keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

Kosmetiikkanurinaa

Sain inspiraation eräästä Kulutusjuhla-blogin kommentista, jossa erittäin aiheellisesti purnattiin kosmetiikan pakkauskokoja. Sillä jos ihan rehellisiä ollaan, niin nehän ovat ihan älyttömiä!

Tänä aamuna laitoin silmänympärysvoidetta, kuten aamuisin aina ja joskus iltaisinkin. Voide on 15 ml:n purkissa. Koska käytän voidetta kutakuinkin 0,000000000132 milliä kerrallaan, tuo purkki riittää about vuosimiljoonan. Sen säilyvyys avattuna on kuitenkin puoli vuotta. Olen ainoa silmärasvan käyttäjä taloudessa, kuten usein tilanne onkin. Voisin tietysti inspiroida DI:nkin käyttämään sitä, mutta se aiheuttaisi erinnäisiä pyristelyjä. Ja sittenkin purkki riittäisi puoli vuosimiljoonaa.
Olen kuitenkin maksanut tuosta purkista ja sen sisällöstä täyden hinnan ja koska kyljessä lukee Clinique, hinta ei ole ollut yksinumeroinen summa. Jos noudattaisin pakkausmerkintöjä ja heittäisin purkin pois puolen vuoden kuluttua, rasvasta olisi jäljellä ylivoimaisesti suurin osa. Koska olen saita, pihi, typerä, itsestäni huolehtimaton ja kaikkea muuta inhottavaa (kosmetiikkayritysten mielestä, huom!), käytän tuota purkkia luultavasti pari vuotta, ainakin. Niin kauan kuin sisällössä ei näy silmin tai muuten havaittavaa koostumuksen muutosta.

Sain lisäksi Helsingissä käydessäni näytepurkin Lauderin silmänympärysvoidetta. Näytepurkki on pieni, 5 milliä, mutta kiitos vain, sekin varmasti riittää vuosikausiksi eteenpäin. Olisi tämänkin tajunnut ja pyydellyt vain näytepurkkeja (ilmaisia!), niin ei tarvitsisi kitistä silmärasvojensa kanssa...

Toinen esimerkki on aurinkovoide, jota Suomen ilmastossa tarvitaan noin 14 vuorokautena vuodessa. Ja nykyisin minä todennäköisesti niistäkin vuorokausista istun aika monta töissä... Ostin vuonna 2002 (kyllä, vuonna 2002, muistan tämän aivan varmasti, koska ostin tuubin Helsingin Stockalta, olin tuona nimenomaisena kesänä töissä Otaniemessä) kasvoille tarkoitettua aurinkovoidetta, suojakerroin 25 tai 30 tai jotain sitä luokkaa. Siitä tuubista on vieläkin pohjat jäljellä! No, käyttöaikahan olisi kaiketi jotain 6 kuukautta tai vuosi, maksimissaan. En ole sen kanssa kyllä palanut myöhempinäkään vuosina, tosin en auringossa niin vietäkään aikaani, yleensä sipaisen sitä kasvoilleni vain varmuuden vuoksi.

Eikä tässä vielä kaikki, suurin osa huulipunistani, luomiväreistäni, poskipunista (erityisesti näistä), rajauskynistä, huulikynistä ja muustan tämänkaltaisesta lentää roskiin noin vuosikymmen sen jälkeen kun olen ostanut ne. Käytetty on, mutta yhtäkään tuskin olen ikinä käyttänyt oikeasti loppuun asti. Roskiinheittämisen syy on yleensä ollut se, etten yksinkertaisesti enää kehtaa käyttää tuotetta sen iän takia tai etten muuten vain, vuosikymmenen vanhempana enää halua käyttää kyseisiä värejä. Kuitenkin esimerkiksi luomivärejä on kiva olla useampiakin kuin se yksi kahden värin setti, minä ainakin haluan vaihtelua meikkiini useammin kuin kerran vuosikymmenessä.

Onko tässä mitään järkeä? Taloudellisesti, ekologisesti? No eipä juuri.
Tietysti pienten pakkausten valmistaminen ei yleensä kannata, koska pakkauskustannusten takia tuotteen hinta lienee suhteessa huomattavasti korkeampi kuin suuren pakkauksen. Tuotteiden säilyvyyttä tietysti voisi parantaa, mutta se taas tietäisi yhä enemmän lisäkemikaaleja.
Silti tuo vain tuntuu niin järjettömältä tuhlaukselta.

Ei kommentteja: