maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Lasten leikit

Hätkähdin oikein lukiessani Jyrki Kasvin uusinta blogikirjoitusta lapsista ja siitä, etteivät he leiki enää luonnossa. Olen nimittäin itse joskus miettinyt samansuuntaisia ajatuksia katsellessani kerrostalojen pihoja ja leikkipuistoja. Hervannassa tilanne sentään lienee vielä suhteellisen ok, varsinkin täällä eteläisellä suunnalla, tässä on lähellä jotain pikku metsikköä suht turvallisten kulkuyhteyksien päässä.
Mutta onko se sittenkään niin turvallista? Olen kuullut ohimennen erinnäisiä keskustelunpätkiä: "Ei sinne voi mennä, siellä on niin paljon koirankakkaa" "Ei mennä sinne, siellä on puliukkoja" "Tuostakin metsiköstä löytyi huumeruiskuja ja lasinsirpaleitahan se on täynnään". Joo, en minäkään lastani sinne päästäisi. Leikkipuistoihin sitten vain. Onhan lapsilla toki mielikuvitusta, mutta leikkipuistojen hysteriaturvallisiksi tehdyt telineet eivät anna mielikuvitukselle paljon tilaa. Niissä voi leikkiä vain yhdellä tavalla.
Kerrostalojen pihoista en edes puhu. Hiekkalaatikko (johon naapuritalon mies käy kusettamassa koiransa, lapsia en ole laatikossa nähnyt koskaan), keinu, jokin kiipeilyteline. Vähän nurmikkoa, jokunen koivu, jossa on oksat niin korkealla ettei pääse kiipeilemään. Kieltomerkeistä huolimatta autoilla ajetaan pääoven eteen ja muualle lähistölle enkä ole itsekään ihan syytön tähän.
Ihme sitten, että lapset pelaavat mieluummin pleikkarilla sisällä...

Nykyhysterian valossa en voi käsittää, miten olen selvinnyt itse hengissä omasta lapsuudestani. Kun eihän nykyään saisi lapsiperheen pihalla olla mitään piikikästä eikä myrkyllistä eikä kukkivaa eikä ylipäänsä mitään, mihin on edes teoriassa mahdollista loukata itsensä.
Me kiipeilimme siskon kanssa puissa! Ja ladossa paalien päällä, vaikka se olikin ainakin teoriassa kiellettyä. Pihassa oli piikkisiä pensaita ja myrkyllisiä kasveja! Niin ja kukkia, joissa oli ampiaisia. Meitä oli kyllä varoitettu näistä myrkkykasveista moneen kertaan ja ampiaisista samoin ja jostain kumman syystä puhe meni perille, kasveja ei syöty eikä ampiaisia kiusattu. Majametsikköä rajasi vanha piikkilanka-aita, johon revin kerran kurahousuni. Se taisikin olla ainoa hazardi sen aidan kanssa, aika nopeasti painoimme sen aidan maata vasten kivillä, joten meillä oli vapaa pääsy naapuriin menevälle tielle, jolla saattoi kulkea autoja ja tien yli metsään. Joskus tiellä kulki iso mullirekka tai traktoreita. Se olikin muuten aina jännää, kun kuului traktorin ääni, että mitä sillä traktorilla tällä kertaa on perässä. Täysi kuormallinen lehmänsontaa ei kuulunut suosikkeihin. Leveä kylvökone oli jännittävä, mutta kaikkein paras oli naapurin iso, keltainen puimuri! Isän traktoreiden ääni jos kuului, niin silloin katsottiin tarkkaan, että oltiin kiltisti omalla puolella tietä (kyllä, isän traktoreiden ääni tunnistettiin helposti ja jo kaukaa).

Niin, eihän meillä pihalla ollutkaan kauheasti tällaista "järjestettyä" toimintaa, hiekkalaatikko, keinu ja leikkimökki vain. Siksi olikin aina kauhean jännää käydä mummon ja tädin luona Parkanossa kesäisin, he asuivat aivan keskustassa eikä siitä ollut pitkä matka leikkikentälle, jossa oli liukumäki ja keinulauta ja ties mitä muuta, en muista enää. Se oli meille maalaiskersoille niin uutta ja hienoa! Näin vanhemmiten kyllä täytyy tunnustaa, että aika vikkelästi ne leikkikentän telineet oli katsottu läpi, keinulaudalla olisin kiikkunut vaikka kuinka kauan, mutta muuten paikka kävi varsin tylsäksi melko nopeasti. Siksi minä nykyisin oikeastaan vähän säälinkin kaupungeissa asuvia lapsia, jos heillä ei ole muuta kuin se leikkikenttä, jonne ei sinnekään saa mennä ilman vanhempia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaa-ha, vai niin, ettei pysyttykään
aidan sisäpuolella ---Keittiön ikkunasta näki hyvin pusikkoon-----
Entäs se Pikkunummi ja leikkimajat?

-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Jaa niin, herrajumala! Meidät päästettiin ilman valvontaa muutaman sadan metrin päähän metsään leikkimään ja majoja rakentamaan. Hengissä ollaan vieläkin, eli ei se pumpulissa eläminen taida olla ainoa oikea vaihtoehto...

-Rättis

PS: Entisillä "leikkipaikoilla" kävin tänään(kin) mustikassa. On aivan valtavasti!

Anonyymi kirjoitti...

Pitäis häätää puliukot ja muut hörhöt kauas pusikoista ja muutenkin siivota ne metsiköt. Sitten vois päästää muksut touhuamaan sinne. Mutta, kuinka saada kuntien ja kaupunkien "herrat" ja päättäjät tajuamaan asia, ja myöntämään määrärahat kyseiseen työhön?
-M-