lauantaina, marraskuuta 08, 2008

Tryffeli-illallinen

Kuten jo aiemmin mainitsin, olimme eilen DI:n kanssa ravintola C:ssä testaamassa paikan tryffelimenun. Tryffelimenu oli tarjolla ainoastaan kolmena päivänä ja meillä oli tuuria matkassa, että saimme perjantai-illaksi pöytävarauksen. C lienee kai ainoa ravintola Tampereella, jonne tulee tuoretta valkoista tryffeliä Italiasta.

Aperitiiviksi joimme lasilliset samppanjaa, tarjolla oli poikkeuksellisesti vain yhdestä rypäleestä, Pinot Noirista tehtyä samppanjaa. Useimmissa samppanjoissa on kaiketi kolmea eri rypälettä.
Ensimmäinen alkuruoka oli karitsanlihasta tehty tartar-pihvi, sen päällä viiriäisenmunan keltuainen, kaprista, muutama lastu Porvoon kalkkitryffeliä, punasipulia ja kastiketta. Jep-jep, tartar-pihvi tarkoittaa siis sitä, että liha oli raakaa. Jos olisin tuon tiennyt etukäteen, olisin varmasti jänistänyt, mutta kun en tiennyt, niin siinä vaiheessa on turha kitistä kun lautanen on nenän alla. Ja kyllähän se ihan hyvää oli. Tämä ruokalaji kuitenkin taisi olla heikoin koko menusta.

Seuraavaksi jatkoimme merikrotilla ja kermaperunoilla, jälkimmäiset oli maustettu valkoisella tryffelillä. En ole koskaan aiemmin syönyt merikrottia, sitä on joskus tarjolla Stockmannin kalatiskillä, mutta hinta on yleensä kova. Merikrottihan on mahdottoman rumannäköinen kala (useimpien mielestä, minusta se on mielenkiintoinen!), mutta hyvänmakuinen, kuulemma. Ja hyvää se olikin, maultaan aika mieto tosin, mutta rakenteeltaan se oli kuin jotain kalan ja mustekalan väliltä, hieman sitkeämpää siis kuin esimerkiksi lohenliha. Ja ne kermaperunat! Ne olivat aivan käsittämättömän hyvänmakuisia ja -tuoksuisia.

Varsinainen pääruoka oli sitten kyyhkystä, sen kanssa palsternakkapyrettä ja kroketti, jonka sisällä oli lisää kyyhkyä ja juustoa. Näiden päällä oli lintulientä ja koko komeuden kruunasi muutama tryffelilastu, valkoista tryffeliä. Jos se merikrottiannos oli loistava, niin tämä oli vieläkin loistavampi. Minä en löydä edes sopivia sanoja kuvailemaan tuota, se vain oli... mahtava annos. Kaikki maut oli kohdallaan ja sopivat toisiinsa. DI kehui myös tämän kanssa tarjottua viiniä, joka olikin todella mainiota.

Pääruuan jälkeen tarjottiin pieni juustolautanen, jossa oli mustalla tryffelillä maustettua Pecorinoa. En ole aiemmin tehnyt tuttavuutta tuon juuston, saati sitten tämän tryffeliversion kanssa, mutta pidin siitä valtavasti. Se ei ollut liian voimakasta ja tryffeli toi siihen erittäin hienon säväyksen. Oi nami.

Jälkiruuaksi oli tryffelillä maustettua valkosuklaamoussea (jos nyt oikein muistan tuon nimen, en ole ihan varma) ja marinoitua appelsiinia. Se on sitten jännä, miten tryffeli sopii myös makeaan jälkiruokaan ihan siinä missä varsinaisiin ruokiinkin. Tässäkin annoksessa se maistui ihan selvästi ja se toimi loistavasti valkosuklaan ja appelsiinien kanssa. Myös tämä jälkiruoka oli erinomainen.

Illallisen päätti kupillinen kaakaota (minulle, DI sai espressoa) ja muutama suklaa tryffeli (joilla ei ole tryffelisienten kanssa muuta yhteystä kuin muhkurainen ulkonäkö).

Kaiken kaikkiaan tämä tryffelimenu oli äärimmäisen loistava ja ensivisiitti ravintola C:hen niin lupaava, että sinne varmasti menemme uudelleenkin, kokeilemaan "normaalilistaa", joka kuulemma keskittyy hieman yksinkertaisempiin annoksiin kuin tämä erikoismenu.

Ei kommentteja: