perjantaina, kesäkuuta 29, 2007

Hyvästi työpaikka!

Haikeaksi se vetää, ei voi mitään. Tänään oli viimeinen päivä töissä, työsopimus loppui eikä sitä uusittu. Kuitenkin 8 kuukautta tuolla ehdin työskennellä, osa-aikaisena tosin, mutta kyllä tunteja kertyi lähemmäs tuhat silti. Työharjoittelun suorittamiseksi olisi riittänyt 750 tuntiakin, mutta parempi se näin.

Iltapäivällä oli pienimuotoinen kahvitilaisuus ja työkaverit olivat hankkineet lahjankin. Olin tuosta lahjasta iloisesti yllättynyt, ajattelin etteivät he nyt minulle, harjoittelija ja osa-aikainen ja kaikkea. Olihan minullakin toki lahja testikoordinaattorille eli käytännössä sille lähimmälle esimiehelleni: olin hankkinut hänelle varapäreen!
Idea tuosta varapäreestä on vanha, aina joskus näkee myynnissä tai tehtynä jonkinlaisia kattopäreen tapaisia puuliuskoja, joissa lukee "varapäre". Tämä minun päreeni oli kuitenkin aito kattopäre ja käsin siihen olin kirjoittanut tekstin "Artturin varapäre, pahan päivän varalle".
Isä ja eräs naapuri joskus kunnostivat näet vanhan pärehöylän ja tekivät kattopäreitä isot määrät. Iso osa niistä on myyty erilaisiin perinnekohteisiin, missä on jouduttu kattoja uusimaan, mutta vielä oli jäljellä muutama siisti päre, niin että testikoordinaattori sai uniikkipäreensä. Joskus aikaisemmin hän vain oli niin hermostunut, että silloin minulla jo välähti mieleen, että läksiäislahjaksi on pakko hankkia jostakin sille päre, että voi ihan rauhassa polttaa päreensä.

Nyt aion lorvailla kotona viikon tai ehkä kaksikin ja katsotaan sitten uuden työpaikan etsimistä. Eräänlainen kesäloma siis.

torstaina, kesäkuuta 28, 2007

Valokuvablogi?

Eilisen blogimerkinnän innoittamana sain toisenkin idean: valokuvablogi. Ota kuva päivässä jostain arkisesta asiasta, jos nyt ei muuta satu tulemaan eteen ja laita se blogiin. Ei mitään niin kovin näyttävää, mutta henkilökohtaista, sitähän elämä on. Sirpaleita minun elämästäni. Ei luultavasti mikään uusi tai ihmeellinen idea, varmasti tällaisia jo on, mutta mitä jos sitä kokeilisi itsekin joskus. Kännykkäkamerallekin löytyisi jotain käyttöä, kun en minä päivittäin kanna digikameraa mukanani, mutta kännykkää kyllä. Eihän nuo kännykällä otetut kuvat mitään huippuotoksia ole, mutta ovatpahan joitakin. Minä piirtäisin blogiani niinkuin Milla Paloniemi, mutta kun en osaa piirtää. Silloin täytyy turvautua muihin konsteihin.

keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007

Miehet virtuaaliseen riviin

Vitsit, tuli tuossa chattaillessa mieleen levoton ajatus: suurta yleisöä mahtaisi kiinnostaa kovasti pano-blogi. Siihen kirjattaisiin kaikki miehet ja kaikki sekstailukerrat likaisine yksityiskohtineen, jos sellaisia olisi tarjolla. Se olisi taatusti yleisömenestys!
Ainoa ongelma siinä vain on se, että tuo idea olisi pitänyt keksiä jo kauan, kauan sitten, niin siihen olisi saanut aika tavalla aineistoakin jo tähän mennessä kerättyä. Valitettavasti vuonna 1998 ei blogeista tiedetty oikeastaan mitään vielä eikä kirjallisiakaan muistiinpanoja ole kuin satunnaisesti, en ole koskaan ollut mitenkään ahkera päiväkirjan kirjoittaja. Ja toisaalta, se blogi olisi voinut käydä aina joskus vähän tylsänlaiseksi, kuitenkin monta vuotta oli yksi ja sama mies kuvioissa eikä sitä nyt joka viikko mitään uutta ja ihmeellistä keksitty makuuhuoneen puolella.

Mutta mikä idea! Tuon kun olisi silloin nuorena aloittanut ja tunnollisesti jokaisen kerran siihen kirjannut, voisi nyt laskea, että miten monta kertaa on tullut tehtyä mitäkin, kenen kanssa ja missä. Ja kun kaverit tietysti pitäisivät samanlaista blogia, niin voitaisiin vertailla kuka on pihtari ja kuka jakaa kaikille.
Nimiä (ei omaa eikä niiden miesten) ei tietysti paranisi mainita, mutta kyllä siitä varmaan ainakin asianosaiset tunnistaisivat että kuka on kirjoituksien takana, jos sattuisivat lukemaan blogia. Ja siitä voisivat sitten kätevästi tarkistaa, että kuinka monen kanssa se likka onkaan ollut ennen häntä ja mitä tehnyt ja että oliko hän itse keskikastia, siellä parhaiden joukossa vai suoranainen luuseri. Toisaalta miesten nimien mainitseminen ei välttämättä olisi ihan huono idea, muiden blogeja lueskelemalla saattaisi saada selville, että kannattaako herra X raahata samaan sänkyyn vai ei.
Toisaalta, tietysti miehilläkin olisi samanlainen eikä hirveästi mairittelisi lukea jonkun kommenttia että itse oli suunnilleen yhtä kiihottava kuin kuollut kampela...

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Ei kuolonuhreja juhannuksena

Kas niin, juhannus alkaa olemaan juhlittu, joten tässä tiivis selonteko siitä. Ja etukäteen taas pahoittelut kirjoitusvirheistä, tämä on kirjoitettu DI:n mäkillä. Tuossa juuri naureskeli vain että kait joka nörtin unelma että kämpällä istuu alusvaatteisillaan mäkkiä käyttävä nainen.

Juhannusaattona oli alunperin tarkoitus mennä Modeemin porukan mukana erään jäsenen kotona. Paikka oli Kangasalan korvessa, Ruutanassa tai jossain siellä lähimaastossa. Ohjelmassa olki grillaamista, syömistä ja nörtteilyä. Alunperin DI vähän mietti että mitenköhän minä saan aikani siellä kulumaan, kaikkien nörttien keskellä. No, hän keksi hyvän idean, otetaan minulle vähän omaa ajankulua mukaan. Koska siellä oli käytössä WLAN, se ajankulu oli tietysti Nokian internet-tabletti. Mikä sen parempaa ajankulua, minähän en siis ole nörtti enkä mitään... DI nappasi parikin kuvaa kun kaikki osallistujat istuvat rivissä läppärit, kännykät ynnä muut sylissään. Minäkin olin siinä jonon jatkona, niin etten suuremmin erottunut joukosta. Joka tapauksessa olin hieman pelännyt, että koko juhannus olisi tähtitieteellisen tylsä, mutta ihan hyvin se meni. Kukaan ei ainakaan katsellut nenänvarttaan pitkin jos minä surffailin sieluni kyllyydestä.

Juhannussaunaankin sitten jouduttiin, ei ollut kumpikaan siihen varautunut, mutta isännältä löytyi onneksi ylimääräiset pyyhkeet. Kertaalleen mietin, että miten minä taas kerran päädyn saunaan kymmenen alastoman, vieraan miehen kanssa, mutta ei siinä kauheasti kakistelu tullut mieleen, sekaan vain. Talviturkkikin tuli kastettua tälle kesälle.

Joka tapauksessa sapuskat olivat hyviä ja niitä oli tarpeeksi (lue: liikaa) ja minulle oli juotavaksi varattu kokonainen pullollinen Pepsi Maxia. Lisäksi illalla bongasin sisätiloista pianon, jota soittelin vähäsen, sen verran mitä nyt ilman nuotteja ja noin kylmiltään sattui mieleen muistumaan. Sain DI:n vaikutettua sillä, hän kuulemma piti soitostani ja sanoi sitä samaa vielä lauantaiaamunakin, perjantain sanomiset olisi voinut laittaa humalatilan piikkiin muuten. Täytyisi joskus ehkä raahata se Nukarille kuuntelemaan, mitä on kun soitan "oikeasti", tuo nyt oli tuollaista puolivallatonta soittelua.

Lauantai meni rauhallisesti, DI kielsi kärsivänsä krapulasta, mutta vähän kuulemma väsytti. Siitäkin voidaan olla montaa mieltä tai sitten lauantain touhut menevät puhtaan kankkuspanetuksen piikkiin... Tosin illalla tuli katsottua dvd:ltä uusin Bond, Casino Royale ja telkkarista tullut After the Sunset. Oikein rauhallinen ja leppoisa juhannuspäivä siis.

Tänään sitten kävimme Särkänniemessä, tosin siellä vain suosikkipaikassani Akvaariossa ja Neulassa. Akvaario on aina hieno paikka, ne kalat ovat kiehtovia ja on hieno nähdä hyvin sisustettuja akvaarioita. Akvaariosta suosikkejani ovat makean veden rauskut.
Ja ja... mitäs sitten muuta? No, sen Särkänniemen reissun yhteydessä kävimme jäätelöllä Mustalahden jäätelökioskilla ja takaisin tullessamme Tempo Terracella juomassa Pina Coladat (aitoon ananakseen tehtyjä ja hintakin huokea 9,50€...) ja syömässä pientä suolaista ennen kuin DI kietoi kuvaannollisen esiliinan uumilleen ja kotiin tullessaan alkoi kokkaamaan.

Mitä juhannuksesta siis jäi käteen? Kuvia rivissä istuvista nörteistä ja puhdas vitutus siitä, ettei ole omalla kämpällä pianoa eikä edes mitään elektronista korviketta. Prkl.

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Testituloksia

What's Your Best Quality?
Your Result: Intelligence
 

Your best quality is intelligence! People like you because you are smart and always make the right decision. Your intelligence also helps you handle tough situations.

Loving
 
Ambitious
 
Out-Going
 
Personality
 
Sense of Humor
 
What's Your Best Quality?
Take More Quizzes


Tästä olen oikeastaan tyytyväinen: älykäs ja heti kakkosena rakastava. Voiko juuri parempaa yhdistelmää ollakaan? No, tuo huumorintajun totaalinen puute kyllä vähän mietityttää...

You are 67% Scorpio


You Are A Realist

When it comes to romance, you tend to take a realistic approach.
You believe that love takes time, and it's something you have to work hard for.
A bit cynical, over the top romance tends to get under your skin.
Your heart is difficult to win ... but it's totally worth it.


What Be Your Nerd Type?
Your Result: Literature Nerd
 

Does sitting by a nice cozy fire, with a cup of hot tea/chocolate, and a book you can read for hours even when your eyes grow red and dry and you look sort of scary sitting there with your insomniac appearance? Then you fit this category perfectly! You love the power of the written word and it's eloquence; and you may like to read/write poetry or novels. You contribute to the smart people of today's society, however you can probably be overly-critical of works.

It's okay. I understand.

Science/Math Nerd
 
Musician
 
Gamer/Computer Nerd
 
Social Nerd
 
Artistic Nerd
 
Anime Nerd
 
Drama Nerd
 
What Be Your Nerd Type?
Quizzes for MySpace

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Unelmien mies

Havahduin tuossa funtsimaan, että kun minulla nyt on ollut noita poika-/miesystäviä jonkin verran elämäni aikana, niin kaikissa on ollut ainakin joitakin hyviä piirteitä, sellaisia, joita soisin näkeväni muissakin miehissä. Tietysti on ollut huonojakin puolia ainakin useimmilla, mutta en nyt puutu niihin. Jokaisesta on löytynyt joku asia, joka on uusi minulle mutta josta pidän. Eli suoraan sanottuna: mitä enemmän miehiä, sitä korkeammalle on vaatimustaso noussut.

Ja niitä piirteitähän riittää
- ei tupakoi eikä juuri juokaan. Humalahakuinen juominen on ehdoton miinus ja mitä useammin sitä harrastaa, sen enemmän tulee miinuksia ja sen vaikeampi niitä on muilla tavoin kompensoida. Ihan 100% absolutistia en nyt tarkoita, viinilasillinen ruuan kera ja joku drinkki/olut/tms silloin tällöin ei ole yhtään huono idea
- tekee kotitöitä kitisemättä ja jopa oma-aloitteisesti. Varsinkin siivoaa niin ettei kämppä ole kuin Röllin roskanheittäjien jäljiltä. Ikkunatkin voisi pestä joskus, samoin kylppärin lattiakaivot
- osaa laittaa ruokaa, ehdotonta plussaa on se, että osaa, viitsii, uskaltaa ja raaskii laittaa myös tällaista vähän "hienompaa" ja eksoottisempaakin ruokaa: tonnikalaa (siis ei mitään purkkitonnikalaa!), lammasta, kaurista, kampasimpukoita, parsaa jne. Ja jos vielä viitsii tehdä salaattia ja laittaa kaiken nätisti tarjolle kera sopivan viinin, niin a vot! Ja mikään ihan hirveän nirso ei saisi ruokien kanssa olla.
- tietokoneista pitäisi jotakin ymmärtää, varsinkin tietoliikennepuolesta, se kun ei ole minun vahvin alueeni. Mutta aivan umpinörtti ei saisi olla, elämää on tietokoneen ulkopuolellakin ja minä pidän huomiosta.
- kovin paha penkkiurheilijakaan ei saisi olla
- kohteliaisuus: oven avaaminen naiselle, sen painavamman ruokakassin kantaminen, kiittäminen ja sen semmoiset asiat kunniaan
- pukeutuu siististi, ei sen niin väliä onko se pukeutumistyyli sitten sarjaa suorat housut ja kauluspaita vai farkut ja neule, kunhan vaatteet ovat siistit, sopivat ja ehjät. Niin, ja kuhunkin tilanteeseen soveltuvat, alipukeutuminen on vähän nöyryyttävää
- puhuu, pussaa ja hellii. Minä en ole ajatustenlukija enkä minä kovin helposti itse ala puhumaan vähänkään hankalista asioista, mutta ohimennessäni kyllä hipaisen tai annan suukon, joten ei sen pitäisi olla niin mahdotonta toisellekaan osapuolelle.
- jos onkin jonkun asian vankkumaton kannattaja/harrastaja, niin pitäisi ymmärtää ja hyväksyä se, että minä en välttämättä ole. Erittäin vaaralliseksi nämä muuttuvat silloin kun ääri-ilmiön kohde on politiikka, uskonto tai jotkin suhteeseen liittyvät asiat. Silloin jos toinen on erittäin vankasti jotain mieltä ja toinen ihan päinvastaisella kannalla, on pakko tehdä kompromisseja. Tai lähteä eri suuntiin.
- lapsirakas ei tarvitse olla ja varsinkaan ei niitä saa haluta itse. Tai jos haluaa, niin minun puolesta, mutta minä en aio olla mitenkään osallisena siinä savotassa. Ja lapset edellisistä suhteista ovat kyllä vähän sellainen asia, että harkitsen vakavasti ennen kuin tulen kymmentä metriä lähemmäs miestä.
- eläinrakkaus sen sijaan ei ole paheksuttava asia lainkaan, mieluummin sen tulisi suuntautua kissoihin ja hevosiin. Ja miksei toki myös akvaariokaloihinkin. Mutta koirat pois siitä sängystä missä minä nukun.
- makuuhuoneessakin pitäisi olla huomaavainen, osata lukea minun reaktioita ja sanoa itse mitä haluaa ja mitä ei halua. Valitettavaa myöntää, mutta joillain on se "magic touch" ja joillain ei ja minä en tiedä mitä ihmettä sille voisi tehdä.
- pitäisi ymmärtää vähän kauneuden päällekin. Maailmassa on paljon kaikkea kaunista, luonto nyt varmaan suurimpana. Valokuvaus harrastuksena ei ole lainkaan huono. Kohtuus tässäkin tietysti, jonkun taiteilijasielun kanssa voisi mennä hermot. Viittasin tähän jo ohimennen tuolla ruoka-kohdassa eli sapuskan laitto nätisti on kiva asia.
- ulkona on kiva käydä syömässä ja muuten vain ja mieluummin tietysti hyvässä seurassa kuin yksin. Se on aika kiva juttu jos mies tarjoaa, ainakin jos saa huomattavasti parempaa palkkaa.
- auton ratissa maltillinen, kiireetön ja kaikkinensa moitteeton kuski ynnä tietysti se, että jaksaa ymmärtää minun joskus jopa hysteriaa lähenevää autoilukammoa kiukutteluineen ja unettomine öineen
- huomaavaisuus, anteliaisuus ja suurpiirteisyys. Lähtee ajamaan lauantain vastaisena yönä 100 kilometriä lähimmälle ensiapupolille, koska minun jalkani turposi muodottomaksi. Käy hakemassa minulle apteekista migreenilääkettä kun se on loppunut, minulla särkee päätä enkä jaksa lähteä itse. Tuo vielä vesilasin ja vetää verhot kiinni että saan otettua lääkkeen ja nukuttua. Pitää hyvänä ja lohduttaa kun on mökö-päivä. Aamulla aikaisemmin herätessään liikkuu hiljaa etten minä heräisi.
- huumorintajun pitäisi jollain tavoin sopia yhteen minun vastaavan kanssa. Pieni leikkimielinen kiusanteko ei ole pahasta.
- mummu sanoi aina, että ei saa suuttua samaan aikaan, joten jos toisella on huono päivä, toinen venyttää pinnaansa ja suhtautuu rauhallisesti marinaan.
- jonkinlaista kiinnostusta puutarhanhoitoon, mutta ehkä vieäkin tärkeämpää se, että osaisi jossain määrin tehdä pikkuremonttia ja muuta laittoa, ettei ihan olisi peukalo keskellä kämmentä. Ja uskaltaisi tunnustaa siinä kohdassa kun oma osaaminen loppuu, että nyt tarvitaan ammattilaista.
- välit vanhempiin, mutta vieroittautunut äidistään kunnolla.
- niin ja tietysti hetero, vapaa, lähiseudulta, suunnilleen samaa ikäryhmää eikä ihan kauhean pahannäköinenkään saisi olla

Heheh, siinäpä listaa kerrakseen eikä tuo ole edes vielä täydellinen, vain ne kohdat mitä nyt tältä istumalta tuli mieleen. Mitäkö minulla on tarjota vastineeksi? No ei puoliakaan noista... Ja uskokaa tai älkää, kaikki nuo luetellut piirteet ovat jostain miehestä löytyneet. Ei tietysti samasta miehestä kaikkia, mahtaakohan sellaista olla olemassakaan. I have some doubts.

Voi tietysti olla, että hankin jossain vaiheessa kissan tai pari. Ne kun ovat täydellisiä juuri sellaisinaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007

Herkuttelua, osa ?

Jostain syystä, jota en enää muista päätimme eilen DI:n kanssa että menemme illalla kaupungille syömään. Luojan kiitos minuun oli iskenyt hienostelukohtaus, olin laittanut juhlavamman meikin ja vähän normaalia paremmat vaatteet, vaikken tiennytkään minne olimme menossa. Tosin yleensä DI:n kanssa syömään meneminen edellyttää jotain muuta kuin virttynyttä t-paitaa ja kuluneita lenkkareita, mutta silti.

DI ehdotti Laukontorin rannalla sijaitsevaa Wistub Alsacea, joka oli hänelle entuudestaan tuttu paikka, mutta minulle ei. Eli sinne siis. Tällä kertaa jätimme alkuruuan väliin ja söimme vain pääruuan ja jälkiruuan.
Minä valitsin pääruuaksi entrecôten yrttimaustevoilla ja Munster-juustoperunoilla. Se oli erittäin hyvää, jännittävimpiä olivat nuo juustoperunat, jotka oli maustettu kuminalla. En ole ihan 100% kuminan ystävä, mutta se toimi perunoiden, lihan ja kastikkeen kanssa ihan kivasti. Ja tuoksu! Se oli nenää huumaava.
Jälkiruuaksi DI ehdottomasti suositteli alsacelaista erikoisuutta "Kougelhopf glacé au Kirsch" eli jäätelöä, vadelmasorbettia ja marenkia Kirschillä maustettuna. Voi taivas että se oli hyvää.
Minä pysyttelin migreenin takia alkoholittomalla linjalla, aperitiiviksi valitsin alkoholittoman valkoviinin ja ruokien kanssa join vettä. Tuo alkoholiton valkoviini oli minulle ihan uusi tuttavuus, alkoholittomista siidereistä ja oluista olen kuullut, mutta että viinikin. No joo, oikeastaan se oli ihan hyvää, siitä puuttui se alkoholin aiheuttama (?) tietty pieni karvaus tai miksi sitä oikein kutsuisi, jota on kaikissa alkoholijuomissa. Se oli hieman mehumaista.
Kaikkinensa tuo Wistub Alsace oli viihtyisä paikka ja ilmeisesti erittäin suosittu, taisimme saada pöydän puhtaalla hyvällä onnella. Palvelu oli todella moitteetonta ja ystävällistä. Ei siis lainkaan huonompi paikka.

Ruuan jälkeen menimme erään DI:n tutun luo kokeilemaahänen vasta hankkimaansa Guitar Hero II:sta. Minä en ole suuresti piitannut noista konsoli- tai muistakaan peleistä, mutta tuo oli kieltämättä hauskaa. Osansa hauskuudesta voi olla siinäkin, että peittosin DI:n aika monta kertaa, vaikka ihan yhtä keltanokkia olimme kumpikin. Pianonsoitto ja joskus muinoin käydyt musiikinteorian kurssit eivät näemmä ole menneet ihan hukkaan.

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Kukkaistaustoja kesän kunniaksi

Koska ei ole muutakaan asiaa, niin esittelenpä taas muutaman Caedesista bongaamani kukkataustan. Kukat nyt ovat muutenkin suosikkiaiheeni kuvissa, niin että koittakaa kestää.

Sensual Softness
Dahlioita
Marmalade
Genus Lilium #3
Lisianthus

Ja viimeiseksi: ei varsinaisesti mikään kukkanen

perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Ukkosta? Ukkosta!

On tätä odotettukin, kesän ensimmäisiä ukkosia! Onhan noita ollut ympäri Suomea, mutta jotenkin ne pilvet ovat kiertäneet minut kaukaa. Mutta nyt näyttää hyvältä, pohjoinen ja läntinenkin taivaanranta on täynnään musteensinisiä pilvenlonkia, kaukainen jyrinä kuuluu jo ja salamatutka kertoo lähellä liikkuvista ukkospilvistä. Asun Hervannan korkeimmalla kohdalla olevan korkean kerrostalon ylimmässä kerroksessa, joten tämän lähemmäs ukkospilviä tuskin pääsen. Kunpa ne vain eivät kiertäisi Hervantaa, raikastava ukkoskuuro tekisi poikaa kuumuuden kyllästämälle ilmalle.

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Odotettavissa ollutta jobinpostia

Minun oli tarkoitus mennä ensi viikonloppuna kotona Nurmijärvellä käymään, mutta isä soitteli eilen tai toissapäivänä, että häneltä on taas henki loppu, voi joutua sairaalaan joten en vielä ostaisi junalippua. Tänään tuli sitten puhelu vieraasta numerosta: isähän se Hyvinkään teho-osastolta soitteli. Tänä aamuna oli ilma loppunut sitten täydelleen eikä ole tietoa milloin pääsee osastolle, saati kotiin.

Tämä "hengen loppuminen" on vanha, tuttu vaiva, mutta hankala ja taatusti vaarallinenkin. Isä on tupakoinut koko elämänsä, mutta lopetti sen noin 15 vuotta sitten. Oli ilmeisesti pakko, hän joutui tuolloin sairaalaan sen takia että oli nestettä keuhkoissa ja tuolla sairaalareissulta hän sitten palasi kotiin nikotiinilaastaripaketin kanssa. Oli lääkäri erittäin lämpimästi suositellut lopettamista, tosin minulla on pieni kutina, että se suosittelu saattoi olla suunnilleen sellaista, että lääkäri oli vetäissyt lepositeet kiinni, lyönyt nikotiinilaastarin nahkoihin ja todennut kylmän viileästi että se on loppu ny :) Eli vähän niin kuin pakko.

Nesteet saatiin tuolloin keuhkoista pois, mutta jo tuolloin isä sai astmalääkkeitä ja niitä on sitten käytetty siitä lähtien. Muutamana viime vuonna noita hengitystieongelmia on ollut yhä vain enemmän, helteillä ja varsinkin viime kesänä Venäjän metsäpalosavujen saavuttua Nurmijärvelle happi ei kerta kaikkiaan riitä. Sama juttu kovilla pakkasilla, kun ulkoilma on kovin kuivaa. Tähän on vielä lisäksi ilmennyt sydämen läppävika eli kun pumppukin lyö vähän heikommalla teholla, on veren happipitoisuuden kanssa ollut todellisia ongelmia. Nykyisin isä käyttää kotioloissa happiviiksiä juuri sen takia.

No, ihan kuolemanhätää ei nyt kuitenkaan ole, luulisin. Isä jaksoi jo leikkiäkin laskea puhelimessa. Jos hän ei jaksa huulta heittää, niin sitten on tilanne vakava. Toisaalta, ei sekään kirkossa kuulutettua ole, isän tuntien hän luultavasti vitsailee vielä arkkua hautaan laskettaessa... Ei se olisi tuolle hullulle temppu eikä mikään!
Mutta vitsit sikseen, ei tässä nyt oikein naurata itseäni. Mummu joutuu taas olemaan yksin kotona ties miten kauan. Onneksi naapuriapu toimii maalla vielä, naapurit tuovat postin, käyvät kaupassa, pitävät seuraa ja muutenkin huolta eli ihan hylätyksi mummu ei tule. Ainoa ongelma näin kesäaikana on se, että mummu huonokuuloisena ei kuule ukkosta ennen kuin se on päällä eikä tietysti hoksaa irrottaa sähkölaitteita pistorasioista. Kunpa ei nyt tulisi ukkosia. Vaan on se siunattu asia, että asiat eivät ole kotirintamalla tuon huonommin, koska muuten minulla ja siskolla olisikin todella suuri huoli!

Ilmoittelin siskollekin tilanteesta, olin luvannut isälle soitella, hänen soittamisensa teho-osastolta ovat vähän rajoitettuja. Sisko totesi, että jos jotain positiivista tilanteesta täytyy löytää niin ainakin se, ettei ole pumppu keksinyt ruveta prakaamaan. Tuo hengitysongelma on vanha, tuttu juttu, mutta jos nyt jotain uutta kremppaa löytyy, niin se on aina askel pahempaan päin.

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Syö ja säästä ilmastoa

Tämän päivän Hesarin Hinta & Laatu-sivulla oli artikkeli ilmastoystävällisestä syömisestä. Kuten tiedetty, lähestulkoon kaikki voi vaikuttaa ilmastoon ja sen lämpenemiseen, myös se mitä lastaa lautaselleen. Itse asiassa ruoka vastaa neljänneksestä kotitalouksien aiheuttamasta ilmastovaikutuksesta. Kiellän olevani mikään viherpiipertäjä tai maailmanparantaja, mutta onhan noita mielenkiintoista lukea, jos sitä vaikka edes pahimpia sudenkuoppia välttäisi.

Enpä taida kuitenkaan välttää. Olenhan minä tiennyt, että naudat tuottavat märehtiessään metaania ja että metaani on kasvihuonekaasu, mutta että sitä metaania vapautuu paljon! Jos ilmastoystävällisesti aikoo syödä, on siis luovuttava kaikista tuotteista, mitä naudoista lähtee. Maitotuotteet ja naudanliha olisivat siis pannassa. Siihen loppui minun maailmanparantamiseni. Ja kannattaa ehkä miettiä sitäkin, että maitotuotteet ovat kuitenkin hyviä kalsiumin lähteitä eli jos ne jättää ruuasta pois, on se kalsium hoidettava elimistöön muilla tavoin ellei halua pelastaa maapalloa oman terveytensä kustannuksella.

Kuljetuksen ympäristövaikutukset alkavat kuulemma nykyisin olla melko vähäiset, kuulemma vain harvoja erikoishedelmiä tuodaan enää lentorahtina. Itse jäin vain miettimään, että miten esimerkiksi Uudesta-Seelannista, Brasiliasta tai Argentiinasta tänne rahdattavat lihat kuljetetaan? Laivalla, totta kai, mutta laivojen on parasta olla hyvin jäähdytettyjä ja jäähdytyslaitteistot kuluttavat taatusti energiaa = päästävät ilmaan hiilidioksidia.

Vegaanit varmaan saavat tuosta artikkelista lisää vettä myllyihinsä, koska siellä todetaan että sekaruokavalion kuormitus on jopa kymmenkertainen kasvisruokavalioon verrattuna. Mutta eivät kaikki kasviksetkaan ole täysin harmittomia. Kotimaiset, kasvihuoneessa kasvatettavat kurkut ja tomaatit ovat varsinaisia ilmastopaholaisia: kasvihuoneet ovat energiasyöppöjä ja Espanjasta tuotujen vihannesten kuljetusvaikutukset ovat kasvihuoneita pienemmät. Toisaalta lämpimämmissä maissa käytetään enemmän myrkyllisiä torjunta-aineita ja Espanjassakin puutarhojen työntekijöiden työolot ovat melko kurjat, mistään Aasian tai etelä-Amerikan maiden puutarhoista puhumattakaan. Ja keinokastelulla on tunnetusti paljon haittatekijöitä.

Se ei liene mikään yllätys, että kotimaiset avomaan kasvikset, viljat, peruna ja tietysti metsämarjat ja sienet ovat erittäin suositeltavia. Tosin siinäkin on otettava huomioon se, että jos lähtee autolla sieneen tai marjaan, niin siitä tulee hiilidioksidipäästöjä, siitäkin. Luomutuotannolla sen sijaan ei ole ilmastomuutokseen suurempaa merkitystä, luomutuotannon kuormitus on samaa luokkaa tehotuotannon kanssa.

Kyseisessä artikkelissa oli paljon muutakin mielenkiintoista, mutta ketä kiinnostaa, etsiköön lehden käsiinsä itse, minä en sitä jaksa tähän ruveta kirjoittamaan sanasta sanaan.
Ja loppukaneetiksi Wagnerin kommentit ilmastomuutoksesta

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Euroviisusuosikit

Tämä olkoon viimeinen viisuaiheinen kirjoitus ennen ensi vuotta. Nyt viimeistään hankittu euroviisulevy on kuunneltu niin moneen kertaan läpi, että uskallan jo julistaa lopulliset voittajat. Tai ainakin omat mielipiteeni esitetyistä kappaleista.

Levy 1
1. Andorra: Anonymous - Salvem El Món
Tästä pidin jo semifinaalissakin ja ihan pirteä kappale. Ei ehkä ihan siellä kärkipäässä kuitenkaan

2. Albania: Frederik Ndoci - Hear My Plea
Ei vakuuttanut eikä vakuuta oikein vieläkään, muttei ole sieltä toivottomimmasta päästä kuitenkaan. Kuuntelee ilman hampaidenkiristystä

3. Armenia: Hayko - Anytime You Need
Suunnilleen samat sanat kuin Albaniallekin: kuuntelee ilman hampaidenkiristystä muttei mikään lemppari

4. Itävalta: Eric Papilaya - Get A Life - Get Alive
Positiivinen yllättäjä, ihan mukiinmenevä kappale. Suht korkealla listoilla

5. Bosnia & Herzegovina: Maria - Rijeka Bez Imena
Tämä on jäänyt edelleen sellaiseksi mysteeriksi. En suuremmin pidä jos en inhoakaan.

6. Belgia: The KMG's - LovePower
Jostain syystä tämä ei toimi, valitsen yleensä seuraavan kappaleen

7. Bulgaria: Elitsa Todorova & Stoyan Yankoulov - Water
Ihan jees

8. Valkovenäjä: Koldun - Work Your Magic
Yksi ehkä parhaista kappaleista. Kivan tarttuva poppibiisi

9. Sveitsi: DJ Bobo - Vampires Are Alive
Bilepuolella ykkönen tai ainakin parhaiden joukossa. Ei ole äijä menettänyt otettaan

10. Kypros: Evridiki - Comme Ci, Comme Ca
Superyllättäjä! Olen ihastunut tähän kappaleeseen kovasti, miksiköhän en mitenkään noteerannut tätä viisuhälinässä?

11. Tsekki: Kabat - Malá Dáma
Lisää suosikkejani. Todella, todella sääli että jäi koko semifinaalin viimeiseksi yhdellä pisteellä. Ei olisi sitä ansainnut

12. Saksa: Roger Cicero - Frauen Regier'n Die Welt
Tätähän minä hehkutin porukasta eroavana vaihtoehtona, mutta jotenkin tuo saksankieli ei tunnu sittenkään toimivan tässä. Ei hyvä, mutta kuuntelee kyllä.

13. Tanska: DQ - Drama Queen
Iskevä kappale, pidän.

14. Eesti: Gerli Padar - Partners In Crime
Tämäkin on kokenut melkoisen tasonnousun, viisuissa ei kuulostanut miltään, nyt on oikeinkin kuunneltava.

15. Espanja: D'Nash - I Love You Mi Vida
Tanssipoppia, sinänsä oikein kiva

16. Suomi: Hanna Pakarinen - Leave Me Alone
Kyllä tämänkin voisi omiin suosikkeihinsa lukea

17. Ranska: Les Fatals Picards - L'Amour à La Francaise
Hyväntuulinen kappale edelleen, pidän.

18. Georgia: Sopho - Visionary Dream
Tämä on myös kiva, kuuluu suosikkeihini.

19. Iso-Britannia: Scooch - Flying The Flag
Tälle ei voi mitään. Karmiva

20. Kreikka: Sarbel - Yassou Maria
Tämä taitaa kuulua kärkikymmenikköön, hyvä kappale mielestäni.

21. Kroatia: Dragonfly feat. Dado Topic - Vjerujem U Ljubav
Ei oikein herätä mitään puolesta eikä vastaan. Neutraali, jokseenkin mitäänsanomaton.

Levy 2
1. Unkari: Magdi Ruzsa - Unsubstantial Blues
Ei vieläkään aukea minulle. Hyppään mielelläni seuraavaan kappaleeseen.

2. Irlanti: Dervish - They Can't Stop The Spring
Ei ihan pahimmasta päästä, muttei paljon muutakaan. Ei missään nimessa mikään suosikki.

3. Israel: Teapacks - Push The Button
Voi olla että sanoituksessa on poliittista sanomaa, mutta en pidä tästä. Kummallinen sekasikiö

4. Islanti: Eirikur Hauksson - Valentine Lost
Yksi suosikeistani

5. Liettua: 4Fun - Love or Leave
Omalla tavallaan ihan kaunis, rauhallinen. Hieman mitäänsanomaton, mutta kuuntelee paremman puutteessa

6. Latvia: Bonaparti.lv - Questa Notte
Tämä on alkanut vähän pitkästyttämään. Ei voi sanoa että huono kappale, mutta jotenkin... nääh.

7. Moldova: Natalia Barbu - Fight
Suosikkejani!

8. Montenegro: Stevan Faddy - Ajde Kroci
En osaa päättää oikein onko tämä hyvä vai hieman joukkoonhukkuva. Ei missään nimessä huonoimpien joukossa, jos tosin ei ihan lempikappaleitakaan.

9. Makedonia: Karolina Gocheva - Mojot Svet
No jaa, ihan ookoo. Vähän samantyyppinen kappale kuin tuo Montenegronkin. Ei mikään huippu, mutta ehdottomasti sieltä kuunneltavasta päästä.

10. Malta: Olivia Lewis - Vertigo
Menestystään parempi. Tämä kiinnitti jo huomiota semissä eikä ole siitä asemiaan huonontanut.

11. Alankomaat: Edsilia Rombley - On Top Of The World
Edelleen kuuluu suosikkeihini

12. Norja: Guri Schanke - Ven A Bailar Conmigo
Tämä on kiva kappale, tosin aika samankaltainen kuin Portugalinkin kappale. Kuuluu melkeinpä suosikkeihin

13. Puola: The Jet Set - Time To Party
Tämäntyyppinen musiikki ei oikein iske eikä iskenyt tämäkään.

14. Portugali: Sabrina - Danca Comigo
Sekoitan tämän Norjan kappaleen kanssa. Kuunneltava ja ihan jees.

15. Romania: Todomondo - Liubi, Liubi, I Love You
Maltoin kuunnella tämän kertaalleen, että sain vähän juonesta kiinni. Ihan kiva idea, mutta en oikein lämpene tälle (helteestä huolimatta)

16. Serbia: Marija Serifovic - Molitva
No tässä vaiheessa minä en ehkä tätä ykköseksi rankkaisi, mutta hieno kappale, eräs hienoimpia.

17. Venäjä: Serebro - Song #1
Tanssipoppia, kuten sanoin jo joskus aiemminkin. Hyvä.

18. Ruotsi: The Ark - The Worrying Kind
Tämäkin on alkanut kuulostaa ihan kivalta, jollain tavoin rennon leppoisa. Ei kuitenkaan sen hirveän hypetyksen arvoinen vieläkään.

19. Slovenia: Alenka Gotar - Cvet Z Juga
Tämä kuuluu suosikkeihini edelleen. Ei ole kärsinyt enemmästä kuuntelusta.

20. Turkki: Kenan Dogulu - Shake It Up Shekerim
Ärh, kappaleena ok, Kreikan kanssa samanhenkinen, mutta kun minä en voi olla näkemättä sitä pahuksen ällöä laulajaa.

21. Ukraina: Verka Serduchka - Dancing Lasha Tumbai
Tämä houkuttaa tanssimaan!

maanantaina, kesäkuuta 04, 2007

Valokuvauksellinen viikonloppu

Koska ilmat suosivat viikonloppuna kaikenmoista ulkoilua, tallustelin minäkin ympäriinsä ja tietysti kameran kanssa.
Lauantaina päätin lähteä kiertämään Suolijärven ympäri, löysin tuon polun syksyllä 2002, mutta eipä siitä ollut silloin pitkäaikaista iloa kun muutin kohta Hatanpäälle. Nyt sitten kesän tultua on korkea aika lähteä katsomaan, miltä se näyttikään. Ja näyttihän se hienolta! Polku seurailee tarkasti järven rantaa, matkalla näkee kaikenlaista kun vain pitää silmänsä auki. Itse bongasin pari tikkaa, sorsapoikueen ja jonkin ison lokin. Kasveista puhumattakaan, lakka kukki, suopursu samoin ja orvokit.
Sunnuntaina sain houkuteltua DI:n kaupungille ja sieltä Hatanpään arboretumiin kuvaamaan. En ole taas kuukauteen arboretumissa käynyt, edellisen kerran kävin siellä kameran kanssa 5.5. Harmillista että osa omena- ja kirsikkapuista oli jo lopettanut kukintansa, mutta syreenit kukkivat komeimmillaan! Ja olipahan siellä sentään muutama koristeomenapuu, jotka olivat täynnään kukkia. Arboretum on todella upea paikka, ei voi mitään.

lauantaina, kesäkuuta 02, 2007

Nettideittailun historiaa, osa 5

Palataanpa vaihteeksi tähän aihepiiriin, koska tarinat siltä saralta eivät ole vielä loppu.
On elokuu 2002, asun vielä Espoossa kuun loppuun asti, nelososan pettymys on nähty ja koettu ja unohdettukin. Päätin tarttua itse toimeen ja laittaa oman ilmoituksen Cityn deittiin. Tuo ilmoitusviestini on minulla edelleen tallessa, mutta se on aika pitkä, joten en viitsi sitä tähän liittää. Kuitenkin ilmoitin olevani tositarkoituksella liikenteessä ja mielestäni olin varsin rehellinen. Pienin korjauksin voisin käyttää samaa tekstiä edelleen seuranhakuun, hieman päivitettynä tietysti.

Sitten kävi palveluntarjoajalla käpy: sähköpostijärjestelmästä petti serveri ja sitä korjattiin hartaasti viikon päivät. Tietenkin tuohon ilmoitukseeni tulevat vastaukset menivät juuri siihen postilaatikkoon, johon en päässyt käsiksi. Ja kun ilmoituksen tiedotkin olivat samassa postilaatikossa, en päässyt edes poistamaan ilmoitustani.

Tietäähän sen, mikä oli tulos kun viikon päästä pääsin käsiksi posteihini: minua odotti toista sataa vastausta! Siinäpä olikin hommaa lukea ne läpi, valita sieltä mahdollisesti lupaavat tapaukset ja raapustella lyhyt "kiitos mutta ei kiitos"-viesti lopuille. Se oli raakaa peliä se! Yksikin väärä lause, liian lyhyt vastaus ja roskistuomio oli varma. Eräs oli kirjoittanut muuten ihan kohtuullisen vastauksen, mutta kun sähköpostiosoite oli jotain tyyliin sexking@... niin sekin sai kieltävän vastauksen.

Sain lopulta määrän karsittua jonnekin parinkymmenen tienoille, jotka saivat postilaatikkoonsa vastauksen. Näistä osa ei tietenkään enää vastannut, joten semmoinen tusinan verta miehiä jäi lopulta haaviin. Näistäkin vielä karsiutui osa tuossa sähköposti-vaiheessa, osalle ilmoitin, että oli kiva kirjoitella, mutta se on nyt loppu ja osa vain jätti vastaamatta.
Kyllä siinä kymmenessäkin oli ihan tarpeeksi, varsinkin kun monet kirjoittelivat usein, liki päivittäin. Jotta en olisi sotkenut miehiä keskenään, minulla oli tarkat listat siitä, minkäniminen kaveri mistäkin osoitteesta kirjoitteleen, mitä tekee, opiskelee, on töissä, harrastaa ja niin edelleen. Oli pakko, muuten olisin sekoittanut monet keskenään.

Kun muutin takaisin Tampereelle, aloin tapailla näitä miehiä sitten livenäkin. Erään vastavalmistuneen koneinsinöörin kanssa tapasin useampiakin kertoja, kävin hänen asunnollaankin, mutta lopulta hän ilmoitti, että ei tämä toimi. No joo, ihan kiva tyyppi se oli, mutta ei jotenkin oikein iskenyt. Erään teekkarin kanssa kävin Suolijärven maastoissa lenkkeilemässä pari kertaa, mutta ei siitäkään sen valmiimpaa tullut.

Joukossa oli myös eräs Teiskon suunnalta oleva kaveri, jonka siskon poikaystävä sattui tuntemaan noin pintapuolisesti. Kuulemma omisti kohtuullisen tuottavan firman ja muutenkaan ei ollut ihan pikkurahasta puutetta, tällaisia tietoja sain jo ennen ensimmäistä tapaamista kyseisen miehen kanssa. Minua hieman epäilytti kuitenkin, kaveri oli minua 9 vuotta vanhempi. Tosin annoin asian olla, edellinen pidempiaikainen seurustelukumppanini oli 7 vuotta vanhempi, pari vuotta sinne tänne ei tunnu missään.
Mutta miljoonia tai ei, semmoista ressukkaa en olisi huolinut hopeatarjottimeltakaan! Ryhti kuin pystyynnostetulla kastemadolla, laiha kuin seiväs ja kaikenkaikkiaan niin rassukan näköinen kuin voi vain olla. Minun teki mieli kääntyä pois heti kun näin hänet kahvilan edustalla, mutta hammasta purren istuin hänen kanssaan hetken aikaa ja jonkun naurettavan tekosyyn perusteella livahdin niin nopeasti kuin suinkin vain kykenin. Bussista laitoin siskolle tekstiviestin: "Kyllä jäi ne xxx:n miljoonat naimatta!"

Näiden lisäksi tapasin vielä pari muutakin, mutta nekin olivat samanlaisia: ihan ok kyllä, ei mitään vakavaa vikaa, mutta jotenkin eivät vain sytyttäneet. Lopulta sitten jäljellä oli enää yksi mies, jonka kanssa kirjoittelin sähköposteja. Tämä kaveri oli eräs ahkerimpia kirjoittajia, mutta aika monesta muusta poiketen me kirjoittelimme kaikenlaisista arkiasioista, yleisesti elämästä ja sen sellaisesta, emme niinkään siitä, mitä odotamme mahdollisesti tulevalta suhteelta tms. Tuntuma oli koko ajan hieman sellainen, kuin kirjoittelisin jonkun hyvän ystävän kanssa, en minkään tulevan miesystävän. Olin yleisesti ottaen hieman pettynyt seuranhakuni tulokseen, kun ei sieltä ollut vielä kuukaudessa löytynyt oikein mitään.

Siitä huolimatta sovimme tapaamisen kuukauden kirjoittelun jälkeen, kävimme kävelemässä Hatanpään arboretumissa ja sen jälkeen hyvässä yhteisymmärryksessä menimme hänen asunnolleen kaakaolle. Siinä ei ollut varsinaisesti mitään suurta draamaa, ei mitään ensikatseella tajunnan räjäyttävää ihastumista, mutta viihdyimme hyvin yhdessä. Puheenaiheet ei loppuneet kesken, huumorintajukin natsasi yhteen, taisimme kehittää ensimmäisen leikillisen nahistelun alle puolen kilometrin kävelyn jälkeen. Tunnin, parin kävelystä tuli kuitenkin yhtäkkiä kuuden tunnin rupattelutuokio, vasta yhdeksän aikaan havahduin, että jos tästä lähtisi kotiinkin jossain vaiheessa. Joka tapauksessa päällimmäiseksi jäi ehdottoman positiivinen mielikuva.

Seuraavana aamuna koulusta kirjoittelin hänelle sähköpostin, että oli todella kiva tavata ja jos kiinnostaa, niin voin tavata toistekin. Sitten alkoi armoton jännitys, että mitä tulee vastaukseksi ja hirmuinen helpotus ja riemu kun sieltä tuli samansuuntaista tekstiä. Seuraavat treffit sovitiin heti seuraavaksi illaksi ja silloin sitten suutelimme ensimmäisen kerran. Siitähän ei loppua tullutkaan ja silloin taisin minäkin hullaantua. Vajaan viikon päästä päädyimme sänkyyn asti ja vuoden päästä muutimme virallisesti yhteiseen osoitteeseen, vaikken ollut enää omassa kämpässäni nukkunut yötäkään joulun 2002 jälkeen. Se loppui vasta syksyllä 2006.