sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Vaateostokset

Jakkuostoksista on selvitty. Löysin perjantaina peräti kaksi jakkua ilman että menetin tuntitolkulla aikaa ja hermoni. Marssin heti ensimmäisenä Lorellaan. Koska tiesin mitä olen etsimässä, en vaivautunut edes kiertelemään vaan suoraan ovelta nappasin ensimmäisen näköpiiriin tulleen myyjän ja selitin hänelle tarpeeni: sopivankokoinen musta perusjakku, kiitos. Olen joskus aikaisemmin mutissut Lorellan palvelusta, mutta perun perjantaisen perusteella pyhät puheeni, palvelu toimi moitteettomasti.

Myyjän perässä lähdin kiertämään myymälää. Hän napsi rekeistä jakkuja esille, esitteli niitä ja kysyi, mitä olen mieltä mallista ja tyylistä noin yleensä. Jos joku ei heti miellyttänyt silmää, se hylättiin takaisin rekkiin. Kun joku taas näytti kivalta, myyjä katsoi silmämääräisesti sopivan koon ja kohta minua paimennettiin kohti sovituskoppia neljän jakun kanssa. Kyllä ammattilainen tietää, mitä tekee, ne koot olivat heti suunnilleen sopivat eikä tarvinnut hakea uusia kokoja sovitettavaksi.

Ensimmäinen jakku oli tyylikäs ja laadukkaan oloinen Gerry Weber, johon ihastuin ihan välittömästi. Valitettavasti sen koko kuitenkin juuri sen verran liian nafti, että jakku ei istu ihan täydellisesti jos nappi on edestä kiinni. Aukinaisena se sen sijaan toimii loistavasti. Toinen ihastuttava jakku oli suomalainen (tai ainakin Suomessa viimeistelty) Modelian jakku, joka on tuota Weberin jakkua perinteisempi leikkaukseltaan ja istuu kuin hansikas meikäläiselle. Modelialta löytyy kuulemma samaa sarjaa housujakin eli heti jos tulee tarvetta, niin ei kun sinne sitten vain.
Lisäksi kumpikaan jakuista ei ollut mikään törkeän kallis. Olin mielessäni ajatellut voivani sijoittaa ehkä jopa kolmekin sataa euroa jakkuun, jos todella löydän sellaisen, jonka ihan ehdottomasti haluan. Nyt löysin kaksi "ihan ehdottomasti haluan"-jakkua ja yhteishinta ei mennyt paljoa yli kolmen sadan, niin että voin sanoa olevani tyytyväinen. Jos ne jakut kestävät yhtä kauan käytössä kuin vanhat jakkuni, niin tämä oli enemmän kuin kannattava ostos. Molemmat ovat kuitenkin sellaisia, etteivät ne mene muodista pois kai koskaan.

Eilen oli sitten tarjolla silmänruokaa kun lähdin DI:n mukaan Koisolle ostamaan uutta pikkutakkia ja tummaa pukua. Koiso on DI:n kertoman mukaan hänen suosikkivaatekauppojaan Tampereella, siellä kuulemma palvelu pelaa hienosti ja myyjät ovat asiantuntevia. Ei tarvitse kuin sanoa mitä on tullut ostamaan ja menee vain hetki kun myyjä tuo sopivanoloisia ja -kokoisia vaatteita sovitettavaksi. Eilenkin kävi niin, ei DI kovin montaa pikkutakkia sovittanut kuin löytyi jo se sopiva ja sama puvun kanssa. Taisi olla ensimmäinen sovittamansa puku, joka osoittautui kooltaan ja kuosiltaan niin hyväksi, että se oli siinä sitten. Ja DI sentään on nirsompi vaatteidensa suhteen kuin minä.
Minulle Koiso ei tarjonnut juuri mitään, koot loppuivat järjestäen 46:een. Siellä olisi ollut paljon sitä samaa Gerry Weberiä kuin jakkuni oli, mutta kokoja ei löytynyt.

Ei kommentteja: