perjantaina, marraskuuta 14, 2008

Työpaikkaruokalan epätarkkuusperiaate osa 2

Työpaikkaruokalan epätarkkuusperiaatteen ensimmäinen pääsääntö kuuluu näin: "Riippumatta siitä, mitä ruuan sanotaan olevan tai miltä se näyttää, et voi koskaan tietää miltä se maistuu."

Tänään voin vihdoin julistaa myös toisen pääsäännön. Se kuuluu näin: "Riippumatta siitä, mitä ruokalistassa lukee, et voi koskaan tietää mitä oikeasti on ruokana".
Työpaikkaruokaloiden ruokalistat löytyvät intranetistä, mutta siellä ne ovat ainoastaan englanniksi. Tänään oli päämenu "Fell sauté and mashed potatoes". Perunamuusin ymmärrän, mutta mitä ihmettä on fell sauté? En voinut tietää.
Marssin kuitenkin ruokalaan, jonka ovelta löytyvät suomalainenkin lista. Tunturikäristystä! Voi kauhu, en ainakaan syö! Kasvispuolella oli onneksi jotain kelvollisen kuuloista pastaa, joten ajattelin mennä kuitenkin syömään sinne.
Ruokalassa jouduin hieraisemaan silmiäni kertaalleen: miksi tuo tunturikäristys näyttää niin kovasti possunleikkeeltä? Lopulta ruokana olikin siis possunleikettä perunamuusin ja jonkun kylmän kastikkeen kera. En tiedä mikä juttu oli ruokalassa käynyt (jotenkin en usko tunturikäristyksen olleen niin suosittua, että se olisi loppunut kesken...), mutta minulle kelpasi possu kyllä tuossa muodossa.

Ei kommentteja: