torstaina, elokuuta 30, 2007

International business!

Päivitin eilen Monsteriin cv:täni ja vilkuilin sieltä työpaikkoja. Tiedä sitten oliko se mahdollisesti syynä, mutta sain äsken puhelun: "Here is Mark bla-bla-bla from bla-bla company". Öööh... Right.
Kaveri soitti Irlannista, valitettavasti en saanut selvää yrityksen nimestä, mutta siellä olisi tarjolla töitä suomea puhuville it-alan ihmisille. Olin merkinnyt cv:heni että tarvittaessa voin muuttaakin työn takia, mutta tarkoitin sillä kyllä ihan vain Suomen sisällä ja täälläkin mieluummin pääkaupunkiseutua. Mutta että Irlantiin? Valitettavasti jouduin kieltäytymään heti tuosta, mutta onhan se toki kiva että jotakuta kiinnostaa meikäläinenkin potentiaalisena työntekijänä :)

Paha olotila

En kai minä nyt herran jestas ole tulossa kipeäksi? On vain vähän... outo olo. Niin kuin olisi flunssa tulossa. Väsyttääkin. Nyt ei kyllä ole varaa sairastaa, luennot ovat iltapäivällä. Huominen on onneksi vapaa ja viikonloppu samoin, jos ottaisi vähän rauhallisemmin. Itse asiassa varmaan vähän pakkokin ottaa rauhallisesti, menkat ja niitä väistämättä seuraava migreeni ovat tulossa. Tietysti tämä olo voi johtua ihan niistäkin. Toivottavasti, flunssaa tässä nyt kaikkein vähiten kaivattaisiin.

Toisaalta helpostihan sitä kylmettyy, kun ulkolämpötila laski yhtäkkiä radikaalisti 10-15 astetta. Ihan totta, minun teki mieli jo laittaa jopa pitkikset housujen alle kun kävelin omalle kämpälleni, niin purevan kylmältä se ilma tuntui! Näin kesän jäljiltä tuntuu suorastaan kummalliselta että vaikka aurinko paistaa, niin silti paleltaa. Kai se täytyy myöntää että hienostelut on nyt hienosteltu ja vaihtaa jakku nahkatakkiin.

tiistaina, elokuuta 28, 2007

BB = Boring Babblers

Oli mennä S:ltä tänään tuoremehut väärään kurkkuun kun kuin Hevostalli.netin senioripalstaa (maailmankaikeuden loistavin keskustelufoorumi kaikkien uusien uutisten ja ihmissuhdeongelmien setvimiseen), siellä leväytettiin julki koko kansakuntaa hätkähdyttävä uutinen: BB-Kaki mukaan pornoleffaan.
Maikkarin uutinen ei kerro suoraan, kummalla puolella kameraa tämä suuri sankari aikoo olla, toivottavasti kuitenkin sillä puolella, joka ei tule ikinä näkymään julkisuudessa. Ensimmäinen ajatukseni nimittäin oli, että muutenhan se leffa luokiteltaisiin eläinpornoksi, Kakihan muistuttaa elävästi ylikasvanutta hamsteria. No, onneksi en itse Suomi-pornoon ole sekaantunut ja oli tietysti hyvä tietää tuokin etukäteen, tietää olla varovainen.

Minä en ole ikinä ymmärtänyt noita tosi-tv-sarjoja, pääsääntöisesti niiden tarkoitus tuntuu olevan niissä esiintyvien ihmisten nöyryyttäminen ja minä tunnen lähinnä myötähäpeää. Häpeä ei kuitenkaan riitä syyksi katsoa mitään tv-ohjelmaa.
Ikävintä noissa tv-sarjoissa on se, ettei niiltä voi välttyä vaikkei niitä katsoisikaan, vaikkei olisi edes telkkaria. Lehdet ja netti tulevat taas pursuilemaan uutta BB:tä siinä määrin, että alkaa puistattaa jo pelkkä ajatuskin. Mikä ihme on koko BB:n idea? Lauma julkisuudenhaluisia ihmisiä tekemässä typeriä juttuja suljetussa talossa ja puoli kansaa tuijottaa sitä ihan työkseen. Miten alas ihmiset voivatkaan vajota?

maanantaina, elokuuta 27, 2007

To love or not to love?

Onnistuin aamulla (no, päivällä, luentojen piti alkaa puolilta päivin) myöhästymään bussistakin kun löysin uuden ajatuksen, jota piti pyöritellä päässä.
Mitä jos rakkautta ei ole olemassakaan? Mitä jos rakkaus ei ole asia tai tunne itsessään vaan koostuu monista eri asioista? Sellaisista, joita ehkä pidetään "pienempinä" ja vähäpätöisempinä kuin rakkautta. Vaikkapa luottamus, ystävyys, pitää toisesta ihmisestä, halu olla toisen kanssa, epäitsekkyys eli että haluaa toisen parasta vaikka sitten vähän omalla kustannuksellaan. Mitä jos rakkaus onkin sekoitus tällaisia asioita?

Mitä siis tarkoittaa, jos toinen sanoo "Minä rakastan sinua"? Kas siinä lause, johon minun mielivastaukseni on: "Määrittele ensin rakastaminen?". Ei kovin romanttista, mutta miten voi käyttää sanaa, jos ei pysty määrittelemään mitä sillä sanalla tarkoittaa? Ja rakkaus on sellainen asia, jota ei minun tietääkseni ole määritelty. Sen voidaan kuvitella tarkoittavan monia eri asioita, mutta mitä se tarkoittaa juuri sille ihmiselle, joka kertoo rakastavansa minua? Entäs jos minä käsitän rakastamisen tarkoittavan ihan toisia asioita kuin toinen osapuoli. Siinä on ainekset pahimmanlaatuiseen väärinkäsitykseen, itkuun, kyyneliin ja kiristykseen: "Sä sanoit rakastavas mua, tee nyt näin, koska mun mielestä tää on rakkautta". Ja toinen on tietysti IHAN eri mieltä siitä asiasta... "Minä rakastan sinua" kuulostaa hirveän ihanalta ja romanttiselta, mutta ehkä se ei tarkoitakaan mitään sille, joka sen sanoo.

Joskus tuntuu siltä että media ja yhteiskunta on ladannut rakkaus-sanaan niin mielettömästi erilaisia odotuksia ja asioita, että rakkaudesta ja rakastamisesta on tullut pelottavaa. Se on niin iso ja ihana ja taivaallinen ja pyhä asia, että joka kerta kun aikoo sanoa rakastavansa toista, jostain aivojen sopukoista hyökkää epäilys: "Mitä jos tämä ei olekaan rakkautta? Rakkauden pitää olla jotain hienoa, jotain upeampaa kuin mitä meillä on. Me pidämme toisistamme, joo, mutta rakkauden täytyy olla jotain enemmän, ENEMMÄN!" Rakkauden pitää olla jotain suurta, mutta me ihmiset olemme pieniä, voimmeko me muka rakastaa vai onko se varattu vain kauniille, nuorille ja rikkaille filmitähdille?
Ehkä olisi terveellistä muistaa, että rakkaus (tai siis ainakin sen osoittaminen että pitää toisesta, haluaa olla toisen kanssa, luottaa toiseen jne) on lopulta vain pieniä asioita. Ei siihen tarvita kynttiläillallisia kaupungin hienoimmassa ravintolassa tai porekylpyä vaaleanpunaisen vaahdon ja samppanjan kera vaan jotain pientä, ehkä arkipäiväistäkin. Arjessahan me kaikki elämme suurimman osan elämästämme ja arjessakin voi näyttää pitävänsä toisesta jollain pienillä sanoilla ja teoilla.

Mutta silti, jos DI kysyisi minulta että rakastanko minä häntä, joutuisin olemaan vähän aikaa hiljaa ja miettimään että mitähän tähän sanoisi. Lyhyttä, yksinkertaista vastausta en oikein pystyisi antamaan.

torstaina, elokuuta 23, 2007

Kosmetiikka ei ole koskaan out

Näin eilen telkkarista mainoksen, Maybelline mainosti taas-jälleen-kerran uutta maskaraa, Define-A-Lashia. Kuulemma erottelee ja pidentää ilman paakkuja ja harjakin on mullistava. Ajattelin ettei kuulosta pahalta, ei kai kokeileminen maksa muuta kuin sen ripsivärin verran ja eivät nuo Maybellinet mitenkään kalliita ole. Minulla on kroonisia ongelmia paakkujen kanssa, jotenkin tuntuu siltä että lähestulkoon kaikki maskarat klimppaantuvat jollain tavoin ripsiini eikä lopputulos ole lainkaan tyydyttävä. Jos siis tämä tarjoaisi parannusta...
Menin, ostin ja kokeilin. Tulos: ei paha. Positiivisinta asiassa oli se, että tuota maskaraa löytyi myös ruskeana, vierastan aina joskus mustia maskaroita, ne tuntuvat joskus liian raskailta minulle. Harja näyttää pienikokoiselta piikkisialta, pelottavalta, mutta ihan kauniisti se näytti levittävän värin ripsiin.

Sorruin samalla saman sarjan rajauskynään, se vaikutti kivalta. Jos minulla on ripsien kanssa ongelmia, niin tuhannesti suurempia ongelmia on silmien rajauksen kanssa. Sitä en kerta kaikkiaan osaa! Itse asiassa olen käyttänyt rajauskynää edes vähänkään säännöllisesti vasta tämän kevään, kun ostin Lumenen Eye Graphics eyelinerin. Se ei ole pelkästään rajauskynä vaan kelpaa myös luomiväriksi, on varsin pehmeä ja helppo häivyttää. Vihaan ja inhoan ns. kovia rajauskyniä, joita saa painaa luomea vasten niin että silmä puhkeaa ennen kuin niistä irtoaa vähänkään väriä. Sellaisella siistin jäljen saaminen on toivotonta ainakin minulle. Ja että saisi silmät suunnilleen samannäköisiksi? Ei toivoakaan! Mutta tämä Maybellinen Linedefiner (ruskea sekin) on myös tuollainen pehmeä ja helppo. Enpä sitä olisi muuten ostanutkaan.

Tietotekniikka on out?!

Hain keväällä TAMKiin uudemman kerran, ihan vain varmuuden vuoksi, koska neljän vuoden opinto-oikeus oli loppumassa enkä tiennyt miten herkästi koululta myönnetään viides vuosi. Ajattelin pelata varman päälle ja hakea viidennen vuoden lisäksi myös uudestaan koko oppilaitokseen. Sen verran hyvät paperit on takana ja pääsykoekin oli aika lailla läpihuutojuttu ettei ollut mitään ongelmaa päästä sisälle. No, nyt olen sitten virallisesti taas "uusi" opiskelija. Sain tiistaina hoidettua likimain kaikki byrokratiajutut kuntoon koululla, huomenna pitäisi vielä mennä koulutuspäällikön kanssa selvittämään uusi opetussuunnitelmani ja se, että mitä kursseja minun nyt sitten varsinaisesti pitää vielä käydä, opetussuunnitelmakin muuttui näet samalla vuoden 2007 mukaiseksi. No, sen näkee sitten huomenna miten käy.

Tutkin tuossa kuitenkin tuota hakutaulukkoa ja huomasin jotakin. Olin hakenut tietotekniikan koulutusohjelmaan ensisijaisesti, mutta sen lisäksi olin hakenut myös sähkölle, koneelle ja rakennuspuolelle, siltä varalta että ehkä niihin olisin päässyt jos pisteet eivät olisi riittäneet tietotekniikkaan. Eihän minulla oikeasti ollut edes tiukkaa tuon tietotekniikan kanssa, varsinkin kun sain ensisijaisesta valinnasta vielä 10 lisäpistettä ja olin 74 pisteellä hakujonossa kahdeksantena.
Mutta mutta... tietotekniikan alin hyväksytty pisteraja oli 45 pistettä. Minä olisin päässyt siis sisälle teoriassa jopa ilman pääsykoetta, sain laskujeni mukaan pelkillä papereilla jo 46 pistettä (pääsykoepisteeni oli 28), joka olisi riittänyt. Sähkötekniikan alin hyväksytty pisteraja oli 53, kone- ja tuotantotekniikan 56 ja rakennustekniikan 61, kaikilla siis enemmän kuin tuo 45!
Lisäksi tietotekniikkaan oli ensisijaisia hakijoita 231 ja aloituspaikkoja 105 eli teoriassa hieman vajaa puolet pääsi sisään. Sähkölle ensisijaisia hakijoita oli 257, mutta aloituspaikkoja vain 56. Raksalle hakijoita oli 428 ja paikkoja 94. Siis mitä? Kaikki muut ovat suositumpia kuin tietotekniikka?

Tämähän ei ole mikään varsinainen yllätys. Tässä päivänä muutamana oli Tietoviikossa artikkeli otsikolla "Kato käy it-opinahjossa". Tietotekniikka-alan uutiset ovat viime aikoina olleet lähinnä sitä että yksi jos toinenkin it-firma aloittaa yt-neuvottelut, ulkoistetaan Kiinaan, Intiaan ja itä-Eurooppaan ja niin edelleen. En yhtään ihmettele, jos nuorille on tullut sellainen mielikuva että it on katoava tekniikan ala Suomessa. Toisaalta itsekin olen joskus sanonut, että työnsaanti on aika vaikeata, koska tämän alan ihmisiä on viime vuosina koulutettu paljon ja työvoimaa on tarjolla. Sekin on kyllä totta, mutta että katoavaa kansanperinnettä? Ehei, ei varmasti ole.
Nyky-yhteiskunta pyörii niin vahvasti tietotekniikan päällä, että alan ammattilaisia tarvitaan jatkossa. Okei, ehkä osa softankehityksestä siirtyy halvan koodaustyövoiman maihin, mutta softia ja tietokoneita käytetään Suomessakin. Missä käytetään, siellä tarvitaan myös alan ammattilaisia. Kaikkea ei voida tehdä Intiasta käsin. Niin että minä suhtaudun hyvin positiivisesti tämän alan tulevaisuuteen.

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Taas nettitestejä

You Are a Life Blogger!

Your blog is the story of your life - a living diary.
If it happens, you blog it. And make it as entertaining as possible.


Tätähän tämä juuri on!

Guys Think You're Easy to Be With... But Not Easy

You're definitely a flirt - and a good one.
But you also know that you shouldn't make a move on any cute guy who passes by.
You save your seductive moves for someone who already knows the real you.
That way, your sex appeal is just part of the whole package.


Ei niin kovin väärässä tämäkään.

You Are 50% Selfish

You are quite balanced. You are able to compromise when it's in the best interests of those involved.
But you're no pushover. If something is important to you, you'll get it!


Jaa, olisin luullut olevani itsekkäämpikin...

You are a 1950s Diva

High heels, pretty dresses, classic makeup...
You're a feminine beauty who knows how to play up her assets!


Ja tämäkö muka olen minä? Tais tulla raksittua nyt muutama vastaus väärin, ei ole muuta selitystä.

You Would Choose Money

You know that love doesn't always last forever - but money can.
Why bother with jealousy, petty fights, and hurt feelings?
You rather just go shopping!
And while marrying for money may be lonely, you'll always be well dressed, well traveled, and well fed.


Eläpä itse vuosikaudet pelkällä opintotuella, niin tiedät ettei mikään ole niin tärkeätä kuin raha.

You'll Find Love Online

Dating in meatspace is way too complicated and time consuming for you
You rather find a ton of guys at the click of a button
So go on, and have some fun in your online dating adventure
Just make sure perfectguy@mrright.com is who he says he is


Mikä yllätys...

K18: Blowjob

Tämä sitten on taattua K18-materiaalia. Pitäisi varmaan sanoa että myös K-äiti, omalla vastuullaan jokainen lukee tästä eteenpäin. Niin että mutsi, jos epäilet tyttäresi olevan tämän blogin takana, jätä tämän tekstin lukeminen tähän.

Päivän avainsana on seksi, ei mikä tahansa seksi vaan suuseksi, suihinotto, blowjob, miten kukin haluaa asian sanoa. Joka tapauksessa itse pidän siitä, olen aina pitänyt ja annan sitä mielelläni, ainakin suihkun jälkeen. Parasta siinä (kuten kaikessa muussakin) on se, että toinen nauttii.
Ja mikäpä muu olisi nautinnon huippu kuin orgasmi, joten minulla ei ole mitään sitäkään vastaan, että mies laukeaa ottaessani suihin. Oikeastaan päin vastoin. Siksipä voi kuulostaakin erittäin kummalliselta, etten ole saanut ketään laukeamaan suihinotolla vuosiin, en edes muista milloin ja kenet viimeksi! Se ei todellakaan ole niin yksinkertaista saada toinen laukeaemaan ja muutama viimeisin pidempiaikainen mies ovat olleet sellaisia, jotka eivät laukea mitenkään helposti muutenkaan. Eli yksinkertaisesti en ole jaksanut ottaa suihin niin kauaa että he olisivat lauenneet. Kyllä sekin nimittäin työstä käy. Asia on kiusannut minua ihan pikkuisen joskus, tuntuu kuin olisin kertakaikkiaan hukannut taitoni siinä hommassa. Kyllähän miehet ovat sanoneet että se tuntuu hyvältä, mutta joskus on silti epäilyttänyt.

Tästä päästään eilisiltaan, kun aloimme puolen yön jälkeen vielä DI:n kanssa pelehtiä makuuhuoneessa. Tarkoitus oli ihan vain esileikkinä vähän aikaa kiusata häntä suulla, tein sitä kuitenkin aika pitkän aikaa. Jossain vaiheessa pidin pientä taukoa ja sanoin, että rauhoitutaan vähäsen. DI totesi tauon tulleen kuulemma melkein viimeisellä mahdollisella hetkellä. Silloin ajattelin että haa, jospa jatkaisinkin vielä vähäsen, jos saisin hänet laukeamaan. Ja luoja, onnistuihan se! Olin itsekin suoranaisessa ekstaasissa, se onnistui, en ole sittenkään kokonaan menettänyt taitoani, pystyn sentään vielä nuolemaan miehen loppuun asti. Sitä voitonriemua ja suoranaista vallantunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan. Upeata. En oikein osannut DI:lle sanoa miten mielettömän hienolta se tuntuikaan, en halua suuremmin hänelle (tai yleensä kellekään miesystävälle) kertoilla "menneestä elämästäni", mutta itse tiedän että tämä oli kohtuullisen iso juttu minulle. Olen vielä tämänkin päivän leijunut pari tuumaa maanpinnan yläpuolella.

Ja entäs minä sitten? No en jäänyt ilman minäkään ;)

sunnuntaina, elokuuta 19, 2007

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

... mutta onneksi vain turvallisessa ympäristössä television ruudulla.
DI keksi minulle hyvän ajanvietteen siksi aikaa kun hän tekee töitä: saan pelata Need for Speediä! Asiasta tietämättömille: Need for Speed eli lyhyesti NFS on autopeli tietokoneelle tai pelikonsolille. Olen vuosia sitten pelannut NFS:ää paljonkin omalla tietokoneellani, olikohan se nyt kolmonen tai nelonen, "For High Stakes", mutta kuitenkin. Pelaaminen sitten jäi kun käyttöjärjestelmä muuttui 98:sta 2k:ksi, vanha NFS ei suostu 2k:n päälle asentumaan enkä ole viitsinyt alkaa tapella sen kanssa. Niin suuri pelifriikki en ole ollut. Uudempia pelejä vanha koneeni ei jaksa pyörittää.

Jo heti seurustelumme alkuaikoina menin pelaamisesta puhuttaessa mainitsemaan pelanneeni joskus muinoin NFS:ää ja eikös DI vain kaivanut XBoxistaan saman pelin, tosin tuoreemman version. Taisinhan joskus sanoa täälläkin, että meillä on paljon yhteistä. Niin tämäkin. Kokeilin NFS:ää tuolloin ja kokeilu ei oikein onnistunut. Siitä on tosiaan vuosia kun olen viimeksi mitään pelannut ja silloinkin pelasin näppiksellä. Olen aina vihannut rattiohjaimia, kun kerran olen oppinut näppiksellä pelaamaan, on ratin tai muiden ohjaimien käyttö aivan out. Niin tuntui olevan tuon XBoxin ohjaimenkin kanssa.

Tänään nyt sitten on tullut enemmänkin tahkottua tuota NFS:ää ja alan päästä vähitellen sinuiksi ohjaimenkin kanssa. Oikeastaan se on ihan kiva vempain, ohjaus ja kaasu eivät ole samalla tavalla on/off kuin näppiksellä. Se vaatii hieman totuttelua, mutta alkaa vähitellen toimia. Tai en ainakaan jatkuvasti ole jokaisessa seinässä ja tolpassa kiinni... Mutta kylläpä rannettakin kivistää!

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Nettitestejä

You Belong in Paris

You enjoy all that life has to offer, and you can appreciate the fine tastes and sites of Paris.
You're the perfect person to wander the streets of Paris aimlessly, enjoying architecture and a crepe.


You Are 20% Girly

Um... you're a guy, right? If not, you're the most boyish girl in the world.
And for you, that's probably the ultimate compliment.


Mikä suuren suuri yllätys... Ja kyllä, tuo on kohteliaisuus :)

You Are Very Skeptical

Your personal motto is: "Prove it."
While some ideas, like life after death, may seem nice...
You aren't going to believe them simply because it feels good.
You let science and facts be your guide... Even if it means you don't share the beliefs of those around you.


Yup, that's me!

Your True Love Is an Aquarius

Why you'll love an Aquarius:

Independent yet devoted, you'll appreciate the unique approach to love Aquarius takes.
You both see love as a bit of a game, and Aquarius will challenge you until you're completely hooked.

Why an Aquarius will love you:

You're secure enough to give Aquarius tons of space - even if it means separate interests and friends.
You have the brains to keep Aquarius engaged and curious. And the passion to change the world together!


Tämäpä oli kiva yllätys, DI sattuu olemaan Vesimies :)

You Are Picky When it Counts

Like most sane women, you want a great guy who will treat you well.
But you're also willing to put up with a few flaws in your Mr. Right
You should congratulate yourself on having a realistic approach to dating.
You probably have quite a few great guys you can date!


Ei yllätys.

You Are 75% Left Brained, 25% Right Brained

The left side of your brain controls verbal ability, attention to detail, and reasoning.
Left brained people are good at communication and persuading others.
If you're left brained, you are likely good at math and logic.
Your left brain prefers dogs, reading, and quiet.

The right side of your brain is all about creativity and flexibility.
Daring and intuitive, right brained people see the world in their unique way.
If you're right brained, you likely have a talent for creative writing and art.
Your right brain prefers day dreaming, philosophy, and sports.


Ei kai yllätys tämäkään.

You Are an Indifferent Ex

You're not one of those girls who thinks about her exes - or even remembers them
"Love 'em and Leave 'em" is your motto. And your break ups tend to be a clean break.
It's a nice strategy to have, and guys appreciate your total lack of emotional baggage.
But just a little reminder: it is okay to remember the good parts of your past, even with exes.

Jeesus tulee - vilkaise vaikka postilaatikkoosi

No ei sieltä postilaatikosta Jeesusta löytynyt, mutta jokin kristillinen Ilon Aika-lehti kuitenkin, Uusi Tie-lehden erikoisnumero. Olin pöyristynyt, mitä me sellaisella teemme, minä en ole vuosiin kuulunut evankelisluterilaiseen kirkkoon, kämppikseni on suurella todennäköisyydellä ortodoksi. Ja sitten Suomen Ev.Lut. Kansanlähetys päättää lähestyä meitä suoranaisella propagandalla! Ah, mutta me olemme varmasti molemmat niin suuria syntisiä, että meidän pitäisi tarttua riemusta kiljuen jokaiseen tarjottuun mahdollisuuteen pelastaa sielumme ja kääntyä SEN OIKEAN USKONNON (tm) piiriin.
Yeah right.

No tosiasiassahan tuo oli pelkkä ilmaisjakelu, jaettu persoonattomasti jokaiseen tarjolla olevaan laatikkoon. Mahtaa siinä muuten paikallisilla muslimeilla mennä aamumokat väärään kurkkuun kun näkevät mitä postilaatikkonsa on syönyt...

Asiassahan ei sinänsä olisi mitään vikaa, mutta kun meidän postilaatikossa lukee selvällä suomenkielellä "Ei ilmaisjakelua". Tällä tekstillä olemme toistaiseksi välttyneet kaikenmoisilta roskamainoksilta ja kirkkosanomilta. Minusta onkin röyhkeätä jakaa kiellosta huolimatta ilmaisjakelua meille. Mutta uskonnothan osaavat olla melkoisen röyhkeitä omia etujaan ajaessaan.
Toisaalta voihan olla että kyseinen pulju käyttää lapsityövoimaa lehtien jakamiseen, lapset eivät välttämättä osaa lukea tai eivät ymmärrä kieltotekstin tarkoittavan juuri heidän jakamaa lehteä. Tai ehkä jakajana on alipalkattu, ylityöllistetty, kenties ihmiskaupan uhriksi joutunut ulkomaalainen, joka ei osaa suomea eikä ole näin ollen ymmärtänyt kieltoa. Sillä mitenkään muuten en pysty ymmärtämään tällaisen ilmaisjakelun löytymistä meidän postilaatikosta, vastoin nimenomaista kieltoa.
Ajattelin jo soittaa tuonne tilauspalveluun ja kysäistä asiaa, mutta koska olen niin käärmeissäni että voin kuvitella pirunsarvien puhkeavan otsastani hetkellä millä hyvänsä, päätin jättää sen väliin. Se ei nimittäin olisi kaunista kuultavaa.

Liimasin postilaatikkoon kuitenkin lisälappun: "Kielto koskee erityisesti uskonnollisia jakeluja". Jos tämä ei auta, pitää varmaan maalata siihen laatikkoon pentagrammi...

Hella & Huone

Olimme eilen "vakiporukan" kanssa syömässä Hella & Huoneessa. DI:n kaveripiirissä on tällainen löyhähkö porukka, joka kerran kuukaudessa käy syömässä tuossa ravintolassa täyden menun. DI ei ole mukana suinkaan joka kuukausi ja muutenkin ryhmän koko ja koostumus taitavat vähän elää aina sen mukaan kuka milloinkin ehtii jne. Tämä siis oli toinen kerta minulle kun tuossa ravintolassa kävin, ensimmäinen kerta oli muistaakseni huhtikuussa.

Eilisillan menuuni kuului seuraavat ruokalajit:
- marinoitua vuohenjuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia
- paistettua vasikan maksaa, kantarellia ja ilmakuivattua kinkkua
- valikoima ranskalaisia juustoja
- pastiskermajäädyke

Tosin ihan aluksi tarjoiltiin "ruokahalun herättäjäksi" ranskalaista maalaispatéeta tai mitä se nyt ikinä olikaan. Pieni palanen jotain lihaa sisältävää kuitenkin, herkullista kuin mikä, olisi syönyt sitä enemmänkin. Mutta toimi hyvänä aloituksena varsinaista alkuruokaa odotellessa.

Olen nykyisin vuohenjuuston ystävä syötyäni muutamaan otteeseen eri ravintoloissa vuohenjuustosalaattia, mutta H&H:n vuohenjuusto oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Tomaattien ystävä sen sijaan en ole ollut, mutta DI:n myötä olen niitäkin oppinut syömään ainakin joskus. Ja aurinkokuivattu tomaattihan on ihan eri asia... Että kaiken kaikkiaan alkuruoka oli mainiota.

Vasikanmaksa sen sijaan oli lievä pettymys. Ihan hyvin se varmasti oli valmistettua, luotan H&H:n keittiömestariin sen verran. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun jouduin tekemisiin vasikanmaksan kanssa eikä varmaan tarvitse toiste moiseen sortua. "Oikeasta" maksasta pidän, olen sitä lapsena kotona oppinut syömään, lihakarjatilalla oli tarjolla naudasta muutakin kuin pelkkää muoviin pakattua jauhelihaa ja äiti emäntäkoulun käyneenä osasi loihtia maksasta(kin) herkullista ruokaa.
Mutta tuo vasikanmaksa oli jotenkin kuin vesitetty versio maksasta. Maksan makua siinä oli melko kevyesti, väri oli epäilyttävän vaalea ja rakenne hieman... pehmeä, tietyllä tapaa kumimainen vaikkei sitkeä mitenkään. Ei tosiaan minun makuuni, jos haluan syödä vaaleata lihaa, syön kanaa ja jos haluan jotain maksan makuista, niin syön sitten ihan oikeata maksaa, kiitos vain. Mutta tulipahan kokeiltua kuitenkin.
Seurana olleet kanttarellit ja kinkku olivat ihan ok. Kastike oli herkullista ja lisukkeena tarjoiltu perunamuusi loistavaa, kuten viimeksikin.

Valitettavasti en muista tarkalleen, mitä välipalana tarjoiltu juustolautanen piti sisällään. Siinä oli neljää ranskalaista juustoa, yksi brie, yksi sinihomejuusto, yksi sellainen, jota muistelen nimitetyn vahajuustoksi, tiedä sitten muistanko väärin ja viimeinen oli jokin kova juusto, kypsytetty kuulemma vähintään 12 kuukautta. Lautanen olisi ollut juustokammoisen sisareni pahin painajainen, mutta minulle juustot kelpaavat mainiosti.
Tosin tällä kertaa osa juustoista oli niin voimakkaita, että minullakin syöminen hieman tökki, varsinkin kun lautasella oli melko suuret palaset kaikkia juustoja. Muistelisin, että viimeksi juustolautasella oli pienemmät palaset ja silloin se ei tehnyt lainkaan tiukkaa.
Sinihomejuustossa ei sinänsä ollut mitään sen erikoisempaa, maukasta ja voimakasta, ihan tyypillistä homejuustoa. Se vahajuusto tai mikä ikinä onkin aiheutti varsin kummallisen mielikuvan: navetan! En todellakaan tiedä mikä siinä toi navetan mieleen. Ei se pahaa ollut, ei missään nimessä, todella voimakasta vain ja taisin ahnehtia sen liian nopeasti ja suurina paloina. Briestä ei ole muistikuvia, mutta kaikkein herkullisimmaksi osoittautui se kova juusto, jonka säästin viimeiseksi. Sitä olisin voinut syödä vaikka miten! Voimakasta sekin oli, mutta täsmälleen sillä tavalla, että kuolaan kohta näppäimistönikin sitä muistellessa.

Minä en tiedä mitä tuo pastisjäädyke tarkalleen ottaen on, mutta meitä varoitettiin sen luultavasti poistuvan menusta syksyn mittaan, niin että nyt olisi viimeiset hetket syödä sitä. Mukana olleelle ensikertalaiselle sitä tilattiin kyselemättä syöjän itsensä mielipidettä sen suuremmin ja minäkin otin sitä, koska viimeksi olin syönyt creme bruléen, silloin ei jäädyke tainnut olla listalla lainkaan. No itse asiassa suurin osa 9 hengen seurueesta sitä tilasi, niin että hyvää sen siis piti oleman. Ja hyvää se todellakin oli, vaikken siis tiedä mitä se varsinaisesti on!

Kalliiksihan tuo tuli, mutta väitän sen olleen (taas kerran) joka sentin arvoista, varsinkin kun DI maksoi (taas kerran). H&H on miellyttävä paikka ja näinä kahtena kertana palvelu on pelannut täydellisen moitteettomasti. Saattaa tietysti johtua siitä, että porukka on ravintolan henkilökunnalle tuttu, mutta vaikka sinne tuli muitakin, palvelu oli heillekin aivan yhtä moitteetonta. Niin että jos joskus tulee tarvetta mennä jonnekin syömään oikein hyvin, niin tiedän kyllä osoitteen.

Ihmissuhdekyynelöintiä

Syystä tai toisesta eilen illalla tuntui taas maailma kaatuvan päälle. Kohtalonomaisesti tämä tietysti tapahtui vasta puolen yön jälkeen kun DI oli jo nukahtanut. Minusta alkoi taas vaihteeksi tuntua siltä että olen hylätty, itsestäänselvyys ja ettei meillä ole oikein mitään sanottavaa toisillemme. Eniten asiassa otti päähän oma itseni, kun en saa asioita sanottua. Tiedän että hankalista suhdeasioista puhuminen on minulle vaikeata ja olen yrittänyt muuttaa itseäni siinä asiassa, mutta tulokset ovat näemmä heikonlaisia. Tiedän ettei tämmöinen ole missään määrin järkevää ja suorastaan halveksinkin itseäni, siitä huolimatta se vain on niin mahdotonta. Olisi helpompaa paeta, sanoa kylmästi että hyvää loppuelämää, se on the end nyt, mutta DI:n jättäminen ei kuulosta yhtään hyvältä vaihtoehdolta.

Joka tapauksessa sitten viime yönä en saanut nukuttua vaan itkin itsekseni. Pahaksi/hyväksi onneksi DI havahtui siihen. Se ei ollut tarkoitus, mutta ehkä se oli parempi niin. Sain selvitettyä mieltäni painavia asioita ja juttelimme pitkän aikaa suhteestamme ja muusta, enimmäkseen hänen työasioista. Hänen työ ja siihen aika usein liittyvä kiire ja stressi tietysti ovat ne ongelmien varsinaiset syyt. Ymmärrän varsin hyvin sen, että on kiirettä, kiire aiheuttaa stressiä, silloin ei viitsi eikä ehdi eikä jaksakaan olla hirveän seurallinen ja on sitten ehkä parempi olla hiljaa ettei tule olleeksi tyly tilanteeseen syyttömälle ulkopuoliselle.
Kauniisti ajateltu, koska minä en voisi sietää sitä, jos minulle tiuskitaan tai vihoitellaan ilman syytä ja minulla ei taatusti ole mitään tekemistä työkiireiden kanssa saati että olisin niihin millään tavoin syyllinen. Mutta mutta... Itseäni lainatakseni: olen olemassa koko ajan, en vain silloin kun ei satu olemaan työkiireitä. Minulla saattaa olla jokin hätä tai huoli tai ihan vain karmea läheisyydenkaipuu juuri silloin kun on töitä ja stressiä. Mitäs sitten tehdään? Tai vastavuoroisesti minulla saattaa olla koulukiireitä juuri silloin kun DI:llä olisi minulle aikaa.

Noihin kysymyksiin ei oikein löydetty selkeätä vastausta, mutta oli kuitenkin helpottavaa jutella asioista. Ja kaikkein helpottavinta oli todeta, että vastaukseksi ei tule ärtyisää "älä viitsi nalkuttaa" tai vähättelevää "no toi nyt on pikkuasia", sovinistista "tommoisia akkojen juttuja" tai yksinkertaisesti välinpitämätöntä kyljen kääntämistä. Asioista voi DI:n kanssa näemmä ihan oikeasti puhua. Se on hyvä tietää, jos se puhuminen sitten olisi vähän helpompaa.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Akku kunnossa

Jo eilisessä Tietoviikon uutispostissa oli juttua siitä, että osa Nokian akuista kuumenee, mutta minä onnistuin ohittamaan sen pätkän ihan kokonaan. Tämän päivän Hesari sen sijaan tarjosi asiasta enemmänkin tietoa. Matsushitan valmistamat BL-5C-akut saattavat ylikuumentua ladattaessa. Artikkelissa luki vielä, että kyseistä akkutyyppiä käytetään kymmenissä eri puhelinmalleissa, mutta tarkemmin niitä ei oltu lueteltu. Vilkaisin oman 6085:ni akun ja eikös siinä päällä komeile BL-5C...
Artikkelin lopussa oli annettu URL http://www.nokia.com/batteryreplacement/en/, josta pääsee tarkistamaan, onko oma akku vaihdettavien listalla. Omani ei näemmä ollut :)

sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Finlaysonin palatsissa syömässä

Unohtui ihan aiemmin kirjoittaa, mutta torstai-iltana olimme DI:n (mikä yllätys) ja parin hänen ystävänsä kanssa syömässä Finlaysonin palatsin terassilla. En tiedä miten terassin menu eroaa palatsin varsinaisesta menusta, mutta molemmista löytyy paistettua järvikuhaa Basilika Beurre Blanc-kastikkeella. Sekä minä että DI otimme sellaiset annokset, kaverit ottivat pippuripihvit, jotka olivat kuulemma ihan kelvolliset. Kuha sen sijaan oli enemmänkin kuin kelvollista, se oli taivaallisen herkullista! Ei voi kuin suositella. Hinta tietysti oli kohtuullisen suolainen, mutta Finlaysonin palatsi ei ole mikään halpispaikka muutenkaan.
Kuten eräälle kaverilleni sanoin hänen taivastellessa sitä kun käyn niin usein ulkona syömässä: kannattaa hankkia mies, joka käy usein ravintoloisswa syömässä ja usein vielä tarjoaa. Miespuolinen kaverini ei ollut ihan vakuuttunut neuvon sopivuudesta hänelle itselleen...

16.8. on luvassa pitkä illallinen Hella & Huoneessa, sitä siis odotellessa.

Taivastelua

No nythän se vasta myrkyn lykkäsi.
Olimme eilen DI:n ja pienen kaveriporukan kanssa kaupungilla, ensin syömässä (Marusekissa, njam!), sitten eri terasseilla ja lopuksi Konttorissa. DI oli aika päreessä loppuillasta, en nyt valita siitä, mutta ilmeisesti se seikka johti seuraavaan.
Tulimme keskustasta minun kämpälleni, hain täältä tavarani ja jatkoimme siitä tien toiselle puolelle DI:n asunnolle. Siinä matkalla tuli puheeksi ensin se, että olisihan se ihan kätevää, jos jotenkin voisi pyörittää TOASia (Tampereen Opiskalija-Asuntosäätiö, molempien vuokranantaja) siten että saisin DI:n kämpän itselleni. Hänen pitää siitä muuttaa näet loppusyksyllä viimeistään pois, nyt kun on valmistunut eikä siis opiskelija enää (paitsi jatko-opiskelija, mutta siitä TOAS tuskin piittaa). Tämä oli alunperin minun ideani, soluasuminen Paawolassa ei ole ihan sataprosenttisesti jees, kun taas yksiö paljon uudemmassa, pienemmässä ja siistimmässä Tuulanhovissa kuulostaisi huomattavasti paremmalta. Yksiöjonot TOASille ovat vuosien pituiset, joten mitenkään muuten minun ei ole mahdollista saada yksiötä TOASin kautta.

Kas niin, tästä voi arvata seuraavan ajatuksen: eihän välttämättä olisi paha idea muuttaa yhteen. No ei kai. Hämmentyneempi olin siitä että DI sanoi sitä miettineensä. En tiennyt enkä oikein osannut kuvitellakaan, se oli tosi yllätys. Itse olen joskus sitä(kin) funtsinut, mutta en välttämättä haaveena, jonka haluan ehdottomasti toteutuvan vaan enemmän uteliaisuuttani: mitä mahtaisi tapahtua, jos muuttaisimme yhteen. Onhan sekin toki yksi tulevaisuuden vaihtoehto. Mutta että nyt DI menee humalapäissään tunnustamaan samaa!

Tiedän kokemuksesta, ettei yhdessäasuminen miehen kanssa ole maailman kamalin asia. Toista se oli aikaisemmin, silloin kun suunnittelimme yhteenmuuttoa exäni kanssa. Silloin olin kovasti sitoutumiskammoinen ja koko muuttohomma oli aika pitkä ja itkuinenkin prosessi. Onneksi se sujui niin nopeasti, etten ehtinyt juuri asiaa päivitellä (tarina ihan erikseen, kerron ehkä joskus) ja sitten kun muutto oli tapahtunut tosiasia, ei sitä kannattanut enää miettiä. Ja hyvinhän se sujui. Okei, se loppui miten loppui, vaan mistäpä sen olisin kokeilematta tiennyt.
Mutta DI on ihan toinen mies kuin exä. Ehkä se silti onnistuisi tai sitten ei, en tiedä. En ole totaalisesti ajatusta vastaan, en lainkaan, mutten silti vielä ala pakkaamaan tavaroitani.

Otan kuitenkin koko yhteenmuuttohöpinän tosissani vasta sitten kun siihen aiheeseen palataan selvin päin.

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Huh hellettä ja the Kalevala

Puh huh, sanoo S, jonka komeron (jota myös soluasunnoksi joku haluaa kutsua) sisälämpötila ei ole laskenut alle 25 asteen muutamaan päivään. Tämä koppi on aivan uskomaton lämmönkeräin, ikkunat länteen, joten aurinko alkaa paistamaan ikkunaan viimeistään alkuiltapäivästä ja jatkaa sitä pitkälle iltaan. Asunnon kaikki luukut ovat samalla seinustalla, joten minkäänlaista ilmavirtausta ei saa vaikka kuinka pitäisi kaikki luukut auki. Helteet ovat kivoja, mutta silloin pitäisi olla maalla, ei kaupungissa.
Hieman helpotusta on tarjonnut DI:n asunto, jonne olen evakuoinut itseni viimeistään alkuillasta. En tiedä onko se paljoa viileämpi kuin minun luukku, mutta on nyt ainakin vähän. Ja öiksi se viilenee ihan mukavaksi, toisin kuin tämä oma kämppäni.

Sain kuitenkin raavittua sen verran energiaa kasaan, että kävin tänään kirjastossa. Viitaten 18.7. kirjoitettuun Klassikkojen klassikko-tekstiin, satuin löytämään hyllystä myös englanninkielisen Kalevalan. Kyse on Oxford World's Classics-sarjaan kuuluvasta, Keith Bosleyn kääntämästä versiosta.
En ole vielä aloittanut lukemista, onhan tuo suomalainenkin Kalevala vielä kesken, mutta katselin tuota brittiversiota jo kuitenkin vähäsen. Ei se vaikealta näytä, melkein jopa helpompi kuin suomalainen versio. Suomalaisessa on kuitenkin niin paljon vanhahtavia sanoja ja sanontoja tai runomitan vuoksi muunneltuja sanoja, tämä englanninkielinen vaikuttaa siinä suhteessa paljon selväkielisemmältä.

Ja tässä sitten ote 23. runosta, se sama pätkä, minkä olin esimerkiksi laittanut "Klassikkojen klassikkoon":
Tread the lanes crouching
and the byres stooping
feed the cows meekly
and the sheep mildly;
hold out the straw to the cows
the drink to the poor thing's calves
to the foals the chosen stalks
to the lambs the fine grasses;
do not scold the pigs
don't kick the piglets;
take a troughful to the pigs
the piglets their mangerful!

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Sisustus-unelmia

Olimme eilen DI:n kanssa hänen tuttavansa tupareissa/40-vuotisjuhlissa. Kaikkinensa ihan mukavat juhlat, vaikken tuntenut juuri ketään ja suurin osa, ellei peräti kaikki olivat minua vanhempia. Sapuskat olivat kelvollisia ja ehdoton plussapuoli oli että alkoholittomia juomia oli tarjolla vapaasti, ilman eri kyselyjä ja niitä oli tarpeeksi. Tosin en ollut suinkaan ainoa alkoton, olihan tuolla paljon autoilla liikkeellä olevia, paikka kun ei ollut ihan Tampereen keskustassa vaan Pirkkalassa, Peressä.

No joo, ei juhlista sen enempää, mutta talo sinänsä oli tällaiselle pienelle sisustusfriikille kokemus. Okei, sekä isäntä että emäntä taitavat olla kohtuullisen hyväpalkkaisissa töissä ja se näkyi kyllä talosta, sekä ulkoa että sisältä. En tiedä miten paljon he ovat tehneet talon eteen, isäntä kertoi kuitenkin tehneensä likimain kaikki sisätyöt, mutta niinpä rakennusprojekti olikin kestänyt neljä vuotta eikä ollut vieläkään ihan täysin valmis.

Joka tapauksessa erittäin hieno talo niin ulkoa kuin sisältäkin. En kuitenkaan itse ihan välttämättä haluaisi samanlaista. Itse en ole suuremmin parketin ystävä, niin hienoa kuin parketti on olevinaankin, mutta mielestäni se on niin vaikeata huolehtia ja vahingoittuu helposti. Suuret, korkeat ikkunat ja lasiovet terassille ovat varmasti hienoja, mutta ne on joskus pestäväkin ja se ei ole ihan helpoin juttu. Ja jos minulta kysytään, niin haluan taloni yhteen kerrokseen jos vain suinkin mahdollista. En pidä portaista ja täälläkin sekä portaat että lattiat tuntuivat kovin, kovin liukkailta kun sukkasillaan kävelin. Omanlaisensa vaaranpaikka sekin. Migreenin ollessa tuoreessa muistissa tiedän että migreenipäivinä portaat ovat ehdottomasti pannassa, muutamankin rapun nousu saa pään räjähtämään. Nousepa siinä sitten yläkerran makuuhuoneeseen!

Paljon hienoakin löytyi kyllä, sitä ei voi kieltää: vaaleansiniset seinät, mukavat sohvat, suuri terassi, pehmeät matot, kolme wc:tä, siistit laatat niissä, pimennettävä multimediahuone alakerrassa, tilava suihkutila ja kaikkea muuta mukavaa. Paljon uusia aiheita päiväuniini omasta talosta.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Mahdoton migreeni

Migreeni on taas ylittänyt itsensä. Ensiksikin, ei vielä pitäisi olla migreeniä, se on viikon, ellei puolitoistakin etuajassa. Toiseksi, nyt ei tahdo lääkkeet auttaa kunnolla.
Koko tarina alkoi maanantaina iltapäivästä, jolloin alkoi oikeata päänpuoliskoa vihloa tutulla tavalla. Otin melko aikaisessa vaiheessa ibuprofeenia, mutta se ei oikein tahtonut auttaa. Menin kuitenkin nukkumaan ottamatta migreenilääkettä.
Tiistaiaamuna herään kahdeksalta DI:n luota ja totean että pää halkeaa ihan just. Pyysin DI:tä tuomaan lääkkeet ja lasillisen vettä, otin Almogranin ja nukahdin uudelleen. En tiedä auttoiko lääke, mutta ei se ainakaan kauaa auttanut, sillä herätessäni yhdentoista aikaan särki taas. Ei kun toista Almogrania naamaan.
No se meni sillä, vähäksi aikaa. Iltapäivästä alkoi särkeä jälleen. Kolmatta Almogrania vuorokauteen ei saa ottaa, joten otin sitten kolme nelisataista Ibumaxia. Teho: heikonlainen, illalla särki taas. Ajattelin että menen nukkumaan ja otan sitten aamulla Almogrania, jos särkee. Pyörittyäni sängyssä kolmeen asti pää hitaasti haljeten, luovutin, laskin tunteja ja totesin että vähän se menee nyt yliannostuksen puolelle, mutta pakko tässä on taas Almogran ottaa.
Puoli yhdeksän aikaan aamulla heräsin ja onnellisena venyttelin, kun päätä ei särkenyt. Jippii! Ajattelin nukkua vielä vähän ja heräilin ennen yhtätoista. Arvatkaapa mitä? Taas särki päätä. Otin ibuprofeenia ilman mainittavaa vaikutusta. Yhden aikaan totesin, että pakko se on ottaa taas Almogran.
Se ei tehonnut! Se ei jumaliste tehonnut lainkaan! Tai sitten se kesti pari tuntia auttaa siihen särkyyn, kun yleensä se auttaa puolessa tunnissa. Olin kuolla puhtaaseen vitutukseen, mutta jotenkin se särky katosi itsestään iltapäivällä. Nyt illan pää on ollut kohtalaisen ok, vähän varovainen saa olla, koska se vihloo edelleen jos kovasti liikkuu tai tekee jotain muuta mistä migreeni ei pidä. Mutta jos se nyt tästä hellittäisi vähäksi aikaa?