh, sanon minä! Pääsen tuolla hinnalla Riihimäelle asti, jos menen junalla ja opiskelijahintaan. Onneksi isä toi minut takaisin Tampereelle, siitä ei kovin pitkää koukkausta tullut hänelle, Hervannasta kun pääsi kätevästi takaisin moottoritielle ja motaria pitkin matka sujuu joutuisasti kotiin asti.

Hautajaisista ei mitään sen ihmeempää kerrottavaa ole, sukua oli paikalla kohtuullisesti, samoin vanhoja työkavereita poliisista, aseveljiä, riistayhdistykseltä oli myös edustajia, vainaja kun oli innokas riistamies ja siinä samalla myös puljasi metsästyskoirien kanssa.

Hieman kuitenkin mietityttää, koska vainaja oli mummun nuorempi veli, ei vielä edes yhdeksää kymmentä täyttänyt, mitä lienee päälle 80-vuotias. Mummu on 96. Suuresta sisarussarjasta, alunperin kai kymmenkunta ellei enemmänkin, on jäljellä enää kolme, mummu vanhimpana. Mummun vuoro voi tulla koska tahansa.

lauantaina, toukokuuta 26, 2007

Sirpaleita, kaloja ja urheilua

Sirpaleet = migreeni = pää säpäleinä. Luulin säästyneeni migreeniltä tässä kuussa, mutta kissan villat, kyllähän sitä luulla saa. Torstaina se jo yritti, eilen sitten räjäytti potin. Tuosta migreenistä on tullut inhottava, vielä töissä ollessani se vain uhkaili, päässä vain vihloi satunnaisesti. Eikä minulla tietysti ollut mukana tavallista särkylääkettä, sitä olisi voinut ottaa jo tuossa vaiheessa. Varsinaista migreenilääkettä ei lääkärin mukaan saa ottaa kuin vasta sitten kun särky on päällä. Migreenilääke kun vaikuttaa kallon verisuoniin ja verisuonimuutokset tulevat vasta säryn mukana. Ja liian aikaisin eli varmuuden vuoksi otettu lääke ei välttämättä auta. Siinä on sitten joskus arpomista, että särkeekö, eikö särje, särkeekö tarpeeksi vai vieläkö pitäisi odottaa.
Lähdin töistä kaupungille ja siellä sitten tuli selväksi, että kyllä, tänään särkee. Jaksoin kuitenkin kierrellä sen verran kaupoilla että löysin isälle lupaamani tuulikellon ja menin sitten Marusekiin syömään. Mikäs sen mukavampaa raadellulle päälle kuin lämmin hymy ja valmiiksi pöytään tuotu vesilasi (olenkohan käynyt siellä hieman liian usein viime aikoina?). Otin sitten migreenilääkkeen ja särky katosi kuin pieru Saharaan. Migreeni voi pilata koko päivän, mutta kun sen saa taltutettua, on pelastettu huonompikin päivä.

Kalat = no se Maruseki ja sushi. Minusta on tullut varsinainen sushi-friikki. Siskon kanssa kävimme Marusekissa viime vuoden lopulla, kumpikin elämämme ensimmäistä kertaa. Ja sitten ei loppua sushin syömisestä ole tullutkaan. DI:kin pitää sushista, joten saan sinne helposti seuraakin, mutta sushin syöminen onnistuu yksinkin. Tuollainen suunnilleen kymmenen kappaleen lautanen ja misokeitto on oikein sopiva iltapäiväpala vaikkapa juuri työpäivän jälkeen, ennen illan shoppailukierrosta.

Urheilua = no joo... DI tosiaan kotiutui eilen Kööpenhaminasta hyvissä sielun ja ruumiin voimissa ja Köpikseen jäänyt matkalaukkukin tuli Arlandan kautta perille iltasella. Istuksimme jonkin aikaa Tuulensuussa, hän söi ja otti muutaman oluen. Minä pysyin alkoholittomalla linjalla, onneksi Tuulensuusta sai kivoja alkoholittomia juomia. Sieltä sitten Hervantaan kämpille ja suihkun kautta sänkyyn. Ikävähän minulla häntä oli, mutta niin taisi olla hänelläkin! Kurnau.

keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007

Flying the fag...

Kuten eilen kerroin, ostin Euroviisu-cd:n ja kuuntelin sitä eilisillan. Britannian kappale on edelleen nolouden huippu eikä asiaa paranna lainkaan se, että olen jatkuvasti kuulevinani kertosäkeen menevän "Flying the fag..." vaikka sen pitäisi olla Flying the flag. En pääse tuosta kuvitelmasta eroon millään, vaan olen ihan varma että niin siinä lauletaan. Mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä varmempi asiasta olen.

Ukrainan kappaleessa en kyllä sitten kuule koskaan väitettyä "Russia goodbye":tä vaan se on ainakin tallenteissa ihan tarkkaan se "Lasha tumbai". DI väitti kuulleensa varsinaisessa viisuesityksessä nimenomaan "Russia goodbye":n, minulta se meni ihan ohitse.

tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Shoppailua

Lähdin tänään töistä jo neljältä ja suuntasin nokkani keskustaan. Oli minulla sinne ihan asiaakin, lääkevarasto vaati täydentämistä, samoin kosmetiikka.
Kosmetiikkapuolella minulla olikin vaativampi ongelma: pitäisi hankkia päivävoidetta, jotain sellaista joka sopisi paikoin hieman kuivalle mutta ajoittain hieman näppyläiselle hipiälleni, lisäksi siinä tulisi olla kohtuullisen korkea aurinkosuojakerroin ja jos tässä ei ollut vielä tarpeeksi, se ei saisi maksaa kohtuuttomuuksia. Luin jostain jonkun kauneusalan ekspertin sanoneen että tärkein ominaisuus ihovoiteessa on aurinkosuojakerroin, aurinkonpaiste on kuulemma vastuussa suurimmasta osasta ikääntymisen merkkejä. En ole vielä suuremmin huolissani ikääntymisestä tai sen näkymisestä, mutta ei siitä auringon suojasta varmasti haittaakaan ole.
Tätä hankintaa varten marssin Sokoksen kosmetiikkaosastolle ja nykäisin myyjää hihasta. Sokoksella (ja myös Stockmannilla) on parasta se, että kosmetiikka-asioissa saa palvelua ja valikoimaa löytyy. Myyjä esitteli minulle ensimmäisenä Cliniquen Superdefensen ja se vaikutti sen verran sopivalta voiteelta, että en suuremmin kysellyt vaihtoehtoja. Olen Cliniqueta käyttänyt aikaisemminkin ilman pettymyksiä.

Tämän lisäksi minulla oli hankittavana jonkinlainen musta hiussolki tai mikä hauenleuka se nyt onkaan. Ensi lauantaina on isän enon hautajaiset Pälkäneellä ja muuten minulta löytyy mustaa vaatetta, mutta hiukset pitäisi saada kiinni jotenkin siististi. Nykyinen solki on ruskeansävyinen, joten sekään ei olisi ollut paha, mutta ajattelin kuitenkin hankkia mustaa.
Mustien asusteiden hankkiminen näin kesän korvalla, ennen ylioppilas- ja muita keväisiä juhlia on melkoista tuskaa, sen huomasin! Stockmannilla oli mustien hiuslaitteiden määrä minimissään. Jouduin lopulta tekemään pienen kompromissin ja ostamaan tuollaisen "helmiäismustan". Tumma kuin tumma.

Sokoksen levyosastolta löysin sitten sen, mitä olen jo hetken aikaa etsinytkin: Euroviisujen 2007 levy! Pitihän se hankkia ja nyt on ensimmäinen levy kuuntelussa. Saa nähdä mitkä kappaleet tältä vuodelta nousevat pidempiaikaisemmiksi suosikeiksi.
Viime vuotisten kappaleiden kanssa ainakin kävi niin, että enemmän kuunneltuani sieltä alkoi erottua sellaisia kappaleita, joihin en ollut kiinnittänyt niin paljoa huomiota itse viisuissa. Suosikki kuitenkin pysyi ennallaan: Romanian Mihai Traistariun Tornero. Muita hyviä kappaleita viime vuodelta ovat tietysti Hard Rock Hallelujah, Andorra (Jenny - Sense Tu), Belgia (Kate Ryan - Je T'Adore), Saksa (Texas Lightning - No No Never), Malta (Fabrizio Faniello - I Do) ja Slovenia (Anzej Dezan - Mr Nobody).

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Konferenssileski

On kesäleskiä ja sotaleskiä, vaan minä olen konferenssileski: DI on Kööpenhaminassa konferenssin takia. No joo, niinkin hurjan pitkän ajan hän on pois kuin viikon, ei kunnolla sitäkään, lauantaina lähti ja perjantaina tullee takaisin, jos SAS suo.
Viime aikoina olen viettänyt kohtuullisen paljon aikaa hänen luonaan, niin että viikon majailu omassa kämpässä tuntuu vähän oudolta. Eikä välttämättä niin kauhean kivalta, jos ei muuta, niin DI:llä on huomattavasti mukavampi sänky ja ylellisen paksu peitto, toisin kuin minulla täällä. Puhumattakaan siitä, että seurakin on kiva asia. No, minun täytyy tehdä oloni kotoisaksi täällä omassa kämpässä, vaihtaa puhtaat lakanat, siivotakin pitäisi, jos vihdoin ja viimein saisin järjesteltyä vielä noita viimeisiä laatikoissa lojuvia tavaroita, jotka eivät ole oikein löytäneet paikkaansa. Eli ei siitä konferenssileskeydestä ole pelkkää haittaa, joskus miehet ja seurustelu vain tuntuvat vievän turhan paljon aikaa.

lauantaina, toukokuuta 19, 2007

Urheilujuhlan tuntua

DI kertoi eilen käyneensä paikallisessa S-marketissa ja ostaneensa muiden tuotteiden lisäksi 24-packin olutta ja jättipakkauksen kondomeja. Kassaneiti oli heittänyt että melkoinen urheilusuoritus kuluttaa nuo kaikki. DI ei ollut huomannut kysyä, että tarkoittikohan neiti kaljoja vai kortsuja... Se siis jää ikuiseksi arvoitukseksi ellei hän osu toistamiseen samojen ostosten kanssa saman kassaneidin linjalle.

torstaina, toukokuuta 17, 2007

Helatorstai Kirskaanniemessä

DI soitteli eilen alkuillasta, että olikos minulla ajokuntoista fillaria. No onhan minulla, tosin se kaipasi hieman ilmaa renkaisiinsa talven jälkeen. Ajatuksena oli nimittäin lähteä reippaalle pyörälenkille Kirskaanniemeen, jonne on Hervannasta joku vajaa 10 km. Tarkoituksena oli ajaa sinne, paistella makkaraa ja kaikkinensa syödä mukana piknik-lounas ja ajella takaisin.

Suunnitelma todettiin tänään säiden salliessa toteuttamiskelpoiseksi ja niinpä olemme viettäneet oikein reippaan ulkoilupäivän tänään. Aurinko paistoi ja kaikkinensa oli ihan lämmintä, tosin tuuli haittasi hieman, ensin vastatuulena pyöräillessä ja sitten nuotion läheisyydessä pöllyttäen savua ja tuhkaa joka suuntaan. Minusta tuntuu että suihkusta huolimatta haisen edelleen savulta koko nainen! Sapuskana oli aurajuustotäytteisiä naudan-joitakin, kanasalaattia ja makkaraa sekä minulla limpparia. Toinen haittapuoli oli se, että meikäläinen on totaalisen rapakunnossa enkä ole puoleentoista vuoteen pyöräillyt, niin että pieninkin ylämäki sai kovasti puuskuttamaan. Ei sekään muuten, mutta kun lykkäsi niin röörit tukkoon, että pelkäsin pyörtyväni.

En ole koskaan aikaisemmin käynyt tuolla Kirskaanniemessä, en ole edes tiennyt sellaisen paikan olemassaolosta, mutta todella hienoa aluetta. No järvi tietysti ja hienot rantakalliot näyttävät eksoottisilta tällaiselle maakravulle. Lisäksi kunta tai mikä taho lieneekään on rakentanut sinne hyvät nuotiopaikat, laavut ja näyttipä tuolla olevan jonkin sortin ulkohuussikin. Eli kaikkinensa suositeltava paikka retkeilykohteeksi. Tosin aivan paikan päälle ei pääse muuten kuin jalan, parkkipaikalta on noin kilometrin matka kapeata ja ERITTÄIN juurakkoista polkua pitkin.

(pahoittelen kaikkia mahdollisia lyöntivirheitä, kirjoitan tätä DI:n mäkillä enkä yleisestikään ole oikein sinut näiden läppäreiden kanssa)

tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Kämppäkaveri-murheita

Asustelen tällä hetkellä soluasunnossa, mutta toisen huoneen tyttö ei ole varsinaisesti täällä asunut vaikka kämppä on hänelläkin ollut vuokrattuna vuoden alusta lähtien. Kevään mittaan hän on tänne vähitellen tuonut tavaroitaan, mutta ennen viime yötä hän ei tiettävästi ole täällä öitään nukkunut.

Noh, neiti suvaitsi todellakin saapua viime yönä vähän ennen kahtatoista, kun minä olin jo nukkumassa. Havahduin siihen, että keittiössä on valot ja joku laskee hanasta vettä. Koska en tiennyt hänen tulleen, lennähdin parvelta alas kuin haukka ja säntäsin katsomaan, että kuka ja mitä. Kämppishän se siis, nou hätä. Ei kun takaisin nukkumaan.
Joo, niinhän sitä tyhmempi luuli, että nukuttua saisi. Ei kämppis mitään bileitä pitänyt (varokoon nahkaansa, jos edes yrittää), mutta minä en ymmärrä, miksi aamu-kolmelta täytyy käydä tupakalla jo kolmannen kerran sen puolen yön jälkeen?! Ei muuten mitään, mutta kun parvekkeen ovea ei saa hiljaa kiinni mitenkään, se paukahti joka kerta niin että minä heräsin siihen. Ja herkkäunisena en saanut sitten nukuttua heti uudestaan, joten se iltayö meni rattoisasti valvoessa. Joka kerta kun olin nukahtamassa, teki kämppiksen taas mieli röökiä. Great.

Lopulta tämä järjen jättiläinen päätti kai sääliä minua ja jätti ulomman parvekkeen oven (sen paukahtavan osapuolen) auki. Se tietysti heilahteli tuulenvireiden mukana ja narisi niin järkyttävästi, että minun oli toistamiseen möngittävä parvelta alas. Muutenkin tuon oven jättäminen yön ajaksi auki on jokseenkin kyseenalaista, kuvitellaanpa tilannetta, että yön aikana nousee kova tuuli, joka paiskoo ovea. Siitä se vasta meteli lähtee ja sopivasti sattuessaan ovesta hajoaa lasi, kun tarpeeksi lujaa paukahtaa kiinni tai auki. Koska tämä on siis todellakin solukämppä ja parveke kuuluu yhteisiin tiloihin, se lysti tulee sitten sekä minun että hänen maksettavakseen. Joten niin kauan kuin minussa henki pihisee, ovi pysyy yöt kiinni.

Tulisi nyt tänä iltana vähän aikaisemmin tänne, niin saisin lausuilla muutaman totuuden siitä, että tässä talossa noudatetaan TOASin järjestyssääntöjä, joka tarkoittaa kaiken muun lisäksi sitä, että hiljaisuutta noudatetaan 22-07. Ei siis ovien paukuttelua sinä aikana ja koska parvekkeelle ei hiljaa pääse, ei parvekkeelle tuona aikana mennä. So simple. Yksikin pamahdus niin että minä siihen herään ja soitan TOASille häirinnästä. Yöllä pitäisi minun käsittääkseni kuitenkin nukkua eikä ravata röökillä.

No, makselin minä tänä aamuna vähän kalavelkoja takaisin. Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin puoli 7 aamulla vain todetakseni että kello soi vartin päästä, turha enää yrittää unen päästä kiinni, joten ei kun ylös. Keittiössä puuhaillessani vähän ennen seiskaa aivan kummallisesti lipesi lautanen tiskialtaaseen ja jääkaapin ovi pamahti kämppiksen oveen ja hemmottelin vielä itseäni mikrossa lämmitetyillä voileivillä. Ja ulko-ovenhan voi paiskata kiinni niin että rappaukset rakoilee.
Eikä tässä vielä kaikki: suunnittelin ensi lauantaiaamuksi iloista siivoushetkeä alkaen klo 7.30, ainakin jos kämppis on paikalla ja naapurihuoneessa on valvottu myöhälle. Imurini pitää niin hirveätä meteliä, että siihen herää koko rappu. Minä voin aina vedota siihen, että hiljaisuus loppuu klo 07.00.

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Äitienpäivä kotona

Tuli vietettyä sitten viikonloppu kotipuolessa Nurmijärvellä. Äitienpäivä näet, joten sen kunniaksi sitten piti lähteä mummua moikkaamaan. 96-vuotiaalla tuskin on edessä enää kovin montaa äitienpäivää. Sisko ja veli kävivät taas äidin luona, joten kumpainenkin sai tasapuolisesti huomiota.

Onneksi ilmat osuivat hyvin kohdilleen ja oli kaunista ja suhteellisen lämmintäkin. Kunnon ulkoilukelit siis, mikäs sen parempaa. Intouduin lauantaina tekemään sellaisen vajaan kymmenen kilometrin kävelylenkin, kävin kameran kanssa Nukarinkosken rantamilla kiertelemässä. Kuvia tuli otettua muutenkin viikonlopun aikana paljon, 167 taisi olla lopullinen lukema kun kameraani tyhjensin. Tosin monesta kohteesta olin ottanut parikin kuvaa eri asetuksilla, en ole vieläkään ihan sinut tuon kameran kanssa, mutta oli miten oli, niin kuvien laatu on ihan hyvä. Olen tyytyväinen.

Tähän lopuksi voi tietysti heittää ilmaan kysymyksen, että olikohan se maailman viisain temppu lähteä Helsingin liepeille Euroviisu-viikonloppuna ja kun se äitienpäiväkin tosiaan oli. Kyseenalaista, sillä sunnuntaina isä heitti minut Riihimäen rautatieasemalle, siellä kun on lipputoimisto auki sunnuntaisinkin. Kaksikymmentä minuuttia ennen junan lähtöä ei enää saanut lippuja Helsingistä tulevaan IC2:een ellei ottanut sitten Business-luokan lippua. No minähän otin sellaisen ja siellä oli tilaa vaikka muille jakaa. Lopulta se ykkösluokan lippu ei ihan mielettömästi ole hinnakkaampi kuin tavallinen lippu, normihinta opiskelijalta on jotain vajaa kympin verran Riihimäki-Tre-väliltä, Business-luokassa matkusti saman välin 14 eurolla.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007

Eläköön Serbia!

Eilen illalla istuin tiiviisti telkkarin ääressä, en lätkän (missasin Suomi-Venäjä-matsin kokonaan, onnistuin näkemään vain sen ratkaisevan minuutin jatkoerästä ja sehän riitti) vaan Euroviisujen takia. Tässä sitten kommenttini jokaisesta finalistista erikseen tai ainakin niistä, joista jotakin kommentoitavaa keksin.

1 Serbia: Marija ŠERIFOVIĆ - Molitva, 268p
Hei, voiko Euroviisuissa muka pärjätä naisartisti, joka ei näytä mallilta ja joka ei pukeudu kuin itähuora? No näköjään voi ja ihan aiheesta: kaunis kappale ja upea ääni. Laulun uskonnollinen aihe ei haittaa minua.

2 Ukraina: Verka SERDUCHKA - Dancing Lasha Tumbai 235p
Kun kerran viisut on kitschiä, niin tehdään sitten kunnon kitschiä. Tätä ei voi ottaa vakavissaan eikä tätä varmastikaan vakavissaan oltu viisuihin lähetettykään. Ehdottoman hauska, isäni nimitti näitä ufoiksi, juontaja discopalloiksi. Ja kappale ärsyttävän tarttuva biletysbiisi.

3 Venäjä: SEREBRO - Song #1 207p
Pikkutuhmaa t.A.T.u:n hengessä tehtyä poppia. Ihan hyvä biletysbiisinä, siihen nähden kuitenkin vähän turhan korkealla.

4 Turkki: Kenan DOĞULU - Shake It Up, Shekerim 163p
Ups, miksiköhän Turkki sai täydet pisteet briteiltä, Saksasta, Ranskasta ja Belgiasta? Taisi muuten saada samoista maista korkeita pisteitä viime vuonnakin. Niin hyviä biisejäkö? Ja kissan villat, arvatkaa onko näissä maissa suuret turkkilaisvähemmistöt? Pah, pah ja pah.

5 Bulgaria: Elitsa TODOROVA & Stoyan YANKOULOV - Water 157p
Tämä nappasi paljon pisteitä naapureiltaan, kuten oletettua, mutta ihan aiheesta kyllä. Pidin tästä kappaleesta finaalissakin.

6 Valkovenäjä: Koldun - Work Your Magic 145p
Pidän tästä edelleen.

7 Kreikka: Sarbel - Yassou Maria 139p
Samaa kastia kuin Turkin kappale mutta huomattavasti vähemmän ärsyttävä. Olisi saanut kyllä mielestäni pärjätä Turkkia paremmin.

8 Armenia: Hayko - Anytime You Need 138p
Nyyh-nyyh, hyvä etten itkuun purskahtanut. Oikeaa itkuballadien aatelia.

9 Unkari: Magdi RÚZSA - Unsubstantial Blues 128p
Aargh, mitä tämä tekee kymmenen parhaan joukossa?! No täytyy nähdä asian positiiviset puolet: vähän erilaista musiikkia.

10 Moldova: Natalia BARBU - Fight 109p
Tämäkin olisi voinut sijoittua hieman paremmin. Olin lähellä äänestääkin tätä.

11 Bosnia & Herzegovina: Maria Šestic - Rijeka Bez Imena106p
Tästä kappaleesta ei jäänyt mieleen kerrassaan mitään. Siihen nähden turhan korkealla.

12 Georgia: Sopho - Visionary Dream 97p
Mitää?! Miksi tämä putosi pois kymmenen sakista? Pidin itse tästä ja kuului omalle top 10-listalleni

13 Romania: TODOMONDO - Liubi, Liubi, I Love You 84p
Tästäkään ei jäänyt mieleen oikein mitään.

14 Makedonia: Karolina - Mojot Svet 73p
Ihan kelvollinen kappale vielä toistamiseenkin kuultuna, muttei mitään huipputasoa mielestäni.

15 Slovenia: Alenka GOTAR - Cvet Z Juga 66p
Äh, jo pelkästään tuon äänen takia tämän olisi pitänyt pärjätä paremmin.

16 Latvia: BONAPARTI.LV - Questa Notte 54p
Okei myönnetään että ihan kaunis kappale, mutta vähän kitschin tunnelmaa. Olisi nyt voinut paremmillakin sijoilla olla.

17 Suomi: Hanna PAKARINEN - Leave Me Alone 53p
Voi voi, näin siinä taas kävi, mutta onhan 53 pistettä paremmin kuin monena muuna vuotena. Mahtoikohan alkupään esiintymisvuoro koitua kohtalokkaaksi? Tai sitten tuollainen musiikki ei vain purrut Eurooppaan, varsinkaan toisiaan äänestävään itä-Eurooppaan. Mutta hei, pesi Hanna sentään Ruotsin ja eikös se ole tärkeintä?

18 Ruotsi: THE ARK - The Worrying Kind 51p
HAH HAH HAA! Siinä teille ennakkosuosikkia. Minä en koskaan ole kuullutkaan The Arkista enkä nähnyt tai kuullut tuossa kappaleessa mitään merkittävää, joten tunnen ihan puhdasta vahingoniloa.

19 Saksa: Roger CICERO - Frauen Regier'n Die Welt 49p
Mukavan erilainen kappale, jazzia ei ole taidettu viisuissa aiemmin kuullakaan. Harmi että näin onnettoman huono sijoitus.

20 Espanja: D'NASH - I Love You Mi Vida 43p
Kevyttä tanssipoppia. Olisi voinut pärjätä paremminkin

21 Liettua: 4FUN - Love Or Leave 28p
Täysin mitäänsanomatonta. 28 pistettä tälle kappaleelle on liioittelua

22 Ranska: LES FATALS PICARDS - L'amour À La Française 19p
Minä pidin tästä, jostain syystä. Näin huono sijoitus korventaa mieltä kovasti.

22 Iso-Britannia: SCOOCH - Flying The Flag (For You) 19p
Noloa! Nolo koko esitys ja vielä nolompaa Irlannilta antaa 7 pistettä ja Maltalta 12!

24 Irlanti: DERVISH - They Can't Stop The Spring 5p
Kyllä taas Irlanti ylitti itsensä. Voi olla että tällainen kappale saa irlantilaiset itsensä pubeissa villiksi, mutta eurooppalaiset euroviisuissa? No hope! Mutta olisin mielelläni nähnyt Irlannin päihittävän edes Iso-Britannian.

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Euroviisuhuuma muuttui tuskaksi

Jostain syystä viime vuoden jälkeen Euroviisut ovat alkaneet kiinnostaa minua kovasti. Viime vuoden innostukseen oli syynä tietysti Lordi, onko mitään älyttömämpää kuin lähettää hirviömaskeihin sonnustautuva hevibändi Euroviisuihin, kukka-hippi-maailmanrauha-rakastan-sinua-liiba-laaba-biisien luvattuun maailmaan? Tunnetustihan tulos oli... aika ok.

Tänä vuonna en jaksa vauhkota Hanna Pakarisen puolesta, vaikka on myönnettävä, että kappale erottuu kyllä joukosta. Ja jos huhut ja lupailut jostain järisyttävästä yllätyksestä finaalissa pitävät paikkaansa, niin mikäpä ettei tänäkin vuonna oltaisi ihan kohtuullisilla sijoilla. Mielestäni olisi aika realistista toivoa sijoitusta jopa kymmenen parhaimman joukkoon. Ken elää, se näkee.

Vaan minä jännäsin oman suosikkini puolesta jo eilen illalla semifinaalissa. Minun suosikkinihan oli tietystikin Sveitsin DJ Bobo kappaleella "Vampires Are Alive". Olin pudota penkiltä kun ensimmäisen kerran huomasin Sveitsin edustajan: DJ Bobo! Minä olin DJ Bobo-fani joskus 12 vuotta sitten! Joka tapauksessa jo pelkän nostalgian takia olisin kannattanut Sveitsiä, mutta mielestäni tuo kappalekin on ihan kiva. Siinäpä suurin syy tuskaan: SVEITSI EI PÄÄSSYT FINAALIIN!!
Kyllä nyt on elämä pilalla. Olisi Suomi hävinnyt vielä eilisen USA-matsin, niin olisin vetänyt ranteet auki. No ei vaiskaan.

Tässä omat mielipiteeni noista finaaliin päässeistä
1. Valkovenäjä: Koldun - Work Your Magic
Ihan jees, kivan tarttuvaa poppia. Tämä ei oikein erottunut kun kuuntelin aikaisemmin netistä kaikki kappaleet, mutta nyt televisiosta nähtynä ja kuultuna oli ihan hyvä. Ei huono valinta.

2. Makedonia: Karolina - Mojot Svet
Ei mikään ihan surkea tämäkään, hieman ehkä massaan hukkuva minun mielestäni. Tämän tilalle olisi löytynyt ehkä parempiakin kappaleita finaaliin.

3. Slovenia: Alenka Gotar - Cvet Z Juga
- Tämä oli hieno kappale, laulajalla taitaa olla oopperakoulutusta taustalla. Dramaattinen ja esitys oli hieno. Ehdottomasti finaaliainesta.

4. Unkari: Magdi Rúzsa - Unsubstantial Blues
Voi kiesus, miten ihmeessä tämä äänestettiin finaaliin?! No joo, onhan tuo toki joukosta erottuva kappale, mutta ei minun makuuni, ei sitten yhtään. Pyh-pyh.

5. Georgia: Sopho - Visionary Dream
Aika jännä kappale, konebiittiä ja itämaisia vaikutelmia. Tuli jotenkin mieleen Madonnan Die Another Day. Juontaja sanoi tästä kappaleesta, että osallistuja oli valittu mielipidekyselyn perusteella. Sopho on käsittääkseni näyttelijä ja kieltämättä näyttävä nainen. Kiva biisi kuitenkin, ei lainkaan onneton valinta finaaliin.

6. Latvia: Bonaparti.lv - Questa Notte
Kaunis italiankielinen kappale ja hyvät äänet laulajilla. Ihan finaalipaikkansa arvoinen.

7. Serbia: Marija Šerifovic - Molitva
Luo vielä hataraa uskoa siihen, että Euroviisuissa pärjää muutenkin kuin pelkällä rinnanmitalla. Hieno kappale ja laulajalla hyvä ääni. Ei huono vaihtoehto finaaliin.

8. Bulgaria: Elitsa Todorova & Stoyan Yankoulov - Water
Missasin tämän esityksen televisiosta, harmi! Teknopainotteisuus ja nopeus vetoavat minuun, joten en suuremmin valita että tämäkin pääsi finaaliin.

9. Turkki: Kenan Dogulu - Shake It Up Shekerim
Ääh. Myönnetään että ihan kelvollinen bailausbiisi, mutta jotenkin tuo esittäjä nyppii raskaimman päälle. Lisäksi sanoituksen suomennos oli ihan hirveä, minusta noista suomennoksista voitaisiin jo luopua. Ensimmäisellä kuuntelukerralla tästä tuli mieleen 90-luvun eräs "one hit wonder", intialainen Tarkan ja kappale Sikidim. Tämän ei kuitenkaan olisi pitänyt päästä finaaliin.

10. Moldova: Natalia Barbu - Fight
Harmi että en nähnyt tämänkään esitystä televisiosta, video ei ainakaan vakuuttanut. Kuitenkin kiva kappale, nuo viuluosat tuovat mieleen Linda Lampeniuksen. Ihan hyvä kipale.

Entä keiden sitten olisi pitänyt päästä finaaliin, mutta eivät sinne päässeet?
1. No se Sveitsi! Perhana!

2. Tsekki: Kabát - Malá Dáma
Olkoon vain Lordi-kopioksi haukuttu, mutta finaalissa olisi ollut kiva kuulla vähän raskaampaakin musiikkia. Ilman DJ Boboa tämä olisi saanut ääneni ihan ilman muuta.

3. Islanti: Eiríkur Hauksson - Valentine Love
Normaalia rockimpaa tämäkin, pidin kappaleesta noin muutenkin.

4. Andorra: Anonymous - Salvem El Món
"Andorran söpöt pikkupojat", näin juontaja noita nimitti. Okei, nuoria ja sööttejä, mutta menevää tekemisen meininkiä esityksessä oli. Tämäkin on vähän tällainen poppilinjasta poikkeava kappale. Olisi kyllä mahtunut finaaliin.

5. Alankomaat: Edsilia Rombley - On The Top Of The World
Kappale alkaa hieman laiskasti, mutta kertosäe räjäyttää potin. Miksi, voi miksi ei tämäkään päässyt finaaliin?

torstaina, toukokuuta 10, 2007

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Työnhakua läheltä ja kaukaa

Nykyinen firma ei ole vieläkään uusinut työsopimustani eikä sellaista ole edes lupailtu. Mietin tässä kovasti, että mikähän nyt oikeasti mahtaa olla tilanne, koska sama juttu on kaikilla määräaikaisilla meidän projektissa. Kaksi lopettanee tämän kuun aikana, minulta loppuisi luultavasti tämän kuun loppuun ja yksi on kesäkuun loppuun asti. Lisäksi yksi "vieraileva stara" joko siirtyy toiseen projektiin tai sitten jatkaa tässä osa-aikaisena. Ja yksi guru on mahdollisesti siirtymässä myös toiseen projektiin. Jäljelle ei jää kovin montaa ja kahdeksan henkeä kuitenkin pitäisi olla, noin suunnilleen.

Lisäksi ilmeisesti toukokuun lopulla on tulossa muutamia kesätyöntekijöitä. No sepä fiksua ottaa kesäksi aivan uusia heeboja, kun kokenut vakiporukka pitää lomiaan ja töitä saattaisi kuitenkin olla tiedossa! Ne uudet eivät kuukaudessa ehdi mitenkään opetella kaikkea mahdollista, mitä vastaan tulee, sanokaa minun sanoneen. Tätä asiaa olen pohtinut viime aikoina paljonkin erään työkaverini kanssa ja sotasuunnitelma on toistaiseksi sellainen, että kysäisen asiaa meidän testikoordinaattorilta. Voihan olla, että linjaesimies ei ole lainkaan tietoinen projektien tilanteesta ja taas vastaavasti minun sopimuksen loppuminen voi olla ikävä yllätys koordinaattorille. Ei se ole niin sanottua että tiedonkulku olisi mutkatonta firmojen sisällä.

Menin viikonloppuna tekemään virheen ja surffasin itseni Flanderin sivuille. Siellä haettaisiin test engineeriä, tarkemmin ei oltu määritelty, että mitä siellä testataan, mutta tiedän että kyseinen firma puljaa myös mobiililaitteiden parissa. Sepä kiva asia, ainoa vain että paikat olivat Helsingissä ja Oulussa. Oulu on nou-nou, tällaisen etelän kasvatille se on suunnilleen sama asia kuin pohjoisnapa, yhtä kaukana ja yhtä kylmä, mutta se Helsinki... Sain jo eräältä Flanderilla työskentelevältä ystävältäni yhteystiedot lisätietojen kyselemiseen siitä työpaikasta, joten kyllä tässä vähän polttelisi sinne soitella.
Mutta se Helsinki... Se ei olisi ihan sataprosenttisen mahdoton ajatus. Tietysti minulla on kämppä, koulu ja muu elämä täällä vaan enköhän minä sinnekin sopeutuisi. Asunnon luulisi jostain saavan ja hätätapauksessahan voisin asua aluksi Nurmijärvellä isän luona. Koulu on lievä ongelma, koulunvaihtoa voisi yrittää tai sitten kylmästi pitää välivuoden ja hakea sitten paikalliseen AMK:hon.
Muu elämä sitten järjestynee varmaan jollekin mallille. Ainoa harmittava asia on tietysti DI. Minun hatarat kokemukseni kaukosuhteista eivät ole kovin vakuuttavia, mutta toisaalta me emme ole tunteneet toisiamme vielä niin pitkään, että kummankaan olisi järkevää elämäänsä järjestää toisen huomioiden. Eikä DI luultavasti voisi Tampereelta lähteä mihinkään, ei jos vaikka haluaisikin.

lauantaina, toukokuuta 05, 2007

YYA-sopimus kameran kanssa

Uusi digikamerani ei ole oikein vakuuttanut minua toistaiseksi, olen ollut hieman pettynyt tähän mennessä erityisestiläheltä otettuihin kuviin, tarkkuus ei ole ollut lähellekään sitä mitä vanhalla Canonilla oli. Olin hieman näreissäni tästä syystä, enimmäkseen tietysti itselleni. Halvan kun ostaa, niin halvan myös saa.

Ilmeisesti olen onnistunut istuttamaan kameraani tervettä herranpelkoa, sillä olin tänään kuvaamassa kevään ihmeitä Hatanpään arboretumissa ja jälki on kaikkinensa moitteetonta. Se missä on vähän sanomista voi ihan hyvin johtua kuvaajan (puutteellisista) taidoista eikä niinkään kamerasta. Nyt voin todellakin väittää olevani Olympuksen onnellinen omistaja enkä kiristellä hampaitani miettiessäni, että miten paljon parempaa jälkeä se Canon tekikään.

perjantaina, toukokuuta 04, 2007

Katoavat tavarat

Jotkut esineet ovat jotenkin luonnostaan sellaisia, että ne katoavat. Tai eivät katoa aktiivisesti, niitä ei vain löydä silloin kun hätä on suurin. Tällaisia ovat muun muassa seuraavat:
- kynsiviila, varsinkin se toista kymppiä maksanut Trindin lasiviila, joka on teoriassa ikuinen, mutta käytännössä aika usein hukassa. Ei muuten noin yleisesti kannata hukata sitä lasiviilaa patjan rakoon ja nukkua muutamaa yötä sen päällä. Ei sekään nimittäin ihan ikuinen viila ole.
- sakset, siitä huolimatta että yhden huoneen ja keittiön taloudessa on kolmet sakset, niitä ei löydy juuri silloin kun olisi tarve
- kynsisakset, vielä pahempi katoaja kuin tavalliset sakset, kun ovat pienemmät eikä niitä ole kuin yksi kappale
- kenkälusikka, se pieni ja sininen, jonka pitäisi olla aina eteisessä, mutta on yleensä jossain ihan muualla. Varsinkin silloin kun pitäisi saada hienot kengät jalkaan tuhoamatta niiden kantoja ja bussi tulee noin kolmen minuutin kuluttua
- särkylääke/migreenilääke, nämä kulkevat suurimman osan ajastani meikkilaukussa, repussa tai käsilaukussa, mutta auta armias jos niitä tarvitaan! Silloin niitä ei ole missään ja pelkään että ne ovat loppu
- huulirasva, näitä olen sirotellut ympäriinsä, yksi on sängyn vieressä, toinen takin taskussa, kolmas työpaikalla ja neljäs näppäimistön vieressä. Tai ainakin niiden pitäisi olla, jotenkin ne vain katoavat omilta paikoiltaan. Omituista.
- pinsetit, kai näitäkin pitäisi olla useampia kuin vain yksi. Kuuluu samaan sarjaan kynsisaksien kanssa

torstaina, toukokuuta 03, 2007

Wapun kuulumiset

Vappukin sitten oli ja meni, tässä lyhyehkö katsaus siitä, mitä tuli tehtyä.
No, aaton eli maanantain olin töissä, suunnilleen kolmeen asti, josta lähdin Modeemin krillaukseen. Ilma oli jokseenkin viileä, mutta kyllä siellä tarkeni, ainakin melkein. Harmi että krillin sijoituspaikka jäi myöhemmin varjoon, jolloin tuli oikeasti kylmä. Kovin myöhälle siellä ei istuttu, vaan lähdimme DI:n kanssa hänen kämpän kautta keskustaan erään tuttavapariskunnan luo iltaa istumaan ja ihailemaan 8-viikkoista kääpiösnautserin pentua. Jestas mutta se oli suloinen!
Siellä vierähti sen verran aikaa, että puolen yön jälkeen lähdimme kohti keskustoria katsomaan Suomineidon lakitusta. Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, lakitettua saivat ja paikalla oli porukkaa aivan mahdottomasti. Siitä lähdimme erään DI:n tuttavan luokse juomaan pullollinen kuohuviiniä, sieltä sitten vähän kahden jälkeen taksitolpalle pirssiä vartomaan.
DI nosti muuten osakkeitaan pysyttelemällä suhteellisen kohtuulinjalla alkoholin kanssa. Olin kieltämättä hieman pelännyt mitä tuleman pitää, teekkarit/DIt ja vappu kun tuntuu olevan vähän viinalta haiskahtava yhdistelmä.

Vapun päivänä raahauduimme puoleksi päiväksi keskustaan katsomaan teekkarikulkuetta ja -kastetta. DI:n pikkuveli nimittäin oli tänä vuonna uintivuorossa. Harmi vain että hänen kiltansa oli sen verran loppupäässä ja meillä oli vappulounas klo 14 ettemme sitä varsinaista kastamista kuitenkaan nähneet.
Vappulounasta söimme DI:n ystävien kanssa Haraldissa, joka oli varsin täynnä ja varmastikin sen takia palvelu tuntui hitaanlaiselta. Sapuskat olivat kyllä ihan kelpoisat. Sieltä matka jatkui Grillin terassin kautta ravintola Höyryyn ja sieltä iltapuolesta DI:n kämpille, jonne tuli tämä hänen kastettu pikkuveljensä tuhoamaan viimeisen kuoharipullon.