torstaina, toukokuuta 29, 2008

Kamerahuolia

Ajattelin lähteä tänään suoraan töistä Hatanpään arboretumiin valokuvaamaan. Koska oma kamerani on edelleen rikki (pysyvästi) enkä ole uutta saanut vielä hommattua, otin DI:n kameran lainaan. DI:llä on digijärkkäri, Canonin EOS 350d. Hyviä kuvia sillä saa, mutta itse en ole ihan hirveän innostunut siitä, se kun on niin iso, painava ja kömpelö verrattuna näihin pikkupokkareihin. Enkä minä osaa juuri käyttää sitä. Eilen DI opetti kuitenkin muutamia perusjuttuja siitä ja ajattelin, että kai sen automaattiohjelmilla saa jotakin aikaiseksi. Eivät minun kuvauskohteeni niin haastavia ole.

DI vakuutti eilen, että akun pitäisi olla täynnä ja kestää vaikka kuinka kauan. Mites kävikään, mutta olivat menneet akut kai sekaisin tai jotakin, mutta kamera ilmoitti melkein heti, että nyt on kuules akku loppu. Olin tietenkin päässyt jo arboretumiin asti. Lopulta sain otettua muutaman kymmenen kuvaa (siis vasta pääsemässä alkuun), kun akut sitten sippasivat. Kyllä sapetti! Ainoastaan se, että kyse on DI:n kamerasta esti minua paiskaamasta mokomaa palasiksi rantakivikkoon. No, DI:n vikahan se tietysti, mitäs oli laittanut tyhjän ja täyden akun samaan aikaan, ne olivat ilmeisesti tasailleet toisiaan ja molemmat olivat vähissä. Ihan kuin niistä akuista näkisi päälle päin mikä on täysi ja mikä tyhjä... No, toivotaan että ensi viikolla on hyviä kuvaussäitä ja että omenapuut ja muut kukkivat edelleen. Taidan yrittää silloin paremmalla onnella.
Toisaalta, lähden huomenna suoraan töistä kotona käymään, joten jos DI:llä ei ole mitään suurempaa tarvetta kameralleen, niin voisinhan minä sen ottaa mukaani. Patistan sen äijän lataamaan ne akut tänä iltana. Onhan minulla toisaalta jonkinlainen kamera työpuhelimessakin, sillä nyt saanee isoimmat kuvattua.

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

Illan ulkoilupyrähdys

Lähdimme tänään tuossa illan korvalla kiertämään vanhaa, tuttua Suolijärven lenkkiä, ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Jos minä saan päättää (ja tällä kertaa sain), kierrämmme aivan järven rantaa pitkin menevän polun emmekä isompia pururatoja. Se rantapolku on haasteellisempi kulkea, on juurakoita, kiviä, pitkospuita ja muuta sen sellaista. Ja minusta se on myös mukavampi, sitä pitkin kävellessään voi paikoitellen uskotella itselleen olevansa jossain syrjäisemmässäkin korvessa.
Tällä kertaa bongasimme kevätlinnunherneitä, orvokkeja, lakankukkia ja sorsaemon poikasineen. Seitsemän pientä untuvapalloa siinä polski ja piipitti, että ne voivatkin olla suloisia! DI otti valokuviakin niistä, toivottavasti edes jotkut onnistuivat vaikka paikoillaanhan pikkupiipertäjät eivät pysyneet hetkeäkään.
Pari tuntia siitä tuli sitten talsittua, niin että ihmekös tuo jos jaloissa tuntuu siltä kuin olisi tehnyt jotain muutakin kuin istunut aloillaan?

Sitten lyhyt väliaikatiedoitus asunnon sisustamisen etenemisestä: saimme tänään seinälle peilin eteiseen ja kellon keittiöön. Nehän ostimme maanantaina IdeaParkista. Se peili on hieno, kehykset ovat valkoista puuta ja niitä kiertää hyvin pieni hopeinen koristelu. Se on samalla kertaa koristeellinen ja yksinkertainen. Ja minä olen aivan ihastunut siihen.
Ehkä vieläkin enemmän olen ihastunut keittiöön valittuun kelloon. Se löytyi Maskun tarjouspöydästä ja maksoi kympin. Kellotaulussa on sellainen romanttisaiheinen ruusumaalaus, hyvin hillitty kuva ja värit. Olen yllättynyt että DI ylipäänsä suostui edes katsomaan moisia kelloja, mutta itsepä hän tuota mallia ehdotti. Ja pakko se kai on miehen silmään luottaa, kyllä se sopii tuonne keittiöön. Se on kaunis.

Osa-aikanymfo

Joo, ja tämä on sitten taas alaikäisiltä ja heikkohermoisilta kiellettyä.

Joskus vaan on päiviä, jolloin tekee jatkuvasti mieli seksiä. Jopa työpaikalla ei jaksa keskittyä työntekoon vaan eksyy surffailemaan ties mille sivuille. Tekstisivuille sentään, ei mitään kuvia tai videoita. Semmoiset saattaisivat herättää vähän turhaa mielenkiintoa, tekstisivut sen sijaan eivät näytä ulospäin mitenkään erikoisilta. Työtehokin siinä laskee kun mielessä pyörii vain, että milloin pääsee kotiin ja milloin DI tulee kotiin. Siinä välissä voi sitten jatkaa surffailua ja kaikenlaista muuta omaa pikkukivaa.

Ja sitten joskus on taas päiviä, ettei seksi jaksa millään kiinnostaa, DI:stäkin ainoa ilo on se, että voi käpertyä kainaloon illalla. Kummallista heittelyä, mutta toisaalta ehkä parempi näin ettei ole jatkuvasti vain toista ääripäätä. Johan siitä DI, kuten kuka tahansa mies hermostuisi, jos olisin jatkuvasti raahaamassa äijää makuuhuoneen suuntaan. Tai että minut aina saisi sinne väkipakolla viedä kauhean kitinän kera.

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Ideoita sisustamiseen

Hahaa, tein tänään jotain sellaista, mitä en ole koskaan elämässäni vielä tehnyt. Kävimme DI:n ja hänen isänsä kanssa IdeaParkissa. No jaa, olihan se iso ja paljon siellä oli liikkeitä, mutta eipä sitten juuri muuta maatakaatavaa. Lähellähän tuo tuntuu olevan, Hervannasta omalla autolla vartin verran IdeaParkin pihaan.

Kävimme siellä kiertelemässä huonekaluliikkeitä, ei varmaan mitenkään yllättävää. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut mitään sen suurempaa paitsi peili ja seinäkello. Pitkään katselimme erästä senkkiä, joka olisi tarkoitus sijoittaa olohuoneeseen, mutta ostopäätöstä ei vielä tehty. Kaiketi noita löytyy myöhemminkin sieltä.

Teimme viikonloppuna iskun myös Tampereen huonekaluliikkeisiin ja ostimme ruokapöydän, lipaston ja pienen hyllystön, joka ehkä jääkin tarpeettomaksi, jos hankimme sen senkin. No, kyllä sen aina johonkin saa mahtumaan. Tämän lisäksi on varattu myös sänky. Huonekaluja ei ole vielä toimitettu, niissä kestää hetken aikaa, mutta olisi kyllä jo kiva päästä sijoittelemaan niitä paikoilleen. Oikeastaan puuttuu enää yksi kapea vitriini ja kirjahylly-yhdistelmä, joita olemme suunnitelleet olohuoneeseen. Kahden lukutoukan kirjat eivät yksinkertaisesti mahdu kahteen hyllyyn!

Sitten ei puuttuisikaan enää mitään suurempaa, ainoastaan mattoja, verhoja, valaisimia ja muuta sellaista pientä, joiden etsimiseen voi käyttää ikuisuuden, hermot ja kaikki rahat. Vaikeata sisustamisesta tekee se, että saamme todennäköisesti DI:n vanhemmilta nahkasohvat olohuoneeseen enkä minä ainakaan tieedä yhtään millaiset ne ovat, minkä väriset ja -tyyliset. Vähän hankala siis on miettiä sisustamista. Toisaalta, olen täälläkin sanonut muutaman kerran, että DI saa minun puolestani käyttää aikansa kaikkien visuaalisten yksityiskohtien miettimiseen, minä nyökyttelen kiltisti vieressä.

sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Euroviisut osa 6

Voi tuska! Masennus! Ärsytys! Miten niissä viisuissa taas kävi näin? Ja miksi ennen kaikkea se Ruotsin haahka meni päihittämään Suomen?! Viisut on ihan syvältä...
Jännitys viisujen pistelaskusta oli kyllä kaukana, aika monen maan kohdalla tiesi jo etukäteen ne, joille kyseinen maa antaa suurimmat pisteensä.

1. Venäjä: Dima Bilan - Believe
Blääh. Olihan tämä nyt ihan ok kappale, mutta ei mitään sen ihmeellisempää kuin "ihan ok" (tosin iso osa kappaleista oli "ihan ok"). Mutta että voittoon asti ylsi? Pahus.
Jännä muuten katsoa tuota pistetaulukkoa. Venäjä napsi noita keskikastin pisteitä (alle 8p) useiltakin länsi-Euroopan mailta, mutta katsotaanpas mitkä maat antoivat Venäjälle täydet 12 pistettä: Israel, Viro, Latvia, Liettua, Ukraina, Valkovenäjä ja Armenia. Israelia lukuunottamatta kaikki nämä ovat entisiä NL:n valtioita ja sen peruina niissä on isot venäläisvähemmistöt. Tällähän ei tietenkään ole mitään vaikutusta asiaan...

2. Ukraina: Ani Lorak - Shady Lady
Pikkuisen liian korkealla tämäkin oli minun makuuni. Ihan tarttuva, reipas perus-poppikappale ja esittäjäkin oli lavalla puhtaasti "musiikillisten ansioidensa" tähden keikuttelemassa "karismaansa" (anteeksi Modeemin/TiTen irccikanaville ilmausten lainaamisesta, mutta tuo vain oli niin osuvasti sanottu). Pole dancingiksi tuota ennen on sanottu, nyt vain se tolppa puuttui.

3. Kreikka: Kalomira - Secret Combination
Samaa kastia kuin Ukrainakin, mutta laulaja oli aavistuksen vähemmän pornahtava kuin Ani Lorak. En olisi itse uskonut tämän kappaleen nousevan näin korkealle, toisaalta tietysti naisena olen itse hieman sokea paljaalle pinnalle, paitsi miesten (ei se Dima Bilanin esitys silti suuresti säväyttänyt).

4. Armenia: Sirusho - Qele Qele
No, lopulta ehkä ihan hyvä että Venäjä voitti, koska muutenhan nämä olisivat olleet missikisat, eivät laulukisat. Eli siis lisää "musiikillisia ansioita", pikkupikkumekkoon verhottua "karismaa" ja peruspoppia.

5. Norja: Maria - Hold On Be Strong
Ensimmäinen naisartisti tällä listalla, joka ei ollut pukeutunut vesirajaa hipovaan roiskeläppään. Aplodit sille. Kappale oli kyllä kaunis vaikkakin aika mitäänsanomaton, melodiassa oli häiritsevän paljon yhteistä jonkin suomalaisen iskelmän kanssa, harmi etten saa sen nimeä päähäni.

6. Serbia: Jelena Tomašević feat. Bora Dugic - Oro
Tämä oli oikeastaan ihan kiva, kaunis balladi. Taitaa olla oikeastaan ensimmäinen, joka on paikkansa ansainnut.

7. Turkki: Mor ve Ötesi - Deli
Turkki saalisti taas isoimmat pisteet keski-Euroopan maista (Ranska, Saksa, Belgia, Alankomaat) ja sen lisäksi Azerbaidzanista ja Albaniasta. Niillä turkkilaisvähemmistöillä ei edelleenkään ole varmasti mitään tekemistä asian kanssa. Kuitenkin kappale oli rockimpi kuin muut ja varsin ok, olisi voinut pärjätä minun mielestäni jopa 7. sijaa paremmin.

8. Azerbaidzan: Elnur & Samir - Day After Day
Vähän masentunut olen tästäkin, ettei tämän paremmin sitten pärjännyt. Tässä kappaleessa ja esityksessä oli vähän särmääkin, ei hukkunut joukkoon.

9. Israel: Boaz - The Fire In Your Eyes
Tämäkin oli minulle mieluinen kappale ja olisi voinut paremmin pärjätä. Harmi ettei Israelilla oli kilttejä naapurimaita jakelemassa enempää pisteitä.

10. Bosnia & Herzegovina: Laka - Pokušaj
Tämä oli kyllä finaalin myötähäpeä-kappale. Ei uppoa minuun vieläkään. Toisaalta oli kyllä sen verran poikkeava esitys, että ehkä ymmärränkin kymmenennen sijan, varsinkin kun kaverit (Serbia, Kroatia ja Montenegro) olivat auliisti avittamassa pisteiden kanssa. Yllättäen myös Ruotsi ja Norja antoivat 10 pistettä?

11. Georgia: Diana Gurtskaya - Peace Will Come
Tarttuva ja minusta hienokin kappale. Huonompi homma, että jäi näinkin alas, oli minun listoillani paljon korkeammalla.

12. Latvia: Pirates Of The Sea - Wolves Of The Sea
No jos kerran sitä bilemusiikkia piti äänestää kärkeen, niin miksei sitten tätä?!

13. Portugal: Vânia Fernandes - Senhora Do Mar (Negras Águas)
Oih, kaunis, kaunis laulu ja laulajalla parempi ääni kuin monella muulla. Tämän olisi pitänyt olla ihan kärjessä.

14. Islanti: Euroband - This Is My Life
90-luvun tanssiteknoa, houkutteli vanhan kävyn melkein bailaamaan. Näin huono sijoitus ei ole kiva juttu.

15. Tanska: Simon Mathew - All Night Long
Tämä oli jossain vaiheessa aika ylhäälläkin listassa ja olin innoissani, mutta eipä pohjoismaiden antamat hajapisteet pitkälle riittäneet. Kappaleena kuitenkin ihan ok ja olisi voinut paremminkin pärjäillä. Hmph.

16. Espanja: Rodolfo Chikilicuatre - Baila El Chiki Chiki
Yngggh, miten ihmeessä tämä tämmöisellä sijalla on? Bosnian ohella finaalin myötähäpeä-listan kärkinimiä. No niin no, Andorra antoi 12 pistettä ja Portugali 10 pistettä ja ihan vain siksi, että oli niin taiteellinen ja karismaattinen esitys...

17. Albania: Olta Boka - Zemrën E Lamë Peng
Ihme ettei 16-vuotias lantiohousuihin ja napapaitaan pukeutunut tyttö pärjännyt tämän paremmin? Kappale oli kyllä mitäänsanomattomimmasta päästä. Ei yhtään 17. sijaa parempi.

18. Ruotsi: Charlotte Perrelli - Hero
Perkele! Meni sitten päihittämään Suomen! Väärin! Mikä ihme maltalaisia riivaa, kun menivät antamaan Ruotsille 12 pistettä? Sairaitako ne ovat? Edes hyvä kaveri Suomi ei antanut tälle alieniksi meikatulle oliolle kuin 5 pistettä.
Toisaalta kyllä naurattaa taas ihan urakalla: oli niin ennakkosuosikki, niin ennakkosuosikki, että ruotsalaiset eivät olleet nahoissaan pysyä. 18. sija on vähän huono ennakkosuosikille, do ya think so? Ei se kalkulaattori kädessä tehty Abba-poppi sitten purrut muuhun Eurooppaan ja se oli hyvä se.
Ai niin, ilman tuota eri maiden jury-valintaa Ruotsi ei olisi päässyt semifinaalista jatkoon lainkaan! Semistähän pääsi jatkoon 9 eniten puhelinääniä kerännyttä maata ja sitten näiden ulkopuolelta eniten maakohtaisten tuomaristojen ääniä saanut kymmenentenä. Ruotsi oli tämä, puhelinäänien perusteella se ei olisi ollut finaalissa lainkaan. Siitäs saitte!

19. Ranska: Sébastien Tellier - Divine
Tässä oli kyllä jotain vastustamatonta. Olisi voinut paremminkin pärjäillä.

20. Romania: Nico & Vlad - Pe-o Margine De Lume
Nyyhkis, nyyhkis, ei säväyttänyt minua semissä eikä finaalissa. Onneksi ei tämän parempaa sijoitusta.

21. Kroatia: Kraljevi Ulice & 75 Cents - Romanca
Voi ei, vanhat papat olivat sitten näin huonolla sijalla! Kappale kyllä muistutti suomalaista perusiskelmää, mutta se oli oikeastaan vain virkistävää muiden kappaleiden joukossa.

22. Suomi: Teräsbetoni - Missä miehet ratsastaa
Huhujen vastaisesti ei voittanut seminifaaliaan vaan oli 8. (kuitenkin ihan omilla puhelinäänillä pääsi jatkoon, eikä tuomaristoäänillä, kuten rakkaan naapurimaamme "ennakkosuosikki"). Minä olisin ihan vilpittömästi toivonut TB:lle paljon, paljon parempaa sijoitusta, Turkin ohella tämä oli niitä ainoita rock-kappaleita ja erottui joukosta. Ei sitten ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi. Kyllä nyt korventaa, syvältä ja pahasti.

23. Saksa: No Angels - Disappear
Tämä oli kyllä jotain ihan hirveätä. Aamulehden sanoin "Spice Girls from Hell". Kappale itsessään oli massaanhukkuvaa poppia, ei siis mitään niin erikoista ja esitys oli karsea.

24. Puola: Isis Gee - For Life
Luojan kiitos tämä jenkki-typsykkä ei pärjännyt tämän paremmin. Mutta olivat kai saaneet sen juurikasvun värjättyä? Tämäkin pääsi semistä jatkoon tuomaristo-äänillä ja ainoa selitys sille on se, että tuomaristoista iso osa on varmaankin miehiä. "Illan syvin kaula-aukko"-palkinto kuuluu tälle.

25. Iso-Britannia: Andy Abraham - Even If
Ei niin huono kappale kuin parina viime vuonna on ollut, mutta ei tämä hyväkään ollut. Olisi kyllä ansainnut edes Puolan voittaa, silti.

Euroviisut osa 5

Äänien laskenta on menossa just nyt. Jännittää kamalasti. Itsekin äänestin, mutten kerro ketä. Oli muuten vaikea valita, joukossa oli muutama sellainen kappale, joita olisin mielelläni äänestänyt. Niin, ja Ranskalle olisi pitänyt antaa ääni ihan sen takia että ne jäykkäniskat ovat taipuneet ja kappale oli englanninkielinen (taisi olla kyllä viime vuonnakin).

perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Euroviisut osa 4

No niin, eilisen semifinaalin tulokset on sitten tsekattu ja ainoa, joka eilisiltana kirjoittamani listan ulkopuolelta finaaliin pääsi, oli Albania. Minä en oikein pitänyt siitä Albanian kappaleesta enkä esittäjästäkään niin suuresti ja tämä oli yllätys. Olen yllättynyt myös Kroatian vanhojen pappojen, Tanskan ja Portugalin pääsystä finaaliin. Itsehän nuo kaikki suosikeikseni listasin, mutten oikein jaksanut uskoa finaalipaikkaan. Sveitsin ja Unkarin jääminen rannalle sen sijaan korventaa.
Portugali taitaa olla tänä vuonna samankaltaisessa asemassa kuin Serbia viime vuonna: laulaja pärjää äänensä ja kauniin kappaleen turvin eikä ulkonäöllä, paljaalla pinnalla ja eurobiitillä. Eipä silti, Portugalin voitto olisi hieno asia.

Huomisen esiintyjälista näyttää siis tältä:
1. Romania: Nico & Vlad - Pe-o Margine De Lume
2. UK: Andy Abraham - Even If
3. Albania: Olta Boka - Zemrën E Lamë Peng
4. Saksa: No Angels - Disappear
5. Armenia: Sirusho - Qele Qele
6. Bosnia & Herzegovina: Laka - Pokušaj
7. Israel: Boaz - The Fire In Your Eyes
8. Suomi: Teräsbetoni - Missä miehet ratsastaa
9. Kroatia: Kraljevi Ulice & 75 Cents - Romanca
10. Puola: Isis Gee - For Life
11. Islanti: Eeuroband - This Is My Life
12. Turkki. Mor Ve Ötesi - Deli
13. Portugali: Vânia Fernandes - Senhora Do Mar
14. Latvia: Pirates of the Sea - Wolves of the Sea
15. Ruotsi: Charlotte Perrelli - Hero
16. Tanska: Simon Matthew - All Night Long
17. Georgia: Diana Gurtskaya - Peace Will Come
18. Ukraina: Ani Lorak - Shady Lady
19. Ranska: Sébastien Tellier - Divine
20. Azerbaijan: Elnur & Samir - Day After Day
21. Kreikka: Kalomira - Secret Combination
22. Espanja: Rodolfo Chikilicuatre - Baila El Chiki Chiki
23. Serbia: Jelena Tomašević feat. Bora Dugic - Oro
24. Venäjä: Dima Bilan - Believe
25. Norja: Maria - Hold On Be Strong

Mukana on niin monta suosikkia, että voi jäädä äänestämättä kokonaan kun en tiedä kelle äänensä antaisi. Ja noin muuten sitten vain peukalot ja varpaatkin pystyyn Teräsbetonin puolesta. Henkilökohtaisesti en jaksa ihan voittoon uskoa, mutta jos kuitenkin hyvä sijoitus tulisi?

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Euroviisut osa 3

Lyhyesti toisesta semifinaalista. Äänestyshän on vielä käynnissä eikä finaalipaikan saajia ole luonnollisestikaan julkistettu. Painun kuitenkin nukkumaan tästä ennen sitä, mutta sanonpahan vain kommenttina, että tästä joukosta on hankala löytää kymmenen jatkoon pääsijää. Hyviä ehdokkaita löysin nimittäin 13! Ekassa semissä oli huomattavasti useampi sellainen, joka sai minun muistiinpanoihin miinuksia ja sieltä löysin helposti oman suosikkilistani. Tänään ei kuitenkaan ollut mukana yhtään varsinaista myötähäpeä-kappaletta.

Tässä omat suosikkini, katsotaan sitten huomenna, miten niiden kävi.

1. Islanti
Tanssipoppia parhaimmillaan: näyttävää, iskevää, rytmikästä, tarttuvaa. Ei voi vastustaa. Tätä olisin äänestänyt, jos olisin vain voinut.

2. Ruotsi
Kiva kappale, ei siinä mitään. Tosin ihan syystä leimattu Abba-popiksi. Juontajat olivat oikeassa: kaikki oli täydellistä ja loppuun asti hiottua, mutta jotenkin se silti oli vähän pliisu. Jotain jäi puuttumaan, joten jos täytyy alkaa joitain listalta pudottaa pois, niin tämä lähtee ekana. En kuitenkaan ihmettele, jos kuuluu ennakkosuosikkeihin. En silti antaisi voittoa tälle.

3. Turkki
Kiva kuulla Turkilta vaihteeksi jotain muutakin kuin sitä tusinapoppia, mitä parina viime vuonna on sieltä tullut. Rockia oikeastaan kaipasinkin Islannin ja Ruotsin esitysten jälkeen.

4. Ukraina
Toinen ennakkosuosikki ja varmaankin sama vaatesuunnittelija kuin Ruotsin Charlotte Perrellillä, oli niin samanlainen asu... Tämä oli ihan mukiinmenevää tanssipoppia, mutta joissain paikoissa tuntui siltä, että laulajan ääni jäisi taustojen sekaan. Vähän jäi jotain tästäkin ikäänkuin puuttumaan, muttei ollut missään nimessä niin steriili kappale ja esitys kuin Ruotsilla.

5. Sveitsi
Oikein kaunis ja hieno alku, harmi että se sitten sortui vähän normipopiksi. Kuitenkin ehkä yksi parhaita kappaleita.

6. Latvia
Latvian piraatit pistivät pystyyn kunnon show'n. Tässä kappaleessa oli meininkiä enemmän kuin monessa muussa yhteensä. Kappale itse oli tuollaista aika normaalia tanssipoppia, mutta vauhdikasta ja houkuttaa bailaamaan.

7. Kroatia
Vanha pappa oli ihana! Muutenkin kiva kappale noiden kaikkien poppiveisujen seassa.

8. Bulgaria
Tämä on vähän sellainen kiikun-kaakun-kappale, kannatanko finaaliin vai en. Ehkä en, koska parempiakin ehdokkaita löytyy, mutta kappaleena tämä oli ihan jees. Muistutti kovasti jotain 90-luvun lopun teknobändiä, jonka nimeä en saa kuollaksenikaan päähäni.

9. Tanska
Vähän muusta porukasta poikkeava kappale. Pidin tästä mutta ei ehkä kuulu suosikkilistan terävimpään kärkeen. En jaksa uskoa finaalipaikkaan.

10. Georgia
Laulajalla oli hieno ääni ja kaikkinensa hieno oli kappalekin, vaikken yleensä juuri perusta tuollaisista maailmanrauhaa-kappaleista.

11. Unkari
Niin kaunis kappale! Tätä toivon todellakin finaaliin.

12. Portugali
Tälläkin laulajattarella oli ääntä vaikka muille jakaa. Ja valtavirrasta poikkeava kappale.

13. Liettua
En oikein osaa päättää pidinkö tuosta laulajasta, mutta kappale oli ihan kiva. Epäilen kuitenkin jatkoonpääsyä.

Verovelallinen

Voi perse. Voi perseen perseen perse.
Perintöveropaperit sitten tulivat tänään. Parikymmentä tonnia tuli mätkyjä. Siis parikymmentä tonnia per kärsä, minulle oma ja siskolle omansa, yhteensä yli 40 tuhatta. Aaarghh!!

Eihän tässä sinänsä mitään kauhean kamalaa hätää ole, omaisuuttahan on nyt sen verran, että sitä voi käyttää lainan takauksena. Maksettava se laina tietysti on takaisin, mutta jos työkuviot eivät ihan kokonaan sekaisin mene, niin eiköhän se onnistu. Tosin tämä ei tee hyvää jo muutenkin myöhässä oleville opinnoilleni, taitavat lykkääntyä taas, pakko tässä on töitä tehdä, ei auta muu. Paitsi jos se yksi erillinen juttu saadaan myytyä, niin verorahat saa siitä. Toivottavasti se nyt onnistuu, täytyy huomenna soitella asiasta.

Mutta on se silti vaan niin helvetin epäreilua. Ai että sitten korventaa! Mitä ihmeen ideaa on verottaa perinnöstä? Joka varsinkin on kiinteää omaisuutta, hankalasti rahaksi muutettavaa, jonka tunnearvo on paljon rahallista arvoa suurempi (onneksi veroja ei lasketa tunnearvon mukaan) ja josta on maksettu perintöverot jo pariin kertaan ja kaikki kiinteistö- yms. verot joka vuosi. Emme me tämän perinnön takia siskon kanssa juuri rikastumaan pääse, mutta että köyhtyä pitää? Ja ihan vain sen takia, että isä kuoli. Reilua? NOT!

Saatanansaatanansaatanansaatanansaatanansaatanansaatana.
Kyllä, olen sydänjuuria myöten käärmeissäni.

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Oma internet kullan kallis!

Heleijaa! Tämä on historiallinen postaus: tehty omalta kämpältä ilman kännykkää. Siis nettiyhteys toimii! Eilen juuri purnasin puhelimessa DI:lle (joka on tämän viikon työmatkalla Belgiassa), että kun alkaa ketuttamaan jo kovasti kun ei netti toimi. DI sanoi operaattorin kertoneen, että siirrossa menisi 4-6 viikkoa. Koska siirtopyyntö tehtiin vasta vähän ennen vappua, silloin kun asunnon saanti varmistui, netin olisi kaiken järjen mukaan pitänyt toimia aikaisintaan ensi viikolla, pahimmillaan vasta juhannuksen alla. Vaan tänäänpäs paloi purkissa valo ja nyt netti toimii.

Euroviisut osa 2

Jännäsin eilisillan Viisujen ekaa semifinaalia, jossa oli myös Suomen Teräsbetoni tulessa (melkein kirjaimellisesti). Hallelujaa ja räyh, TB pääsi kuin pääsikin jatkoon! Olin sitä kovasti toivonut, mutta kuitenkin pelkäsin ettei moinen kappale ja bändi oikein iskisi Eurooppaan. Mutta ilmeisesti iski kuitenkin. Vautsi!
Tyytyväinen olen myös siihen että Irlannin Dustin-kalkkuna jäi rannalle. Se oli oikeasti ihan kamala esitys. Kappale sinänsä menisi kyllä parin drinkin jälkeen bailausbiisinä, sen verran rytmikästä teknopoppia se oli, mutta noin muuten... Huh huh. Mutta sitten meikäläisen kommentit jatkoon päässeistä.

Kreikka: Kalomira - Secret Combination
Ihan ok poppia, muttei mitään sem ihmeempää. Olisi saanut minun puolesta jäädä rannalle, vaikkei kaikkein huonoin mahdollinen ehdokas olekaan.

Romania: Nico & Vlad - Pe-o Margine De Lume
Njoo, ihan kaunis kappale, mutta Kreikan tavoin aika lailla massaan hukkuva. Ei tämänkään olisi jatkoon pitänyt päästä.

Bosnia & Herzegovina: Laka - Pokušaj
Siis mitä ihmettä?! Tämä oli täysin älytön, niin kappale kuin esityskin. Ja finaaliin? Eijeijeijeiii....

Suomi: Teräsbetoni - Missä miehet ratsastaa
Kuten sanottu, hienoa ja ehdottomasti finaalipaikkansa ansainnut. Sinivalkoiset lasit on silmillä, tiedän, mutta musiikillisesti tuo erottui massasta kuin piikkisika lammaslaumasta.

Venäjä: Dima Bilan - Believe
No se nyt tiedettiin Venäjällä olevan niin paljon kavereita että jatkoon se pääsisi vaikka esiintyjänä olisi mykkä rotta. Se parin vuoden takainen "Never Let You Go" oli aikamoista poikabändi-huttua eikä ole Dima siitä näemmä aikuistunut juuri lainkaan. Tosin puitteet olivat tällä kertaa komeammat Stradivari-viuluineen ja Plushenko pyörähtelemässä, mutta oli vähän sellaista yliyrittämisen makua tässä. Ei silti, ihan ok kappale ja jatkopaikan arvoinen mielestäni.

Israel: Boaz - The Fire in Your Eyes
Tämä oli todella hieno, vaikka kertosäe lipsahti vähän peruspopiksi. Ärsyttämään jäi lopun ihme itämaistyyppinen musiikkiosuus, joka ei tuntunut istuvan koko kappaleeseen lainkaan. Mutta ehdottomasti finaalikamaa muuten.

Azerbaijan: Elnur & Samir - Day after Day
Tämä oli ekan semin parhaita kappaleita ja hienoimpia esityksiä. Olin vähällä äänestääkin tätä, mutta ajattelin että se saa niin paljon ääniä muiltakin että valitsin toisen ehdokkaan.

Armenia: Sirusho - Qele Qele
Ihan kiva, iskevä kappale. Ei huono finaalissa.

Puola: Isis Gee - For Life
Joo, jenkkiläissyntyinen laulaja ja sen kyllä huomasi: kuin suoraan repäisty jostakin "huippumalli haussa yhdistettynä Idolsiin"-reality show'sta. Muotoseikat oli kunnossa, hiukset standardiblondit (juurikasvulle olisi voinut tehdä jotakin?), hampaat suorassa, häikäisevän valkoiset ja kesto-pepsodent-hymy päällä koko ajan. Ja kappale? Se oli ah-niin-imelä. Hei, nämä ovat EUROviisut, jätetäänkö pahimmat jenkki-kliseet pois seuraavalla kertaa, jooko?

Norja: Maria - Hold on, Be Strong
Kovin oli mitäänsanomatonta. Olisi pitänyt ehdottomasti pudota jatkosta.


Ja keiden sitten olisi pitänyt päästä jatkoon?

Moldova: Geta Burlacu - A Century of Love
Hieno ääni, kaunis ja rauhallinen kappale. Ehkä hieman liiankin rauhallinen että olisi kiinnittänyt kenenkään huomiota? Se pehmonalle oli kyllä vähän yliampuva.

San Marino: Miodio - Complice
Tässä oli mieskauneutta niille, joille TB:n pojat ovat liian rock ja Israelin edustaja liian hip. Ihana nappisilmä tuo laulaja :) Ja kappale oli hieno. Itse äänestin tätä.

Slovenia: Rebeka Dremelj - Vrag Naj Vzame
Naisenergiaa! Tosin olisi ollut vähän uskottavampi jos räikeänkirkkaiden lavasteiden ja vaatteiden sijaan olisi ollut jotain vähän tummempaa ja dramaattisempaa. Muuten kyllä ok.

Andorra: Gisela - Casanova
Varsinaista perushumppapoppia, mutta semmoisena parempi kuin muutama finaaliin päässyt perushumppapoppikappale. Esitys oli kyllä jokseenkin ponneton, pliisu. Ja seuraavalla kerralla laulajalle vähän matalammat korot jalkaan, hän liikkui lavalla yhtä sulavasti kuin tönkkösuolattu muikku.

Alankomaat: Hind - Your Heart Belongs To Me
Ihan menevää poppia tämäkin. Ok sellaisena. Laulun alku ja sen suomennos naurattivat: "Muistan kun meikä tomppeliin rakastui".

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Euroviisut osa 1

Niin, tänään alkavat sitten Euroviisut. Iltakymmeneltä Suomen aikaa TV2 lähettää ensimmäisen semifinaalin. Toinen semifinaali tulee torstaina ja varsinainen finaali lauantaina. Tänä vuonna käytetään ensimmäistä kertaa kahden semifinaalin järjestelmää, sikäli jos olen käsittänyt oikein, kummastakin semistä valitaan 10 parasta finaaliin, johon pääsevät automaattisesti nämä isot maat (Iso-Britannia, Espanja, Ranska, Saksa) ja edellisvuoden voittaja (Serbia tänä vuonna siis). Finaalissa siis tulee olemaan kaiketi 25 esiintyjää.

Suomen Teräsbetoni esiintyy tämän päivän semifinaalissa, joten kaikki peukut pystyyn, olisihan se hienoa päästä finaaliin. Sen sitten näkee, että pureeko Teräsbetonin sankarihevi ja puolialastomat nuoret miehet Eurooppaan. Onhan se taas joukosta erottuva kappale, mutta Lordin kaltainen shokkiefekti puuttuu eikä TB ole tainnut Euroopassa saavuttaa Lordin kaltaisia palstamillimetrimääriä. Katselin TB:n viisuvideota kun se sattui joitain päiviä sitten osumaan telkkarista silmiin ja totisesti toivon, että viisuesitys tulee olemaan vähän vähemmän jäykkä kuin mitä se video oli. Toivoisin kovasti myös sitä, että viimeistään tänä vuonna olisi luovuttu kokonaan laulujen sanojen kääntämisestä muille kielille. Muutenhan TB:n kappale on ihan hyvä, mutta ne sanat nolottaa pahemman kerran.

Omia suosikkejani en tällä hetkellä voi listata, vaikka olenkin käynyt kaikki ehdokkaat kuuntelemassa netistä jo aikoja sitten. Ensiksikin, en muista yhtään mistä pidin ja mistä en ja toiseksi, ne suosikit vaihtuvat matkan varrella, joten turha julistaa vielä mitään.
Suuri ällistys kuitenkin oli Venäjän edustaja Dima Bilan: sehän on sama kaveri, joka edusti Venäjää pari vuotta sitten Ateenassa! Pärjäsikin ihan kivasti silloin, mutta ei minusta ollut mikään kovinkaan sykähdyttävä kappale. Nyt se on sitten uudemman kerran esiintymässä. Hmph. Toisaalta, parempi Dima Bilan kuin se Irlannin kalkkuna. Sekin muuten esiintyy tänä iltana. Jos se kalkkuna pärjää vähääkään, niin ensi vuonna Suomesta lähetetään Rölli tai Ransu, se on varma se.

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Kaikki vain kallistuu

Olin jo viime viikolla lentää pyrstölleni huomatessani bensan hinnat huoltoasemilla. 95:n hintakin hipoo jo puoltatoista euroa ja dieseliäkään ei taida enää juuri mistään saada alle 1,30 euron. Missä välissä tässä näin kävi? Vielä alkuvuodesta sisko taisi tankata sitä 95:sta suunnilleen samaan hintaan mitä dieseli maksaa nyt. Vajaa parikymmentä senttiä on tullut hintaan niin että hujahti. Ja jos haluaa markoissa ajatella, bensalitra maksaa kohta 9 markkaa. Muistatteko vuonna 2002 kun euro tuli kun bensalitra maksoi suunnilleen euron verran? Veri nais.

Ilmastointoilijat ja ituhipit ovat tietysti riemuissaan, mutta minua tämä alkaa kauhistuttaa. Suomi on oikeasti iso maa, kaikki eivät asu kolmoskehän sisäpuolella ja jo ihan pelkkä yhteiskunnan ylläpito vaatii logistiikkaa, pelkkä mobiili-internet ei riitä. Logistiikka vaatii menovettä, dieseliä. Hei kauheata, kaikki eivät katsos asu junaradankaan varressa. Ja jos vähänkään syrjemmässä asuu, ovat julkisen liikenteen tarjoamat ratkaisut kulkemiseen vähintäänkin kestämättömiä, usein julkista liikennettä ei edes ole. Dieselin hinnannousu näkyy ruuan ja muiden tuotteiden hinnannousuna ja kohonneina työmatka- yms. kustannuksina. Viime vuonna kohtuullinen palkka ei tänä vuonna enää välttämättä ole yhtään niin kohtuullinen.

Muistan joskus kuulleeni, että yli puolet bensan hinnasta on veroja. Paljon mahdollista. Voisiko noita veroja vähentää? Eijei, ei tietenkään, valtiolta menisi hyvä lypsylehmä. Ihmisten on pakko ostaa bensaa, koska ilman sitä ei pääse kulkemaan joten on ihan sama miten paljon bensa maksaa, pakko on kärsiä. Valtio käärii sievät summat rahaa tästä pakosta.

Bensa ei ole ainoa asia, joka kallistuu. Ruoka, vaatteet, palvelut, vuokrat, sähkö, joskus tuntuu siltä että kaikkien hinnat vain nousevat, ikinä mikään ei laske. Eihän siinä tietysti mitään hirveätä ongelmaa sinänsä ole, ainakin jos palkat nousevat samassa tahdissa. Yleensähän palkkoihin tulee vuosittain muutaman prosentin indeksikorotus. Silti tuntuu kyllä hieman ikävältä ajatukselta, että olen käynyt kouluja vain sen takia, että palkkani riittää ainoastaan välttämättömään, ei mihinkään ylimääräiseen.

Minun tilanne ei kuitenkaan ole toistaiseksi mitenkään huono. Paljon huonommin on asiat niillä, jotka eivät saa palkkaa vaan elävät joidenkin tukien varassa: eläkeläiset, opiskelijat, työttömät tms. Näiden ansiot eivät nouse hintojen myötä vaan kun jokin kallistuu, on kiristettävä vyötä. Opiskelijat elämässä tonnikalan ja makaronin voimin ei ole vitsi ja se ei tarkoita sitäkään, että kaikki rahat olisi ryypätty. Ilmeisesti myös eläkeläiset ja työttömät joutuvat kohta makaroni-tonnikalalinjalle elleivät olekin jo. Opiskelijoiden lohtuna on se, että he (ehkä) pääsevät töihin joskus, työttömilläkin on usein sama toivo ja töihin pääsy tarkoittaa yleensä sitä, että leivän päälle saa muutakin kuin ylähuulen. Mutta eläkeläiset? Heillä ei ole toiveita työpaikasta, heillä ei ole keinoja parantaa tulotasoaan. Näinkö tämä nk. "hyvinvointivaltio" kohtelee vanhuksiaan?

Minun pitäisi kai ryhtyä poliitikoksi. Tosin yksikään puolue ei huolisi minua ehdokkaakseen sen jälkeen kun olisin avannut suuni oikeassa paikassa oikeista asioista, sillä sitähän poliitikko ei saa tehdä. No, kyllä minä pitäisin suuni kiltisti supussa ja juoksisin puoluekurin määräämään suuntaan muiden mukana. Se olisi ihan jees, koska kansanedustajien palkoilla minun toimeentuloni olisi turvattu, olisi rahaa hankkia leivän päälle sekä leikkelettä että juustoa.

perjantaina, toukokuuta 16, 2008

Merde noire

(pahoitteluni kaikille ranskaa osaaville jos otsikossa on jokin elämää suurempi kielioppivirhe tai joitain väkäsiä puuttuu. Tarkoitus tullee kuitenkin ilmi?)

Ostin eilen tietokoneen. Olen jo jonkin aikaa katsellut Tietoaseman sivuilta HP:n pöytäkonetta dx2300. Riittävä minun käyttööni, edullinen ja saa XP:n mukaan. Vistaa kun en oikein halua vielä huolia ja sen käyttäminen gigan muistilla on vähän... no, joskus takkuavaa.
Ylpeänä sitten raahasin mustan kaunottareni uudelle asunnolle, kytkin kiinni ja ei kun käynnistämään. Ensimmäiseksi se halusi asentaa Vistan. Panic! Minä en halua Vistaa, minä haluan XP:n joten kytkin virrat irti, laitoin XP:n levyn asemaan ja käynnistin sen uudestaan.
Käynnistys levyltä onnistui hienosti ja asennus meni kivasti siihen asti kunnes se kysyi product keytä. Hätäännyin, mistä minä nyt semmoisen löydän? Koneen päällä olevassa tarrassa se kuitenkin oli. Naputtelin sen kenttiin. Se ei hyväksynyt sitä! Mitä ihmettä? No, se selvisi äkkiä, sehän oli sen Vistan pk, ei XP:n. Ja XP:n product keytä ei ollut missään.
Ilmeisesti olisi pitänyt ensin asentaa se Vista ja sitten sen jälkeen se XP. Valitettavasti vain paluu Vistan asennukseen ei onnistunut, koska vaikka napsautin virratkin pois, käynnistettäessä tietokone halusi jatkaa siitä mihin olimme jääneet eli product keystä. Raivo- ja vitutuskäyrät nousivat uhkaavasti kohti kattoa, asennus ei onnistunut mitenkään, ei Vistan eikä XP:n. DI kaiveli netistä tietoa (3G-yhteys toimii ainakin jotenkin) ja onnistui löytämään tiensä HP:n tukichattiin, josta pieni intialainen (nimestä päätellen) pahoitteli ettei hän voi auttaa, koska heidän vastuualueensa on pohjois-Amerikka.
Pitkällisen säädön ja epätoivoisten kiemuroiden kautta XP:n asennus onnistui jotenkin ihmeellisesti ilman pk:ta. En tiedä enkä ymmärrä että miten siinä niin kävi, mutta nyt pöydällä hyrrää kone, jossa tuntuu olevan ainakin jotenkin toimiva XP. Wohou! Sitä voi tosiaankin kutsua työvoitoksi. Pelkään tosin, että kun kytken koneen nettiin, piuhaa pitkin tulee pääkalloja ja sääriluita syyttämään minua piraatti-XP:n käytöstä tai jotain...
Tietysti syy oli minun, mitäs ajattelin itse. Ei sellaista saa tehdä, Microsoft on ajatellut kaiken jo valmiiksi meidän puolestamme. Ei saa olla haluamatta Vistaa, ei saa keskeyttää asennusta vaikka se ei asentaisikaan sitä, mitä haluaa. Hyi hyi.

Ai niin, Merde noire on tietokoneeni uusi lempinimi. Se on ranskaa ja tarkoittaa mustaa paskaa. Koska se on musta. Ja koska se on... No, annetaan raukalle vielä mahdollisuus.

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Työpaikalta

Kirjaan tälle päivälle vain seitsemän työtuntia ja käytän viimeisen puolituntisen omiin huvituksiini eli blogin kirjoittamiseen. Tätä on sentään ihana tehdä kunnon näppäimistöllä ja näytöllä!

Joo, todellakin toinen päivä uudessa työpaikassa (työnantaja pysyi kyllä samana, siirryin vain työnantajan asiakkaan tiloihin toihin toistaiseksi) takana. Sain päivällä oman tietokoneen, joka toimii ainakin kohtuullisesti. Muutamia käyttöoikeuksia puuttuu vielä mutta niitä tulee kunhan kerkiää. Työporukka vaikuttaa kivalta, ainakin toistaiseksi tuntuu siltä että minut on otettu sakkiin hyvin mukaan, huolimatta nyt siitä, että olen ihan uusi ja jengin ainoa nainen. Toinen ero edellisiin työpaikkoihin nähden on sähköpostin määrä. Aiemmin työsähköpostin määrä on pysynyt inhimillisellä tasolla, mutta nyt vaikuttaa pahasti siltä, että postia tunkee joka tuutista ja näin uutena en tiedä mikä on tärkeä posti ja mikä ei. Ehkä sen oppii vielä joskus... Ja noin muuten olen ihan sekaisin. Tämän päivän suurimmat saavutukset ovat työhuoneen löytäminen aamulla töihin tullessa ja lounasravintolan löytäminen päivällä. Ai miten niin sokkeloista?

Raahauduimme eilen DI:n kanssa Turtolan Kodin Ykköseen lamppuja ynnä muita sisustustavaroita etsimään. Suunnittelimme jo etukäteen ostavamme eteisen kolmeen lamppuun plafondit ja ne löysimmekin. Sitten DI sai kuningasidean että mitäs jos hankkisimme myös makuuhuoneeseen ja työhuoneeseen samantyyppiset, mutta hieman isommat plafondit. Ehkä myös olohuone saa oman plafondinsa. Sehän on hyvä idea minusta. Harmi vain että esitteillä olleita isompia plafondeja ei juuri nyt sattunut olemaan hyllyssä, mutta tilauksessa on kai. Jätimme sinne yhteystiedot, myyjä lupasi soitella perään kun niitä saapuu.
Plafondien asentaminen sen sijaan tuntuu olevan oma taiteenlajinsa. Tai ainakin niiden saaminen suoraan. Sen verran pystyin päättelemään katonrajasta kuuluneesta ärinästä, kun DI niitä tunkkasi paikoilleen. Mietin vain, että mitenköhän niiden isompien lamppujen kanssa käy...

Tavaroiden järjestely etenee hitaanlaisesti, on vähän inspiraation puutetta havaittavissa, mutta muuttolaatikot pitäisi saada tyhjennettyä ja palautettua. Tänään täytyy siis varmaan panna taas hösseliksi.

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Jee, intternetti

Hah, nyt toimii kotonakin internet. Tosin vain kännykällä 3G:n yli ja työnantajan maksamana. Ei siis ihan hirveästi hurraamista, koska vihaan kirjoittaa kännykällä, jossa ei ole qwerty-näppäimistöä ja muutenkin huonot näppäimet. Pyysin aluksi kivempaa puhelinta, mutta niitä ei ollut tarjolla. Pah. Täytyy huomenna kysellä onnistuuko vaihto. Ei sen enempää tänään.

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Uusi koti, ei nettiä

Hyvästi Paawola! Hyvästi TOAS! Ei tule ikävä.
Sitä on nyt sitten kaikki tavarat (sekä minun että DI:n) saman katon alla! Ja taivas että sitä tavaraa riittääkin... Ensimmäinen yö uudessa kodissa on jo takana ja eilen kävimme jo saunassakin. Vautsi. On parveke (ilman pulunp*skaa), sauna, tilaa, vaatehuone, keittiössä paljon säilytystilaa, pakastin, kännykkä kuuluu muuallakin paitsi yhdessä pisteessä ikkunan vieressä ja vaikka mitä! Jippii!
Nettiyhteyttä ei vain ole vielä, se tulee kun kerkiää (toivottavasti, suhtaudun vähän epäluuloisesti noihin operaattoreihin). Nytkin istuskelen DI:n firman toimistolla surffailemassa pahimpaan puutteeseen. Joo-o, säälittävää, tiedän. DI tuli jo aiemmin illalla tänne kirjoittamaan jotakin koulujuttujaan ja soitteli tuossa että kiinnostaisiko tulla surffailemaan vähäksi aikaa siinä samalla kun hän raapustaa tekstiä. Huomaavaista, tokihan minä.

Muutto siis tehtiin eilen. Itse asiassa DI:n kanssa aloiteltiin jo perjantaina, DI oli vuookrannut pe-illasta tähän päivään asti pakettiauton ja jo perjantai-iltana veimme kasoittain muuttolaatikoita uudelle asunnolle. Lauantaina ei sitten enää minun kämpässäni ollut oikeastaan muuta kuin miljoona pikkunyssäkkää ja huonekalut. DI:n asunnolla oli enemmän vielä kantamista, mutta niinpä siellä olikin enemmän porukkaakin kantamassa. Kaikkinensa muutto meni hyvin, mitään ei tiettävästi hajonnut.

Uudessa asunnossa (jota täytyy opetella sanomaan kodiksi, koska se on nyt koti eikä vain väliaikainen nukkumapaikka) on paljon tekemistä, yksi tärkeimmistä on lamppujen hankkiminen. Vaikka kesä onkin, niin tuppaa siellä iltaisin olemaan vähän pimeää. Muutenkin ostoslista on pitkänpitkä, kaikenlaista pientä, mutta hyödyllistä puuttuu. Ja iso osa tavaroista on tietysti vielä pitkin laatikoita ja totaalisen hukassa. Elän toivossa, että löydän huomiseksi vaatteita töihin laitettavaksi. Pesukoneen kanssa on ongelma, koska hanan ja vesiletkun liitännät eivät ole vähäisessäkään määrin yhteensopivia. Täytyy käydä vielä edelliseltä asunnolta katsomassa, jäikö sinne hanaan jokin lisäkappale vai mitä tässä oikein täytyy tehdä.

Mutta on se vaikeata, se tavaroiden järjestely nimittäin! Helppoahan se olisi, jos olisi vain omat tavarat ja saisi ihan itse päättää, mihin ne laitetaan, mutta kun tilanne ei ole ihan se. Järjestelimme tänään astioita keittiön kaappeihin ja laatikoihin ja hommassa oli vähäsen sitä makua, että DI laittaa kupin/kipon hyllylle, minä siirrän sen toiseen kaappiin, DI siirtää sen takaisin, minä siirrän sen taas ja niin edelleen... Huoh. Kai ne siitä paikkansa löytävät.
Siivouskomero vaatinee hieman modausta, koska siellä ei ole käytännössä hyllyjä lainkaan, vain tyhjä tila imuria varten ja joku hassu pieni laatikosto, jossa ilmeisesti olisi tarkoitus säilyttää jotakin lasten ulottuvilta pois pidettävää, mutta jonne ei mahdu oikeastaan mitään. Aivan täysin hölmö siis.
Mutta eiköhän tavarat sieltä paikkansa löydä. Ja me myös.

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Varokaa, Hyssälällä välähti

"Opiskelijat, lisääntykää!" kehottaa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä.
Suomessa ensisynnyttäjien ikä on korkea, 28 vuotta ja siitä sitten seuraa se, että usein se kolmas lapsi jää tekemättä. Nyt sitten pitäisi opiskelijatyttöjen alkaa vääntää jälkikasvua solukämppiin syömään tonnikalaa, makaronia ja nuudeleita. Just just. Tästä voidaan tehdä varmastikin sellainen johtopäätös, että kyseinen rouva ei pidä opiskelua minään muuna kuin läpihuutojuttuna, jonka voi hoitaa kätevästi siinä lastenhoidon lomassa opintojen suuremmin kärsimättä. Väitän kuitenkin, että opiskelu käy ihan työstä, oikeastaan on jopa raskaampaakin tavalliseen palkkatyöhön verrattuna, koska töissä käydessä sentään illat ovat vapaat, mutta opiskelijalla on kotitehtäviä tehtävänään. Niin ja opiskelusta ei saa rahaa kuin naurettavan summan.

Sen vuoksi monet opiskelijat käyvät töissä opintojen ohella. Käytännössä siis tekevät kahta työtä, päivät koululla, illat ja viikonloput töissä. Jos joku tähän yhtälöön ehdottaisi vielä lasta tai paria, pitäisin sitä lähinnä erittäin huonona huumorintajuna. Lisäksi nämä opiskelijoiden työsuhteet ovat lähes poikkeuksetta niitä paljon puhuttuja pätkätöitä, määräaikaisia työsuhteita ja arvaatteko miten käy, kun yrittää maha pystyssä mennä keskustelemaan työsuhteen jatkosta? Tuskin tarvitsee vaivautua. Yhteiskunnan tuet saisivat olla paljon suurempia, että lastenteko kannattaisi taloudellisesti. Joo-joo, eihän lapsia voi rahassa mitata eikä lastenteko tai tekemättä jättäminen saisi olla taloudellinen päätös, mutta lastenkin on asuttava jossain, mieluummin muualla kuin veneen alla, syötävä jotakin ja mielellään pukeuduttava johonkin muuhun kuin jätepaperiin. Se vaatii kylmää käteistä, vaikka lapset miten ihania tahansa olisivatkin.

Mitä tulee siihen, että opiskelijat alkaisivat jälkikasvua tehdä ilman että opinnot viivästyisivät, niin vaatii melkoista taitoa osuttaa raskaus niin, että vauva syntyisi toukokuussa tai kesäkuun alussa, niin että kevään tentit olisivat jo ohitse. Sitten vauva pitäisi laittaa 3-4 kuukauden ikäisenä hoitoon. Tosin monet opiskelijat paiskivat kesät töitä saadakseen talveksi raha säästöön. Äitiyslomaa ei siis voisi pitää lainkaan. Suoraan laitokselta sorvin ääreen. Ai niin, jonkun pitäisi hoitaa vauvaa? No, eletään sitten minimituilla, joista niistäkin saa Kelan kanssa tapella kynsin hampain. Siinä käytännön vaihtoehdot. Kas kun kaikilla ei ole niitä ministerin tai edes kansanedustajan tuloja, joilla voi kätevästi palkata lastenhoitajan.
Hyvä, hyvä Hyssälä. Olipa taas oikea ministeritason älynväläys.

Muuttolaatikoiden seasta

Muuttolaatikoiden seasta ei irtoa juuri mitään kirjoitettavaa, muuta kuin se toteamus, että INHOAN muuttamista. Sitä tavaroiden määrää ei koskaan huomaan ennen kuin vasta muuttaessa ja silloin sitä on ihan liikaa! Kamalaa koko touhu. Toisaalta muuttaessa kyllä saa aika kätevästi heivattua roskikseen paljon sellaista tavaraa, joka muuten vain lojuisi siellä hyllyjen ja laatikoiden piilossa, turhia, rikkinäisiä tai epäsopivia vaatteita ja kaiken lisäksi joskus tekee löytöjä tavaroista, joita ei muistanut omistavansakaan.

Marisin täällä syksyllä kirjoittamisen vaikeudesta. Sattuneesta syystä eksyin parille englanninkieliselle sivulle, jossa annetaan vinkkejä kirjoittamiseen ja sen harjoitteluun:
Hack your way out of writer's block
Creative Ideas For Overcoming Writer’s Block
Ja jos noissa varsinaisissa teksteissä ei ole tarpeeksi, lisää vinkkejä löytyy kummankin kommenteista.
Löysin tieni myös erään kirjoituskilpailun sivulle. Aihe nro 1 on sattuvasti "Isä". Mietin kovasti pitäisiköhän kirjoittaa jotakin ja jos siltä tuntuu, lähettää se tuonne.

Sitä minä en tiedä milloin pääsen taas kirjoittamaan blogiini, uudella asunnolla ei nimittäin ole vielä nettiyhteys kunnossa. Kyllä sinne jokin 3G-viritelmä varmaan saadaan, DI näivettyy ilman nettiä ihan yhtä nopeasti kuin minäkin (siihen menee arviolta 6 tuntia), mutta eri asia sitten on että miten se toimii ja miten sitä viitsii käyttää. Maanantaina alkavat työt asiakkaan tiloissa ja sielläkin on aluksi varmaan sellaista häslinkiä, ettei jouda töiden lomasta kirjoittelemaan.

keskiviikkona, toukokuuta 07, 2008

Muutto aluillaan

Hiphurraa, ensimmäiset muuttolaatikot on siirretty jo uuteen asuntoon! DI isänsä kanssa toi eilen kymmenen kappaletta laatikoita minullekin pakattavaksi. Tänään sitten he veivät ensimmäiset uudelle asunnolle. Siitä se alkaa. Minusta tuntuu että olen saanut melko hyvin pakattua noita tavaroita, kämpälläni ei irtotavaraa ole enää kovinkaan paljoa. Eli kunhan saan nekin loput laatikoihin ja laatikot uuteen kämppään, ei jäljellä ole juuri muuta kuin huonekalut. Nekin palastellaan niin pieniin osiin kuin vain suinkin mahdollista. Ainoa harminkappale on pesukoneeni, joka on painava mötikkä. Onneksi käytössä on nokkakärryt, joten kantamaan ei varsinaisesti tarvitse alkaa. Kyllä se siitä.
Vaatteita on mennyt pussitolkulla UFFin laatikkoon, joka onneksi on lähistöllä. Paljon roinaa on mennyt ihan puhtaasti roskiinkin, rikkinäisiä vaatteita ja muuta turhaa. Muutama vanha takki menee siskon mukana Nukarille "korpikäyttöön", mihin ne ovat ihan sopivia vaikka kaupungissa ei enää viitsikään pitää.

Yksi juttu kyllä sapettaa pahemman kerran. En ole aiemmin törmännyt DI:n isään kuin ohimennen vuosi sitten vappuna, mutta nyt sitten tuli enemmänkin oltua puheissa hänen kanssaan kun niitä laatikoita roudattiin ja kierreltiin uutta asuntoa. Ihan mukavan tuntuinen isä DI:llä. Ja siinä se ongelma onkin: olen kateellinen ja katkera, DI:llä on sentäs isä elossa. Hiivatti, olen aikuinen ihminen, mutta silti tuntuu joskus siltä, että isää tarvittaisiin kovasti. Jos ei muuten, niin ainakin noiden kaikenlaisten käytännön asioiden kanssa.
Ai niin, isästä ja kuolemasta vähän vähemmän vakava juttu tuli mieleen. Yleensähän käytetään ilmausta "henkilö x kääntyy haudassaan" kun tapahtuu jotakin mistä vainaja olisi pöyristynyt eläissään. Koska isä tuhkattiin, ei tuo haudassa pyöriminen ole oikein hyvä sanavalinta, joten korvattakoon se lauseella: "nyt kyllä uurnassa kävi pölähdys".

Siskollekin soittelin tuossa illankorvalla lyhyesti. Lyhyesti siksi, että Nukarilla oli kiukaan asennus paikoilleen kesken. Kuulemma pikkuisen modattuna se kiuas näyttäisi sopivan paikoilleen. Ongelmahan on siis se, että useimpien ostokiukaiden savuhormiin menevä putki tulee ulos kiukaan takaa keskeltä ja suoraan taaksepän. Joskus harvoin se saattaa tulla sivusta suoraan. Kotona on kuitenkin sellainen kiusa, että vanhan kiukaan putki lähtee kiukaan takaa reunasta ja viistoon! Alan ymmärtää miksi isä puhui aina kiukaan teettämisestä, oli ainakin Jokelan vankilasta kysellyt joitain vuosia sitten, mutta silloin ei kuulemma ollut sopivaa hitsaria telkien takana. Useimmissa kiukaissa on myös mahdollisuus vetää putki ensin pystyyn ja siitä sitten putkien avulla hormiin, mutta tämä olisi kotona vaatinut uuden reiän savuhormiin, koska kaikki kiukaat olivat ainakin yhtä korkeita kuin vanhakin kiuas.
Mutta sitten löytyi söpö matala Mirva-kiuas, josta saa sen putken ensin ylös ja sitten kulman avulla suoraan nykyiseen hormiin kiinni! Lisäksi tuossa kiukaassa riitti lämpöteho tuon kokoisen saunan lämmittämiseen ja se oli edullinenkin. Nyt se on ilmeisesti saatu tuusattua paikoilleen ja innolla odotan kommentteja kotoa, että miten sen kanssa on käynyt. Sisko ei tosin ehdi sitä koepolttaa ainakaan ennen lauantaina, mutta jos silloin sitten.

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Mitä jos...

Eilen illalla jutusteltiin DI:n kanssa taas tuosta yhteenmuuttamisesta. Minulla alkaa ilmetä selkeitä yhteenmuuttopaniikin oireita. No, tällä kertaa en ole parkunut asiaa kuin puolitoista viikkoa, edellisellä kerralla siihen panikointiin meni kuukausia.
Heräsi vain kysymys: mitä jos olemme tekemässä hemmetin suurta virhettä? Mitä jos yhteiselo ei toimikaan? Mitä jos kumpikin kehittää suhdettaan ainoastaan omaan tietokoneeseensa? Mitä jos istumme kaiket illat tietokoneiden ääressä ja moikkaamme toisiamme illalla nukkumaan mennessä jos nyt satumme ylipäänsä nukkumaan edes samassa sängyssä emmekä sammahtele koneiden vierelle? Mitä jos... Tuhat mitäjossia pyöri päässä, kaikki pahimmat mahdolliset skenaariot mitä kuvitella saattaa.
Onneksi DI heitti sitten vielä yhden mitäjossin: mitä jos kaikki meneekin ihan hyvin? Niinpä, mistäs sen tietää ellei kokeile? Ja turha se on enää tässä vaiheessa parkua, vanha kämppä on irtisanottu, muuttoilmoitus tehty, tavaroita on jo pakattu muuttolaatikoihin ja lauantaina liikkuu, niin että se on menoa nyt. Niin ja sainhan minä jo avaimenkin sinne uuteen asuntoon.

We want summer back!

Mihin se kesä meni? Ja lämpö? Eilen ei paistanut edes aurinko, tänään sentäs paistaa, mutta silti on kylmä kuin pohjoisnavalla jouluyönä. Lämpömittari näyttää säälittävän alhaisia lukemia ja navakka pohjoistuuli tunkeutuu luihin ja ytimiin asti. Missä on korvaläpät? Toppatakki ja kaulahuivi? Villahousut ja paksu villapaita? Apua! Tämä on niin väärin, niin väärin. Mihin voi reklamoida?

maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Auringonpolttama

Kivakiva, se oikea käsivarsi sitten todellakin paloi auringossa eilen. Se helottaa edelleen punaisena kuin keitetty rapu ja nyt iho on jo arkakin. Tai ainakin sen jälkeen oli arka kun haksahdin sitä raapimaan, kun se kutiaakin. Vasenkin käsivarsi on hieman punainen, muttei lainkaan samaan malliin kuin oikea. Ei sitten tullut sekunniksikaan mieleen siellä kasvimaalla kyykkiessä, että jos vaikka aurinkovoidetta sipaisisi pintaan. Tyhymä! Vaikka eipä minulla aiemmin ole käsivarret palaneet ja muuten oli ihan peittävät vaatteet, t-paita ja pitkät housut. Toivottavasti sisko ei ole polttanut itseään.

sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Puutarhurointia

Puutarhapainotteinen viikonloppu on takana. Ja se myös tuntuu jäsenissä.
Lähdin eilen jo aikaisin kohti Nukaria, niin että pääsimme siskon kanssa Jokelaan ja Hyvinkäälle shoppailemaan ajoissa aamusta, ennen kuin ruuhkat ovat pahimmillaan. Ostoksemme olivat vaatimattomia: kiuas, 300 litraa puutarhamultaa, 40 kiloa kiuaskiviä, lannoitetta, siemenperunaa, siemeniä, orvokkeja ja muuta sellaista pientä. Kiukaan tarvikkeineen sisko hakee vasta ensi viikolla (auton perään ei ihan mahtunut kiuas kun siellä oli se 300l multaa), mutta noita puutarhajuttuja jo uudelleensijoitimme eilen ja tänään.

Eilen istutimme oikeastaan vain orvokit, mutta tänään oli vuorossa suurempi savotta: kasvimaa! Naapuri kävi aamusta heti jyrsimässä meille sopivan maapläntin. Tai no, sopivan ja sopivan, se olisi pitänyt viime syksynä myrkyttää rikkaruohoista, kalkita ja kyntää, mutta mistäs sen silloin olisi tiennyt? Näillä siis mennään ja toivotaan, että jotakin kasvaa. Istutimme perunaa ja sipuleita, kylvimme porkkanaa, punajuurta, retiisiä, tilliä, persiljaa, kahta eri sorttia salaattia, lipstikkaa ja salviaa. Koko päivä siinä suunnilleen meni, tosin iltapäivästä pahannäköinen ja ilkeästi jyrisevä ukkospilvi pelotteli meidät pois pellolta hetkeksi, vaikka se ei sitten satanut tippaakaan.

Ja kuuma oli kovasti! Suojainen paikka esti pahimpien tuulien osumisen kasvimaalle ja aurinko porotti täydeltä terältä. Kyllä siinä rasva tirisi. Nyt illalla huomasin polttaneeni ainakin toisen käsivarren, toinenkin on punainen, muttei niin pahasti. Ei se käsivarsi kyllä tunnu aralta ainakaan vielä, joten jos se nyt punottaisi vain.

On siinä siskolle ensi kesäksi nypittävää. Alunperin oli tarkoitus laittaa vain ihan pieni kasvimaa, ei porkkanaa ollenkaanja perunoitakin vain vähän. Kun sisko sittenmeni ostamaan pussillisen porkkanansiemeniä, hän vielä totesi että pakkoko niitä on kaikkia tänä vuonna kylvää. No, kaikki kyllä kylvettiin, kun vauhtiin kerran päästiin ja se porkkana tosiaan oli vain pieni mitätön yksityiskohta kasvimaalla...

Suurin tekninen saavutus oli kastelujärjestelmän saaminen toimintaan. Olimme hieman hukassa aluksi, kun emme tienneet onko vanha pumppu kunnossa ja jos on, niin missä se on, varsinkin kun emme tienneet miltä se pumppu oikein näyttää. Naapuri onneksi tiesi missä se on ja pumppukin toimi. Lisäksi saimme letkut vedettyä kaivolta piha-altaaseen, joka toivottavasti tänä kesänä pitää vettä. Se nimittäin vuotaa aika ajoin jostakin. Letkujen liittämiseen olisi tarvittu miesvoimaa, mutta kaksi naista ja apinanraivo ajoi kyllä senkin asian. Nyt sitten kastelun pitäisi toimia ainakin jotenkin. Eri asia sitten on, miten saamme pidettyä mummun pois kasvimaalta. Suunnittelimme jo rauta-aitaa ja sähköpaimenta... Kyllähän apu olisi kasvimaan kanssa tarpeen, mutta mummu vain väsyttää siellä itsensä. Ja jos hän sattuu kaatumaan siellä, tietysti penkkien päälle.

Ja suunnitelmia, niitä on hirvittävästi puutarhan varalle! Isän kuoleman jälkeen puutarhapolitiikka on tehnyt täyskäännöksen. Me Leenan kanssa ideoimme, mummu nyökyttelee ideoille, pahimmassa tapauksessa keksii itse lisää eikä ainakaan yritä hillitä. Ensi syksyyn mennessä joutoalue on saatava siivottua ylimääräisestä roskasta ja sitten syksyllä levittää Round-Upia ja kyntää, ehkä kalkitakin. Meillä on suunnitelmia jo laajentaa hedelmätarhaa: päärynäpuita ja kirsikkapuita olisi tarkoitus istuttaa. Talon taakse oli suunnitelmissa ensin istuttaa pari matalahkoa tiheää havupensasta, mutta melkein samalla vaivallahan sinne perustaisi varsinainen havutarhan. Tai miksei vaikka japanilaisvaikutteisen osion? Sammalet siellä ainakin on jo valmiina ja kirsikkapuut tulisivat siihen lähistölle.

Siitä on vain viikko, kun kävin viimeksi Nukarilla, mutta sen viikon aikana on kevät todellakin tullut. Viikko sitten lehtikuusi vihersi vähän, eilen oli jo joka paikka vihreänä! Ja valkovuokko kukkii kuin kaistapäinen. Noilla tienoilla on paikoin todella tiuha valkovuokkomatto ja isot alueet ovat aivan valkoisenaan. Lisäksi lämpimimmissä paikoissa kukkivat jo villiorvokit ja leinikki. Toukokuun alussa! Ja harvoinpa kyllä on taidettu tähän aikaan laittaa jo kasvimaata ja istuttaa perunaa. Toivottavasti nyt ei lykkää sitten takatalvea.

perjantaina, toukokuuta 02, 2008

Uuden asunnon tsekkaus

DI (ehkä pitäisi kohta vaihtaa sen bloginimi avomieheksi tai jotakin) kävi tänään hakemassa avaimet uuteen asuntoomme ja kävimme katsomassa sitä tyhjänä. Tai ei se ihan tyhjä ollut, pintaremontti oli aloitettu jo ja siellä oli jo työvälineitä ja tapetteja. Makuuhuoneessa oli aloitettukin jo seinien laittoa. Emme siis viitsineet mittailla kämppää, mutta katselimme joka tapauksessa.

Tilaa siellä ainakin tuntuu olevan, mutta helppohan sitä on silloin sanoa kun huusholli on tyhjä. Se kuitenkin on varma, että on siellä enemmän tilaa kuin meidän nykyisissä kämpissä yhteensä. Keittiössä näyttäisi olevan säilytystilaa aika kivasti. Vaatehuoneessa on hyllytilaa vaikka muille jakaa mutta tankotilaa vähän niukemmin. Minua se ei haittaa, mutta mihinköhän DI aikoo sijoittaa kaikki miljoona kauluspaitaansa, mietin vain...
Vessa on vähän hölmö, pitkä ja kapea, mutta on siellä sentään käsisuihku jonka letku yltää pöntölle asti. Aion sijoittaa kuitenkin meikkini kylppärin puolelle, niin vessan pienuus ei liene haitta. Minä voin kyllä meikata vaikka DI olisi vieressä suihkussa tai ajamassa partaansa, mutta vessassa käyn mieluusti yksin.
Valaisinpolitiikkaakin mietin, nyt sieltä oli ainakin otettu kaikki lamput pois, ehkä remontin takia, mutta ehkä joudumme hankkimaan ne itse. Todennäköisesti joudumme. Ja työhuoneen ja keittiön ikkunoista näkyy Nokian kyltit Hermiassa. Very nice...
Kiertelin samalla vähän muutakin ympäristöä. Roskakatos on ihan pihassa, talon autopaikat löytyivät myös, mutta vieraspaikkoja ei näkynyt missään. Kummallista, eh? Tai sitten täytyy vain neuvoa vieraita parkkeeraamaan hotellin pihalle? Omituinen yksityiskohta oli lähellä sijaitseva Laattapuisto. Tämä "puisto" oli käytännössä iso, tasainen hiekkakenttä. Ei ihan vastaa minun käsitystäni puistosta.

Hyvä siitä tulee.

Viinakaistat Alkoihin ja iltapäivälehdet roskiin

Voe ristus, sanon minä! Vapunaattona kävin eräässä ravintolassa lounaalla ja siinä joutessani selailin sen päivän iltapäivälehteä. Suurimmat uutisotsikot revittiin aiheesta "Miten julkkis xxx aikoo viettää vappua". Tänään lueskelin lounaspöydässä tämän päivän lehden, jonka pääuutisaiheet koskivat aihetta: "Miten julkkis yyy vietti vapun". Varsinaista nolla-mediaa.
Toisaalta... Olisi ihan hauskaa lukea Janne/Jenni Puolijulkkiksen suunnitelmat ennen vappua ("joo, aattona otetaan vähän samppanjaa ja katsellaan juhlameininkiä ja vapunpäivänä mennään hienojen ruokapiperrysten kanssa piknikille") ja tilitykset vapun jälkeen ("mopo karkas käsistä aattona jo ennen puolta päivää, oksensin ekan kerran kahden aikaan iltapäivästä, yritin tähdätä omaan povariini, mutta ohi meni. Räyhäsin kaikille, örvelsin, konttasin pitkin Hämeenkatua, olin jäädä auton alle. Ilta päättyi juoppoputkaan, poliisit yllätti mut kun yritin kusta ruusupuskaan ja mä sit horjahdin siihen puskaan. Piknikki jäi sit kun pääsin vasta iltapäivällä pahnoilta. Naama ruvella ja ruusunpiikkejä joka paikassa"). Vahingonilo on aidointa iloa, siinä ei ole tippaakaan kateutta mukana.

Lisäksi vapunaaton lehti oli koonnut myös listan alkoholijuomista, joiden ns. hinta-laatusuhde on paras eli millä pahimman humalan vähimmällä rahalla. No tätä tietoahan suomalaiset tietysti tarvitsevat vappuna kaikkein eniten, eiks je? Tästä uutisesta sikisi illalla grillin ääressä vuosisadan idea: eikö Alkojen kannattaisi järjestää myymälöihinsä "kaksikaistajärjestelmä"? Toinen kaista olisi ns. pikakaista, suora käytävä, jonka varrelta löytyvät kaikki tärkeimmät tuotteet, kuten Kossu, Tapio, kaljamäyräkoirat ja teinien limuviinat ja päässä kassa. Ei tarttis kierrellä turhaan. Sitten se varsinainen myymälän puolen valikoima koostuisi lähinnä kaikesta muusta.

torstaina, toukokuuta 01, 2008

Vappupäivällinen

Kävimme tänään sitten keskustassa luuhailemassa, kun se eilen jäi tekemättä. Katselimme vähän aikaa teekkarien dippausta Tammerkoskeen, tuhosimme pullon kuoharia, kävimme Tuulensuussa vähän aikaa istumassa ja suuntasimme vappulounaalle DI:n kavereiden kanssa. Tosin se taisi kyllä olla enemmänkin vappuPÄIVÄLLINEN, kun vasta puoli viisi marssimme ravintola Franklyyn. Minun vappulounaassani alkuruokana oli chiliöljyssä tiristettyä kampasimpukkaa ja salaattia, pääruokana miedosti savustettua häränfileetä aurajuustoperunoilla ja punaviinikastikeella ja jälkiruokana vaniljajäätelöä ja mustikkapiirakkaa.
En ole aiemmin Franklyssa käynyt, en edes ole kuullut moisesta paikasta, mutta ihan kohtuulliset sapuskat tuntui olevan. Palvelukin pelasi nopsasti, vaikka paikka oli taatusti tupaten täynnä. Kannattaa ehkä käydä myöhemminkin, harmi vain että paikka on sen verran kaukana ettei sinne ehdikävellä lounastunnilla.

Aamun stressikriisiin vielä lisänä muutama parisuhdekommentti Viiviltä ja Wagnerilta:
eka
toka
kolmas

Vappustressi

Olen vastarannan kiiski enkä toivota blogissani hauskaa vappua kellekään. Sitä paitsi tässä vaiheessa (vapunpäivänä klo 13) on varmaan harvalla enää hauskaa, krapulan asteesta tietysti riippuen.
Täällä ei krapulaa juuri kärsitä. Kävimme eilen DI:n kanssa vain grillaamassa ja sieltä lampsimme kymmenen aikoihin kotiin nukkumaan. Kumpaakin väsytti eikä kumpikaan oikein innostunut kaupunkiin lähtemisestä, katsomaan tungosta, humalaisia teekkareita, ruuhkaisia baareja ja taksijonoja. Niinpä siis kämpälle ja koisimaan. Siksi tänä aamuna siis meillä ei kärvistellä huonon olon ja väsymyksen kourissa.

Stressikohtauksen ehdin jo silti saada tänä aamuna. DI kävi eilen hoitamassa kaikki uuden asunnon maksuasiat, joten se on nyt sitten ihan varmaa, että kämppä on meidän ja muutamme sinne 10.5. Kun DI:n stressi helpotti, se siirtyi minulle. Pitäisi järjestää muutot ja kaikki ja ei ole omaa autoa, millä voisi edes hakea muuttolaatikoita mistään. Mutta eiköhän se jotenkin järjesty. Silti pinna on kohtuullisen kireällä, mikä tarkoittaa sitä, että joko kiukuttelen tai itken, pahimmassa tapauksessa molempia yhtä aikaa. DI:lle annoin ohjeeksi: älä edes yritä ymmärtää, halaa vain. Kyllä se siitä.