sunnuntaina, toukokuuta 31, 2009

Eurovaalit

Medioissa puhutaan kovastikin eurovaaleista, yritetään kaiketi herätellä ihmisiä äänestämään. Aikaisemmissa eurovaaleissa äänestysprosentit ovat olleet minusta jopa shokeeraavan alhaisia, vuonna 1999 vähän reilu 30%. No, paraskin puhuja, enpä tainnut äänestää itsekään tuolloin.
Ymmärrän kyllä syyn, itsellenikin eurovaalit ovat vaaleista se kaukaisin. Ihan oikeasti olen vähän pihalla siitä, mikä itse asiassa on europarlamentin tarkoitus ja mistä siellä päätetään. Jotain tietysti tiedän, mutta siltä pohjalta on kyllä vähän hankala lähteä ehdokasta valitsemaan.
Viime aikoina on mediassa noussut esiin myös se, että mepit eivät edusta siellä omaa maataan vaan puoluettaan. Loogisesti päättelin tästä, että eurovaaleissa on siis ilmeisesti vielä tärkeämpää äänestää puoluetta, ei niinkään ihmistä. Tosin ainahan se on tärkeätä, kiitos suhteellisen vaalitavan (presidentinvaaleja lukuunottamatta).

Ja tämähän aiheuttaa julmettuja ongelmia. Ilman muuta äänestäisin Jyrki J. Kasvia, ihan sen takia, että jos hän pystyisi tuomaan omalta osaltaan edes rahtusen järkeä it-asioihin. Muutenkin vihreillä on tietysti hyviä ajatuksia. Vihreiden ongelma ovat sitten nämä yleensä vasemmistolaiset idealisti-vihreät, joita nimitän halveksivaan äänensävyyn ituhipeiksi. Ne jotka toitottavat kuuroina ja sokeita omaa totuuttaan milloin mistäkin asiasta, yleensä ymmärtämättä lainkaan, että käytännössä heidän muuten hienot ja kivat ideansa ovat mahdottomia. Sen verran olen politiikkaa seurannut kotimaassa, että nimenomaan vihreistä löytyy eniten näitä haihattelijoita.

Toisaalta tekisi mieli äänestää jotakuta sellaista, joka on jo ollut meppinä, heillä kun ei mene ensimmäiset kolme vuotta siihen, että opettelevat europarlamentin toimintatapoja ja muuhun yleiseen ihmettelyyn. Yksi pointti on tietysti sekin, että olisi kamalan kiva että ehdokas olisi nuori nainen. Europarlamentti on jo valmiiksi täynnä vanhoja miehiä, joten naisnäkökulma ja tuoreet aivot eivät tekisi yhtään pahaa siinä seurassa. Lisäksi on vaikeata kuvitella edes viisikymppisen naisen, saati sitten miehen olevan tippaakaan samalla aaltopituudella minun kanssani.

Luulen kuitenkin että löysin ehdokkaani. Ennakkoäänestystä on vielä maanantai ja tiistai, jos silloin saisi aikaiseksi käydä äänestämässä. Varsinainen vaalipäivähän on sitten 7.6. Silloin viimeistään.

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Verhoja ja mansikoita

Kävimme jo tammikuulla kiertelemässä parit verholiikkeet DI:n kanssa, joten eiköhän liene korkea aika nyt toukokuun lopulla tehdä asialle oikeasti jotakin. Vaikka olemme me tietysti pärjänneet tässä vuoden ilman verhojakin, että silleen... Minä marssin puolitoista viikkoa sitten Leinon Verhon paikalliseen liikkeeseen ja tilasin meille palveluun kuuluvan ilmaisen verhosuunnittelun. Suunnittelija kävi tänään ja huomenna tulee tarjous. Paljon se maksaa, luultavasti, mutta on sitten kyllä viimeisen päälle tehdyt ja just hienot kankaat.

Täytyy sanoa, että oli kyllä mukava asioida sellaisen ihmisen kanssa, joka todellakin osaa asiansa, muttei ole mikään hörhöilijä. Suunnittelijalla oli itsellään ideoita ja ehdotuksia, mutta hän kuunteli myös meidän ajatuksia. Ja erinomaiseksi ideaksi osoittautui se, että olimme liikkeessä käydessämme valokuvanneet meitä miellyttäviä verhokankaita, koska tietenkään suunnittelija ei voi koko valikoiman näytteitä kantaa mukanaan. Näistä valokuvista löytyi työhuoneeseen harso, jonka suunnittelija tunnisti ja pystyi kertomaan, että sitä löytyy edelleen.
Toimituksessa ei kestä edes kauan, viikon päästä ovat valmiina liikkeessä, joten kauaa ei nokka tuhise.

Syön tässä samalla kesän ensimmäisiä mansikoita. Ovat tosin hollantilaisia, löysin paikallisesta marketista. Hyviä kuitenkin, joskin rahtusen hinnakkaita. Hamsterikin saa niistä osansa.

Ajotunti Y: bastard parking

Yksi juttu on nyt selvitetty: selvisin sisälle parkkihalliin ja sieltä ulos kunnialla! Tosin Hervannan Duon parkkihallissa oli aamuysin jälkeen hiljaista kuin huopatossutehtaassa, joten sain tehdä parkkeerausharjoitukseni ihan rauhassa. Sama koski myös Turtolan citymarketin parkkipaikkaa.
Jotenkin tuosta parkkeeraamisesta nyt on tullut ongelma numero 1. Ikinä se auto ei mene suoraan eikä ainakaan niin että autosta pääsisi järkevästi pois. Usein kyllä saan sen suunnilleen ruutuun, muttei sekään niin sanottua ole. Taskuperuutuksista en halua edes puhua.

Inssikin on sitten varattu: 11.6. heti aamusta. Sissus! Ensi viikolla ei ole yhtään tuntia, se oli ihan täynnä, mutta sitten tuolla inssiviikolla on kaksi tuntia inssiä edeltävinä päivinä. Jyrsisin kynteni, elleivät ne olisi muovia... No ei vaan, olen yleensäkin varsinainen viilipytty, vuoden x opiskelija on oppinut olemaan stressaamatta kokeista. Ja esiintymisistä. Ja työhaastatteluista. Ja melkein mistä tahansa. Maha tosin ei välttämättä aina ole samaa mieltä siitä viilipyttymäisyydestä.
Siinä edeltävillä tunneilla katsotaan, miten ajaminen sujuu noin kokonaisuudessaan ja onko lisätunteihin tarvetta ja sen varatun inssinkin voi perua, jos siltä tuntuu. Lisätunnit ovat kuitenkin 50 euroa per laaki, että taloudelliselta kannalta ajatellen olisi parempi päästä läpi kerrasta, mutta täytyypä nyt katsoa että miltä ajaminen tuntuu.

Muistin nyt ottaa puheeksi opettajan kanssa sen lääkärintarkastuksen. Itse asiassa kysyin mitä siinä pitäisi oikeastaan tarkistaa. Näkö, ääreisnäkö, kuulo ja sitten vielä vissiin piirrellä jotain ihme juttujakin. No ei vaan minun tarvinnut... Pitäisiköhän ottaa yhteyttä Mehiläiseen ja kysyä että mitä kettua tämä nyt oikein tahtoo tarkoittaa?

*edit*
Tein kuten uhkasin, lähetin Mehiläiselle palautetta netin kautta. Tai oikeammin kysymyksen: onko tuollainen lääkärintarkastus sellaista toimintaa, jota voi olettaa ilmeisen arvostetulta yksityiseltä lääkäriasemalta. Saa nähdä mitä kertovat...

tiistaina, toukokuuta 26, 2009

Ajotunti X: vähiin käy

Tänään oli heti aamuvarhaisella ajotunti ja siinä samalla sitten ynnättiin noita jäljellä olevia tunteja. Torstaina on yksi, sen jälkeen onkin sitten enää kaksi tuntia, joten ne varmaan varataan ensi viikolle. Kuten myös inssi.
Jaiks.
Jos hyvin käy, minulla on kortti kourassa puolentoista viikon päästä.
Toinen jaiks.

Tänään harjoiteltiin vähän lisää moottoritiellä ajamista ja erityisesti liittymistä. Moottoritielle liittyminen onkin varsin helppoa, kun kiihdytyskaistat ovat pitkät. Sen sijaan oli käydä kylmät kun nousin moottoritieltä takaisin valtaväylälle. Vauhtia liikaa ja kiihdytyskaista lyhyt, suorastaan olematon. Hianoo.

Pyörimme me vähän taas keskustassakin, ihan Hämeenkadun liepeillä. Keskusta-ajaminen se vasta haastavaa on! On yksisuuntaista, tasa-arvoisia risteyksiä, toiset tulee kolmion takaa, toiset ei, parkkiruutujen päältä ei mieluusti saa ajaa, suojatiet täytyy katsoa tarkkaan, liikennevalot, kaistat, sinne tänne hyppivät jalankulkijat... Voi kääk!

Lisäksi olin kakkantaa housuihini järkytyksestä, kun lähdimme Viinikan liikenneympyrästä (-sekoittajasta?) ensin Helsingin suuntaan moottoritielle, mutta sieltä sitten lähdettiin Jyväskylää kohti. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän täytyi mennä siitä nelitasoliittymästä sitä kaikkein ylintä tietä pitkin. Tämä on aina ollut sellainen puistatuksia aiheuttava paikka, kun olen istunut pelkääjän paikalla. Olemme järkyttävän korkealla, kaista on kapea ja molemmin puolin ovat vain kaiteet. En tunnusta potevani korkean paikan kammoa, silti tuo hirvittää jollain tavoin. Ajaa nyt kahdeksaakymppiä puolessa välissä taivasta. Kamala paikka!
Mutta se onkin itse ajaessa huomattavasti helpompi. Ei siinä ehdi katsella maisemia ja parempi onkin, ettei sitä tee. Katse tiukasti tiessä ja nopeusmittarissa ja selvisin siitä hengissä. Ei se ollut ollenkaan paha.

Asiaan mitenkään liittymättä laitan tähän vielä päivän mielenkiintoisimman linkin: Early British Kingdoms

maanantaina, toukokuuta 25, 2009

Maalla tarvitaan maalaisjärkeä

Menisitkö aidatulle alueelle ilman lupaa?
Syöttäisitkö ruokaa vieraalle eläimelle, vaikka kyltissä se nimenomaisesti kielletään?
Antaisitko lapsesi taputella ja syöttää täysin vierasta eläintä ilman omistajan lupaa?
Antaisitko lapsesi ylipäänsä lähestyä vierasta eläintä, jonka käyttäytymisestä et tiedä mitään eikä omistajaa ole mailla halmeilla?

Aika moni menee, syöttää ja antaa lapsensakin mennä. Aikuiset ihmiset. Ajatelkaa.

Kesä on taas tullut ja erinnäisiä hevosfoorumeita seurailevana sekä muutaman hevosten kanssa töitä tekevän ihmisen tuntevana olen joutunut taas kuulemaan ja lukemaan asioita, joita en voi käsittää. Kun laitumella on hevonen, laidun muuttuu joidenkin lasten ja vanhempien mielestä yksityisestä, aidatusta alueesta yleiseksi, ilmaiseksi eläintarhaksi, jonne voi noin vain mennä. Onhan heppa nyt kiva eläin, jota pitää päästä taputtamaan. Ja tietysti kaikki hevoset ovat kilttejä, varsinkin sellaisia vieraita kohtaan, jotka eivät osaa käyttäytyä hevosten kanssa.
Omistaja tullessaan kieltämään on tiukkapipoinen päällepäsmäri, joka ei ymmärrä jokamiehen oikeudesta mitään (mistä lähtien se on koskenut aidattuja laidunalueita?) ja toisaalta jos jotain sattuu, niin se on omistajan vika ja vaarallinen hevonen täytyy vähintäänkin lopettaa, mieluummin kiduttamalla, kun se nyt meni potkaisemaan pikku-Pirpsukkaa, kun Pirpsukka vähän kiljui ja jahtasi sitä takaa. Ja se nyt on aivan kamalaa, että aidoista saa sähköiskun, kun menee koskemaan. Viis siitä, että aidassa on kolmen tolpan välein varoitusmerkit sähköistetystä aidasta...

Ja ei, valitettavasti en liioittele. En edes kärjistä yhtään. Kun kesä tulee, alkaa myös hevosihmisten valitus siitä, että hevoset eivät saa olla rauhassa laitumillaan ja ikinä ei tiedä, mitä homeista leipää tahi muuta hevosten syötäväksi kelpaamatonta sinne hyvää hyvyyttään viskotaan.
Osa jutuista on tietysti nettijuttuja, joiden todenperäisyydestä ei voi olla varma, mutta jos kymmenenkin prosenttia kerrotuista jutuista on totta, niin sekin on liikaa.
Huomattavasti luotettavampi lähde sen sijaan on ystäväni, joka pyörittää suhteellisen isoa hevostallia. Muutama vuosi sitten oli jopa kuolemantapaus lähellä, kun vanhemmat olivat nostaneet alle kouluikäisen tyttönsä sähköaidan yli hevosten laitumelle. Aidan vierustoilla oli varoituskyltit siitä, ettei laitumelle saa mennä eikä hevosia saa ruokkia eikä taputtaa. Laitumellapa oli sattunut olemaan äksymmän sorttinen tai ehkä vain aluettaan puolusta hevonen, joka oli käynyt päälle. Tyttö ei onnekseen loukkaantunut pahemmin, jonkin naarmun sai ilmeisesti kasvoihinsa ja aivotärähdyksen. Oli todellista onnea, ettei käynyt pahemmin. Hevonen on kuitenkin reilu 500-kiloinen eläin, joka voi erittäin helposti tappaa ihmisen puolustautuessaan.
Hupaisintahan tässä tilanteessa oli se, että tytön vanhemmat nostivat asiasta metelin, mutta olivat itse joutua poliisitutkintaan, en muista millä rikosnimikkeellä. Vakuutusyhtiö ainakin yritti pestä kätensä kaikesta korvausvastuusta, koska vanhemmat olivat toimineet annettujen ohjeiden, lakien ja kaiken terveen järjen vastaisesti. Nämä vanhemmat oppivat takuulla sen, ettei vieraiden hevosten aitauksiin mennä. Ikävä kyllä kärsineenä osapuolena oli tyttö.

No, tämä on tietysti ikävä tapaus, toistaiseksi ainoa, missä on jotain oikeasti sattunut, mutta samankaltaisia läheltä-piti-tilanteita on kuulemma vuosittain useampia. Tähän asti oli menty onnella sen suhteen, ettei mitään ollut sattunut. Ratsastuskouluyrittäjän täytyy kuitenkin aina miettiä myös mainettaan turvallisena ratsastuskouluna, joten siitä lähtien tällä tallilla on vedetty tupla-aidat teiden varsilla oleville laitumille. Ulommainen aita on kolmi- tai nelilankainen sähköaita, langat on sijoiteltu niin, ettei niiden sisälle pääse alta, välistä eikä päältä mikään oravaa isompi ja sähköä kulkee niin paljon kuin langat kestää. Koska kyse on kunnon sonnipaimenesta, langoista saa sellaisen tärskyn, että takuulla tuntuu, jos erehtyy koskemaan. Tämän aidan tarkoitus on pitää ihmiset pois laitumelta. Metri, puolitoista tämän sisäpuolella menee sitten varsinainen hevosaitaus, normaalilangoilla. Hevoset ovat tämän sisällä. Ja joka paikassa on tietysti varoituskylttejä: "Ei saa koskea", "Ei saa ruokkia", "Ei saa mennä", "Ei saa taputtaa" "Tulkaa ratsastuskoululle katsomaan hevosia valvotusti, tervetuloa".
Tupla-aita aiheuttaa tuplakustannukset materiaaleissa, työssä ja sähkönkulutuksessa. Nämä siirtyvät ratsastustuntien, kesäleirien ja yksityishevosten hoidon hintaan. Voi voi.

Mutta ratsastuskoulujen hintojen nosto ei ole se pääpointti vaan se, että mitkä talipäiset vajakit ylipäänsä päästävät pienen tai isommankaan lapsen vieraiden hevosten laitumelle ilman omistajan lupaa? Eikö näillä oikeasti ole mitään käsitystä siitä, mikä on fiksua ja mikä ei? Ei mikään aivosolu viestitä mitään?

Yksinkertaistetusti: vieraaseen eläimeen ei kosketa ilman omistajan lupaa.

Teoriakoe

Ajokortin teoriakoe oli sitten tänään ja läpi meni oikein kirkkaasti.
Kysymyksissä tulos oli 9/10, kolme olisi saanut olla väärin. Kuvissa oli oikein 47/50 ja tässä olisi saanut olla peräti kahdeksan väärin. Siis jäi vielä marginaaliakin, varsinkin kun yksi noista kuvien vääristä vastauksista oli sellainen "Siis tiedänhän mä tuon, mutta MIKSI mä painoin väärää nappia?!"
Jossain vaiheessa kuvakokeessa iski jo kyllä epäusko, että nyt menee kaikki ihan päin mäntyä ja virheitä on kamala määrä. Vielä kun en muistanut edes kuinka monta väärää vastausta saa edes olla. Olin jo melkein varma, että pipariksi menee. Sitten kun ruudulla luku "Hyväksytty", olin kiljaista riemusta. Olisinkin kiljaissut, ellei samassa huoneessa olisi ollut toinen tekemässä samaa koetta. Kolme virhettä oli siis todellakin vähemmän kuin pelkäsin, varsinkin kun yhden niistä jo tiesin, kun olin painanut väärää nappulaa.

Mutta se osio on nyt ohitse, vielä muutama ajotunti ja sitten inssi. Jaiks.
Saa nähdä joudunko/pääsenkö juhannuksena kuskiksi. Juhannusruuhkiin, jee...

Susan Boyle: Memory

Oi että! Juuri minun lempikappaleeni.

Tämän jälkeen ei teoriakoe voi mennä pieleen ainakaan pahasti.

Just taas niin maanantai...

Pihistän muutaman minuutin työnantajan aikaa ja työnteon sijasta kirjoittelen tänne. Oli vähän ongelmia tänä aamuna työkoneen kanssa, mikään ei piristä maanantaiaamua niin kuin blue screen... Ja sen päälle minuutteja kestävä asennus, jonka jälkeen täytyy taas bootata kone. Jesh!

Viikonloppu sen sijaan meni hyvin. Helatorstaistahan se jo melkein alkoi, emme tehneet silloin mitään niin erikoista DI:n kanssa, kävimme Marusekissa syömässä. Nam. Perjantaina tein kotoa käsin muutaman tunnin töitä lähteäkseni iltapäivällä kohti Nukaria. Siellä odotti viime kertaista vihreämpi piha. Kävimme heti perjantai-iltana myös istuttamassa kukat haudoille.
Näin nyt ensimmäistä kertaa päivänvalossa viime kesänä puhdistetun ja uudelleen kaiverretun ja kullatun hautakiven vaarin ja isän haudalla. Siskon sanoin: on kuin uusi kivi olisi! Johan se alkoi olla varsin kulunut, kun vaari kuoli vuonna 1980 ja kivi on sen jälkeen seissyt paikoillaan. Nyt samalla kun siihen kaiverrettiin isän nimi se myös puhdistettiin ja kullattiin vanhat kirjaimet uudestaan ja se näyttää aivan uudelta.
Haudoille (puhun monikossa, koska me huolehdimme isän ja vaarin yhteisen haudan lisäksi myös isän tädin ja hänen jo 50-luvulla kuolleen poikansa haudasta) istutimme uudenguineanliisoja ja niiden iänikuisten hopeavillakkojen sijasta reunoille murattia. Saa nähdä miten ne menestyvät.

Lauantaina oli sadepäivä ainakin iltapäivälle asti, mutta siitä huolimatta lähdimme käymään Helsingissä. Sisko miesystävänsä kanssa tarvitsivat sushitavaroita Tokyokanista. Itse ostin sieltä kaksi pussillista wasabiherneitä, ainoa herneiden muoto, mitä suostun vapaaehtoisesti syömään. Ei niistä pitkään ollut iloa, tuhosin toista pussia jo hyvän matkaa lauantaina ja sunnuntaina ja DI viimeisteli eilisiltana loput siitä ja toisen pussin kokonaan.
Kävimme samalla reissulla myös Memphisissä syömässä, muttei siitä sen enempää. Lauantai-iltapäivän kunniaksi paikka oli kohtuullisen täynnä, tarjoilu hitaampaa kuin olisi parhaalla tahdollakaan suonut eikä tilaamani tomaattilohi ollut oikein onnistunutta.

Sunnuntain auringonpaiste houkutteli meikäläisen ulkoilemaan. Isän istuttama luumupuu oli jo komeassa kukassa, vanhempi luumu sen sijaan näyttää kohtalaisen raihnaiselta. Myös tuomipihlaja kukki jo pihassa. Valokuvia tuli otettua aika tavalla. Kävimme pyörähtämässä Rajamäelläkin, mutta se oli vähän hukkareissu. Etsimämme kosmetiikkaliike oli kiinni ja Rompetoria emme löytäneet ainakaan samasta paikasta, missä se oli viime vuonna. Mahtoiko se olla edes tänä sunnuntaina, paikallinen lehti kyllä väitti niin?
Tuli siinä samalla puheeksi myös se tontti, jonka viime syksynä myimme rakennusfirmalle. Siitä ja viereiseltä tontilta piti purkaa omakotitalot pois ja rakentaa pienkerrostalo. Jouluna 09 olisi pitänyt päästä muuttamaan uusiin asuntoihin. Ei taida päästä, sillä nämä omakotitalot ovat edelleen pystyssä eikä tonteilla ole tehty mitään pientä puiden raivausta ehkä lukuunottamatta. No, rakennustoiminnanhan sanotaan olevan lähes kokonaan pysähdyksissä, joten en sinänsä ole yllättynyt. Kiitollinen sen sijaan olen, että pääsimme siitä tontista eroon ja saimme vielä kelpo hinnankin. Nyt jos olisimme myymässä sitä voisi olla aika toivotonta saada sitä kaupaksi mihinkään.

Voihan viininpunainen

Tämän viikon kuvakollaasihaaste tarjoili päänvaivaa ja ihmetystä: viininpunainen. Miten se eroaa tummanpunaisesta? Onko se violettiin vivahtavampi vai ruskeansävyisempi kuin "rehellinen" tummanpunainen? Vai onko se vain tummanpunainen? Ei voi pieni insinööri tietää enää tätä. Tässä kuitenkin minun rävellykseni, klikkaamalla taas suurenee.

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2009

Euroviisujen todelliset voittajat

Euroviisujen cd:tä odotellessa olen kuunnellut kilpailukappaleita Youtubesta. Sen perusteella miten usein mitäkin olen kuunnellut, voittajakolmikko on selkeä: Ranska, Sveitsi ja Viro. Näihin nyt vaan ei voi kyllästyä! Toisessa ryhmässä on sitten Iso-Britannia, Norja, Suomi, Ruotsi, Tanska, Serbia, Slovenia, Azerbaidzan, Liettua, Montenegro ja Israel.

Mutta todellinen voittaja on kuitenkin se puna-armeijan kuoro sekä rumpuryhmä ensimmäisen semifinaalin väliaikaohjelmasta. Youtubesta en ole tätä pätkää etsinyt, Eurovisionin nettisivuilta löytyy koko ensimmäisen semifinaalin lähetys. Kelailen siitä ne esiintymiset ynnä muut ohitse ja katson sen väliaikaohjelman. Kyllä se noin sadan hengen mieskuoro on karvoja nostattavaa kuultavaa, ei voi mitään.
Miksi, voi miksi finaalin ohjelmassa sorruttiin sellaiseen nynnyilyyn?! Ei mene jakeluun.

Ajotunti joku: parkkeeraamista

Eilisen moottoritiehurjastelun jälkeen pidettiin ilmiselvä kurinpalautus-ajotunti: parkkeeraamista. Ja ihan hyvä vain että harjoiteltiinkin. Muutama ajotunti sitten tein ensimmäisen taskuparkkeeraukseni kerrasta suoraan ja ilman mitään ongelmia, mutta se oli varmaankin vahinko. Tällä kertaa mokoma oli melkoista tuhertamista. Ja tavallinenkin parkkeeraaminen peruuttamalla. Voi puh! Onneksi sentäs kytkimen kanssa ei nyt ole ongelmia noissa peruutusjutuissa, vasen jalka elää omaa elämäänsä ilman että sitä tarvitsee juuri edes miettiä. Voisipa samaa sanoa joskus joissain liikkeellelähdöissä eteenpäin...

Kuulin tänään myös kamalia ajo-opettajaltani: inssi kestää vain puoli tuntia. Siis uskomatonta? Puoli tuntia! Enhän minä ehdi siinä ajassa saada edes autoa parkkiin, saati että pitäisi pyöriä enemmänkin pitkin kaupunkia. Täytyy tosin nähdä asian positiiviset puolet: puolessa tunnissa en ehkä ehdi tyriä kovin montaa eri asiaa.
Lisäksi huhut kertovat, että lyhyin tiedetty ajokoe on kestänyt 30 sekuntia, joku poika oli lähtenyt katsastuskonttorin pihasta ja paahtanut kolmiosta piittaamatta suoraan kadulle jonkinlaisella ylinopeudella ja väärin ryhmittyen. Inssi oli todennut, että teepä tuossa risteyksessä u-käännös, niin mennään takaisin.

tiistaina, toukokuuta 19, 2009

700.

Tämä on blogini 700. postaus. Blogi on ollut tässä osoitteessa 849 päivää eli kaksi vuotta ja melkein 4 kuukautta. Se tarkoittaa keskimäärin 0,82 postausta päivää kohti. Tunnisteita on vähän vajaa 70 erilaista, tosin ajattelin yrittää karsia näitä vähemmäksi. DI on edelleen suosikkiaiheeni, häntä sivuavia postauksia on 90. Ruoka ja syöminen on kakkosena 66 tekstillä. Blogin surullisin tunniste, kuolema, on onneksi pudonnut kärkiviisikon ulkopuolelle. Elämä on voittanut.

Ajotunti mikä-se-numero-nyt-oli: liukkaan kelin radalla

Tänään oli sitten kaksi ajotuntia putkeen. Ensin tunti Nokian ajoharjoitteluradalle, siellä tunnin verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja puolen tunnin ajo takaisin.
Jännittävintähän koko päivässä oli tuo moottoritieosuus, vaikka sielläkään ei nopeusrajoitus ollut kuin "vaivainen" satanen. Olin etukäteen vähän jännittänyt sitä, mutta ihan turhaan, hyvin se meni. Aika leppoisaa tuo moottoritiellä ajelu on, kun ei ole jalankulkijoita eikä risteävää liikennettä. Niin kauan kuin pitää kunnon välimatkan edellä menevään ja kaistaa vaihtaessa on selvillä siitä, mitä takana ja sivuilla on meneillään, niin aika pitkälle päästään.
Sorruin minä toki laittomuuksiinkin, kun vaihdoin kaistaa ja annoin siten tilaa tielle liittyvälle. Sitähän siis ei saisi tehdä, mutta hitto vieköön kun siinä oli vieressä täysin tyhjä kaista ja toinen on juuri minun rinnalla liittymässä moottoritielle, niin mielestäni vakavampiakin rikoksia on keksitty. Opettaja totesi naurahtaen sen olleen hyvä ohitusharjoitus.

Itse radalla sitten olikin aika hauskaa päästä itse kokeilemaan miten auto lähtee käsistä. Sain minä kerran auton nurmikonkin puolelle, mikä ei ollut ihan tarkoitus, mutta onneksi ainoa kärsinyt osapuoli oli se nurmikko. Jarrutuskokeilut kertoivat aika karua kieltä siitä, mitä ne jarrutusmatkat ovat liukkaalla kelillä: pitkät. Kymmenistä metreistä puhutaan vaikka olisi ABSit ja vaikka mitkä.
Mutta mutta... Siinä tunnissa alkoi ehkä juuri ja juuri päästä kärryille siitä, miten sen auton oikeasti saa luisuun, vaan että miten sen saa hallittua, siihen jäi kyllä oikeasti treenailtavaa. Radalle pääsee opettajan kanssa kyllä myöhemminkin, jos haluaa ylimääräisiä tunteja ottaa tai vaikka omalla autollakin sitten kun on kortti. Jonkin verran se maksaa tietysti, mutta ei se minusta kuulosta maailman huonoimmalta idealta.

Niin joo, teoriakoekin on sitten ensi maanantaina.

Ohutta yläpilveä

Eilisen kuulumisia.
Maanantait pitäisi kieltää lailla. Ainakin sellaiset maanantait kun herää liian lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen rättiväsyneenä ja pää särkien. Migreeni oli taas viikonloppuna kylässä, mutta onneksi tänään ainakin toistaiseksi olen siltä säästynyt. Parempi säästyäkin, puolilta päivin on ajotunti. Eilinen aamupäivä kuitenkin meni otsikon sanoin ohuessa yläpilvessä, migreenilääke tehosi kyllä, mutta siitä huolimatta oli vähän sellainen "lepakoita tapulissa"-olo.

Onneksi se siitä helpotti iltapäivää kohden. Olin aamulla pakannut mukaan DI:n kameran ja vakaa aikomukseni oli lähteä töistä suoraan Hatanpään arboretumiin kuvaamaan, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Sää oli aurinkoinen ja tyyni, siis aivan ihanteellinen valokuvaukselle. En ole tältä vuodelta missannut omenankukkia, ne eivät olleet vielä edes aloittamassa kukintaansa. Ussurinpäärynä sen sijaan oli valkoisenaan kukkasia. On se vaan hieno paikka se arboretum.

Lähdin sieltä keskustaan, kävimme DI:n kanssa syömässä ja kiertelin sitten omine nokkineni Koskikeskuksessa. Pitkästä, pitkästä aikaa eksyin myös Body Shopin liikkeeseen. Minulla ei ole kovin selkeätä mielikuvaa Body Shopista, yhdistän sen aina jollain tavoin Yves Rocheriin, vaikka eihän niillä ole mitään tekemistä keskenään. Rocherilla käyn joskus, sieltä saa ihania tuoksuja ja suihkugeelejä. Meikkejä en ole tainnut sieltä koskaan ostaa, en ainakaan montaa tuotetta. Rocher on ärsyttävä kuitenkin sen kanta-asiakaskamppanjansa takia, aina ollaan kyselemässä osoitetta ja tunkemassa mukaan kaikenlaisia kaupantekijäisiä. Ja sitten niitä lappusia tulee kotiin asti. Hmph.
BS:llä ei tällaista ole ja se luettakoon plussaksi sille. Tosin muutaman testipakkauksen sain mukaani sieltäkin. BS:n hinnat kuitenkin yllättivät, se ei olekaan mikään halpisketju. Ei kalliskaan, ainakin jos vertaa Sokoksen ja Stockmannin myymiin huippumerkkeihin, mutta liki 13 euroa yhdestä luomiväristä ei kyllä täytä edullisen liikkeen tuntomerkkejä.
BS kuitenkin myy eläimillä testaamatonta kosmetiikkaa ja ainakin osa tuotteisiin käytetyistä raaka-aineista on reilun kaupan tuotantoa. Lisäksi ainakin aikaisemmin tyhjenneet kosmetiikkapakkaukset on voinut palauttaa liikkeeseen, menevät sitä kautta kierrätettäviksi. En tiedä oliko se vain vuosien takainen kamppanja vai voiko sitä tehdä edelleen, en huomannut eilen kysyä. Oli miten oli, BS:ää voisi suosia jatkossa enemmänkin.

Kosmetiikkaliikkeistä puheenollen Stockmann Beauty on lopettanut Koskikeskuksessa tai ainakin vaihtanut liiketiloja, nimittäin aikaisempi tila on tällä hetkellä tyhjänä eikä Tampereen liikettä enää mainita nettisivuilla. Sen sijaan sitä vastapäätä on avannut ovensa kosmetiikkamyymälä Kicks. Piipahdin siellä eilen ensimmäistä kertaan, en tiedä miten kauan se on siinä jo ollut.
Kicks myy näemmä sekä semiedullisia että muutamia kalliimpiakin merkkejä, jotka ovat tuttuja kyllä jo Stockan tai Sokoksen valikoimista. Cliniqueta, Estée Lauderia ja Biothermiä ainakin löytyi noista hintavammista merkeistä, sitten oli Max Factoria ja muita sen hintaluokan tuotteita. Ja paljon tuoksuja!
Yksi paha vika Kicksissä oli: hinnat eivät olleet selkeästi näkyvillä. Hyllyjen reunassa ei ollut mitään merkintöjä, tuoksujen hinnat olki merkitty myyntipakkausten taakse, muissa kosmetiikkatuotteissa ne saattoivat olla merkitty testereihinkin. Rasittavaa! Hintataso ei poikennut juuri lainkaan Sokoksen tai Stockmannin hinnoista, ainakaan äärimmäisen pintapuolisen ja satunnaisen tarkastukseni mukaan.

maanantaina, toukokuuta 18, 2009

Pinkki kollaasi

Periferialifen kollaasihaaste tälle viikolle sai minut raapimaan päätään. Pinkki? Viime viikolla oli roosa. Eli vaaleanpunainen. Eli pinkki. Okei, okei, pinkillä ja vaaleanpunaisella (roosa) on eroa, mutta kuka niistä jaksaa piitata? Tässä minun pinkki kollaasini, joka särkee silmiä, valitan.

Kuvan saa taas klikkaamalla isommaksi.
Kuvan ruusu on kuvattu viime kesänä kotipihassa Nukarilla.

sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009

Kevätulkoilua

Suolijärven lenkki on sitten korkattu tälle vuodelle. Lähdimme DI:n kanssa tässä iltasella ulkoiluttamaan itseämme ja kameroita. Rantaa kiertävä pikkupolku oli jo ihan kuiva ja sinne on näemmä tehty vähän parannuksia. Pariin kohtaan oli laitettu lisää pitkospuita tai uusittu vanhat pitkospuut ja soraa oli ajettu muutamaan märempään kohtaan. Mitään erityisen mielenkiintoista kuvattavaa sieltä ei löytynyt, mitä nyt normaaleja kevätkukkia, imiköitä ja rentukoita. Mutta oli kiva päästä pitkästä aikaa ulkoilemaan!

Euroviisupostaus 5: lopulliset tulokset

Kas niin, ei-niin-kauhean-yllättävästi saatiin viisut ensi vuodeksi Norjaan. En siis ole erityisen yllättynyt Norjan voitosta, siitä kylläkin olen, että se oli niin ylivoimainen. Olihan se kiva kappale toki, mutta kun siellä oli muitakin kivoja kappaleita...

Nyt on muuten myös julkaistu semifinaalienkin pisteet.
Ensimmäisessä semissä Islanti ja Turkki olivat täysin ylivoimaisia Islannin päihittäessä Turkin vain vaivaisella 2 pisteellä. Islannin pistesaalis oli 174 ja Turkin 172. Suomikin antoi Islannille täydet 12 pistettä. Kolmas oli Bosnia-Herzegovina 125 pisteellä eli jo heti huomattavasti pienemmällä saldolla. Ruotsi oli neljäs (105p, Suomelta 10p), viides Armenia, kuudes Malta, seitsemäs Israel, kahdeksas Portugali ja yhdeksäs Romania.
Kymmenes sija ja näin ollen viimeinen finaalipaikka olisi mennyt Makedonian Next Timelle, mutta viimeisen jatkoonpääsijän valitsee tuomaristo. Ja arvatkaapa kuka se ensimmäisestä semifinaalista oli? Jep, Suomi. Waldo's People sai pisteitä 42 ja kahdennentoista sijan, jolla ei olisi ollut asiaa finaaliin ilman tuomaristoa. Islanti antoi muuten 12 pistettä Suomelle.
Suosikkini Sveitsi sai muuten Suomelta korkeimmat pisteet, 5 pistettä, joten ääneni Sveitsille ei tainnut mennä hukkaan.
Semin jumbo Tsekki ei saanut pisteen pistettä.

Toisen semifinaalin ehdoton voittaja oli tietysti Norja, nappasi yli 200 pistettä ja sai itse asiassa jokaiselta toisen semifinaalin maalta pisteitä. Ranska oli ainoa, joka antoi vain 3 pistettä, kaikilta muilta tuli vähintään 8.
Azerbaidzan oli toinen 180 pisteellä ja sekin napsi pisteitä kaikilta muilta mailta paitsi Albanialta. Todella hieno juttu, koska pidin itse tuosta kappaleesta.
Viro oli kolmas 115 pisteellä ja sekin on hieno juttu. Kreikka oli neljäs, vain 5 pistettä Virolle hävinneenä. Moldova oli viides, tätä en ymmärrä, koska Moldovan kappale ja esitys olivat ihan turhia. Kuudes oli Ukraina, en ymmärrä tätäkään. Albania oli seitsemäs, Tanska kahdeksas ja Liettua yhdeksäs. Tuomariäänillä mukaanpäässyt oli Kroatia, joka oli tuloksissa muuten sijalla 14. Kummallista, olisin kuvitellut Kroatian saaneen pisteitä paremminkin?

Finaalin pisteethän jo nähtiinkin eilisiltana, joten niissä ei liene sen enempää puitavaa. Olin muuten kokonaan unohtanut sen, että tänä vuonnahan vain puolet pisteistä tulee äänestyksien perusteella, toisen puolen päättävät maiden tuomaristoraadit. Niinpä Iso-Britannia oli sijalla 5 ja Ranska sijalla 8, molemmat noin 15-20 sijaa paremmilla paikoilla kuin viime vuosina on ollut tapana. Eikä suinkaan ansiotta, jos minulta kysytään.

1. Norja: Alexander Rybak - Fairytale, 387p
Kuten jo sanoin, en ole yllättynyt voitosta, mutta tuosta pistesaaliista kylläkin. Vei finaalissakin pisteitä jokaiselta äänestäneeltä maalta ja sai peräti 16 maalta täydet 12 pistettä. Järkyttävää ylivoimaa. Eipä silti, on voittonsa ansainnut, vaikken minä vajoa polvilleni moisen babyfacen edessä.

2. Islanti: Yohanna - Is It True, 218p
Tästä voin väittää yllättyneeni. En todellakaan olisi uskonut Islannin yltävän näin korkealle, vaikka kappale oli kyllä kertakaikkisen kaunis ja show noin muuten upea. Ihan on kakkossijansa väärti.

3. Azerbaidzan: AySel & Arash - Always, 207p
Tämän pärjääminen näin hyvin ei ehkä suuresti yllättänyt, kiva silti nähdä näinkin korkealla tuloksissa.

4. Turkki: Hadise - Düm Tek Tek, 177p
Tämä esitys kyllä keskittyi musiikin sijasta muihin "taiteellisiin" seikkoihin... Tämä ei olisi mielestäni kyllä näin korkeata sijaa ansainnut, tosin lienee syytä kiittää tuomariraateja, ettei tämä voittanut tyystin.

5. Iso-Britannia: Jade Ewen - It's My Time, 173p
Niin kaunis kappale ja olen todella iloinen tämän pärjäämisestä näinkin hyvin. Suomi ei antanut muuten tälle yhtään pistettä. Tätä voi luonnehtia jo kansalliseksi häpeäksi.

6. Viro: Urban Symphony - Rändajad, 129p
Viron olisi suonut pärjäävän vielä kuudettakin sijaa paremmin, vaikka olihan tämäkin hieno saavutus. Tämä oli koko viisujen ehdottomasti upeimpia kappaleita. Siihen nähden kuudes sija on suorastaan pilkantekoa.

7. Kreikka: Sakis Rouvas - This Is Our Night, 120p
Toinen ennakkosuosikki ei sitten tämän paremmin pärjännyt. Ja mielestäni tämäkin sijoitus on ehkä vähän liian korkealla. Sinänsä ok kappale, mutta jotenkin niin tusinatavaraa kuin vain voi olla.

8. Ranska: Patricia Kaas - Et S'il Fallait Le Faire, 107p
Ehkä tämä ei ollut kaikkein parasta Patricia Kaasia, mutta silti Kaas painii niin eri sarjassa kuin nämä kaikenkarvaiset amatöörit, joille kuitenkin hävisi. Väärin! Sirpaleen top 3-listalla, ehdottomasti.

9. Bosnia-Herzegovina: Regina - Bistra Voda, 106p
Tämä ei semifinaalissa oikein säväyttänyt minua, mutta nyt uudelleen kuultuna oli huomattavasti parempi. Kiva nähdä kymmenen parhaan joukossa.

10. Armenia: Inga & Anush - Jan Jan, 92p
Minähän en olisi päästänyt tätä finaaliin lainkaan ja kymmenes sija on sitä pohjalta liioittelua. Pah ja pah.

11. Venäjä: Anastasia Prikhodko - Mamo, 91p
Tämä olikin tyystin erilainen kappale kuin mitä Venäjältä on viime vuosina tullut. Vahva, dramaattinen. Olisi voinut pärjätä paremmin. Itse asiassa paljonkin paremmin.

12. Ukraina: Svetlana Loboda - Be my Valentine, 76p
Tämä oli kyllä niin turha kappale koko finaalissa, ettei toista. 12. sija ei ole yhtään liian huono sijoitus, pikemminkin päin vastoin. Lava-show'han tässä se pääasia oli, kappale oli keskinkertainen, ei paljon puutu etten sano renkutus. Pidän kyllä tämänsuuntaisesta tanssipopista, mutta tämä oli sellaiseksikin aika surkea.

13. Tanska: Brinck - Believe Again, 74p
Tästähän pidin jo semifinaalissa ja oli hienoa, että pääsi finaaliin. Tämä sijoitus on ehkä vähän huononlainen, mutta parempi kuin osasin uskoa.

14. Moldova: Nelly Ciobanu - Hora Din Moldova, 69p
Tämä oli taas näitä finaalin turhakkeita. Aivan liian korkealla siihen nähden.

15. Portugali: Flor-de-lis - Todas As Ruas Do Amor, 57p
Jotenkin en pidä tästä kappaleesta enkä esityksestä vielä finaalissakaan. Ihan tietysti nätti kappale ja laulaja osaa laulaa ja niin päin pois, mutta silti siinä joku tökkii. No, 15. sija lienee kuitenkin sopiva.

16. Israel: Noa & Mira Awad - There Must Be Another Way, 53p
Tämä on finaalin mit-vit?!-kappale. Mitä ihmettä tämä tekee näin alhaalla tuloslistalla? Olisi kyllä saanut pärjätä paremmin, oli mielestäni kovin kaunis kappale.

17. Albania: Kejsi Tola - Carry Me In Your Dreams, 48p
Tämä oli aika mitäänsanomaton kappale, piti ihan kuunnella uudestaan, että tiedän mistä kirjoitan. Esityksen suurin ansio taisikin olla se vihreä hämähäkkimies. Pirtsakka kappale kyllä, mutta ei yhtään sijoitustaan parempi.

18. Kroatia: Igor Cukrov feat. Andrea - Lijepa Tena, 45p
Tjaah, olisi voinut paremmillakin sijoilla olla. Kaunis kappale ja tässä edellä on niin monta huonompaa, että vähän korventaa.

19. Romania: Elena - The Balkan Girls, 40p
Tämä taas lukeutuu niihin suhteellisen turhiin kappaleisiin, muttei ehkä huonoin niistä. Ihan sopivalla sijalla siihen nähden.

20. Saksa: Alex Swings Oscar Sings! - Miss Kiss Kiss Bang, 35p
Kamala, kamala, kamala esitys! Ne paljettihousut! Näen painajaisia! Kappale sinänsä ei ollut ihan onneton, aika letkeä poppikappale. Luultavasti en kuitenkaan pysty tätä kappaletta kuuntelemaan koskaan ilman kauhunpuistatuksia.

21. Ruotsi: Malena Ernman - La Voix, 33p
Liekö migreenilääkityksellä jotain tekemistä asian kanssa, mutta tämä kuulosti ja näytti nyt finaalissa paremmalta kuin semissä. Näin huono sijoitus ei ole kyllä ansaittu, oli mielestäni parempien pisteiden arvoinen.

22. Malta: Chiara - What If We, 31p
Mitä useamman kerran kuuntelen tätä kappaletta, sitä enemmän se ärsyttää. Asiallisesti ottaen kyllä kaunis kappale ja laulajalla on upea ääni, mutta se kertosäe alkoi kuulostaa tarpeeksi monen kerran jälkeen aikamoiselta määkimiseltä: waaaaaat iiiiiif wiiiiiiiii. Ei nyt tänään saa armoa minulta.

23. Espanja: Soraya - La Noche Es Para Mí, 23p
Taas uusi nimi turhake-listaan. Mitäänsanomaton, tosin olihan siinä aika nätti blondi nainen laulamassa. Siihen nähden 23 pistettä on aika tavalla liikaa.

23. Liettua: Sasha Son - Love, 23p
Tasoissa Espanjan kanssa ja kyllä harmittaa! Tämän olisi toivonut ja luullut pärjäävän paremminkin! Voi voi voi...

25. Suomi: Waldo's People - Lose Control, 22p
Kun katsoo näitä muita osallistujia, niin ei tämän olisi missään tapauksessa pitänytkään pärjätä juuri 20 sijaa paremmin. Vaikka väitänkin edelleen pitäväni tästä kappaleesta, se ei johdu kyllä niinkään kappaleesta itsestään vaan siitä että nyt yleisesti pidän eurodancesta. Sellaisena tämä kappale on ihan ok, mutta tässä finaalissa oli nyt niin paljon kaikkea muuta etten ihmettele lainkaan tätä sijoitusta. Oli tuossa kuitenkin nuo Ukrainat ja Moldovat ja kumppanit, jotka olisin voinut jättää vielä Waldon taakse.

Mutta mitä ihmeen lässyilyä Venäjä teki tuon väliaikaohjelmansa kanssa?! Jokin argentiinalainen show-ryhmä? Siis argentiinalainen?! Voi hyvä tavaton, se oli ihan sellainen, että se olisi voinut olla missä tahansa maassa esiintymässä. Ensimmäisen semifinaalin selkeästi venäläinen väliaikaohjelma oli sellainen, mitä oikeastaan odotinkin Venäjältä. Toisen semin ohjelma oli jo pettymys siihen nähden ja finaali täysi pohjanoteeraus. Menikö venäläisiltä pupu pöksyyn?
Minä olisin halunnut nähdä sen puna-armeijan kuoron... Ja mielellään ne jääkarhutkin.

lauantaina, toukokuuta 16, 2009

Uusi juttu korurintamalla

Korvakoruja ja kaulakorujakin löytyy lipastostani jonkin verran ja käytän niitä mielelläni. Rannekoruja minulla sen sijaan on tasan yksi: tuo kultainen ketju, joka on ranteessa jatkuvasti. Tämä on ollut tavaramerkkini jo kauan, tapa jäi jostai 2000-luvun alun risteilyltä (taisi olla jokin konferenssi- tai messumatka), jolloin sonnustauduin illalliselle vähän parempiin vaatteisiin ja pyysin hyttikaveriani kiinnittämään mukaanottamani ranneketjun, kun en sitä itse saanut. Jätin illalla ranneketjun ranteeseeni, en viitsinyt alkaa sen kanssa nyhertämään ja siihen se sitten jäi. Seuraavaksi päiväksi, kotimatkaksi, seuraavaksi viikoksi, kuukaudeksi, vuodeksi. Silloin tällöin olen vaihtanut ketjun kättä, lähinnä siksi että käytin joskus rannekelloa vasemmassa kädessä, mutta rannekellon jäätyä pois käytöstä se on killunut vasemmassa ranteessa jo ties miten kauan.
Reilu pari vuotta sitten tämä alkuperäinen ranneketju katosi jonnekin. Lienee katkennut niin etten ole huomannut asiaa. Se oli katastrofi, onneksi minulta löytyi toinen kultainen ketju, mutta tämä ei ole mielestäni yhtään niin nätti kuin se aikaisempi. Menee kyllä, kun ei mieti asiaa.

Viime viikolla kuitenkin huomasin, että hei, minulla on toinenkin ranne (mikä suurenmoinen yllätys...). Minulla on muutama ns. magneettikoru, jonka voi kietoa kaulaan tai ranteeseen tai vaikka nilkkaan jos haluaa. Laitoin töihin eräänä aamuna tällaisen ja huomasin, että voisinhan laittaa toisen ketjun myös ranteeseeni. Tänään sitten oli jo kaksi magneettiketjua kiedottu ranteeseen eli varsin näkyvä ja näyttävä koru jo.
Sokoksella huomasin sitten katselevani koruosastolla rannekoruja vähän sillä silmällä. Ei minulla olekaan tämän ketjuni lisäksi yhtä ainoata rannekorua, ei ole tullut koskaan hankittua, kun en ole käyttänyt, mutta kai sitä voisi? Venyvät helminauhatyyppisen korut olisivat kivoja, koska niitä käyttäessä välttyy lukon kanssa taistelulta, joka aamuisin ja näiden rakennekynsien kanssa on taatusti ärräpäitä aiheuttavaa puuhaa.

Niin ja sitten tietysti tämä Kalevala Korun Carmen-rannekoru olisi ihan omaa luokkaansa. Hinnaltaakin. Ehkä voisi DI:lle vihjata, että kun nuo kolmikymppisetkin ovat lähestymässä, että jos sitä vaikka... Tosin DI on jo kaksi vuotta vihjaillut keksineensä minulle sopivan kolmikymppislahjan, mutta se itsepintainen otus kieltäytyy paljastamasta mitään siihen liittyvää.

Ei muuten voi olla totta, tämä on 25. postaus tässä kuussa. Ja ollaan kuun puolivälissä. Ja minusta tuntuu, että kun olen ollut viime aikoina niin laiska kirjoittamaan. Tällä vauhdilla tulee vielä uusi ennätys, joka on toistaiseksi 35 postausta kuukautta kohden.

Euroviisupostaus 4: finaalia odotellessa

Euroviisujen finaali on sitten tänä iltana. Melkein kaikki finalistit onkin semifinaaleissa jo kuultu, nyt mukana on uusina enää suuret rahoittajamaat (Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja Espanja) sekä viime vuoden voittaja Venäjä.
Ranska ja Iso-Britannia ovat ilmeisesti kyllästyneet häntäpään sijoituksiin ja marssittavat lavalle raskasta tykistöään. Iso-Britannian kappaleen taustalla on maailmankuulu musikaalisäveltäjä ja -sanoittaja Andrew Lloyd-Webber. Ranskan edustaja on puolestaan Patricia Kaas, joka ei esittelyjä kaipaa. Molempien kappaleet ovat huippu-upeita, mutta luulen, että tässä heitetään helmiä sioille. Ei ole paljasta pintaa, ei eurobiittiä eikä itä-Euroopasta löydy kivoja kaverimaita, niin että eiköhän nämä molemmat nähdä taas kymmenen huonommalla puolella lopullisissa sijoituksissa. Ja Norjakin on paha vastustaja ällöttävän tarttuvalla kappaleellaan.
Kyllä, olen skeptinen, mutta toivoisin olevani väärässä tämän kerran. Itse kamppailen edelleen Ranskan ja Eestin välillä, kumpaa äänestän. Ja Iso-Britanniallekin tekisi kyllä mieli äänensä antaa... Ehkä kuitenkin Ranska vie pidemmän korren, luotan siihen että Viro saa Suomesta joka tapauksessa 8-12 pistettä.

perjantaina, toukokuuta 15, 2009

Töitä ja viinankeittosuunnitelmia

Jippii! Tuli tänään tietoa, että eiköhän työsopimus jatku kesäkuun lopun jälkeenkin. Mahtava juttu! Olen todella iloinen.

Työpaikasta tulikin mieleeni, tällä osastolla on tapana jonkun tuoda aina perjantai-pullo. Pulloa ei arvota, kuten monessa paikassa tehdään, vaan se avataan ja maistetaan porukan kesken. Ja tietysti myös arvostellaan pistein 0-10. Kahvihuoneen seinällä on lista, johon merkitään kunkin viikon juoma ja sille annetut pisteet.
Sisko on lähdössä Sloveniaan heinäkuun alussa ja olen jo tilannut siltä reissulta pullollisen jotain mahdollisimman epäilyttävää, paikallista alkoholia. Jos pullossa uiskentelee jokin elukka, niin se on ihan täydellinen, mutta myös hämärältä kujalta ostettu etiketitön pullo kelpaa oikein hyvin. DI antoi hätävaravinkkinä tiedon, etteivät tuon alueen kuohuviinit ole perinteisesti olleet mitenkään häävejä.

Viime viikolla oli tarjolla kuubalaista punaviiniä, joka oli erään työkaverin sanoin kuin kotipolttoista kiljua, johon on lorautettu sekaan vähän ylivuotista marjamehua. Aika tarkka kuvaus. Tällä viikolla oli taas punkkua, kalifornialaista, mutta mausta päätellen se oli kaivettu jostain epäonnistuneiden vuosikertojen "vie pois, omalla vastuulla"-alekorista. Eli ei hyvää, ei ollenkaan hyvää.
Näiden kahden perusteella olenkin alkanut harkita sen Slovenian-yllärin hyllyttämistä ja sen korvaamista itsetehdyllä keitteellä. Kai Nukarilta löytyisi ladosta vielä sen verran viljaa jostain laarinpohjalta? Ne pakolliset hiirenpapanat ja mahdolliset suuremmatkin kokkareet toisivat siihen varmasti oman säväyksensä...
Kosto on suloinen!

Euroviisupostaus 3: toisen semin tulokset

Kas vain, osaan ennustaa: Liettua oli ainoa tuon listan ulkopuolelta! Tosin en uskonut, että molemmat, Viro ja Tanska olisivat päässeet, joten Serbiaa ja Sloveniaa veikkasin väärin. Katsotaanpa taas kaikki maat esiintymisjärjestyksessä.

1. Kroatia: Igor Cukrov feat. Andrea - Lijepa Tena (finaaliin)
Tämän arvasikin että menee finaaliin ja kuuluipa se omiin suosikkeihinikin.. Kaunis, rauhallinen kappale, upeat äänet laulajilla, mahtava show. Ei ole Ruotsi ainoana oopperalaulajansa kanssa.

2. Irlanti: Sinéad Mulvey & Black Daisy - Et Cetera (putosi)
Minä olisin nähnyt tämän ihan mielelläni finaalissa, tässä oli menoa ja meininkiä kuin monessa muussa kappaleessa yhteensä. Naisenergiaa! Eikä niin peruspoppia. Putoaminen masentaa.

3. Latvia: Intars Busulis - Probka (putosi)
Tämä oli sellainen kappale, etten minä ainakaan saanut oikein selvää, onko tämä lintu vai kala... Erilainen se ainakin oli, esityksestä en niin piitannut. Ei finaaliin ja hyvä niin.

4. Serbia: Marko Kon & Milaan - Cipela (putosi)
Tukka varasti show'n, mutta aika kiva kappale, tarttuvakin. Tämän putoaminen kyllä harmittaa vähän.

5. Puola: Lidia Kopania - I Don't Wanna Leave (putosi)
Kaunista, kaunista, mutta ehkä vähän massaan hukkuvaa. Ja onko korvissani vain vaikkua vai olinko kuulevinani laulajan äänessä pientä epäpuhtautta, varsinkin korkeissa kohdissa? Sellainen kiikun-kaakun-kappale, ei maailmanloppu kun ei päässyt finaaliin, muttei olisi ollut siellä maailman huonoin esitys.

6. Norja: Alexander Rybak - Fairytale (finaaliin)
No joo, ennakkosuosikki ja ihan hyvästä syystä. Nätti, pirteä ja pahuksen tarttuva kappale. Ihan finaalipaikkansa arvoinen ja on takuulla korkealla tuloksissa. Voittoa en silti tälle soisi, on siellä parempiakin tarjolla.

7. Kypros: Christina Metaxa - Firefly (putosi)
Kaunis kyllä, mutta jäi aika mitäänsanomattomaksi. Tuntui siltä, ettei laulajan ääni oikein riitä, tästä olisi paremmalla (voimakkaammalla?) äänellä saanut ihan kauniinkin balladin. Ei missään nimessä finaalikamaa.

8. Slovakia: Kamil Mikulčík & Nela Pocisková - Leť Tmou (putosi)
Kaunis tämäkin, muttei jaksa oikein innostaa minua. Yhtälailla mitäänsanomaton kuin tuo Kyproksenkin kappale, tosin jos näistä kahdesta pitäisi valita, niin mieluummin tämä kuin Kypros. Ei silti harmita ettei nähdä finaalissa.

9. Tanska: Brinck - Believe Again (finaaliin)
Tämä oli kivan letkeä poppikappale. Esitys oli kyllä ihan pölhö, mutta kappale ok. Oli ehkä pienoinen yllätys finaaliin, mutta kiva nähdä tämä sielläkin.

10. Slovenia: Quartissimo feat. Martina - Love Symphony (putosi)
Tämän putoaminen harmittaa, eikö niiltä kivoilta naapurimailta nyt oikeasti irronnut tälle ääniä, kysyn vain? Rytmikäs, aika jännä yhdistelmä jousia ja poppia. Laulaja jäi vähän taustahahmoksi, mutta jousethan siinä pääosassa olivatkin. Putoaminen korventaa.

11. Unkari: Zoli Ádok - Dance With Me (putosi)
Kappale oli aika kiva perustanssipoppia, mutta esitys oli kyllä kamala. Putoaminen harmittaa ehkä aivan pienen tipan verran, vaikka tämän tyylisiä kappaleita kyllä kuullaan finaalissa jo muutenkin aika monta.

12. Azerbaidzan: AySel & Arash - Always (finaaliin)
Rytmikäs ja mukava tanssipoppikappale. En ole yllättynyt että pääsi finaaliin ja on kyllä ihan finaalipaikkansa arvoinen.

13. Kreikka: Sakis Rouvas - This Is Our Night (finaaliin)
Tätä kai pidetään toisena ennakkosuosikkina Norjan ohella. Kappale ihan ok, lava-show aika mahtipontinen. Minunkin mielestäni ihan ok finaaliin, mutten kyllä lukeudu tämän ehdottomiin faneihin noin muuten.

14. Liettua: Sasha Son - Love (finaaliin)
Tämä oli tosi yllättäjä! Pidin tästä kyllä, mutten uskonut sen mahdollisuuksiin. Itseäni vähän närästää se, että alku on niin hyvä: mies ja piano, mutta sitten se leviää vähän normi-viisupopiksi, tosin varsin rauhalliseksi sellaiseksi. Kiva nähdä uudestaan finaalissa.

15. Moldova: Nelly Ciobanu - Hora Din Moldova (finaaliin)
Tämän kappaleen sanoitus kuulosti jotenkin ikävän tutulta parin viime vuoden ajalta. Samansorttinen kappale on ollut aikaisemminkin joko Moldovalta tai joltain muulta sen suunnan valtiolta. Ihan pirteä kyllä, muttei jaksa oikein innostaa nyt. Eikä olisi tarvinnut finaalipaikkaa.

16. Albania: Kejsi Tola - Carry Me In Your Dreams (finaaliin)
Tehokasta tanssipoppia, ei paha. Hukkuu kyllä vähän muiden vastaavantyyppisten kappaleiden sekaan, mutta jos kerran pääsi finaaliin niin ookoo. Ei hampaidenkiristystä.

17. Ukraina: Svetlana Loboda - Be my Valentine! (finaaliin)
Jassoo, viime vuoden Shady Lady-pehmoporno-show vedetty vielä vähän pornommaksi ja mauttomammaksi. Lava-show'ssa ei ole kyllä säästelty, mutta minuun se ei uponnut (ei vaikka oli puolialastomia miehiä). Kappale aika tavanomaista tanssipoppia, ei sellaisena mikään erityisen mieleenpainuva. En tykkää tämän finaalipaikasta.

18. Viro: Urban Symphony - Rändajad (finaaliin)
Hurjan kaunis kappale ja dramaattinen show, tyylikästä ja aikuista tuon Ukrainan jälkeen. Varsin hieno yhdistelmä poppia, viuluja ja kaunista laulua. On korkealla minun listoillani vielä finaalissakin. Saatan jopa äänestää tätä, en siksi että se on Viro ja kiva naapurimaa vaan siksi että se on yksinkertaisesti upea kappale. Tosin Ranskan Patricia Kaas on kyllä kova vastustaja.

19. Alankomaat: Toppers - Shine (putosi)
Hyväntuulinen ja pirteä kappale, ehkä vähän massaa näissä viisuissa. Ei kuulunut minun suurimpiin suosikkeihini, joten en vuodata kyyneleitä jos ei päässyt jatkoon, muttei huonoin missään nimessä.

Mutta missä oli Puna-armeijan kuoro?!

torstaina, toukokuuta 14, 2009

Euroviisupostaus 2: villi veikkaus kakkos-semin jatkoonpääsijöistä

Miten pahasti menee metsään, jos ennustan seuraavien maiden pääsevän jatkoon toisesta semifinaalista?

- Kroatia
- Serbia
- Norja
- Slovenia
- Azerbaidzan
- Kreikka
- Moldova
- Albania
- Ukraina
- Viro tai Tanska

keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009

tiistaina, toukokuuta 12, 2009

Euroviisupostaus 1: voi rähmä

Koko perkeleen viisut meni ihan päin mäntyä! Okei, Suomi pääsi finaaliin, mikä on oikein hieno juttu tietenkin (onko Waldo kotoisin Lepsämästä?). Mutta niin monta muuta minun suosikkia jäi rannalle.
Sveitsi! Tämä olisi ollut ihan voittajasuosikki minun mielestäni, ehdottomasti paras kappale ainakin tästä ensimmäisestä semifinaalista ja tuskin toisestakaan nousee yhtään niin hyvää. Minä äänestin Sveitsiä, mutta hukkaan meni.
Montenegro! Jos tanssipoppia kerran pitää saada finaaliin, niin sitten valitaan joku Turkki tai Armenia. Pyh! Montenegro olisi ollut NIIIIN paljon parempi.

Olisin halunnut nähdä finaalissa Makedonian, Belgian ja Valkovenäjän. Sen sijaan en olisi halunnut nähdä siellä pehmoporno-Turkkia, "köyhän miehen Vania Fernandes"-Portugalia enkä varsinkaan "tätä Kaukasuksen maat tarjoilevat joka vuosi"-Armeniaa.

Tässä vielä maakohtaiset kommentit esiintymisjärjestyksessä.

1. Montenegro: Andrea Demirovic - Just Get Out of My Life
Joo, tämä on minun suosikkejani. Pirteä ja jopa ärsyttävän tarttuva bilekappale. Ja pikkuisen silmänruokaa naisillekin, ei vain miehille.
Olisi pitänyt mennä finaaliin.

2. Tsekki: Gipsy.cz - Aven Romale
Kun kuuntelin näitä netistä etukäteen, tämä oli ihan kammotus. Ei se vieläkään oikein iske, mutta olen kuitenkin suopeampi kuin ensikuuntelulla. Ei voi syyttää liiasta vakavuudesta. Ei finaalissa ja hyvä niin.

3. Belgia: Copycat - Copycat
Hyväntuulinen kappale ja esitys, jos tosin sanojen käännös oli taas ontuva kuin kolmijalkainen ravihevonen. Tämän olisin nähnyt mieluusti finaalissa.

4. Valkovenäjä: Petr Elfimov - Eyes That Never Lie
Nettivideon perusteella teilasin esiintyjän ulkoisesti Plushenkon ja Dannyn risteytykseksi enkä suinkaan missään positiivisessa mielessä, mutta tämä varsinainen esitys osoittikin minun tuominneen liian aikaisin. Kappale oli kiva, ikäänkuin pikkuisen rockimpaa ja olisin mielelläni nähnyt tämän finaalissakin.

5. Ruotsi: Malena Ernman - La Voix
Tämä oli netin kautta kuunneltuna suuri kysymysmerkki, joko videon ääni oli huonolaatuinen tai sitten minun kaiuttimet eivät selviytyneet siitä kunnolla. Oli siis parempi kuin minä pidin. Mutta ah, se laulaja oli lavalla eloisa kuin tönkkösuolattu hapansilakka. Kiva idea ja sinällään kiva kappalekin, mutta tuo oopperaosuus ei nyt ihan toiminut. Tämä oli minulla sellaisena jokerikorttina, ei ehkä finaalipaikan arvoinen, mutta melkein kuitenkin. Ja finaaliinhan se meni, toivottavasti ei tänä vuonna sentään tuomaristoäänillä.

6. Armenia: Inga & Anush - Jan Jan
Jotenkin tämä on kuultu Kaukasuksen valtioilta jo monta kertaa: peruspoppia itämaistyylisellä otteella. Blääh. Lava-show'sta yksi piste. Ehdottomasti ei finaalipaikan arvoinen, mutta sinne vain pääsi. Postauksen toinen perkele.

7. Andorra: Susanne Georgi - La Teva Decisió (Get A Life)
En tiennytkään tätä entisen Me&My-duon toiseksi jäseneksi. Kappale oli ihan kivan pirteä poppikappale, ei ehkä erityisen joukosta erottuva. Se laulajan pitelemä kitara oli kyllä esityksessä säälittävä, näkihän sen kilometrin päähän ettei se sitä edes yritä teeskennellä soittavansa. En oikeastaan itke, vaikkei päässytkään finaaliin.

8. Sveitsi: Lovebugs - The Highest Heights
Tämä oli kyllä biisi minun makuuni, vaikken yleensä ole ihan tämäntyyppisen musiikin suurin fani. Mukavan melodinen, mutta silti rock. Tämän olisi pitänyt voittaa, mutta milläs voitat, kun et päässyt edes finaaliin. Postauksen kolmas perkele ja se suurin niistä.

9. Turkki: Hadise - Düm Tek Tek
Paljasta pintaa ja normipoppia, ei olisi asiaa finaaliin, koska molemmat on nähnyt niin monta kertaa ennenkin. Sinänsä ihan pirtsakka kappale kyllä, muttei jaksa herättää suurempia intohimoja.

10. Israel: Noa & Mira Awad - There Must Be Another Way
Tämä oli hirmuisen kaunis kappale, vaikkakin rivien välistä on luettavissa rutkasti Israelin tilanteen kommentointia. Finaalipaikan arvoinen.

11. Bulgaria: Krassimir Avramov - Illusion
Voi luoja, etten muuta sano. Tämä oli ihan hirveä. Laulaja ei osannut laulaa, muttei tainneet osata taustalaulajatkaan. Jonkinlaista yritystä poppikappaleeksi (sellaisena olisi ollut ehkä ok?), mutta sitten sekaan yritetään väkisin heittää jotain taiteellista, niin eihän siitä mitään tule. Huh helpotusta ettei päässyt finaaliin.

12. Islanti: Yohanna - Is It True?
Rauhallinen, siisti kappale, juuri tällaista korvaparkani kaipasivatkin tuon Bulgarian aiheuttaman tuskan jälkeen. Aika perinteinen euroviisu ja laulaja on kuin suoraan saduista lavalle hypännyt keijukainen. Islannilta loistoveto ja finaalissa tätä kuullaan uudelleen. Se on jee.

13. Makedonia: Next Time - Neshto Shto Ke Ostane
Taas vähän rockimpaa tavaraa ja ne perinteiset tanssitytöt oli jätetty tällä kertaa yleisöön. Tässä oli kyllä meininkiä ja olisin tykännyt tästä finaalissakin.

14. Romania: Elena - The Balkan Girls
Sellainen "no mikä jottei"-kappale. Ihan toimivaa, pirteätä poppia, mutta jotenkin tuo esitys jäi vähän pliisuksi. Kyllä tämä silti ehkä olisi voinut finaaliinkin päästä.
Korjaus: siis tämähän pääsi finaaliin, mikä on ihan jees

15. Suomi: Waldo's People - Lose Control
Tämä nyt vain uppoaa meikäläiseen, ei voi mitään. Niin häpeämätöntä dancea. Ja erittäin hienoa, että pääsivät finaaliin. Go Waldo! Go Lepsämä!

16. Portugali: Flor-de-lis - Todas As Ruas Do Amor
Joo... Ihan nätti kappale, mutta jotenkin tuli todellakin sellainen mielikuva kuin tämä olisi sellainen halpiskopio viime vuoden uskomattoman upeasta Vania Fernandesista. Minä en olisi tätä finaaliin asti laskenut, olin itse asiassa todella yllättynyt, että sinne pääsi.

17. Malta: Chiara - What If We
Aika perusballadi, kaunis laulu ja kaunis ääni, muttei jaksanut oikein kiinnostaa. Pääsi finaaliin, ei katastrofi mutta... Olisi tässä ollut muitakin kappaleita.

18. Bosnia-Herzegovina: Regina - Bistra Voda
Jollain tavoin samankaltainen Maltan kappaleen kanssa, mutta jos näistä kahdesta pitäisi valita, niin tämä. Kaunis myös ja kiva että nähdään myös finaalissa.

Ja lopuksi on pakko sanoa pari kommenttia tuosta väliaikaohjelmasta. Puna-armeijan kuoro oli komea veto ja upeaa kuultavaa. Olisin mielelläni kuunnellut sitä kauemminkin. Myös tanssi- ja rumpuesitykset olivat hienoja ja kiva että nähtiin jotain muutakin kuin perivenäläistä Kalinkaa. Vaan mistä ihmeen koipallokaapista oli t.A.T.u. kaivettu esiin? No, ei siinä mitään, vanha kunnon Not Gonna Get Us on ihan ok ja varsinkin sen puna-armeijan kuoron ryydittämänä.
Mutta mitä ihmeen sapelien kalistelua ne hävittäjät ja panssarit siellä oikein olivat? Voi olla että Georgian oli todellakin ihan hyvä pysytellä pois sen "We Don't Wanna Put In"-kappaleensa kanssa...

Ajotunti 8: keskustassa

Nonee, kun viime kerralla pyörittiin jo Kalevassa, oli tänään vuorossa sitten jo ihan keskustassa ajamista. Veimme edellisen oppilaan Klassillisen lukion nurkille, siis Rautatiekadulle. Siinäpä tuli sitten pyöriskeltyä pikkukaduilla ja yksisuuntaisilla ja yksi mäkilähtökin koitui kohtalokseni vaikka muuten mäkilähdöt sujuvat aika kivasti.
Kaikkinensa tunti meni ihan kivasti, mutta kyllä tuntuu siltä, että tässä on vielä paljon, paljon opittavaa. Ensi tiistaina onkin kaksi tuntia, menemme harjoittelemaan liukkaan kelin radalle ja sen jälkeen on enää viisi ajotuntia. Siis viisi! Ihan tolkuttoman vähän! Ei minua uskalla päästää rattiin itsekseni vielä sen jälkeen! Siskon sanoin: autokoulu kolmivuotiseksi.
Nyt tarttis olla kyllä se oma auto, että pääsisi heti treenaamaan itsekseenkin, ettei sitten muutaman kuukauden päästä huomaa olevansa autoileva katastrofi, joka ei ole ikinä autokoulua käynytkään.

Voisihan sitä tietysti oman auton hankkia, vaan kun ei ole mitään tietoa siitä, onko kesäkuun jälkeen töitä vai ei. Vaikka nyt kirjoitinkin ettei tilanne työpaikalla ole sataprosenttisen huono, niin eipähän tuota ole vielä mitään varmaa mistään. Ja vaikka saisinkin jatkosopimuksen, niin kaiketi se olisi taas puolen vuoden mittainen, ei sen pidempi. Ja palkankorotusta lienee aika turha pyytää tässä tilanteessa eli ei rahaakaan nyt ihan ylitsevuotavaisesti ole.
DI:n houkuttelu auton oston puolelle voi olla aika haastava homma. Tottahan on, että hyvin tässä pärjätään ilmankin, suurimman osan ajasta. Pikkuajot (esmes. suuremmat kaupassakäynnit) hoituvat yleensä DI:n pikkuveljen suosiollisella avustuksella ja oikeasti tosi harvoin tulee jättisuurta tarvetta omalle autolle. Epäilen kuitenkin erittäin vahvasti, että jos auto olisi, niin kyllä sille käyttöäkin keksittäisiin, ei olisi ongelma!

DI ei onneksi ole minkään automerkin vankkumaton kannattaja eikä toisaalta vastusta ainakaan suunnattomasti esimerkiksi vaikkapa Fordia, vaan itse asiassa pitänee sitä aika hyvänäkin vaihtoehtoja, jos autonhankinta tulee eteen. Itse olisin kovasti mielistynyt edelleen siihen Fusioniin. Se olisi juuri niin sopiva meille, ei mikään pikkuauto, muttei mikään ruotsinlaivakaan. Korkea (lue: hyvä näkyvyys), lyhyt (lue: helppo parkkeerata ahtaampiinkin paikkoihin), ei paha bensasyöppö ja juuri niin iso kuin me tarvitsemme, muttei liian iso. Ainoa paha puoli korkeassa autossa on se, että tuulta se tietysti ottaa, mutta ei sisko ainakaan keksinyt muuta huonoa siinä listata.
Ja lisäksi Fusion on niin sympaattisen näköinen. Itse asiassa siskon Fusion lisävalojen kanssa on suorastaan jopa piirun verran sporttinenkin. DI ei kuitenkaan ole välttämättä vakuuttunut Fusionin ulkonäöllisistä ominaisuuksista...

maanantaina, toukokuuta 11, 2009

Toinen vaaleanpunainen kollaasi

Aikani katseltua tuota ensimmäistä vaaleanpunaista kollaasiani totesin sen olevan aivan liian vaaleanpunainen. Olisin tehnyt edes mustan tausta siihen tai jotain muuta...
Piti sitten tehdä ei-niin-vaaleanpunainen kollaasi.

Kuva aukeaa taas isommaksi ja lisää vaaleanpunaista löydät Periferialifesta.

Koulukiusaamisesta

HS: Kiusattu koululainen ei usko aikuisten voivan auttaa

Että tämäkin pitää sitten tutkia ja uutisoida ihan kuin kyse oli jostain uudesta ja ihmeellisestä asiasta? Johan se on maailman sivu tiedetty, että aikuiset eivät voi juuri auttaa kiusattua. Kiusatut ainakin.

Menepä valittamaan opettajalle, että Tiina töni, Jaana varasti kynäpenaalin ja Pekka heittelee kuminpalasilla. Opettaja pitää ehkä puhuttelun näille kiusaajille, jonka jälkeen Tiina tönii edelleen, Jaana varastaa kynäpenaalin sijaan koko repun, Pekka vaihtaa kuminpalaset pikkukiviin ja lisäksi kaikki ilkkuvat, kun toinen on tuollainen kantelupukki, oikein opettajan lellivauva. Tai ehkä kiusaaminen loppuu tunneilla ja välitunneilla, ainakin jos opettajat valvovat puhuttelun tehoa, mutta eivät opettajat tule kotimatkoille mukaan. Eivätkä vanhemmatkaan.
Juu, kyllä kannatti kertoa.

Tai entä jos kiusaaminen on artikkelin mainitsemaa epäsuoraa kiusaamista. Jos kukaan ei halua olla kaveri, niin voivatko aikuiset pakottaa siihen? No eivät. Ja valittajan kanssa nyt ei kukaan halua kaveri ollakaan. Taas oli paljon apua kertomisesta.

Opettajat ja kiusatun vanhemmat voivat tehdä oikeastaan hyvin vähän. Oikeastaan ainoa, joilla voisi ja pitäisi olla vaikutusta kiusaajien käytökseen, olisivat kiusaajan vanhemmat. Koska kiusaajatkin osaavat palvoa sekä opettajien että vanhempien silmää, voi vanhempien kommentti hyvinkin olla "Ei meidän Pirjopetteri ikinä tuollaista tekisi" ja he voivat hyvinkin olla tosissaan. Moni vanhempi varmasti yllättyisi siitä, millaista roolia heidän kullannuppunsa saattavat vetää koulussa, erityisesti jos kyse on teini-ikäisistä.
Ja on tietysti olemassa asennevammaisia vanhempia, ehkä itsekin aikanaan kiusaajia, joilta ei heru myötätuntoa ja empatian he luulevat olevan Ikean hyllysarja. "No mitä SE teki ensin meidän Pirjopetterille, että se löi sitä?" "Opetelkoon nynny pärjäämään maailmassa." "Miksei se hienohelma lyönyt takaisin?"
Tähän on enää vaikea sanoa mitään ja jos kotoa asti tarjoillaan tuollaista mentaliteettia ja ehkä jopa suoraa tukea kiusaamiseen, niin milläpä maailman mahdilla kiusaaja lopettaisi? Varsinkin kun koulussa ehkä vielä se oma porukka odottaa sitä kiusaamista, mamoilijat potkitaan porukasta sivuun ja siirretään kiusattujen joukkoon. Oi, koulujen valtapelit ovat ihania!

Monet sanovat, ettei kiusaamisesta kannata välittää, nostavat kädet pystyyn ongelman edessä. No, vaikea siitä on olla välittämättä, mutta jos tarpeeksi yrittää olla välittämättä ja kovettaa itsensä, niin ehkä se onnistuu. Ei se välttämättä kiusaajia lannista, mutta ehkä kiusatulla on vähän siedettävämpi olla, kun ei välitä. Pakenee ehkä jonkin harrastuksen tai oman mielikuvitusmaailmansa pariin.
Varjopuolensa tällä itsensä kovettamisella voi olla: se ettei välitä mistään eikä kenestäkään muutenkaan. Ettei oikeasti välitä siitä, mitä muut tekevät, katsoo vain omaa napaansa. Ei kaikista kiusatuista tule maailman "hyviksiä", epäitsekkäitä hyvien tekojen tekijöitä, jotka antavat armeliaasti anteeksi ja yrittävät estää muita kokemasta samaa kuin itse on kokenut. Katkeruus ja kovuus jättävät jälkensä, kostonhimokin voi pilkahtaa mieleen jossain tilanteessa.

Eipä sillä, jos minun pitäisi pelastaa palavasta talosta joko vieras ihminen tai vieras kissa, tulisin takaisin kissa kainalossa.

Roosan kollaasin viikko

Tällä viikolla Periferialifen värikollaasihaasteessa on värinä roosa, vaaleanpunainen. Toivoton homma, ajattelin ensin. Voisin helposti tehdä kymmenen jättikokoista, vaaleanpunaista kollaasia yksinomaan ruusukuvistani ja sittenkin jäisi vielä kuvia käyttämättä. Muista kukista puhumattakaan. Mutta nyt täytyy tunnustaa: yhtään traktorikuvaa en olisi kollaasiini saanut tällä kertaa! Tässä kuitenkin räävitty kokoon jonkinlainen ruusukollaasi.
Kuvasta saa taas suuremman klikkaamalla.

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

On se niin ihanaa

Pienessä migreeni(lääke)pöllyssä kaikki on niin ihanaa. Minulla on maailman ihanin mies! Nukarilla on maailman ihanin sauna! Minulla on maailman ihanin sisko! Ulkona on maailman ihanin kevät! Bysantin historia on maailman ihanin kirjan aihe! Ja niin on muuten puutarhakin! Vihreä on maailman ihanin väri! Valkovuokko ihanin kukka!
Tunnustan, olen vähän tiu-tau, mutta maailma on ihana silloin kun päätä ei särje.

Täällä on ihan kevät, puissa on suuret hiirenkorvat ja joka paikka alkaa vihertää. Kevät on ihmeellinen asia, joka vuosi se tulee, mutta silti se aina talven jälkeen tuntuu niin ihmeelliseltä ja uudelta asialta. Jokainen valkovuokko täytyy valokuvata ja melkein jokainen hiirenkorvalla oleva puukin vaikka niitä valkovuokko- ja hiirenkorvakuvia onkin jo kansiot täynnä edellisiltä vuosilta. Harmi etten saanut kuvia siitä kyyhkysestä, jonka näin ja siitä käpytikasta, joka piti mekkalaa ensin sähkötolpassa ja sitten lehtikuusessa.

lauantaina, toukokuuta 09, 2009

"En koskaan osta kirvestä enkä koskaan viinaa juo"

Otsikko on katkelma Eppu Normaalin laulusta "Tuhansien murheellisten laulujen maa", jos joku sitä miettii. Ei huolta, en ole Eppu Normaali-fani, tuo pätkä vain sopii jotenkin olotilaani.
Ei kirveellä sinänsä ole merkitystä, niitä löytyy kotoa yllin kyllin eli ostamaan ei tarvitse rynnätä ensimmäiseksi, mutta tuo viinapuoli tuottaa tuskaa.

Olimme eilen DI:n ja hänen pikkuveljensä kanssa kaupungilla syömässä. Kävimme Saludissa ja voin suositella annosta nro 22: pariloitu härän ulkofileepihvi konjakki-sinihomejuusto-kermakastikkeen, paistettujen herkkusienten ja kiekuraperunoiden kera. Oli oikein hyvää ja pihvin paisto mediumiksi oli onnistunut myös mainiosti.
No, DI tilasi myös pullon talon punaviiniä ja minä sorruin ryyppäämään oikein kamalasti. Join puoli lasia viiniä! Kyllä, puoli lasia, ei puolta pulloa. Jo se alkoi vähän tuntua päässä, mutta kun tuntu alkoi epäilyttävästi vaikuttaa päänsäryltä, lähdin kotiin. Ja siinähän se, rakas painajaiseni migreeni iski pitkästä aikaa.
Menin nukkumaan herätäkseni viiden jälkeen aamulla siihen, että nyt on pakko ottaa migreenilääkkeet. Otin ne, nukuin jonkin aikaa, heräsin seiskan jälkeen ja totesin, että vaikka päätä ei just nyt särje, on kamala olo. Tekee pahaa ja oksettaa ja pääkin tuntuu oikeastaan siltä, ettei tarvitse kuin kääntää silmiä vähän väärin, särky on valmiina hyökkäämään uudestaan esiin.
Eihän asiassa olisi ollut mitään ongelmaa sinänsä, ellei minulla olisi ollut täksi päiväksi junalippua Jokelaan klo 11.07 Tampereelta lähtevään junaan. Äitienpäivä-viikonloppu ja DI:kin oli menossa oman perheensä luona käymään. Vielä kahdeksan aikaan aamulla olin aivan varma, että oksennan ihan kohta tai ainakin jos ikinä pääsen junalle asti.

Jotenkin olo kuitenkin alkoi parantua siinä kun pakotin itseni ylös sängystä ja ylipäänsä kieltäydyin murehtimasta pääni ja mahani tilaa liikaa. Join jopa lasillisen mehua ja söin porkkanan, ne olivat vielä aamulla ainoat ruoka-aineet, joita pystyin ajattelemaan ilman ällötystä. Päänsärkykin pysyi taka-alalla. Raitis ilma ulkona tuntui myös hyvältä, pieni sadekaan ei haitannut.
Lähdimme DI:n kanssa keskustaan hyvissä ajoin, minun piti käydä apteekissa ostamassa lisää migreenilääkkeitä kaiken varalta. Apteekissa ei kuitenkaan ollut jonoa ja sieltä tullessamme totesimme, että tässä on puoli tuntia junan lähtöön. DI ehdottaa, jos kävisimme syömässä jotain pientä rautatieaseman Taco Housessa. "Joo joo joo!", hyppelin innoissani. Oloni oli jo oikeastaan aika hyvä, mutta nälkä alkoi vaivata ja syöminen oli maailman paras idea.
En ole koskaan saanut pelkästä syömisestä sellaista nirvanaa kuin tänä aamuna. Oli aivan ihanaa syödä! Eikä varmaan mikään ole pitkiin aikoihin maistunut niin herkulliselta kuin Taco Housen mozzarellatikut ja sipulirenkaat. Tosin tässä tilanteessa ihan mikä tahansa olisi ollut maailman parasta ruokaa.

Niinpä pääsin kunnialla Nukarille, jatkoin täällä varovaista syömistä ja systerin kanssa jo touhuttiin tuossa ulkosallakin eikä migreeniä ole toistaiseksi kuulunut. Väsyttää kyllä kovasti ja on muutenkin vähän höntti olo, mutta se on aika normaalia tässä tilanteessa eikä se haittaa.

Mutta että tällainen riesa yhdestä punkkulasin puolikkaasta... Ei ole reilua, ei!

perjantaina, toukokuuta 08, 2009

Blogiteksti bloggaamisesta

Eräässä seuraamassani blogissa kysyttiin sen lukijoilta (ja kanssabloggaajilta), miksi kukin pitää blogia. Miksi blogata? Vastasin siihen jotain suht lyhyesti, mutta asia jäi kaivelemaan. Miksi tosiaan?

Tämä blogi on ns. pääblogini, se jossa pääaiheena olen minä ihan itse. Tekstiä on laidasta laitaan, aiheesta toiseen, pitkää, lyhyttä, mielipiteitä, jaarittelua. Pidän kirjoittamisesta ja haluan kirjoittaa, blogi on hyvä kanava sille, koska se ei rajoita aiheita, pituutta tai oikeastaan mitään muutakaan. Tänne voi suoltaa mitä vain mieleen juolahtaa, hyvän maun rajoissa tai joskus niistäkin yli hyppien.
Olen kirjoittanut tänne paljon sellaisia asioita, jotka haluan itse muistaa jatkossakin. Ehkä joku lukija saa täältä joitain vinkkejä, olenhan täällä suositellut autokoulua, remonttifirmaa, kertonut monista tamperelaisravintoloista ja joskus harvoin jopa jakanut ruokaohjeita.
Tiedän että tätä lukee monta perheenjäsentä ja muutama muu tuttu, he voivat täältä lukea mitä minulle kulloinkin kuuluu. Heidän lisäksi täällä taitaa liikkua aika monta myös tuntematonta lukijaa, heidän syitään tämän blogin lukemiseen voin vain arvailla. Blogilistan kautta blogillani on 20 tilaajaa.

Paperiblogin syntysanat lausuttiin täällä 18.10.2007 ja siitä se ajatus sitten lähti... En oikeastaan tiedä, mitä varten tuota blogia pidän. Ehkä haluan dokumentoida järjettömän shoppailuhulluuteni (kutsutaan myös keräilyksi) tuloksia, ehkä haluan kertoa ihmisille mitä keräilen ja millä perusteella. Alunperin tuolla oli myös kirja-arvosteluja, mutta niistä olen hyvin pitkälti luopunut, ensinnäkin siksi etten oikein osaa analysoida kirjoja ja toiseksi siksi, etten pysy enää itsekään kärryillä mitä kirjoja luen ja olen lukenut ja kolmanneksi siitä syystä, että olisi kaikkien kannalta hyödyllisempää tarjoutua kirjoittamaan niitä arviointeja Kirjavinkkeihin.
Aina tätäkin blogia joku erehtyy lukemaan ja jopa kommentoimaan. Blogilistan kautta on peräti 6 tilaajaa, joka on 6 enemmän kuin kuvittelin koskaan blogille saavani.

Hamsteriblogin funktio on selkeä: sen tarkoitus on esitellä kaikille, kuinka meillä on maailman nätein, suloisin, täydellisin ja (joskus) kiltein hamsteri.
No joo, ei ehkä ihan niinkään, oikeastaan tarkoitus oli kertoa ennen kaikkea siitä, miten käy kun turvallisesti lapsuuden ja teini-iän ohittaneet ihmiset saavat hamsterin. Ja senhän tietää: tuli ensin hamsteri, joka hurmasi meidät molemmat. Kun se jouduttiin lopettamaan, tuli toinen hamsteri. Ehkä ja toivottavasti loppuvuodesta tulee kääpiöhamsteri, vaikka DI on taas vähän vastaan. Olemme tukevasti koukussa.
Tietysti varsinkin aluksi blogi toimi myös kanavana, jonka kautta veli (ja toivottavasti myös hänen tyttärensä, jonka Karamelli oli oikeastaan aikaisemmin) sai lukea ja katsoa Karamellin kuulumisia. Nyt tietääkseni Katariinan kasvattaja ja isän omistaja lukevat tätä blogia ainakin joskus ja pysyvät hekin kärryillä, mitä sille kuuluu.
Olen kirjoittanut melko ahkerasti myös hoitoon, ruokintaan, nettikauppoihin, nettisivustoihin ja muihin liittyviä juttuja, ehkä niistä on iloa jollekulle, joka sattuu blogiin eksymään etsiessään tietoa ja neuvoja hamstereista ja niiden hoidosta. Ne toimivat myös muistin tukena itselleni.
Lisäksi käytin blogia eräänlaisena "suosituksena" kun kyselin meille uutta hamsteria. Kirjoittelin monelle kasvattajalle sähköpostia, kyselin poikasia ja kerroin samalla lyhyesti meidän kokemuksesta hamsterinomistajina. Liitin yleensä mukaan myös blogin osoitteen, en sitten tiedä miten moni kävi lukemassa sitä, mutta sieltä olisi ainakin selvinnyt se, miten edellistä hamsteria oli hoidettu ja miten varsinkin todennäköisesti tulisimme hoitamaan seuraavaakin hamsteria.

torstaina, toukokuuta 07, 2009

Lääkärin mielestä ajokelpoinen?

Huh huh ja voi hyvä tavaton. Kaikkea sitä elämässä tulee vastaan.
Kävin tänään myös lääkärissä hakemassa lääkärintodistuksen ajokorttia varten. En mennyt samalle lääkäriasemalle kuin missä työterveys hoito on järjestetty, lääkärintodistus ei kuulu työterveyden piiriin ja Mehiläisessä se oli vähän edullisempi.

En voi uskoa, mutta sain sen todistuksen valehtelematta viidessä minuutissa. Ensin lääkäri kysyi mitä korttia varten olen todistusta hakemassa. No B-korttia. Sitten lääkäri kysyi näöstäni, millainen se on. Sanoin että laseilla näen hyvin ja ilman lasejakin näen hyvin, mutta vain oikealla silmällä. Vasen linssi on noin -2,5, oikeassa melkein pelkkä ikkunalasi, +0,25 ja sekin vain tasoituksen vuoksi. Yhteisnäkö ilman laseja on ihan priima, etäisyyksien arviointi vain on haastavaa pelkällä yhdellä silmällä. Lain mukaan siis saan ajaa ilman laseja, koska siellä puututaan vain pelkkään kahden silmän yhteisnäköön.
Okei, saat ajaa ilman laseja, sanoi lääkäri.
Sanoinko missään vaiheessa, että lääkäri itse olisi testannut näköni? En!
Näköä ei siis testattu millään tavalla, lääkäri luotti tasan siihen mitä suvaitsin itse kertoa. Minä olisin voinut suoltaa ihan mitä p*skaa tahansa tai kävellä vastaanotolle ilman kakkuloita, jolloin ei näöstä olisi varmaan kysytty mitään. En minä ilman laseja pöytiin törmäile. Asialla ei tietysti ole väliä, lain mukaan todellakin olen ajokelpoinen ilman laseja, toinen asia sitten on, että uskallanko ajaa ja miten fiksua se on. Kiva kuitenkin että olen sitten näinkin luotettavan ja vakuuttavan oloinen.

Sitten lääkäri kysyi yleisestä terveydentilastani, millainen se on. Ihan hyvä, vastasin. Käytänkö säännöllisesti mitään lääkkeitä? E-pillereitä lukuunottamatta en. Migreenilääkkeitä en käytä säännöllisesti, vain tarvittaessa (migreeni kyllä on säännöllinen, mutta sitä ei nyt kysytty).
Hyvä, tässä sinulle todistus ja kassan kautta ulos, kiitos ja turvallisia ajoja.

Kiitos vain, herra tohtori, mutta tarvitseeko minun oikeasti maksaa tästä nyt jotain, kävi mielessä. Maksoin kyllä, mutten vieläkään tiedä mistä. Kallista on paperi ja kallis on lääkärin nimikirjoitus näillä hinnoilla.

Miknusta tuo lekuri olisi voinut antaa todistuksen ihan puhelimessakin, lähettänyt laskun kanssa kotiosoitteeseen. Ei olisi mennyt työaikaa hukkaan, kun nyt piti keskustassa asti hypätä.

Ajotunti 7: jesh!

Vaikka se edellinenkään ajotunti ei nyt ihan kamalan huonosti mennyt, silti siitä jäi sellainen säheltämisen jälkimaku. Tänään (hyvin ja melkein tarpeeksi pitkäänkin nukutun yön jälkeen) ajaminen luonnistui jo taas huomattavasti paremmin. Kävimme pyörimässä jo Kalevassa, emme siis ihan vielä keskustassa, mutta jo hyvin lähellä. Ehkä ensi kerralla lähdemme jo sitten keskustaankin?
Mutta tosiaan, tämän kerran ajamisesta jäi kerta kaikkisen hyvä maku. Ajaminen alkaa sujua jo aika jouheasti ilman mitään kamalan suuria töksäyksiä. Ei vielä tietystikään voi puhua mistään äärettömän pehmeästä ajamisesta, varsinkin liikkeelle lähdöissä saattaa hyvinkin tulla erinnäisiä hyppyjä (kengurubensaa, kengurubensaa!), mutta huomattavaa kehitystä on havaittavissa.
Tällä kertaa kaistanvaihdotkin sujuivat nätisti ja kuollut kulma tuli tsekattua. Tuolla Sammonkadulla huomasin senkin, että joskus pelkkä omalla kaistallaan pysyminen vaatii jonkinasteista kiemurtelua, kun ne kaistat eivät aina mene suinkaan suoraan vaikka tie noin pääpiirteissään suora onkin.

Vielä kun oppisi tietämään edes jossain määrin, että missä ne oikean puolen renkaat menevät... Ei sillä että olisin rotvallin reunaan ajanut, mutta en tiedä miten lähellä se on ehkä ollut. Tai ollut olematta.
Ajotunnilla kuitenkin se tunti (tai 50 minuuttia virallisesti) sujahtaa aivan mahdottoman nopeasti! Yleensä kun vilkaisen kelloa ensimmäisen kerran on ajatus aina sama: "Mit-vit?! Kolme varttia mennyt? Missä välissä? Tartteks tästä kohta lopettaa..."

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Hiivaa ja hämähäkkimiehiä

Minulla on ollut jo viikon ajan sitkeätä kurkkukipua. Se ei ole flunssanalkua (kai se olisi jo flunssaksi edennyt tässä ajassa?), se ei ole kuivuutta, nielu ei ole turvoksissa, mitään peitteitä tai ylimääräisiä näppyjä ei näy. Se vain on kipeä ja sillä hyvä.
Tänään tympiinnyin asiaan ja marssin lääkäriin. Hiivatulehdus, totesi lekuri. Jahas, vai niin. Vai että nielussa. Varsin varmasti se johtuu pari viikkoa käyttämästäni Symbicortista vaikka olenkin huuhdellut suuni ja nielun aina sen jälkeen. Vaivainen kaiken kokee.

Kävin samalla reissulla otattamassa passikuvat ajokorttia varten. Muuten ihan kohtuullinen kuva, mutta jostain valitettavasta syystä toisessa silmäkulmassa on jotain varjostumaa, ihan kuin minulla olisi musta silmä. Ehkä silmämeikki oli levinnyt juuri sen verran pikkuisen tuohon silmäkulmaan, että se sitten kirkkaalla salamalla otetussa mustavalkokuvassa näkyy. Sitä siis mennään seuraavat X kymmentä vuotta silmä mustana.

Edelleen samalla reissulla poikkesin myös McDonaldsissa. Edelläni asioi äiti pienen tyttönsä kanssa. Tyttö oli alle kouluikäinen, puettu nätisti vaaleanpunaiseen takkiin. Hän sai ateriansa mukana lelun. Myyjä kysyi ensimmäiseksi, haluaako tyttö suloisen, vaaleanpunaisen Hello Kitty-lelun? Tyttö ei sanonut oikein mitään. Myyjä otti myös toisen tarjolla olevan lelun käteensä: "Olisi meillä tällainen Spiderman-lelukin. Kumman haluat?" "Spidermanin", ilmoitti tyttö.

Tänäänhän tulee televisiosta Suomi-USA-lätkämatsi ja mahtaakohan nyt olla sitten ns. pudotuspelit edessä eli voitolla pääsee jatkoon, en tiedä. Jännä matsi joka tapauksessa. Tosin jos Suomi pelaa samalla tavalla kuin Kanadaa vastaan, on USA helisemässä pahemman kerran.
Joka tapauksessa eräs työkaveri ilmoitti, että hänen luonaan pidetään jonkinlainen "lätkästudio", tervetuloa mukaan. Mielessä kävi hetken aikaa, että mitähän DI mahtaisi sanoa, jos lähettäisin hänelle tekstiviestin, että hei, menen poikien kanssa katsomaan lätkää, älä odota minua kotiin aikaisin... No, en kuitenkaan lupautunut lähtemään. Saa DI kärsiä jääkiekkoa tämän(kin) illan.

Viikon vinkki ja muuta murinaa

Kyllä ketuttaa. Sen kerran kun menee ajoissa nukkumaan, herää tietysti aamuyöllä eikä saa enää nukuttua. Ja nyt väsyttää aivan kamalasti. Onneksi tänään ei ole ajotuntia. Mahtoikohan se eilinen ajotunti mennä vähän kehnosti sen takia että olin väsynyt? Ehkä, edellisyö jäi vähän lyhyeksi vaikka nukuinkin hyvin. Muistuttaa tehokkaasti siitä, ettei rattiin kannata istahtaa väsyneenä. Tästä onkin puhuttu jo.

Viikon vinkki koskee kosmetiikkaa: teroittamalla saa meikkikynistä melkein kuin uusia.
Kaivelin itse tuossa jokin aika sitten kaikki meikkikynäni samaan paikkaan, myös ne vanhat ja korien tai meikkilaukkujen pohjalle unohtuneet. Ajattelin teroittaa ne kaikki kerralla. Teroittamista helpottaa, jos laittaa kynät jääkaappiin, tällöin pehmeä sisus vähän kovettuu ja teroittaminen onnistuu paremmin. Minun kynäni lojuivat jääkaapissa parikin päivää ja se oli ihan hyvä, olivatpahan jäähtyneet.
Teroittamisen jälkeen on tuntunut siltä, kuin olisin ostanut kourallisen uusia meikkikyniä. Tokihan sitä mielellään käyttää terävää kynää, tulee siistimmät rajaukset niin silmiin kuin huuliinkin. Ja lisäksi väriä irtoaa paremmin. Eräs kosmetiikkamyyjä joskus patisti teroittamaan kyniä usein, koska niiden kärkeen tarttuu ihosta aina rasvaa, joka muodostaa siihen jonkinlaisen kalvon. Väriä irtoaa kynästä siis huonommin ja huonommin ja tulee mieliteko ostaa uusi kynä, kun vanha on niin huono ja vaikuttaa jotenkin kuivahtaneelta... Terotin pelastaa!

tiistaina, toukokuuta 05, 2009

Ärhh ja jee

Sain mainoksen, jossa luvattiin että voisin tilata palvelun x joko tekstiviestillä tai netin kautta. Ajattelin uteliaisuuttani kokeilla. Lähetin tekstiviestin. Sain vastaukseksi: "Palvelussa on tilapäinen häiriö, kokeile myöhemmin uudestaan". Kokeilin netin kautta, sain tulokseksi "Tilauksesi on hylätty". Mit-vit?
Lähetin yrityksen asiakaspalveluun sähköpostia, jossa kysyin, että mikä juttu tämä nyt oikein on. Sain vastauksen, että tilauksen hylkääminen johtuu yleensä syystä a. Paljon mahdollista, mutta minun kohdallani syy a ei pidä paikkaansa, joten se ei nyt kelpaa syyksi. Lähetin tällaisen vastauksen takaisin.
Arvatkaa mitä sain vastaukseksi? "Yleensä tämän tilauksen hylkääminen johtuu syystä a". Edelleen TODELLA paljon mahdollista, mutta arvon asiakaspalvelija, vaivauduitko lukemaan edes sen lähettämäni postin, jossa nimenomaisesti kerroin, ettei minuun päde syy a? Ja miksi se tekstiviestitilaus ei toiminut? Miksei se kertonut että tilaukseni on hylätty, se vain valitteli häiriötä ja pyysi kokeilemaan kohta uudestaan? Mistä pääsemme kysymykseen: onko sitä teidän tekstiviestijärjestelmäänne testattu ollenkaan?
No, pitäkää tunkkinne.

Jee-aihe liittyy siihen, että työtilanteeni ei näytä kesäkuun jälkeen sataprosenttisen toivottomalta. Juttelin tänään asiakkaan esimiehen kanssa. Siellä päässä on neuvottelut vähennyksistä vielä vähän vaiheessa, mutta että jos nyt ei ihan kamalia säästötoimenpiteitä meidän osastolle tule, niin eiköhän hommat jatku minullakin. Toiveissa ainakin on. Sitten vain peukaloita pystyyn. Raha on aina kivempaa kuin sen puute ja toisaalta kyllä pidänkin työstäni ja tiimistäni ja koko nykytilanteesta, niin että jos se tämmöisenä pysyy, niin en minä valita.

Ajotunti 6: äh

Tänään oli taas ajotunti enkä kyllä voi kehuskella että se olisi erityisen hyvin mennyt. No, ei nyt erityisen huonostikaan, jos rehellisiä ollaan, mutta silti. Kumma juttu muuten että kun istun pelkääjän paikalla, pää kääntyy jotenkin ihan automaattisesti katsomaan kuolleen kulman jos vaihdetaan kaistaa, mutta itse kun on ratissa, ei tule mieleenkään. Tosin ehdin jo vilkuilla peilejäni sen verran, että jotain selvyyttä on siitä mitä takana tapahtuu, mutta ikinähän ei saisi luottaa siihen että kun äskenkään siinä toisella kaistalla ei ollut ketään niin ei kai ole nytkään. Hmph.

maanantaina, toukokuuta 04, 2009

Menolippu Saharaan ja päivän muut kuulumiset

Vieläkö on joku, joka ei tiedä kuka on Susan Boyle?
No, minäkin opin sen vastikään. Susan Boyle on 47-vuotias (48?) skotlantilaisnainen, joka osallistui Britains Got Talent-kilpailuun. Se on ilmeisesti sama tai ainakin samankaltainen tv-formaatti kuin Idolsissa. Kuvitelkaa Idolsin lavalle 47-vuotias tukevahko nainen, joka kertoo haluavansa olla kuin Elaine Paige. Kaikkia naurattaa, tosin lähinnä säälistä.
Nauru loppuu kuin seinään kun Susan alkaa laulaa. Kuunnelkaa itse.

Menolippu Saharaan viittaa siihen, etten pidä tästä kylmenneestä ja sateisesta säästä sitten tippaakaan. Siihen lämpöön ja auringonpaisteeseen ehti jo tottua. Töistä lähtiessä tuuli ja satoi vettä niin, että tuli ikävä pitkiä kalsareita ja villatumppuja. Saharassa kuvittelisi olevan kuivaa ja lämmintä. Se kelpaisi minulle nyt. Tosin sade kyllä on raikastanut ilmaa ja saanut eilen vielä kovin ujot hiirenkorvat puhkeamaan kunnolla. Kyllä se kesä on tulossa ja on taas aikakin. Nyt ulkona on sade lakannut ja on jo melkein jopa valoisaa.

Luen parhaillani Heikki Ylikankaan kirjoittamaa kirjaa "Nurmijärven rosvot". Olen lukenut sen jo kertaalleen joitain vuosia aikaisemmin, mutta ajattelin lukea sen uudemman kerran. Tarkoitus oli tehdä alunperin siitä referaatti Murha.infon keskustelupalstalle, mutta voi olla kyllä että jääpi tekemättä... Kirja on paksu, asiaa, tapahtumia ja ihmisiä on paljon ja sen tiivistäminen lyhyehköksi tiivistelmäksi on enemmän kuin haastavaa. Jos saan sen tehtyä, lupaan kyllä kirjoittaa sen tekstin tänne blogiinkin.
Nurmijärven rosvot liippaavat omaa sukua siinä mielessä läheltä (no, läheltä ja läheltä), että rosvojoukko majaili jonkin aikaa Uudenkylän Jussilan torpassa. Vuosisata myöhemmin mummuni perheineen muutti samaan torppaan Hausjärveltä.

Euroviisutkin alkavat muuten kohta, nimittäin ensi viikon tiistaina tulee ensimmäinen semifinaali, jossa Suomen Waldo's People esiintyy. Mitäpä ei YouTubesta löytyisi, joten sieltä löytyvät myös kummankin semifinaalin osallistujat esiintymisjärjestyksessä:
1. semi
2. semi
Ja tietysti myös viime vuoden voittajan (Venäjä) sekä neljän suuren rahoittajamaan (Ranska, Iso-Britannia, Saksa, Espanja) kappaleet.
Olen kuunnellut noista osan läpi, mutten osaa sanoa vielä sitä enkä tätä omista suosikeistani. Paitsi Sveitsin.

Harmaa kuvakollaasi

Jostain olen kuullut lauseen: "Harmaa ei ole väri, se on mielentila". Voi pitääkin paikkaansa, on olemassa surullista, masentunutta harmaata, mutta on olemassa pirteämpääkin harmaata. Tässä on kaksi kollaasia, toinen on masentava kollaasi, toinen toivon mukaan pirteä kollaasi.

Lisää harmaita kollaaseja Periferialifesta. Ja kun kerran haluttiin tietää miten kollaasini teen, niin käytän siihen Adobe Photoshopia.
Kuvat suurenevat taas klikkaamalla.

Tämä on se masentava kollaasi

Siitä löytyy kappale TOASin Paawolan seinää ukkospilviä vasten, osanen Ruokolahden sotaveteraanimuistomerkkiä, vanha Anglia joka on alunperin ehkä ollut valkoinen tai vaaleansininen, Syyspohjan salpa-aseman konekivääripesäke, Mörkö, ladon kauhtunutta seinää ja pari hmärää talvikuvaa.

Ja tässä iloisempi

Tässä on eläimiä, ne ovat aina iloinen asia. Meidän edesmennyt kissamme (joka oli maailman herttaisin otus), kala Sealifesta, villisikaemakko ja kainuunharmaspässi. Sitten löytyy siskon Ford Fusion rekisterikilpi sutattuna; vanha Ferguson, "pikku-harmaa" (ei kollaasia ilman traktoria); lähikuvaa jäkälästä; pallohopeakuusesta (Picea pungens "Globosa"); kiveä; koivun pintaa ja yksityiskohta jostain höyrykoneesta, joka oli näytillä Jämsänkosken puolessa, kun DI:n johdolla tein siellä suunnassa sight-seeing-kierrosta. Unohtamatta tietenkään limanuljaskaa.

sunnuntaina, toukokuuta 03, 2009

Pitkästynyt, pitkästyneempi, minä

Tässä sunnuntai-illassa on jotain vikaa. Minua pitkästyttää. Ei ole mitään tekemistä. Tai olisi, muttei mitään sellaista, mitä viitsisi tehdä. Kukaan ei kirjoita mihinkään blogiin mitään mielenkiintoista. Minua itseäni kirjotuttaisi kovastikin, muttei ole mitään mistä kirjoittaa. Ellei oteta lukuun tätä pitkästymistä.
Digiboksilla olisi tallessa vaikka mitä mielenkiintoista ohjelmaa, mutta poden televisioallergiaa. Sitä paitsi katsoimme DI:n kanssa tänään jo Karvis-elokuvan, joten siinä telkkaria tarpeeksi tälle päivälle. Eikä tule jääkiekkoakaan. Ei sillä, että eilisen Valkovenäjä-matsin jälkeen sitäkään kiinnostaisi katsoa.
DI yrittää päästä selvyyteen kaikista papereistaan, joita taas on kertynyt sinne tänne. Ei parane mennä häiritsemään. Jos olisin kissa, pyörähtelisin paperipinojen päällä, sekoittaisin ne tassuillani ja saatuani tarpeeksi tuhoa aikaiseksi, käpertyisin syliin kerälle kehräämään.
Tänään tai viimeistään huomenna pitäisi tulla uusi kuvakollaasihaaste Periferialife-blogiin. Olisikohan tällä viikolla värinä harmaa? Tunnustan, että olen ennakoinut sitä, että mahdollisesti se haaste tulee ja minulla on peräti kaksi harmaata kollaasia jo valmiina. Haaste tosin tullee vasta puolen yön jälkeen, joten siihenkin on vielä aikaa.
Sitä vain odottaa huomista ja työpäivää, jos tosin ei mitenkään järjettömän suurella innolla. Varsinkin kun huomenna ei ole edes ajotuntia. Vaan ei tässä muutakaan tekemistä ole. Hamsterikin nukkuu vielä. Fiksu otus, nukkuisin minäkin.

Eikä tämä bloggaus paranna asiaa. Pitää ehkä mennä kokeilemaan sitä kissataktiikkaa.

Joskus minäkin! (ruuanlaittoa)

Pähkäilimme eilen DI:n kanssa, mitä söisimme tänään. Tarjouduin tekemään lasagnea. En ole lasagnen teon kanssa mikään noviisi, olen tehnyt sitä silloin tällöin Nukarilla, itse asiassa aika useinkin tässä vuosien kuluessa ja joka kerta se on syövälle seurakunnalle kelvannut. DI:llekin, silloin kun hän on sattunut olemaan paikalla.
Tällä kertaa en ole kuitenkaan yhtään varma siitä, mitä tuosta tulee. Ensinnäkin lurautin jauhelihakastikkeen sekaan punaviiniä. No, ei se kyllä pahaa ollut, se kastike eikä kai viinikään. Juustokastikkeen sen sijaan kävi huonommin, meillä ei ollutkaan voita, joten jouduin tekemään sen oliiviöljy-vehnäjauhopohjaan. No,toimihan sekin tietysti, kastike sakeni, mutta on pakko sanoa, ettei se maistunut ihan samalta kuin voilla tehty... Juustokaan ei ollut tuttua Polaria tai Oltermannia, vaan sekaisin mozzarellaa ja parmesaania.

Lasagne tai ainakin minun reseptini siitä on kyllä siitä kiva ruoka, että siihen voi tunkea oikeastaan vähän mitä vain, mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Olen opetellut tekemään lasagnea Myllyn Parhaan lasagnelevy-pakkauksen ohjeen mukaan ja teenkin yleensä jauhelihalasagnea, mutta lihaksi kävisi kyllä kana tai lihasuikaleet. Paketin kyljestä löytyy myös ohje katkarapukastikkeen tekoon jauhelihakastikkeen sijasta ja netistä löytyy lisää vaikka mitä: kasvislasagnea, lohilasagnea, oikeastaan ihan mitä vain.

Myllyn Parhaan resepti kuuluu näin:
Jauhelihakastike
300 g jauhelihaa
400 g tomaattimurskaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
(1 tlk herkkusieniä, n. 150g)
2-3 dl vettä tai lihalientä
suolaa
mustapippuria
basilikaa

Ruskista jauheliha, lisää silputut sipulit, raastetut porkkanat ja muut aineet. Anna kastikkeen hautua.

Juustokastike
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
200 g juustoraastetta
jauhettua muskottipähkinää
viherpippuria

Sulata voi, lisää vehnäjauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Anna kiehua muutama minuutti. Ota kattila pois levyltä, sekoita juusto sekaan (jätä osa lasagnen päälle) ja mausta.

Voitele uunivuoka. Levitä pohjalle ensin jauhelihakastiketta, sitten juustokastiketta ja lasaglelevyjä. Tee samanlaisia kerroksia niin kauan kuin aineita riittää tai vuokaan mahtuu. Kaada päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle juustokastiketta, ripottele juustoraaste sen päälle. Paistetaan uunin alatasossa 175 asteessa noin 50 minuuttia, kunnes on kauniin ruskea pinnalta. Annetaan vetäytyä 10 min.

Omat vinkit:
Jauhelihakastikkeeseen voi laittaa muitakin kasviksia kuin vain porkkanoita ja herkkusieniä: (kirsikka)tomaattia paloina, paprikaa, kesäkurpitsaa. Mikään ei varmaan estä sekoittamasta siihen esim. salsakastikkeen jämiä, joita meidän jääkaapista olisi löytynyt vapunaaton jäljiltä, jos olisin vain sen purkin huomannut ajoissa.
Tomaattipyrettä tai vaikka ketsuppiakin voi sekaan lisätä, varsinkin jos kastike ei muuten tunnu tarpeeksi tomaattiselta. Itse ainakin käytän yleensä 400 grammaa jauhelihaa, joten sitä tomaattia voi olla enemmän kuin vain se yksi purkki tomaattimurskaa. Ja tosiaan se punaviini veden/lihaliemen korvikkeena ei ollut hassumpi idea.
Itse käytän tomaattimurskana yleensä näitä maustettuja versioita, niitä löytyy ainakin chili-tomaattimurskaa tai yrttitomaattimurskaa. Tämä teoriassa vähentää muun maustamisen tarvetta, mutta totuus on, että jauhelihakastikkeen on parasta maistua kunnolla, muuten lasagnesta tulee kokonaisuutena aika vaisua.
Niin, maustamiseen voi käyttää yhtä ja toista kaapista löytyvää: chiliä, mustapippuria, valkopippuria, basilikaa, oreganoa, pizzamaustetta, muita yrttejä, paprikajauhetta, aromisuolaa, chilikastiketta... Eikä näiden kanssa kannata pihtailla, tietysti kukin tekee makunsa mukaan. Itse jätän yleensä suolan pois, jos käytän chilikastiketta tai jotain pippurisekoituksia joissa on suolaa.

Juustokastikkeen maustamiseen voi käyttää viherpippurin ja muskottipähkinän puuttuessa myös valkopippuria ja muskottikukkaa. Juustoksi on kelvannut hyvin tavalliset, vähärasvaiset juustot, Nukarilla yleensä käytän laktoositonta Polar 15%:sta tai kevyttä Oltermannia. Pinnalle ei tarvitse paljoa jättää juustoraastetta, mutta jos haluaa, sitä voi kyllä ripotella siihen enemmänkin.
Jos paistamisen aikana näyttää siltä että pinta ruskettuu liikaa liian aikaisin, voi sen peittää vaikka leivinpaperilla.

Lasagnesta saa erittäin helposti vähälaktoosisen/laktoosittoman version, yksikertaisesti käyttää voina, maitona ja juustona laktoosittomia versioita. Kaikkia on kaupoissa tarjolla. Melko vähärasvaisenkin tästä saa käyttämällä vähärasvaista jauhelihaa eikä rasvaa paistamiseen, voin tilalla oliiviöljyä (kuten sanoin, se toimii kyllä, mutta maku on vähän eri, ihan ok kuitenkin), rasvatonta maitoa (itse en kyllä ole rasvatonta maitoa koskaan käyttänyt, yleensä kevytmaitoa, tällä kertaa ykkösmaitoa) ja vähärasvaista juustoa.

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Ruokapitoinen vappu

Tämä vappu on mennyt enemmän syömisen kuin juomisen merkeissä. Tai olen minä juonutkin. Pepsi Maxia ja tänään melkein lasillisen shamppanjaa.
Eilisen ohjelmaan kuului grillaamista heti iltapäivästä kun lähdin töistä. Tarjolla oli marmoroitua naudan ulkofilettä chipotle-marinadissa. DI on tehnyt aikaisemminkin tuota chipotle-marinadia, johon tulee chipotle-chilin lisäksi appelsiinimehua, limemehua, viinietikkaa ja ties mitä muuta ja on tuhottoman hyvää. Lisäksi marmoroitu liha toimii grillissä hyvin, koska sehän sisältää rasvaa, joka paistettaessa sulaa ja mehevoittää lihaa. Oli todella suussasulavaa lihaa siis!
Illaksi olimme sitten ilmoittaneet kavereille, että meillä on avoimet ovet ja tarjolla jotakin sapuskaa. Pöydästä löytyi tortillalättyjä ja niihin erilaisia täytteitä, mausteisempia ja maustamattomampia, lihaa, kanaa, juustoa ja kasviksia. Itse tosin en tortilloja syönyt, olin tarpeeksi täynnä niistä grilliherkuista.
Vieraita ei tosin käynyt kovin paljon, kymmenkunta ehkä. Hauskaa oli silti.
Viimeiset vieraat lähtivät ennen puolta yötä, harkitsimme DI:n kanssa vähän aikaa josko lähtisimme vielä keskustaan, mutta päätimme jäädä kotiin. Keskustassa olisi ollut tarjolla vain ryysistä ja tungosta ja sieltä ei olisi varmasti päässyt kotiinkaan ilman ruuhkabussia tai kilometrin pituista taksijonoa.

Täksi päiväksi meille oli sitten varattu pöytä Tuulensuusta vappulounasta varten. Alkuruuaksi valitsimme kaksi pikkuruokalajia nyt tarjolla olevasta shamppanja-menusta. Minä otin sinihomejuusto-etana-toastin ja ankanmaksaa hillotun sipulin kera. Oli muuten ensimmäinen kerta kun söin etanoita! En voi sanoa, että ne mitenkään erityiseltä olisivat maistuneet, sinihomejuusto siinä vieressä oli kovin voimakkaan makuista. Hyvää se oli kyllä. Tuo ankanmaksa-annos oli todella, todella herkullinen!
Pääruoka oli pienoinen pettymys. Otin annoksen paistettua karitsanmaksaa dijon-juureksien ja uunipunajuurien kanssa. Karitsanmaksaa en ole tainnut syödä aikaisemmin, en ainakaan muista, mutta nyt toivottavasti muistan, etten syö sitä vastakaan, ellei ole sanoinkuvaamattoman pakko. Se ei ollut oikein hyvää mielestäni. Noista dijon-juureksistakaan en oikein tiedä pidinkö vai en, toisaalta olivat ihan hyviä, mutta se sinappi maistui erittäin voimakkaasti.
Jälkiruoka sen sijaan oli vanha, tuttu ja herkulliseksi moneen kertaan testattu päärynä-omena-paistos.