perjantaina, lokakuuta 31, 2008

Elämän aakkoset

Perinteinen aamuväsy eikä töissäkään oikein mitään kunnon tekemistä. Kirjoittakaamme siis blogia. Tässä elämän aakkoset á la Sirpale.

Alkoholittomuus
En haluaisi tehdä tästä numeroa, mutta varsinkin vieraammat ihmiset tekevät. Ärsyttää.

Blogi
Iso osa elämääni jo melkein pari vuotta. Tapa jakaa ja setviä ajatuksiaan.

Cilest
Pitkään syömäni e-pillerimerkki, löytyi monien enemmän tai vähemmän epäonnisten kokeilujen jälkeen. Lääkärit aina vainoavat tätä migreenin takia, mutten suostu vaihtamaan sitä kovin helposti.

DI
Rakas avomies. Pelottaa kyllä ajatella, ettemme ole oikeasti vielä tunteneet toisiamme kahtakaan vuotta. Kestääkö, jaksaako, rakastaako? Toisaalta mitäpä sitä etukäteen murehtimaan.

Eläimet
Ainahan minä olen eläinrakas ollut, omia eläimiä ei ole kymmeneen vuoteen ollut ennen kuin nyt tämä hamsteri, joka onkin sitten aivan ihastuttava.

Ford
Fordismi on ilmeisesti periytyvää siinä missä moni muukin sairaus ja haitta. Isän perintöä, osa sitä puolta josta ei peritty veroja. Niistä neljästä Fordista kyllä perittiin.

Genetiikka
Niin pöljältä kuin se kuulostaakin, tämä on erän mielenkiintoisimmista aiheista mitä lukiossa on opetettu. Myöhemmin olen käynyt hevosen värigenetiikkaa läpi hyvinkin tarkasti. Seuraava projekti lienee kai hamsterien värigenetiikan opiskelu, tosin siitä on turhan lyhyt matka siihen, että alkaisi soveltaa käytännössä niitä asioita, mikä tarkoittaa hamsterien kasvatusta. Jotenkin luulen, ettei DI ihan sataprosenttisesti tue tätä ideaa...

Hevoset
Hevoshullu, joka ei ole kasvanut siitä yli ja tuskin tulee kasvamaankaan. Luen paljon hevoslehtiä, -kirjoja ja -nettisivuja, tiedonhalun ja uteliaisuuden vuoksi, mutta itse en ole hevosten kanssa tekemisissä lainkaan.

Insinööri AMK
Nämäkin opinnot pitäisi saada joskus vielä vietyä loppuun asti.

Järki
Tästä pidän itsessäni, mutta olen oppinut myöntämään itselleni, että joskus jokin muu asia (tunteet, pelko tms) voi olla vahvempi kuin järki. Ei voi mitään, sen kanssa on vaan elettävä.

Kirjoittaminen
Sitähän tämä blogikin on. Lempiasioitani, mutta usein vaivaa inspiraatiopula ja aloittamisen vaikeus.

Laiskottelu
Lempiasioitani, varsinkin kotona. Mitä sitä suotta raatamaan, valmiissa maailmassa?

Migreeni
Leimaa elämääni joskus valitettavan usein, mutta lääkkeiden kanssa tulen toimeen ainakin jollain tavoin.

Nurmijärvi
Se oikea kotikunta.

Omena
Näin syksyisin yksi parhaista asioista, mitä tiedän. Muuten vihaan ulkomaisten omenoiden kuorimista.

Perhe
Tärkeä, tärkeä asia. Tietää ettei ole yksin tässä maailmassa.

Q

Raala
Rakas kotikylä.

Shoppailu
Eräs lempiajanvietteistäni.

Testaus
Kiitos vanhan kaverini, ajauduin vahingossa tämän aiheen pariin työelämässäni ja sillä tiellä ollaan. Nyt on jo sertifikaatti ja kokemusta, joten hätäkös tässä.

Unelmointi
Taas lisää lempiharrastuksiani. Elämä olisi tylsää ilman unelmia.

Violetti
Yksi lempiväreistäni (ei tosin ihan pärjää siniselle), mutta ei valitettavasti sovi minulle kovin hyvin, noin vaatteita ja asusteita ajatellen.

Webmaster
Vai pitäisiköhän sanoa webmistress? Oman sivuston ylläpito vie aikaa, vaikka se viime ajat onkin ollut vähän telakalla.

X

Yöuni
Tärkeitä asioita elämässä. Nukkuminen on yksi niistä harvoista asioista, joista vilpittömästi pidän.

Z

Å

Äiti
Kuuluu perheeseen, luonnollisesti. Asuu umpikorvessa (väittäkää nyt vielä ettei Kuru ole umpikorpea), joten harvoin tulee käytyä. Ei soittele enää niin usein, koska blogia lukemalla tietää mitä minulle kuuluu. Mur-mur.

Öljylämmitys
Siitä pitäisi päästä eroon, jos kotiin jää joku vakituisesti asumaan.

torstaina, lokakuuta 30, 2008

Ostetaan ideoita, hinnalla ei niin väliä

Joulu tulee, pois alta!
Voi kaalikääryle ja kaikki muut kouluruokalan klassikot, se on taas täällä. Joulu. Tajusin sen lukiessani nettifoorumia: lauantaina on pyhäinpäivän kunniaksi kaupat kiinni, mutta sunnuntaina auki. Jaa, mitäs tämä tarkoittaa? No, jouluaukiolot alkavat! Kiva-kiva, pääsee shoppailemaan sunnuntaisinkin, mutta vähintäänhän tässä iskee joulustressi, taas kerran.

Lahjalista?
Mummulle on jo jotain, mutta ehkäpä jotain muutakin voisi yrittää keksiä, kuitenkin viettää sekä joulua että syntymäpäivää samoihin aikoihin. Jestas, tulee 3.1. täyteen 98 vuotta.

Äiti on tänä vuonna helppo nakki, parikin ideaa on jo, täytyy vain hyväksyttää ne vielä siskolla. Saattaapi olla että äidin miehen lahjat hoituu siinä samalla.

DI on suurensuurensuuri kysymysmerkki. Kirjaa ei viitsisi, se sai sellaisen viime vuonna jo ja sillä on niitä kirjoja luettavana jo muutenkin ihan tarpeeksi, kun kirjanluku on vähän hidasta touhua. Viime vuoden kaltainen yllätys-herkkukori (johon oli kerätty kaikki omituisimmat ainekset, mitä Stockan herkusta löysin) ei oikein toimi, koska viime vuotisistakin jutuista osa päätyi meikäläisen kitaan. Ja tuollaiset ruoka- ja keittiöjutut on muutenkin vähän niinkuin yhteisiä nyt kun samassa taloudessa asutaan. Vaikeata, vaikeata...
Viiniä en uskalla ostaa, koska se tietää niistä enemmän. Viskien kanssa sama juttu, tosin viskeissä voi ehkä viinejä enemmän luottaa siihen että mitä vanhempaa ja mitä kalliimpaa, sen parempaa.
Kahvia? Se menisi kyllä 100% DI:lle itselleen, minä en kahvia suostu juomaan äärimmäisessä hädässäkään. Vaan kun en minä niistä kahveistakaan ymmärrä.
Suklaata? Jotain käsintehtyä laatusuklaata tai tällaista. Aika perinteistä, nääh.
Vaatteita? No ei, ei DI tarvitse mitään erityistä ja todennäköisesti ostaisin jotain täydellisen väärää. Ihan sama kuin pyytäisi miestä ostamaan parfyymia. Enkä minä ole DI:n äiti. Lisäksi DI kuitenkin keksii taas jotain hienoa ja persoonallista minulle, niin että pitäisi jotain hommata vastineeksi. Mutta mitä-mitä-mitä?!

Sisko on vielä täysi kysymysmerkki, mutta yleensä se ei ole ollut ongelma, jotain löytyy aina.

Veli? Ongelma. Siitä ei saa useimpina vuosina edes puristettua irti mitään järkevää lahjavinkkiäkään, niin että itseään saa syyttää, jos ostan paketillisen muovailuvahaa ja sanon että siitä voi tehdä itse ihan mitä haluaa. Tosin yksi kirja oli kyllä kiikarissa jo. Kirjoja, kirjoja ja kirjoja, niitä MINÄ kyllä osaan ostaa!

Veljen perhe? Vanhempi tyttö lienee helppo nakki, teini-ikäiselle kelpaa varmasti kosmetiikka, täytynee soitella joskus ja kysellä vähän toiveiden perään. Pienemmälle taas taitaa löytyä jotain kivaa melko helposti. Avovaimo sen sijaan on yhtäläinen ongelma kuin velikin.

Nukarilla parikin naapuria ansaitsevat lahjat myös, jos ei muusta niin ainakin siitä että ovat katsoneet mummun perään. Ja ylipäänsä kaikesta muustakin.

Parasta ja samalla pahinta lahjojen etsimisessä on se, että tänä vuonna ei ole rahasta ensimmäisenä puutetta, saan nimittäin kohtuukivat veronpalautukset. Kamalan asiasta tekee se, että ne veronpalautukset tulevat vasta joulukuussa! Mene sitten joulukuussa kiertelemään kauppoihin, hermoromahduksen saa vähemmälläkin.

Joulukortteja en ole ehtinyt miettiä tipan vertaa, olisi kiva keksiä jotakin itse tehtyä, valokuvista löytynee sopivia otoksia tai sitten jotain askartelu-juttua. Täytynee kysyä DI:n mielipidettä asiaan. Mistä tuli mieleen, että mahdoinkohan ollenkaan postittaa sukulaisille osoitteenmuutoskortteja keväällä?!

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Erään päivän kulku

Aamulla olo on ihan jees. Tarkoittaa sitä ettei päätä särje.
Aamupäivällä työpaikalla alkaa päätä sitten jomotella, ihan vain pikkuisen. Ajattelen ensin ottavani vain pelkän särkylääkkeen. Jos se tehoaisi. Hetken mietittyäni tarkemmin totean: "Ja paskat, otetaan se migreenilääke samaan kasaan".
Kuluu puoli tuntia, kuluu tunti. Vajoan jossain siinä välissä jonkinlaiseen horteeseen. Könötän työtuolissani, tuijotan ruudulta Excel-taulukoita ja tietokantoja miettien pitäisikö minun tehdä niille jotakin. Mitä? Aivot ovat ihan tervassa.
Lisäksi haukottelen kuin alligaattori. Migreeni väsyttää, lääkkeet väsyttää, kiimainen hamsteri veti yöunet vähän vähiin ja sekin väsyttää. Jos vielä olisin käynyt oksentamassa, alkaisivat työkaverit varmasti kysellä raskaudentilaa. Valmistaudun siihen jo henkisesti, etten saa kohtausta jos tällainen tulee vastaan.

Sitten yksi aivosolu jaksaa liikahtaa ilmoittaakseen, että mahassa tuntuu pahalta. Menee hetki ja toinen liikahtaa: nälkähän se siellä. Viimeinen virhe, jonka migreenilääkkeen kanssa voi tehdä on se, että jää lojumaan paikoilleen sen otettuaan. Se saa jäsenet, erityisesti jalat tietyllä tapaa tunnottomiksi, ei niin kuin puutuneiksi, mutta kömpelöiksi pökkelöiksi. Avokonttorissa olisi suotavaa kuitenkin saada kengät jalkaan ja pystyä nousemaan tuolista ihan omin avuin. Voi muuten herättää hämmästelyjä.
Kykenen siihen ja lähden kohti ruokalaa. Tuntuu siltä kuin käskytys aivoista jalkoihin ei toimisi kuin puolella kaistalla, mutta saan silti liikuttua eteenpäin. Ja vieläpä laahustamatta.

Ruokalassa tuntuu siltä kuin kädetkin olisivat yhdet nakit. En onnistu sentään sotkemaan mitään, mutta tarkkana pitää olla. Äklömakea kinuskikastike jälkiruokapäärynöiden kera kuulostaa äärettömän hyvältä. Otan yhden pienen päärynän ja lapioin kastiketta päälle kunnolla. Pääruokakin kelpaa, kalaa. Se kinuskikastike on ihanaa, jos olisi vielä muutaman lusikallisen kehdannut ottaa. Paarustan sitten takaisin työpisteelleni ja rojahdan tuoliin. Tuo kävi työstä, ihan totta.

Vaan kyllä se tästä, kyllä se.
Joku päivä...

Sekaisin?

Onkohan Blogilista.fi mennyt kokonaan sekaisin?
Ensinnäkin se näyttää tämän blogin viikon lukijamääräksi tasan 1. En ole seuraillut lukemia kovinkaan kauaa, mutta muutama viikko sitten lukijamäärä oli tukevasti puolitoista sataa. Toisaalta, tuoreimpien kirjoitusten listalla näkyy aina kirjoituksien otsikot ja Puolialaston adonis lienee sieltä kiinnostusta herättävimmästä päästä...
Huolimatta pieneltä näyttävästä lukijamäärästä, sijoitus listalla on historiallinen 93.! Yleensä tämä blogi on keikkunut siellä 200-500 nurkilla, tosin tuo listaus ja sen oikeellisuus kyllä on epäilyttänyt jo kauan aikaa.
Ja tilaajia on kuulemma 18. Woot?! Niinkö moni muka lukee tätä blogia Blogilistan kautta? Siinä lukemassa ei ole mukana edes noita perheenjäseniä, joiden tiedän tätä lukevan. Vastahan niitä tilaajia oli kymmenen ja se oli jo suurensuuri saavutus. Tilaajien määrää olenkin seuraillut alusta alkaen.

Tosin samainen listaus näyttää ettei minun Hamsteriblogilla ole ainoatakaan lukijaa Blogilistan kautta, mutta silti se on sijalla 94. Jotenkin sopivasti siinä heti tämän blogin takana. Joten nyt on kyllä tainnut Blogilistan laskurit kyykätä pahemman kerran.
No, asialla ei sinänsä tietysti ole väliä, käytän blogilistaa lähinnä vain omien blogieni "mainostukseen" ja omien suosikkiblogieni seuraamiseen.

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

500.

Tämä on muuten 500. postaus tänne blogiin. Määrähän ei tietysti laatua korvaa, mutta on tuo nyt jo melkoinen lukema silti. Puoli tuhatta kertaa vajaan kahden vuoden aikana minulla on ollut asiaa tai ei ole ollut asiaa, mutta tehnyt silti mieli kirjoittaa.

Tehdäänpä sitten pikatsekkaus tämänhetkiseen tilanteeseen:
DI:
Roikkuu edelleen mukana menossa. Ihana mies.

Ruoka ja syöminen:
Tänään pitäisi mennä DI:n kanssa Marusekiin ja sen jälkeen muutamalle, varmaankin Tuulensuuhun, jossa minä en ole hetkeen käynytkään taas.

Työ:
Sitä piisaa, tosin täytyisi aloittaa tiukat neuvottelut siitä, jatkanko firmassa vuodenvaihteen jälkeen vai en. Luultavasti haluaisivat minun jatkavan, miksi muuten olisivat minut sinne ISEB-kurssille laittaneet, mutta sopimukseen pitäisi saada nimet alle jossain vaiheessa.

Kunhan taas ajattelin:
Ajattelin tänäänkin.

Eläimet ja luonto:
Eläin on tullut kotiin asti jo. Luonto sen sijaan on valmistautumassa talveen. Mihin se loistava ruska katosi?

Ravintola:
Meillä olisi tuparilahjaksi saatu lahjakortti Ravintola C:hen. Syntymäpäiväni kunniaksi DI uhkasi viedä minut Näsinneulaan syömään!

Asuminen:
Uusi asunto on muuttunut kodiksi, tavarat alkavat löytää paikkansa, jos ei muualta niin ovat ainakin hujan hajan lattialla. Mattoja ja verhoja kukaan ei ole muistanut ajatella pitkään aikaan.

Kuolema:
Ensimmäinen isänpäivä tulossa ilman isää. Jos en lähde sinä viikonloppuna Nukarilla käymään, vien ainakin täällä kynttilän hautausmaalle, sinne mihin jätetään kynttilät muualle haudattujen muistolle.

Ihmissuhdepohdinta:
Tätä ei ole tullut pitkään aikaan harrastettua omakohtaisesti. Ei ole ollut tarvetta pohtia suhdeasioita, koska DI:n kanssa menee hyvin.

Koti:
En ole käynyt hirveän pitkään aikaan kotona. Viikonloppuina on aina jotakin puuhaa ja jos ei muuta, niin sitten sisko on poissa. Sielläkin on jo varmasti ihan täysi syksy, mutta hyvällä tuurilla voisi löytyä suppilovahveroita.

Miehet:
Ei tarvetta puhua monikossa.

Ärsytys:
Ärsyttäisihän tuota taas monta asiaa, mutta juuri tänään ei jaksa vaivautua.

Sairaus:
Saisivat pysyä mieluusti kaukana.

Shoppailu:
Tilipäivää taas odotellessa. Tänään täytyy käydä Akateemisesta hakemassa minulle varattu lehti. Jos sitä tekisi samalla pienen kierroksen Stockalla. Joskus tuntuu siltä, että Tampereen shoppailumahdollisuudet ovat vähän turhan rajalliset.

Migreeni:
Migreeni voi tänään hyvin. Minä taas en. Migreeni ei ole sairaus, se on painajainen.

maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Mieleen tullut huomio

Nythän joka paikassa hoetaan että tulee talousromahdus, lama ja kaikki vanhan maailman vitsaukset. Pankkeja kaatuu, firmat menevät konkurssiin, asuntojen hinnat laskee, korot nousee ja ennen kaikkea: kukaan ei osta mitään ylimääräistä, kaikki liikenevä raha laitetaan sukanvarteen eikä kukaan ainakaan rakenna mitään.

VÄHÄNKÖ hieno juttu että saimme sen isältä (tai itse asiassa alunperin isän tädiltä) jääneen tontin myytyä?! Vähänkö saamme olla onnellisia, että se esisopimus oli tehty, hinta määritelty jo vuosi sitten ja että se esisopimus lopulta toteutui? Voipi hyvinkin olla, ettei sille tontille tässä tilanteessa rakennetakaan mitään, vaikka suunnitelmat on olemassa, mutta sehän ei ole meidän ongelma, vaan se on rakennusyhtiön ongelma. Meidän ei tarvitse välittää hinnoista eikä rakennustilanteesta. Ja lisäksi me saimme siitä ihan käyvän hinnan, polkumyynnillä se ei mennyt. Tässä voi sanoa, että onneakin oli hommassa mukana. Saamme siskon kanssa ristiä tassumme.

Eipä tainnut isä tietääkään, miten täsmälleen oikeaan aikaan oli liikkeellä esisopimusta tehdessään. Ei varmaan tiennyt kyllä kukaan muukaan. Mutta hyvä kun näin kävi!

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Uskonnollinen herätys

Olen kokenut uskonnollisen herätyksen.
Minusta olisi pitänyt tulla ortodoksi.

Luen tällä hetkellä pientä kirjaa nimeltä "Opas venäläisyyteen" (toim. Timo Vihavainen). Kirjassa käsitellään myös ortodoksisuutta, onhan se Venäjän pääuskonto ja merkittävä tekijä venäläisyydessä (kirjoittajana Krista Berglund). Uskonto-kappale on melko lyhyt eikä pureudu mihinkään sen ihmeempiin opinkappaleisiin, mutta esittää jonkinlaisen kuvan siitä, mitkä ovat tärkeitä asioita ortodoksisessa uskossa noin käytännössä, ei oppien tasolla ja miten se eroaa nimenomaan meille tutusta luterilaisuudesta (ja myös roomalaiskatolilaisuudesta). En siis väitä olevani sen luettuani mikään ortodoksisen opin suurin asiantuntija, mutta jos tuo teksti pitää noin pääpiirteissään paikkaansa, on ortodokseilla huomattavasti fiksumpi lähestymistapa uskontoon kuin läntisessä Euroopassa, puhuttiin nyt sitten roomalaiskatolilaisuudesta tai luterilaisuudesta.

En ole vielä saanut ajatuksiani jäsennellyksi sen paremmin, joten lainailen kirjasta muutamia yksittäisiä lauseita.
Ehkä perustavin teologinen ero lännen ja idän kirkkojen välillä on, ettei ortodoksinen kirkko tunnusta oppia perisynnistä läntisen kirkon tavoin.

Piti ihan käydä tarkistamassa, mitä se perisynti oikeasti tarkoittaa. Ja sehän on todella harmillinen juttu uskovaisen ihmisen kannalta: vain siksi että on ihminen, Aatamin ja Eevan jälkeläinen, on oletusarvoisesti Jumalan epäsuosiossa. Reilua? Ei minusta.
Toki ortodoksitkin ovat tuon tekstin mukaan sitä mieltä, että ihmisellä on taipumus rikkoa Jumalan sanaa vastaan, mutta silti jokainen ihminen on ortodoksien käsityksen mukaan kuitenkin Jumalan kuva, vaikkakin ehkä huono, vääristynyt ja turmeltunut, mutta se ei ole niinkään tärkeätä vaan se, mikä on ollut tarkoitus.

Ihmisen ja Jumalan suhde voi ortodoksisen ajatustavan mukaan perustua vain molemminpuoliselle vapaaehtoisuudelle. Siihen pätee siis sama totuus kuin kaikkiin muihinkin tärkeisiin ystävyyssuhteisiin.

Heidän (pyhien ihmisten) arvellaan edelleen hyvin pitkälle Jumalan tuntemisessa, ystävystyneen hyvin läheisesti Jumalan kanssa.

Kiinnittäkää huomiota sanaan "ystävä". Jumala on siis ystävä, jonka kanssa solmitaan molemminpuolinen ystävyyssuhde. Jumala ei ehkä olekaan siis tuomari, rankaisija, ankara isä vaan ystävä. Mikä ystävyyssuhde on sellainen, jossa täytyy koko ajan katua kaikkia luonnollisiakin halujaan; jossa täytyy suorittaa hyviä tekoja eikä mikään silti ikinä riitä; jossa toinen osapuoli leimaa toisen jo ennen tutustumista huonoksi ja epäonnistuneeksi (vrt. perisynti) ja jossa oikeastaan koko suhde perustuu ainoastaan siihen, että tämä hallitseva osapuoli sattuu nyt ihan huvikseen olemaan armollinen alempiarvoista osapuolta kohtaan?

Ortodoksiselle ajattelulle on tunnusomaista myös varovaisuus Jumalan määrittelemisessä, koska ajatellaan, että Jumalalla täytyy olla oikeus olla mitä on, ja uskotaan, ettei Jumala paljasta itseään, jos ihminen lähestyy häntä kuin valloittaja.

Pelkästään Jumalalle kuuluvilla asioilla pidättäydytään myös spekuloimasta. Ortodoksisella kirkolla ei ole esimerkiksi erityisiä oppeja kuoleman jälkeisen elämän vaiheista tai yksityiskohdista.

... kun selittämätön myönnetään selittämättömäksi, ei joka asiaa tarvitse kiirehtiä tulkitsemaan.

Ilmeisesti siis ortodoksisessa maailmassa ei yritetäkään järkeillä Jumalaa ja uskontoa koskevia asioita. Ne ovat selittämättömiä, joten niitä ei voi selittää ja sillä hyvä.
Tässä lännen kirkko on mennyt pahasti harhateille jo alkuvuosisadoista lähtien. Miten paljon lännen kirkkoisät, apotit, opettajat ja filosofit ovat käyttäneet tunteja, päiviä ja vuosia miettiessään sitä, miten Jumalan olemassaolon voi loogisesti selittää. Tuomas Akvinolainen lienee pahin kaikista, hän väitti että Jumalan olemassaolon voi todistaa. Vahinko vain etteivät nuo todisteet riitä alkuunkaan vakuuttamaan minua yhtään mistään muusta kuin siitä, että luostarin puutarhassa olisi ollut varmasti Tuomaksellekin kitkettävää ja että se olisi ollut aika tavalla hyödyllisempää puuhaa.
Miksi ihmeessä Jumalan olemassaolo pitäisi pystyä todistamaan loogisesti? Tai miksi ylipäänsä kukaan vetoaa järkeen, kun uskonto ja Jumala ovat uskon asioita, eivät järjen asioita? No, ehkä länsieurooppalainen ihminen ei vain voi sietää sitä, että kaikki ei ole järjellä käsitettävissä. Vaan kun yritetään selittää selittämätöntä, niin eihän siitä mitään tule, jos rehellisiä ollaan.
Liian pitkälle läntinen kirkko on mennyt siinä, kun on alettu rakentamaan helvettiä, kiirastulta, taivasta ja ylipäänsä kaikkea sitä, mitä tulisi pitää yksinomaan Jumalan asiana. Erityisesti nuo kuolemanjälkeiset asiat ovat sellaisia, ettei niitä vain voi TIETÄÄ, ei mitenkään. Silti on luotu hirveän tarkat selvitykset siitä, mitä kuoleman jälkeen mukamas tapahtuu, millainen on helvetti ja niin edelleen. Tässä on nyt nimenomaan yritetty valloittaa Jumalan tonttia, koska eiväthän nuo asiat meille kuulu.

... kauneus ei ole ylellisyyttä vaan elämän välttämätön ulottuvuus. Se on totuuden välikappale, totuuden ilmaisemisen tapa ja sen tunnusmerkki.

Jumalanpalveluksessakin kauneus on oleellista...

Ei meillä länsieurooppalaisilla todellakaan mene vahvasti. Katolinen kirkko sotki ensin järjen ja uskon ja sitten uskonpuhdistus vei kauneuden. Nice.
Koska tämä heijastuu jossain määrin myös venäläiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, saattaa tästä löytyä osaselitys sille, miksi ne miesten ihailemat venäläisnaiset pukeutuvat niin kauniisti ja naisellisesti ja luterilaisakat taapertavat tuulipuvuissa ja lenkkareissa. Luterilaisuushan on pyrkinyt vaatimattomuuteen, kohtuullisuuteen, kovaan työhön ja siihen ettei elämässä ole mitään hauskaa, kärsimystä ja työtä vain. (Tässä kohtaa miehet saavat syyttää suomalaisnaisten vaatimattomasta pukeutumisesta ihan itseään, koska silloin miehet olivat päättävissä elimissä kun luterilaisuutta ja luterilaista ajatusmallia pohjoismaihin tuotiin, ei naisilla ollut sananvaltaa uskonnossa eikä muussakaan. Miehet päättivät että nyt aletaan ankeiksi ja harmaiksi. Ja kehtaavat vielä muutama sata vuotta myöhemmin kitkuttaa mokomasta.)

No, enpä minä ajatellut rehellisesti sanoen ortodoksiksi kääntyä, olen liian vanha varmaan jo sellaisiin leikkeihin. Sanonpahan vain sen, että jos olisin lapsesta asti ollut ortodoksi, en välttämättä olisi eronnut kirkosta vaikken varmasti mitenkään harras uskovainen olisikaan. Ortodoksisuus kuulostaa tuon perusteella niin paljon paremmalta paketilta kuin se mitä luterilainen uskonto tarjoaa.

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Kuntavaaliehdokas löydetty

Julistan täten löytäneeni sopivan kuntavaaliehdokkaan.
Ai kuka se on?
No älkää nyt luulko että minä nimeä paljastan, sanonpahan vain että on nuori ja nainen ja Kokoomuksen ehdokas. Keskustan listoiltakin olisi löytynyt jokunen soveltuvanoloinen tapaus, mutta johonkin on raja vedettävä ja tällä kertaa raja vedetään Alataloon ja siihen ettei sitä nyt missään tapauksessa äänestetä kaupunginvaltuustoon. Ja, kiitos suhteellisen vaalitavan, jokainen Keskustalle annettu ääni hyödyttää omalta osaltaan Alataloakin. En käy tässä perustelemaan, mikä vika Alatalossa, linkitänpähän vain aiheeseen sopivan sarjakuvan.
Yleensähän nuoren ehdokkaan (ja vieläpä naisen, jaiks!) äänestäminen on hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa, koska vanhat jäärät kansoittavat valtuuston joka tapauksessa, ihan kuin heille olisi luvattu sieltä kunnon eläkevirka. Haluaisin kuitenkin uskoa, että ehdokkaallani olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä valtuustoon, vaikken oikeasti usko siihen.

Uusi Maruseki

Japanilainen ravintola Maruseki on muuttanut uusiin, isompiin tiloihin Hämeenkadulle. Myös menu on muuttunut, laajentunut. Kävin siellä eilen tsekkaamassa, miltä näyttää ja maistuu.

Ulkoisestihan paikka on hulppea verrattuna aiempaan, pieneen ravintolaan. Asiakaspaikkojakin on enemmän, mutta silti ravintola täyttyi eilen nopeasti. Ravintolahan on nykyisin peräti kolmessa kerroksessa, mutta ilmeisesti tavallisia asiakaspaikkoja on vain alakerrassa, koska ylempiin kerroksiin ei asiakkaita ohjattu. Luultavasti sieltä löytyy teehuoneita yms. isommille ryhmille.
Eilen taisi olla melkoinen ruuhkapäivä, koska itsekin jouduin odottelemaan ruokaani tunnin verran. Se on täysin ennenkuulumatonta, koska aiemmin Marusekin palvelu on ollut enemmän kuin ripeää. Misokeitto tuodaan pöytään ennen kuin ehtii sormia napsauttaa, sushilautanen tulee ennen kuin misokeiton on saanut syötyä loppuun ja kaikkinensa ruokailuun voi laskea odotusaikoineen menevän ehkä puoli tuntia tai maksimissaan kolme varttia, jos tilaa isomman sushilautasen.
Tällä kertaa ei moisesta ollut puhettakaan, keittiö oli ilmeisen ruuhkainen eikä tarjoilijoitakaan tainnut olla riittävästi asiakkaisiin nähden. Sivukorvalla kuulin kyllä, että työntekijöitä ollaan rekryämässä lisää, mutta luulenpa ettei se ole ihan noin vain sanottu ja tehty. Marusekin tarjoilijat tuntuvat olevan kautta linjan paneutuneet japanilaiseen ruokakulttuuriin eivätkä ole sellaisia "emmätiiä, mä oon vaan töissä täällä"-tyyppejä. Ja hyvästä palvelustaanhan Maruseki on ollut tunnettu aina.
Mutta toivottavasti vitkuttelusta ei tule talon tapa!

Sitten itse ruokaan, tilasin uuden menun kunniaksi itselleni omavalintaisen sushilautasen, jolle valitsin muutamia täysin uusia nigirejä ja muutaman vanhan ja tutun. Maistoin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tilapia-, kampasimpukka- ja merisiilinigirejä. Kampasimpukka oli mainiota, sitä täytyy tilata uudelleenkin. Tilapia oli sellainen "ihan jees", ei mitenkään ihmeellinen. Merisiilistä sen sijaan en pitänyt, se maistui vähintäänkin omituiselle minun mielestä eikä lainkaan hyvältä. Ihan hyvää merisiiliä se varmasti oli, en epäile sitä, mutta ilmeisesti koko merisiili ei sitten ole minun makuuni sopivaa. Tästä täytyy muistaa pysytellä erossa jatkossa.

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Vähäks mä oon guru?

Just tänään murehdin työpaikalla kaverille, että kun siitä ISEB-kokeestakaan ei ole kuulunut mitään, puolitoista viikkoa kuitenkin kulunut, kyllä jo pitäisi tulla tuloksia.
Vaan annas olla kun tulen kotiin: eteisen pöydällä odottaa paksu kirjekuori, jossa on Britannian leimat päällä. Vapisevin käsin avaan sen....

LÄPI!

Minä läpäisin sen! Ja vieläpä niinkin hyvällä pistemäärällä kuin 35/40, läpipääsyynhän vaadittiin 26 pistettä. Olen erinomaisen tyytyväinen itseeni, vaikka erittäin teoriapainotteinenhan tuo kurssi oli ja se jää nähtäväksi, miten tulevaisuudessa työnantajat sitä arvostavat. No, ainakin iso N muutamissa työpaikkailmoituksissaan kyselee ISEBin perään, joten ei tuosta haittaakaan varmasti ole kun on takana myös käytännön kokemusta.

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Parisuhdekommunikaatiota

Viikonlopun keskustelunpätkät.

DI: Jaa mutta mähän voisin nakittaa sulle joko perunoiden pesemisen tai sienten perkaamisen.
Minä: Mitää?! Meinaatsää että mun tarttis tehdä jotakin ruokani eteen vai?
DI: No itse asiassa joo.
Minä: Siis täällä on palvelu huonontunut! Tästä ei kyllä puhuttu mitään kun muutettiin yhteen!!
DI: *nauraa*
Minä: Luuletsä että sä olet saanut mut jo mukamas niin hyvin pyydystettyä, ettei sun muka tarttis enää kantaa mulle sapuskaa valmiina nenän eteen?
DI: No siitä sun jatkuvasta kurnutuksesta päätellen joo.

Seuraava alkoi siitä, kun puristin DI:tä pakarasta ohimennen.
DI: Sä kohtelet mua objektina! Sä et välitä yhtään mun tunteista.
Minä: Välitänpäs. Yhtään kertaa en puristellut sua sinä aikana kun veljes oli täällä käymässä.
DI: Mut silti. Mä käperryn kohta sikiöasentoon ja uikutan.
Minä: Anna mennä vaa...

"Kuorsaus pilaa seksin"

Kylläpäs nyt on lehdissä paljon kiinnostavia juttuja. Iltasanomat: 12 prosenttia suomalaisista: Kuorsaus pilaa seksin.
Kansainvälisen tutkimuksen (jonka yllättäen on teettänyt jotain nenäteippiä markkinoiva yritys, että se siitä luotettavuudesta) mukaan
Neljätoista prosenttia vastaajista toteaa kuorsaamisen suorastaan turmelevan heidän suhteensa. Kaksitoista prosenttia puolestaan uskoo, että kuorsaaminen vie läheisyyden suhteesta ja pilaa seksielämän.

Miltei puolet kuorsauksen uhreista joutuu silloin tällöin pakenemaan kuorsausta toiseen huoneeseen tai lähettämään kuorsaajan sinne. 15 prosenttia joutuu nukkumaan eri huoneissa pysyvästi.

Tämän lisäksi kuorsaus vaikuttaa tietysti puolison uneen häiritsevästi, mikä taas saattaa johtaa sekin terveysongelmiin kun uni jää vähäiseksi ja katkonaiseksi. Keskittymisvaikeuksia, väsymystyä, päänsärkyä...

Voi hyvänen aika, sanon minä. Ansaitsisin varmaan Nobelin lääketieteen ja rauhan palkinnot tästä hyvästä: korvatulpat!

"Metsästys ei ole normaali harrastus"

Nyt on pakko taas kommentoida uutisia, sillä Aamulehdessä psykologi Jaana Haapasalo väittää ettei metsästys ole normaali harrastus.

Alkuosa artikkelista koskee perhesurmaajia ja sitä, että surmaaja yleensä on mies:
Itsensä tappava perhesurmaaja on useimmiten mies, niin kuin Oulun lauantaisessa perhesurmassa.

Syitä tähän voi hakea esimerkiksi miesten kasvatuksesta, fyysisestä vahvuudesta ja siitä, että miehet käsittelevät naisia useammin aseita.

Näin kertoo Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo. Hän on lukenut juuri kirjaansa varten perheen sisäisistä henkirikoksista tehtyjä tutkimuksia Suomesta ja maailmalta.

Syitä ovat siis vaikkapa kasvatus, fyysinen vahvuus ja aseiden käsittely. Tästä sitten tehdään johtopäätös, että metsästys ja urheiluammunta on kaiken pahan alku ja juuri. Öööh?
Mitä tulee aseiden käsittelyyn, tulisi syyttävän sormen osoittaa kohti valtiota. Tietysti jokainen suomalainen mies joutuu käsittelemään aseita vaikkei metsästäisi eikä harrastaisi ampumista muutenkaan. Asevelvollisuus! Nainen voi olla koskematta mihinkään aseeseen koko elämänsä aikana, mutta miehiltä se ei onnistu, ellei suorita siviilipalvelusta. Taitaa kuitenkin olla vähemmistössä edelleen ne, jotka sivareiksi menevät. Tällä ei ole mitään tekemistä metsästyksen tai ampumaurheilun kanssa. Toisaalta, ilman ampuma-aseita tehdyistä väkivaltarikoksista miehet tekevät silti suurimman osan, ettei niillä aseilla sinällään ole mitään tekoa väkivaltarikosten tekemisen kanssa.

Haapasalo ihmettelee, miksi Suomessa on metsästyksen hyväksyvä ilmapiiri.

- Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline, Haapasalo pohtii.

Hän muistuttaa, että esimerkiksi metsästyksessä ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen. Nykyisin se ei ole tarpeen hengissä säilymisen takia.

Haapasalo sanoo, että etenkin se on vastuutonta, jos vanhemmat tarjoavat alaikäisille lapsilleen aseita, ja ottavat heitä mukaan metsästysretkilleen.

Ähym, joo. En tiedä edes mistä päästä tätä lähtisi purkamaan.
Ase on tappava harrastusväline. Aseella voi kuitenkin ampua tappamatta ketään, ellei savikiekkoa tai pahvitaulua lasketa ihmiseksi tai eläimeksi (tunnen tosin ihmisiä, joiden ajattelutoiminta on kyllä savikiekon vastaavan tasolla, muttei puututa nyt siihen). Veitsellä voi tappaa ihmisen. Varmasti kutomapuikollakin voi tappaa ihmisen. Autoilu tappaa ihmisiä ja eläimiä. Voi, meillä kaikilla on joka päivä käsissämme jotain, jota voi käyttää tappamiseen. Ja tarpeeksi vahva tappaa ilman apuvälineitäkin. Aseetko tässä nyt sitten on se ainoa paha? Ei sillä korvien välillä ole mitään tekemistä asian kanssa?

Nykyisin ei ole pakko tosiaan tappaa ketään pysyäkseen hengissä. Ihan hyvällä omallatunnolla voi kaivaa sieltä kaupan tiskistä sen pakastejauhelihan ja ajatella, ettenpä ole ainakaan tappanut mitään, olen hyvä ihminen. Kaikilla teurastajilla on siis varmaankin arveluttava ammatti, koska he ihan työkseen tappavat eläimiä, joita me kaikki kasvissyöjiä lukuunottamatta syömme.

Metsästysseurat ja metsästäjät tekevät kyllä paljon muutakin kuin vain ampuvat eläimiä: talviruokinta, riistalaskenta jne. Ja miten monta kertaa hirvikolaristakin loukkaantuneena metsään lähtenyt hirvi/peura on saatu jäljitettyä ja lopetettua jälkikoiran ja hirvimiehen ansiosta? Metsästys on aika paljon muutakin kuin vain sitä ampumista, se on enemmänkin luonnossa liikkumista. Ja jos kymmenenkin hengen hirviporukka ampuu pari hirveä, ei siinä kovin moni porukasta pääse varsinaisesti paukuttelemaan.
Itse mieluummin tarjoaisin omille lapsilleni reippaan metsäretken, löisin kiväärin kouraan ja opettaisin metsästämään kuin näkisin heidät roikkumassa kaupungilla kaljatölkki kourassa ja tupakka toisessa. Tai pelaamassa päivät ja yöt putkeen jotain peliä, jossa tapetaan ihmisiä virtuaalisesti. Rehellisesti sanoen en kuitenkaan usko metsästäjien suoraan tarjoavan lapsille asetta kouraan. Mukana lapset ehkä ovat ja oppivat samalla elämän perustotuuksia: mistä se liha tulee; ei suinkaan sieltä kaupan lihatiskistä vaan eläimestä, jonka joku joutuu tappamaan ennen kuin se päätyy lautaselle. Iso osa metsästäjistä on kuitenkin vastuullista porukkaa, joka käsittelee aseitaan oikein ja pyrkii ampuessaankin tekemään sen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Jos eettiseltä kannalta ajatellaan, syön mieluummin riistaa kuin tehokasvatettua nautaa tai broileria.

Sisäinen vastarannankiiskeni heräsi taas: perkele minä vielä sen haulikon hankin. Ja metsästyskortin ja siihen sopivan aseen ja liityn hirviporukkaan. Olen epänormaali. Ja ylpeä siitä!

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Hirvenpaistia ja suppilovahveroita

Eilisellä ruokakauppakäynnillä DI teki Stockan lihatiskistä löydön: hirvenpaistia! Koska pienin tarjolla oleva pala (1,8 kg) oli hieman ylimitoitettu kahdelle hengelle, kutsuimme DI:n pikkuveljen syömään sitä. Hirvenpaistin lisukkeena oli chipotle-perunoita, porkkanoita ja suppilovahverokastiketta.
Suppilovahveroita löytyi myös Stockalta, olivat kotimaisia, kohtuuhintaisia ja äärettömän hyvännäköisiä, -oloisia ja -makuisia. Eivät yhtään plötköjä kuten usein ostosienet ovat ja todella laadukasta tavaraa muutenkin. Niitä oli suorastaan kiva perata, kun niissä ei ollut edes paljoa perattavaa, puhtaita ja hyvälaatuisia kun olivat.

Jääkaappi sanoi poks

Tai ei se jääkaappi oikeastaan mitään sanonut. Se oli ihan hiljaa.

DI oli eilen illalla kaverinsa valmistujaisissa, itse en jaksanut sinne lähteä migreenin takia. En huomannut illalla mitään kummallista missään. DI tuli kotiin puolen yön jälkeen ja vessaan mennessään totesi, että täältä on varmaan lamppu palanut. Ai jaa, sanoin, en minä vain ole huomannut. No mitä siinä sitten muuta kuin taskulamppu vessaan messiin. No big deal, yksi vessanlamppu.

Aamulla DI oli ihmetellyt, miksei jääkaappiinkaan tule valoa. Pitkällisen selvitystyön tuloksena selvisi, että jos jääkaapin kytkee päälle, sulake sanoo naps. Onneksi on automaattisulakkeet. Tietysti just sunnuntaina, jolloin paikalle ei saada huoltomiestä tai uutta jääkaappia. Huoltomies on tilattu kyllä, ilmaantuu milloin ilmaantuu. Onneksi ulkona on kuitenkin jossain määrin viileätä eli juustot ja leikkeleet eivät toivottavasti huomenaamuna ole ihan pilalla, mutta silti nyppii.

Pahiten nyppii pakastin, josta kuitenkin toivottavasti saadaan mansikat pelastettua DI:n pikkuveljen pakkaseen. Tuli silti niin deja vu-fiilis...

perjantaina, lokakuuta 17, 2008

Päivän uutiskatsaus

Iski tänään taas silmille netistä ja lehdestä pari juttua.

Aamulehti: Kuolema vaanii internetissä
Raflaava otsikko: viikatemies tulee verkkopiuhaa pitkin kotiisi ja TAPPAA! Kuka tahansa nettisurffailija on välittömässä hengenvaarassa, kun näytölle ilmestyy yhtäkkiä mystinen kuvio ja lamauttaa aivotoiminnan.
No ei ihan, vaikka otsikosta äkkiä moinen tulikin mieleen. Huolenaihehan on siis Ruotsissa se, että moni nuori on tehnyt itsemurhan, koska on saanut siihen neuvoja ja yllykettäkin itsemurhaa ihannoivilta keskustelupalstoilta. Ja tietenkin on vaadittu säätämään laki, joka kieltäisi tällaiset keskustelupalstat. Kas ettei saman tien koko internetiä vaadita kiellettäväksi.

Voihyväluojajaannamunkaikkikestää. En ole psykologi, en opettaja enkä tunne nuorten ajatusmaailmaa, mutta olen silti ERITTÄIN varma siitä, että jos nuorella (tai vanhemmallakaan) on elämä kohdallaan ja asiat hyvin, ei hän tee itsemurhaa vaikka siihen miten jaeltaisiin neuvoja ja yllytettäisiin. Ja jos taas itsemurhan aikoo tosissaan tehdä, siihen pystyy keksimään monia keinoja ihan itse, ilman nettipalstojen apua ja yllykettä. Pitäisikö siis ensin hoitaa asiat sille mallille, että kouluterveydenhuolto, mielenterveyspalvelut, tukipalvelut ja muut vastaavat olisivat ajan tasalla ja tavottaisivat avuntarvitsijat ja vasta sitten harkittaisiin nettipalstojen kieltämistä jos siihen olisi mitään pätevää tarvetta?

Ollakseni raadollinen, olen hyvin pitkälle sitä mieltä, ettei ole välttämättä huono idea antaa itsemurha-vinkkejä netissä tai muutenkaan. Aina löytyy niitä ihmisiä, jotka ovat siinä tilanteessa että itsemurha tuntuu ainoalta vaihtoehdolta eikä kukaan voi auttaa enää mitenkään. Heille olisi suorastaan järkevääkin kertoa nopeita, tuskattomia ja varmoja tapoja päättää päivänsä. Miten moni ensihoitaja, sairaanhoitaja ja lääkäri on hoitanut itsemurhayrittäjiä, jotka ovat epäonnistuneet teossaan? Miten moni itsemurhan yrittäjä päätyy elämään vaikeasti vammautuneena, kun jotain onkin mennyt pieleen? Miten moni veturinkuljettaja joutuu käsittelemään itsekseen ja moni varmasti terapiassakin asti näitä tapauksia, joissa viaton, työtään tekevä kuljettaja on joutunut teoriassa tappajaksi kun joku on päättänyt tehdä itsemurhan perinteisellä "raiteille poikittain"-metodilla?

Kuitenkin: elämä aiheuttaa 100% kuolemantapauksista. Kieltäkää elämä!

Siirrytään sitten toiseen aiheeseen.
HS: KKO: Oikein tehty pojan uskonnollinen ympärileikkaus ei ole rikos
Nelivuotiaalle pojalle oli muslimiäiti teettänyt ympärileikkauksen asianmukaisesti lääkärillä, se ei ole korkeimman oikeuden mukaan pahoinpitely eikä yllytys pahoinpitelyyn. Se kuuluu muslimien identiteettiin ja kulttuuriin, ei ole lapsen edun vastainen ja lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen puututtiin vain vähän.
Öööh, aijaa?
Lainataanpas lakitekstiä, ei sen vähempää kuin suoraan perustuslakia:
7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Lähde: Finlex

Tämän perusteellahan on kielletty lasten ruumiillinen rangaistus. Tukkapöllyt ja luunapit ovat siis lainvastaisia ja tuomioitakin niistä on jaettu. Tuntuu nyt jotenkin hölmöltä, että nelivuotiaalta lapselta leikataan pala ruumiista pois ja sitä pidetään laillisena ja sanotaan sen puuttuvan ruumiilliseen koskemattomuuteen vain vähän. Tukkapölly nyt vielä voisikin olla vähäistä puuttumista ruumiilliseen koskemattomuuteen, se ei jätä pysyviä fyysisiä jälkiä. Ympärileikkaus sen sijaan aiheuttaa elinikäisen jäljen. Se ei todellakaan ole vähäistä puuttumista.

Päinvastoin, ympärileikkaus leimaa pojan loppuiäkseen. Kuvitelkaa, jos hän ei haluakaan aikuisena olla muslimi, haluaa kääntyä vaikka kristityksi tai erota kokonaan kaikista uskontokunnista. Hänet on silti leimattu pysyvästi uskonnollisella leimalla. Suomessa ympärileikkaus on ainakin sen verran harvinainen ilmiö, ettei niitä tehdä ihan joka toiselle vastaantulijalle ja yleensäkin tehdään suhteellisen harvoin lääketieteellisistäkään syistä. Suomessa ympärileikattu mies leimautuu väkisin muslimiksi (tai juutalaiseksi), vaikkei sitä haluaisikaan olla. Turha itkeä, kyllä vanhemmat tietää mikä lapselle on hyväksi.

Ja hitto vieköön, tyttöjen ympärileikkaus (tunnetaan myös sukuelinten silpomisen nimellä) on Afrikassa vanha ja vakiintunut perinne ja kiinteä osa identiteettiä, sallitaanko kohta sekin, jos se teetetään hygieenisissä olosuhteissa lääkärillä? Mitä sekään on muuta kuin vähäistä puuttumista lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, jos poistetaan klitoris? Tai häpyhuulet? Ei tunnu missään, eihän? Aaargh, että pistää vihaksi!
Toisaalta, voisihan sitä antaa lapselle uskonnollisen tukkapöllyn, joka on kulttuuriin kuuluva vanha tapa kasvattaa lapsia. Eihän siitä nyt voi rangaista yhtään sen enempää kuin kulttuuriin kuuluvasta vanhasta tavasta silpoa lapsia.

Niin, Suomessa on muuten kielletty myös koirien korvien ja häntien typistys. Koiratkin ovat siis lapsia paremmassa asemassa.

torstaina, lokakuuta 16, 2008

Tilintappopäivä ja mittatilauskengät

Eilen oli taas tilipäivä ja tein perinteiset "tili tuli, tili meni, näkikö kukaan kumpaakaan tilannetta?"
No itse asiassa etsin TAAS niitä kenkiä. Enkä TAASKAAN löytänyt niitä. Mutta TAAS löysin jotain ihan muuta. Tällä kertaa takin, sellaisen joka sopii juuri tähän keliin. Se on villakangastakki, muttei talvisen raskas eikä hyytäville ilmoille soveltuva pitkä. Eikä se ole edes musta vaan tuommoinen mustan-valkoisen kirjava, miksiköhän sitä nyt varsinaisesti sanotaan.
Löysin sen kaiken lisäksi Moda Aukian liikkeestä Koskikeskuksesta. Se on perinteisesti ollut kauppa, johon ei kannata kokoa 42-44 isompien ihmisten juuri nenäänsä työntää ja lompakossa on parempi olla tukevasti pätäkkää. Tällä kertaa kuitenkin takkipuolelta löytyi yhdestä mallista jopa kokoa 52, mikä on suorastaan shokeeraavaa. Enkä maksanut itseäni kipeäksi tuosta omasta takistani.

Olin liikkeellä DI:n kanssa, kävimme Stockmannin Left Foot Companyn pisteessä, DI haluaa itselleen sieltä kengät. Jos Left Foot COmpany ei ole tuttu, niin lyhyesti selitettynä se tekee mittatilauskenkiä miehille. Malleja on useita erilaisia, kävelykenkiä toki kaikki, GoreTexiäkin saa. Jaloista otetaan tarkat mitat elektronisesti, tallennetaan ne asiakastietojen kanssa koneelle, valitaan malli, väri, pohja jne, maksetaan ja kengät tulevat ilmeisesti Stockmannille kun ne ovat valmiit. Oikean jalan kengän sisäpohjaan tulee asiakkaan nimi ja vapaavalintaisen tekstin voi sinne painattaa ja kengät ovat hyvää nahkaa ja mitähän kaikkia muita hienouksia niissä oli vielä.
Ei tässä mitään, hienoin juttu on se, että tiedot, myös ne mittatiedot tallentuvat firman tietokantaan ja jatkossa asiakas voi tilata netin kautta itselleen kengät milloin haluaa ja minkä malliset haluaa. Kengät toimitetaan suoraan kotiin.

Mitä tämä lysti sitten maksaa? Tonnin? Kaksi? Viisi? No ei ihan. Hintahaitari on hieman mallista riippuen suunnilleen välillä 150-350 euroa. Ei ihan halpaa siis, muttei törkeän kallistakaan. Hyllystä ostetut hyvälaatuiset, nahkaiset kävelykengät maksavat äkkiä sen satasen tai pari eikä 350 euron kengätkään ole vielä mikään harvinaisuus, laitetaan vain kuuluisa merkki kylkeen. Mutta ne ovat hyllytavaraa ne. Nämä eivät ole.

Miksi naisille valmisteta tällaisia, MIKSEI?!

keskiviikkona, lokakuuta 15, 2008

Mikä eläin olet?

Nelosen nettisivuilta löytyi mikä eläin olet-testi. Yllättäen, olen 48% hamsteri!
Viihdyt mainiosti omissa oloissasi. Tykkäät puuhailla öisin, kun muut ovat painuneet pehkuihin. Joko työstät omia, salaisia projektejasi, tai tuumailet viime aikojen tapahtumia. Näet viisaimpana pitää monet ajatukset ominasi, ja salaisuuksien pitämisessä olet mitä parhain. Jos toiset ryhtyvät liian uteliaiksi asioistasi, saatat vähän näykkäistä.

Olin myös 38% kissa:
Olet oman tiesi kulkija. Voit istua tuntikausia ikkunalaudalla haaveilemassa ja rakastat päiväunia. Jos jokin kuitenkin herättää jakamattoman mielenkiintosi, olet keskittynyt saalistaja, joka ei luovuta ennen kuin on saanut haluamansa.

Ei nuo nyt niin hirveästi metsään menneet.

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Työpaikkaruokalan epätarkkuusperiaate

Työpaikkaruokalan epätarkkuusperiaate kuuluu näin: "Riippumatta siitä, mitä ruuan sanotaan olevan tai miltä se näyttää, et voi koskaan tietää miltä se maistuu".

Tiedätte varmaan? Jokin ruoka näyttää epäilyttävältä ja otatte sitä vain vähän. Toteatte kuitenkin sen olevan hirmuhyvää, mutta henkilökunta ei katso hyvällä santsiannoksia. Tai toisin päin: jokin näyttää ja kuulostaa todella hyvältä, sitä täytyy tietysti ottaa täysi lautasellinen ja sitten se osoittautuukin ihan kamalaksi. Joko syöt hampaat irvessä tai heität menemään. Onneksi täällä ei kuitenkaan ole enää kouluruokaloitten natsimeininkiä "minkä olet itse lautasellesi ottanut, se on kaikki syötävä!" joten kukaan ei katso kieroon vaikka jättäisi syömättä. Luojan kiitos.

Tänään taas kävi niin että jälkiruuaksi oli tarjolla ruusunmarja-vadelmakiisseliä kermavaahdon kera. Kuulosti ihan ookoolta mutta näytti epäilyttävältä. Koska lempijäätelöäni ei ollut tarjolla, päätin ottaa kiisseliä, mutta ihan vain vähän. Ja pahus, sehän oli mahdottoman hyvää! Olisi mennyt toinen kipollinen saman tien! Annokseen kuuluu vain yksi kipollinen ja se on jokaisen oma asia miten paljon siihen kippoon sapuskaa lappaa, niin santsikupillinen ei tullut kuuloonkaan. Hmph.

Muistilappu: Moda Jokinen

Kiertelin eilen kaupungilla, ilman sen suurempaa tarvetta ostaa mitään. Eksyin kuitenkin Moda Jokiselle ja löysin sieltä ihan juuri minua varten tehtyjä paitoja. Väri, tyyli ja kokokin passasivat ihan täydelleen, joten pakkohan ne oli sieltä ostaa pois kuleksimasta, kun kerran sillä ei vararikkoonkaan joutunut.
Muista siis käydä täällä useamminkin.

maanantaina, lokakuuta 13, 2008

Ei tässä järkeä ole

"Maanantaiaamu ja huomaan taas, etten virheistä pysty oppimaan..."
Jostain täysin käsittämättömästä syystä päänsisäinen DJ:ni kaivoi täksi aamuksi vanhaa Neon 2:sta. Voi ryönä. Okei, tänään on maanantaiaamu. Mitään vakavia virheitä en ole tehnyt, muita kuin sen että pitäisi jo tähän ikään mennessä oppia menemään ajoissa nukkumaan. Tai no, sama se oikeastaan on, aamulla väsyttää herätessä joka tapauksessa, oli takana unta sitten 5 tuntia tai 9 tuntia.
Mutta miten sitä voi ihminen muistaa tuon laulun sanat melkein kokonaan ulkoa, vaikken ole kuunnellut koko kappaletta vuosiin enkä koskaan edes ollut sen suurempi Neon 2:n fani?! Sitä en pysty selittämään itselleni. Jonkun Raptorin vielä ymmärtääkin kun niitä kasetteja kuuntelin penskana läpi jatkuvasti. Hei, ne kasetit ovat vielä kai tallessa! Tosin kasettisoittimeni pitää niin kauheata vinkumista, etten viitsi niitä kyllä kuunnella. Ja aika moni löytyy nykyisin myös mp3:nakin. Jaa mutta hetkinen, ei kai kännykkäni muistikortille ole päässyt livahtamaan Neon 2:sta?

Jotenkin sitä viime viikkoisen keskustassa järjestetyn kurssin jälkeen osaa taas arvostaa sitä, että töihin pääsee 10 minuuttia kävellen kuin että joutuisi ensin istumaan 35 minuuttia bussissa ja sitten vielä kävelemään reilu 5 minuuttia ja illalla sama reitti takaisin. Varsinkin tänä aamuna, kun oli kiva ilmakin, ts. ei satanut mitään.

lauantaina, lokakuuta 11, 2008

Revitty mies ja muita sattumuksia

DI palautui alkuillasta sairaalasta kotiin. Huuli näytti ulospäin melkein siltä kuin mitään ei olisi tehtykään, mutta varsinainen vitsaus onkin huulen sisäpuolella, joka kuulemma on tikattu ikeniin asti täyteen tikkejä. Hianoo. Puhuminen luonnistuu, jos tosin vähän epäselvästi, hymyily tai nauraminen eivät ole oikein suosikkilistalla ja DI on aika ilmeettömän näköinen. Kipeäkin huuli kuulemma on, ei mikään yllätys varsinaisesti, mutta särkylääkkeillä tilanne on kaiketi hallittavissa. Kyllä se siitä.

Eilen oli myös se odotettu ja pelätty ISEB-tentti. Älkää kysykö miten meni, sitä on vähän hankala arvioida, mutta siitä kuitenkin olen aika varma että jos en pääse läpi, niin kovin monesta pisteestä se ei voi olla kiinni. Toivon ja uskon kuitenkin saavani tarvittavat 26 pistettä.

Eilen soitti myös Seura-lehden myyjä, juuri kun olin bussissa menossa keskustaan. Isän numeroonhan hän oli yrittänyt soittaa, isälle oli tullut Seura jossain vaiheessa mutta viimeistään kuoleman jälkeen se oli peruttu. Myyjä aloitti juuri tällä tavoin: "Hei, Erkin nimellä on tullut tämä Seura-lehti jne". Tässä vaiheessa jo nousi karvat pystyyn, onko seuraava kysymys, että jos saisi isää puhelimeen. Mutta myyjäpä ei kysynyt mitään isästä, tarjosi vain lehteä uudelleen. Kieltäydyin kohteliaasti ja mikä suurin yllätys, myyjä jätti jutun siihen, toivotteli vain hyvää syksyn jatkoa. Toivotin samat takaisin ja olin tyytyväinen kun en joutunut jankkaamaan asiasta sen enempää. Se oli niin odottamatonta, että tulin iloiseksi. Kiitos sinulle, nimettömäksi jäänyt Seuran myyjä, et saanut minua ärsyyntymään tärkeänä päivänä.

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Plastiikkakirurgiaa

Ensinnäkin selitys siihen, miksi olen kotona (niin kuin te tietäisitte minun olevan kotona, voihan sitä blogata töistäkin tai vaikka mistä jos kännykällä viitsii kirjoittaa). Tänään on iltapäivällä se ISEBin koe. Ilmoitin työpaikalle olevani tämänkin päivän vielä pois, mutta koska kurssi loppui eilen, minulla on tässä koko aamupäivä aikaa valmistautua siihen kokeeseen. Ovelaa, eikö totta?

Pidin eilen kuitenkin DI:lle palopuheen siitä, miksi se pahuksen tentti on ihan turha. Okei, olemme käyneet kurssilla läpi paljon teoriaa, ihan hyvääkin teoriaa vaikka käytännön testaukseen siitä ei välttämättä järkyttävän suuria apuja irtoakaan. Tietää kuitenkin vähän mitä kulissien takana tapahtuu ja on tapahtunut. Saimme paksun mapillisen materiaalia, josta löytyy kaikki kurssilla läpikäydyt asiat. Jos unohdus tulee, sieltä voi tarkistaa ja netistäkin löytyy melkeinpä mitä vain, kunhan osaa etsiä.
No, mitä tämä koe sitten mittaa? Ei ainakaan sitä, että osaan tulevaisuudessa käyttää saamaani materiaalia tai nettiä tiedon etsimiseen jos ja kun en enää kaikkia detaljeja muista. Koe mittaa lähinnä sitä, miten hyvin osaan englantia ja tunnen hienoja erikoissanoja ja miten paljon yksityiskohtia pystyn painamaan mieleen unohtaakseni ne viimeistään viikonloppuna. Mitä järkeä? Niin, ei suuresti mitään.

Mutta sitten plastiikkakirurgiaan. Reilu vuosi sitten heinäkuussa DI joutui koiran hyökkäyksen kohteeksi ja menetti palan alahuultaan. Se tikattiin tuolloin kasaan ja se parani hyvin. Noin vuosi tapahtuman jälkeen eli viime heinäkuussa oli lopputarkastus, jossa arvioitiin ulkonäköhaitta. No, haittaahan oli jäänyt, kun huulesta pala puuttui ja vaikka se muuten hyvin siistinnäköinen olikin, niin kyllä sen epäsymmetrian silti huomasi ainakin jos osasi katsoa. Suun ollessa kiinni sitä ei juuri huomannut, mutta muuten kyllä.
DI joutui plastiikkakirurgian jonoon kunnalliselle puolelle, mutta sieltä varoiteltiin että jos on vakuutukset olemassa niin kannattaisi mennä yksityiselle, heillä kun on pitkät jonot ja kun tuo ei ole kiireellinen leikkaus, niin siinä saattaa venähtää.
Koska vakuutusyhtiöön olisi pitänyt ottaa yhteyttä ja selvittää korvaavatko ne ja mitä ne korvaavat, DI ei sitä viitsinyt tehdä. Puolitoista viikkoa sitten tuli kuitenkin TAYSilta lappunen, että tervetuloa leikattavaksi 10.10. Minusta tuo nyt ei mikään pitkä jono ollut, kolme kuukautta.

Niinpä DI sitten lähti aamulla TAYSiin ja tulee sieltä iltapäivällä tai illalla takaisin. Luulin ensin että pitäisivät siellä viikonlopun yli mutta ei. Leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa. Minua hieman jännittää että mitä ne sille huulelle oikeasti tekevät, koska kun alkuvuodesta DI kävi tarkastuksessa, siellä sanottiin ettei tuon korjaaminen ole välttämättä mikään yksinkertainen juttu vaikka se siltä vaikuttaisikin. Mikään "pistetään vähän botoxia"-tyyppinen ratkaisu ei kuulemma käy. No, illallahan sen sitten näkee että mitä sille on tehty. Turpiinsaaneen näköinen DI varmasti on kotiin tullessaan ja luultavasti myös pitkälle ensi viikkoon. Saa sitten nähdä minkä näköinen siitä huulesta lopulta muodostuu, koska eivät sairaalassa kai luvanneet, että saataisiin ihan tismalleen samanlainen kuin huuli on aiemmin ollut mutta että symmetrinen siitä kuitenkin yritetään saada.

torstaina, lokakuuta 09, 2008

Poppanamummo

Kaikenlaista sitä sitten vastaan tuleekin. Eilen alkuillasta soi ovikello kun olin yksin kotona. Menin avaamaan oven, siellä oli vanhempi naisihminen, mitä lienee seitsemissäkymmenissä. Hän sanoi myyvänsä poppanaliinoja. En aluksi oikein kiinnostunut sen enempää asiasta, mutta vilkaisin kuitenkin yhtä liinaa. Sen verran minäkin käsitöistä ymmärrän että näin heti ettei kyse ollut mistään kaupan tavarasta vaan ihan käsintehdyistä liinoista. Mummo sanoi itse niitä tekevänsä ja on kuulemma jo ainakin muutamana vuonna käynyt myymässä niitä näin ovelta ovella tässä syksyllä. Mummu vanhana käsityöihmisenä arvostaa takuulla tällaisia, joten päässä välähti heti että sinnehän nyt ainakin yksi menee vaikka joululahjana.
Poppanaliinoista löytyi yksi kivanvärinen ja varasin sen, minulla kun ei ollut eilen käteistä rahaa kotona yhtään, joten myyjämummo lupasi varata liinan minulle ja tulla tänään uudemman kerran. Sitten sattuikin käsiin pellavaliina, sellainen pellavanvaalea tummanvihrein koristein. Jos ei muuta niin kotona se sopii ainakin ison oven taakse täydellisesti, siellä on yksi seinä vihreä ja sohvakalustokin hyvin lähellä samaa sävyä.

Lupauksensa mukaisesti mummo kävi äsken tuomassa liinan ja nyt on sitten yksi heräteostos-joululahja mummulle valmiina.

keskiviikkona, lokakuuta 08, 2008

Oikeesti aikuiset

Osuipa netistä silmään lehdistötiedote YTM Arja Mäkisen sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirjasta Oikeesti aikuiset. Puheenvuoroja yksineläjänaisen normaaliudesta, hyväksyttävyydestä ja aikuisuudesta.

Mielenkiintoista. En ole koskaan joutunut tuommoisiin asioihin törmäämään, kun olen kuitenkin sen verran nuori, että sinkkuus on ollut aika normaali olotila tai sitten on ollut miesystävä. Tunnistan kyllä nuo stereotypiat siitä, että yksinäistä naista pidetään helposti homssuisena vanhanapiikana, miestä kuin sukkia vaihtavana city-sinkkuna (eräs alalaji tunnetaan nimellä lähiöruusu), elämältä turpiin saaneena ressukkana tai lesbona. Mutta että yksinäinen nainen ja silti normaali? Ennenkuulumatonta!
Toki samanlaisia stereotypioita on kyllä yksinäisistä miehistäkin. Peräkammarin pojan tunnistanevat kaikki, kaappihomous on yleinen epäily jos ei naisystävää löydy, auervaara-pelimiehiä piisaa ja kukaan-ei-anna-edes-säälistä-ressukoita riittää myös.

En viitsi tähän referoida tuota lehdistötiedotetta sen enempää, mutta päälimmäiseksi jäi kyllä kuva, että jos tuosta puoletkin on totta, normit ovat noin ahtaat, en oikeasti halua kuulua tähän yhteiskuntaan. Mietin melkein tosissani edellisen eron jälkeen, etten jaksa enkä halua enää alkaa keitellä ihmissuhdekuvioita vaan että jos joskus treffailen jonkun miehen netin kautta tai muuten, mutta siinä se. Sitähän varten tämän bloginkin perustin. Tulevaisuudenkuvani oli hyvin ruusuinen: elelisin yksikseni (tai pahimmassa tapauksessa yhtälailla vanhaksipiiaksi jääneen siskoni kanssa!) Nukarilla; olisi omakotitalo ja vähän omaisuutta ja miehiä ei tarvittaisi mailla eikä halmeilla. Minua (meitä) kummasteltaisiin kylillä kun tulisin toimeen ilman miestä, miehet pitäisivät minua itsenäisenä ja omillaan toimeentulevana naisena, siis hieman pelottavana. Ja olisin tyytyväinen olotilaani.

ISEB

Olen ollut eilisen ja tämän päivän keskustan toimistolla kurssitettavana. Kurssilla käydään läpi ISEB/ISTQB Foundation-sertifikaattin materiaalia. Kyse on siis BCS:n (British Computer Society) ohjelmistotestauksen kansainvälisestä sertifikaatista. Huomenna on vielä koulutusta, perjantaina on varsinainen koe: 40 monivalintakysymystä joista 60% täytyy saada oikein, jotta saa sertifikaatin.

Toistaiseksi kurssi on tuntunut ehkä jopa petollisen helpolta. Asia on teoreettista, kyllä, mutta mielestäni ihan loogista, joskin muistettavaa on hirveästi ja englanninkielen kanssa saa olla äärimmäisen tarkkana. Ainakin meidän "harjoituskokeissa" on tuntunut siltä, että ihan tahallaan kysymyksiä väännellään mahdollisimman hankaliksi ja hämääviksi. Tosin olen saanut noissa harjoituskokeissa säännönmukaisesti yli 80% vastauksista oikein, joten minua eivät ole onnistuneet montaa kertaa naruttamaan.

Vaan kylläpä nyt huomaa mitä hyötyä on matemaattisesta taustasta ja ohjelmistotekniikan koulutuspohjasta! Vuokaaviot, totuustaulut, pseudokoodi, yleisesti jonkinlainen käsitys siitä mitä ohjelmoisti käytännössä on, ne ovat minulle jo entuudestaan tuttuja juttuja ja niistä on apua testaamisen teorian ymmärtämisessä. Suurin osa kurssin porukasta on enemmän tai vähemmän kieliin ja lingvistiikkaan suuntautuneita eikä heiltä löydy sen enempää matematiikan kuin ohjelmistopuolenkaan koulutusta, he testaavat ja tarkistavat kieliin liittyviä juttuja. Voin melkein kuvitella kuulevani millainen sihinä käy, kun luennoitava aihe menee heiltä ihan yli hilseen!

tiistaina, lokakuuta 07, 2008

Halvatun halloween

Poikkesin tänään kaupassa lounastunnilla ja bongasin sieltä jo halloween-krääsää. Jo pelkkä ajatus mokomasta amerikkalaisesta tavasta (okei, okei, irlantilainen perinne alunperin, mutta amerikkalaiseen malliin sitä meille markkinoidaan kauhealla touhulla) saa meikäläisen niskakarvat pystyyn. Mitä virkaa moisella on Suomessa? Ei täällä ole mitään halloween-perinnettä ollut ja nyt sitä väkisin yritetään tänne juurruttaa. Lähinnä kai siksi, että kauppiaat saavat myytyä halloween-krääsää ja kuitata niistä voitot. Ei se krääsä kuitenkaan vielä halloweenista perinnettä tee.

Suomessa olisi halloweenille olemassa perinteikäs ja taatusti kotimainen vastine kyllä: kekri. Niin just, anteeksi mikä? KEKRI! Vanha sato- ja karjavuoden päättymisjuhla, jonka ajankohta kyllä vaihteli vuosittain maatalouden mukaan, mutta aika yleisesti sen on esitetty olevan joskus lokakuun loppupuolella tai marraskuun alussa. Aivan joo, kukaan ei ole kuullutkaan moisesta perinteestä, jenkkihapatus sen sijaan on tuttua perheiden pienimmillekin. Hmph.

Harmi että meillä oli juuri tuparit. Olisi voinut pitää lokakuun lopulla kekrijuhlat kavereille.

maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Muuta harrastetta

On vähän inspiraatio- ja ajatuspulaa tämän blogin tiimoilta. Syypää siihen on pieni ja suloinen, syyttäkää sitä jos suinkin kehtaatte.

sunnuntaina, lokakuuta 05, 2008

Tuparit ohi

No niin, tuparit pidetty ja aika menestyksekkäästi, sanoisin. Ruoka riitti, mitään ei hajonnut ja kukaan ei sammunut, eikö se ole aika hyvin? Porukkaahan meillä oli melko paljon illalla, reilu parikymmentä henkeä. Ehkä lähemmäs kolmekymmentäkin, en saanut kaikkia edes kuvattua, koska muistin koko kamerani olemassaolon vasta myöhään illalla, jolloin jotkut olivat jo lähteneet. Hauskaa oli, mutta kyllä aamuyöllä puoli kolmen aikaan jo väsytti kun viimeiset vieraat häipyivät.

lauantaina, lokakuuta 04, 2008

Ei tule kondiittoria

Huh huh ja apua, täytekakku on päällystetty ja se on jääkaapissa. Jääkaapin ovea ei parane avata, sitä ei tiedä vaikka se räjähtäisi silmille. Jaa ettekö usko vai? No ihan varmasti!
Ei tule minusta kondiittoria, ei. Sen verran katastrofaalista sotkua tuon kakun päällystäminen oli eikä se lopputuloskaan ole mitenkään sievä tai siisti. Onneksi, voi onneksi DI:n vanhemmat eivät ole tulossa, omalle äidille sentään voi tarjoilla tuommoisen esityksen, hän kun tietää karun totuuden allekirjoittaneen leivontataidoista ja -kokemuksesta.

perjantaina, lokakuuta 03, 2008

Fingerporin parhaat

Hesari julkaisee verkossa ja paperilehdessä Fingerporia, johon olen jäänyt melkein yhtä lailla koukkuun kuin Viiviin ja Wagneriin tai Sosiaalisesti Rajoittuneisiin. Hesarin nettisivuilta löytyy koko Fingerporiarkisto, joten tässä parhaat palat.

Nyt lähtee!
Läski
Suuri lähikauppa
Karvasta piparia
Muista madottaa kissa
Tarttuvat rytmit
Kissavenytys
Riittoisa tiskiaine
Pienessä simassa päin punaisia
Mallimaailma

Ja sitten kaikkien aikojen paras älynväläys: paiskimassa töitä. Tämä on löytänyt tiensä mm. työpisteeni sermiin...

Täytekakkufilosofiaa

Ei, tämä ei edelleenkään ole ruokablogi eikä yritä sellaiseksi edes muuttua. Enkä minä ole ruuanlaittaja.
Siitä huolimatta ajattelin huvikseni väkertää huomisiin perhetupareihin täytekakun. Toinen tekemäni täytekakku ikinä. Tein eilen pohjat, tänään kostutin ja täytin sen ja huomenna koristelen. Saa nähdä, miten käy. Äiti ei sitten paljasta R:lle tätä etukäteen ;)

Täytekakun teko on vaikeata, aivan tolkuttoman vaikeata! Vaikean siitä tekee se, että valmista kakkua ei oikein voi mennä maistamaan. Ja muutenkin, jokainen ainesosa maistuu ihan ok:lta, mutta mitä ne tekevät yhdessä? Mitä jos esimerkiksi kostuketta menee liikaa ja kakku muuttuukin ihan plötköksi? Mitä jos väliin laittamani lemon curd ja vadelmamousse eivät toimikaan yhdessä? Mitä jos se vadelmamousse lätsähtää ja valuu yön aikana? Mitäjos-mitäjos-mitäjos!

No, jos kakku ei yön aikana kärsi paljain silmin havaittavaa damagea, aion koristella sen ja rohkea olkoon se, joka sitä ensimmäisenä uskaltaa maistaa. Tekijä ei ota mitään takuuta mistään.

Puolialaston adonis

Sattuipa tuossa männä viikonloppuna tapaus. Olimme todellakin entisen työ- ja koulukaverin kanssa ampumassa ja kun kaveri heitti minut kotiin, kysyin talon pihassa, että jospas piipahtaisit meidän asunnolla. Katsomassa, jos kiinnostaa. Hän kun ei ole nähnyt meidän kämppää. No, mikäs siinä.
Olin kuitenkin jättänyt lähtiessäni DI:n istumaan sohvalle kalsareissaan ja hänen tavat tuntien en ollut lainkaan varma, että hän siitä välttämättä olisi liikahtanut mihinkään suuntaan. Koska kaverini on kuitenkin naispuolinen, niin ajattelin tehdä tarkistussoiton DI:lle. Tietenkään hän ei vastannut puhelimeen.
Meillä oli kaverin kanssa kolme teoriaa:
1. DI on käynyt suihkussa, pukeutunut, lähtenyt kaupungille kauppaan eikä kuule puhelintaan
2. DI istuu sohvalla kuulokkeet päässä katsomassa jotain elokuvaa/sarjaa, puhelin on makuuhuoneessa eikä hän kuule sitä
3. DI on juuri suihkussa, eikä kuule tai pysty vastaamaan puhelimeensa

No, härkää sarvista ja marssimme asuntoomme. Siellä ei näkynyt ketään. Hyvä, DI on varmaan sitten lähtenyt kaupungille. Makuuhuoneeseen ja keittiöön oli jäänyt valot päälle ja ajattelin että pitää varmaan ripittää DI:tä sähkönkulutuksesta. Kiertelimme siinä sitten asuntoa kun yhtäkkiä kylppäristä tupsahtaa DI, onneksi sentään pyyhe päällään: "Krhm joo, tässä on H ja varmaan arvaatkin että tää on DI".
Niin että DI:n ja H:n esittely sujui varsin epämuodollisissa merkeissä, ainakin mitä pukeutumiseen tulee.

Naureskeltiin siinä sitten että meidän teoriat toimivat. Myöhemmin kehittelin sitten mahdollisuuksia mitä OLISI VOINUT sattua. Koska kylppärin ovi aukeaa eteiseen, olisin voinut ensimmäiseksi sisään tultuamme kiskaista kylppärin oven auki: "Tässä on meidän kylppäri ja ... ups... ja alaston mies ja sauna".
DI olisi voinut unohtaa pyyhkeensä jonnekin olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen, joten sitten olisi kylpyhuoneen ovi avautunut millin raolle: "Pst, S, viitsisitsä millään tuoda mulle mun pyyhettä? Jooko?"
Tästä vielä pahempi versio olisi ollut se, että meidän tullessa olisi DI ollut juuri huuhtelemassa hiuksiaan eikä kuullut lainkaan että olen tullut kaverin kanssa. Siinähän olisi sitten kelteisillään marssinut kylppäristä hakemaan pyyhettään: "Moi kulta, sä tulit jo - mit vit?!"

Turhaa vai tarpeellista

Jostain blogista bongasin tällaisen ja kun tässä nyt ei mitään niin perinjuurin kiireellistä ole, niin laitanpa huvikseni tännekin.

Kotoa löytyy:
[ ] akvaario (voi kun löytyisikin!)
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli
[x] digiboxi
[x] digikamera (kaksi, ei vaan kolme kappaletta plus kännykkäkamerat)
[ ] digitaalivaaka
[x] dvd-soitin (luetaanko XBox dvd-soittimekni? Voi sillä niitäkin katsoa)
[ ] epilaattori (ei helevetti, pitäkää epilaattorinne kaukana minusta!)
[ ] farmariauto (ei ole, ei)
[ ] henkilöauto
[x] hiirimatto (kysy vaan kuinka monta)
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita (Mariskooli taitaa olla Iittalan?)
[ ] ilmakiharrin
[ ] ilmakitara (täh?)
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky
[ ] kahvinkeitin (ei kai? En minä tiedä? se sellainen espresso-keitin löytyy)
[ ] kahvipannu
[ ] kannettava dvd (Mikä on kannettava dvd?)
[x] kannettava tietokone (DI:llä on)
[x] keittiövaaka
[ ] kenkäteline (kenkäkaappi on, sinne mahtuu ehkä noin 10% meidän kengistä)
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt (Nukarilta löytyisi, lasketaanko se?)
[ ] kuisti (ei mutta parveke on)
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja
[ ] kuntolaitteita
[x] kylpytakki (DI:llä on, ei se sitä kyllä käytä ikinä)
[x] laajakaista
[x] lankapuhelin (meillä on lankapuhelin kyllä, mutta ei sitä ikinä käytetä. Mahtaako olla toiminnassakaan, jotain DI:n säätöjä)
[ ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[ ] leivänpaahdin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin (kysy vaan kuinka monta! Minulla taitaa olla neljä, DI:n puhelimia en uskalla edes kysyä)
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin (DI:llä on ja molempien kännyköistä löytyy)
[x] musiikkisoitin (öööh, siis joo? cd-soitin löytyy)
[x] navigaattori (kännyköissä on)
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo (kotoa Tampereelta ei löydy, kotoa Nukarilta löytyy :) )
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone (kai DI:llä sellainenkin on?)
[x] parisänky
[x] parveke
[x] pelikone (XBox löytyy, DI pelaa läppärillään ja minä joskus ja jouluna omalla koneellani?)
[x] polkupyörä
[x] polttava cd-asema
[ ] porakone (tästä en ole kyllä ihan varma!)
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[x] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[ ] suihkulähde
[x] sukset
[ ] suoristusrauta hiuksille
[x] sykemittari
[ ] sähköhammasharja
[x] sähkövatkain
[x] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[x] tauti (no ainakin nyt löytyy)
[ ] teepannu
[ ] tekohampaat
[x] tietokonepöytä
[ ] traktori (tähän olisi kiva laittaa ruski, Nukarilta kotoa löytyy kyllä :) )
[ ] tulostin
[ ] uima-allas (kotoa löytyisi, vaikkei sitä kyllä uima-altaana käytetä ja nykyisin se vuotaakin)
[ ] ulkorakennus (Tampereelta kotoa ei löydy, Nukarilta kotoa vaikka kuinka monta)
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[x] vapaa-ajan asunto (voi kai Nukarin kotia sellaiseksikin sanoa?)
[x] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[x] videokamera (kameroilla ja kännyköillä voi ottaa videokuvaa, joten kai ne luetaan tähän)
[x] viinaa
[ ] villamatto.
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[x] vuodesohva
[x] web-kamera (ei kyllä käytössä)
[ ] wokki-pannu
[ ] yleiskone
[ ] yläkerta (löytyy kyllä, mutta siellä asuu naapuri)
[x]lemmikkieläin (tänään ei ole, huomenna on hamsteri!)

keskiviikkona, lokakuuta 01, 2008

Kuntavaalit

Kuntavaalit on tulossa, joten ajattelin kerrankin tarttua ehdokkaan etsintään jo hyvissä ajoin. Erilaiset vaalikoneet ovat yleensä melko hyviä, mutta aina niissäkin on jotain "ENMÄTIIÄ!!"-kysymyksiä. Niin oli tälläkin kertaa YLEn vaalikoneessa.

"Kaupungin tilaaja-tuottaja –malli on heikentänyt mm. päiväkotien, koulujen ja vanhainkotien ateria- ja siivouspalveluita."
- täysin samaa mieltä
- jokseenkin samaa mieltä
- jokseenkin eri mieltä
- täysin eri mieltä

No joo hei, minä en tiedä päiväkodeista, kouluista enkä vanhainkodeista tai niiden ruoka- tai siivoustilanteesta MITÄÄN. Miten ihmeessä voin vastata tähän kysymykseen, kun "en tiedä"-vaihtoehtoa ei ole?

Tai vaikka tämä:
"Pormestari -järjestelmään siirtyminen on tehostanut kaupungin johdon toimintaa ja parantanut kaupungin imagoa."
Whattafak? Voisin melkein kysyä että mikä ihmeen pormestari, mutta sen verran nyt tiedän kuitenkin että Tampereella on pormestari. Ja siihen minun tiedot sitten loppuvatkin. Ei minulla ole pienintäkään käsitystä siitä, miten pormestari vaikuttaa kaupungin johdon toimintaan tai kaupungin imagoon. Vastaukseksi voi siis arpoa ihan mitä tahansa.

"Lasten ja nuorten koulukuraattori-, psykologi- ja mielenterveyspalveluja tulee lisätä tarvetta vastaavaksi."
Öh? Siis tietenkään ei? Ajetaan nykyisetkin palvelut alas? Krhm, haluaisin nähdä sen ehdokkaan, joka on tähän vastannut olevansa eri mieltä, varsinkin kun Kauhajoki on tuoreessa muistissa. Mitä ne nyt itsestäänselvyyksiä kyselevät?
Eri asia tietysti on, että vaikka kaikki valtuutetut haluavat kauheasti noita palveluja nyt ennen vaaleja tukea ja lisätä, niin tuleeko mitään tapahtumaan vaalien jälkeen...

"Monitoimihallin rakentaminen Sorsapuistoon on välttämätöntä Ilveksen ja Tapparan tulevan menestyksen takaamiseksi."
Haistakaa nyt jo.... Siis oikeasti, murehtivatko valtuutetut todella tällaisia asioita? Ja taas saataisiin kaupungin keskeisimmille paikoille "monitoimi"halli, jossa voitaisiin pelata jääkiekkoa ja tehdä kaikkea muuta. Mitä muuta? Jaa no... ei me oikeestaan tiedetä, mutta ainakin siellä voi pelata JÄÄKIEKKOA! Missä viipyy kunnan rahoittama ratsastusmaneesi, minä vain kysyn?!
Perkeleet.

No joo, ensimmäisellä kierroksella vaalikone tarjosi pääasiassa vasureita ja kristillisdemokraatteja. Jotain rajaa. Toisella kierroksella tuli sentäs jo jotain vähän järkevämpää ja yhden melkein varteenotettavan ehdokkaankin löysin. Onpahan vain niin vanha eikä ole edes nettisivuja, niin että joku muu täytyy listasta bongata.