maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Maanantain kootut mietteet

Sisko toi Slovakiasta mukanaan suolasuklaata. Kyllä luitte ihan oikein: suola-suklaata. Se oli kuulemma ostettu jostain suolakaupasta, jossa oli yhtä ja toista, myös sitten suolasuklaata. Näin kauan kesti ennen kuin uskalsin koskea pakettiin, mutta päätin maistaa sitä eilen. No, ei sitä ainakaan liikaa ole suolattu, oikein hyvää, tummahkoa suklaata se on! Ehkä joskus tuntuu sellainen aivan aavistuksenomainen suolaisen häivähdys, muttei mitenkään häiritsevää, ei. Oikein hyvää, olisi voinut tuoda toisenkin paketin. Täytyy varmaan kaivella sen suklaan nimikin tänne blogiin, sikäli jos joku toinenkin törmää siihen.

Harmaa aamu sai DI:n toteamaan: "Taitaa olla ihan koodausilma". Yhdyn mielipiteeseen, ei tuo houkuttele ulkoilemaankaan. Ei kai se just sada, muttei juuri muutakaan kyllä tee. Ilmatieteenlaitos lupailee ukkosta, mutta sitä ei ole vielä näkynyt. Foreca lupaa vain rankahkoa sadetta. Salamatutkat eivät havaitse mitään ukkoseen viittaavaa missään päin Suomea.

DI:n passi on menossa vanhaksi ja työmatkan takia hän tarvitsee passia tuossa alkusyksystä, joten ei muuta kuin uusimaan passia. Samalla hän päätti uusia myös vanhan ja hapertuneen ajokorttinsa.
Näitä varten tarvitaan tietysti tuoreet passikuvat. Ensin DI marssi johonkin tavalliseen valokuvaamoon, jossa otettiin kuvat ns. tavalliseen tapaan automaattikameralla. Tuloksena tulleet kuvat kelpasivat lähinnä lasten pelotteluun (ihan totta). Tuomiokirkonkadulta DI kuitenkin bongasi Suomen Passikuvaamon ja päätti käydä kokeilemassa, miltä he saavat naaman näyttämään.
Passikuvalla ja passikuvalla on muuten eroa kuin yöllä ja päivällä, vaikka pärstä on kyllä ihan sama! Passikuvaamon ottamat kuvat ovat todella paljon parempia. Hinnassa ei ole kovin montaa euroa eroa rivivalokuvaamojen hintoihin nähden. Vertailu kannattaa eikä todellakaan ole järkevää mennä ensimmäiseen passikuvia mainostavaan valokuvaputiikkiin.
Itseäni sylettää se oma ajokorttikuva, jossa näytän joltain pikkurikolliselta poliisin arkistoissa. No, ensi vuoden alussa menee minunkin passini vanhaksi ja passin uusiminen on täälläkin edessä. Aion marssia silloin tuohon samaiseen passikuvaamoon otattamaan kuvat itsestäni. Hmm... Pitäisiköhän sitä ennen vahingoittaa ajokorttiaan ja uusia se samoin tein? Vai voisikohan sen uusia ihan muuten vain, ilman mitään näkyvää syytä (paitsi se kuva)? Maksaahan se toki, mutta turhamainen on aina turhamainen.

Lomaviikolla poikkesimme jonain päivänä Helsingissä, taisin siitä kirjoitellakin. Kävin vähän kiertelemässä Stockmannin kosmetiikkaosastolla. Mitään erityistä ei ollut sinänsä tarvis, mutta Estée Lauderin myyjän kanssa tuli sitten puheeksi luomivärit ja erityisesti se, mikä sopii tällaisille omituisen vihreän ja keskiruskean sekavärisille silmille.
Kas että sattuikin, mutta tällä myyjällä oli itsellään jokseenkin samansävyiset silmät, tosin ei ehkä niin ruskeat vaan harmaammat kuin minulla, mutta vihreä väri kuitenkin aika selkeä. Niinpä hän tiesi suositella erästä Lauderin luomiväri palettia, jossa on vaalea, hieman lilahtava sävy ja toinen tummempi, jotain violetin, musteensinisen ja graffitinharmaan välimaastosta. Näillä kahdella värillä saa helposti aikaan sekä kevyen että tumman meikin.
Kakistelin mielessäni hetken aikaa paketin hintaa, se maksoi jotain kolmenkympin tienoilla. Merkkikosmetiikka on tietysti merkkikosmetiikkaa. Nyt olen käyttänyt viikon verran tätä luomiväriä töissä ja olen ihan ihastunut siihen. Ymmärrän hyvin, miksi maksaa tämän verran luomiväreistä! Ensinnäkin luomiväreissä on oikeasti pigmenttiä. Se näyttää joltain kun sitä levittää luomelle eikä sitä tarvitse levittää paljoa. Monet halpisluomivärit näyttävät kivoilta rasiassa, mutta luomelle sitä väriä ei tahdo tulla sitten millään. Body Shopin luomivärejä kokeillessani olen tullut myös huomaamaan, miten inhottavaa on variseva luomiväri, varsinkin aamuisin. Tämä Lauderin luomiväri ei varisekaan!

Minun seikkailuni luomivärimaailmassa on alkanut oikeastaan vasta hiljattain, olen aikaisemmin ollut kohtuullisen arka meikkaamaan silmiäni. Rajauskynänkin käytön opettelin vasta muutama vuosi sitten kun löysin sopivan rajauskynän, tarpeeksi pehmeän. Luomivärejä olen alkanut käyttää joka päivä töissä ja sitä varten olen viime aikoina kasvattanut muuten kovin olematonta luomivärivalikoimaani.
Koska en ole oikein selvillä a. siitä minkä väriset silmäni oikeastaan ovat, b. minkä värinen luomiväri niille sopii, olen katsonut voivani kokeilla melkein mitä tahansa mieleenjuolahtavaa väriä. Ruskeat ja vihreät ovat tietysti aina sopivia ja turvallisia vaihtoehtoja. Harmaakin on ihan ok, tosin käyttämäni harmaa paletti on kyllä täysin mitäänsanomaton, siitä ei irtoa luomelle mitään väriä. Sininenkin luomiväri löytyy, samaa sarjaa tuon mainitun harmaan kanssa, niin ettei siitä juuri väriä irtoa, mutta se vähän mitä näkyy, niin ei sekään äärimmäisen pahalta vaikuta. Ainakaan minun mielestäni. Varovainen täytyy olla sinisten kanssa.
Goshilta löytyi myös kolmen metallisen värin paletti, jossa on melkein musta graffitinharmaa, kullansävyinen vaaleampi väri ja hopeansävyinen, melkein valkoinen väri. Se on ollut myös suosikkejani jonkin aikaa. Goshin luomivärit vaikuttavat melko hyviltä pigmentin suhteen, niistä saa ihan oikeasti väriä luomilleen. Samaan aikaan ne ovat varsin edullisia.

Ei kommentteja: