sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009

Nummisuutarit ja muuta kotiseutumatkailua

Huolimatta epävakaiselta näyttävästä säästä päätimme lähteä DI:n kanssa tänään Taaborinvuorelle katsomaan Nummisuutarien esitystä, viimeistä tänä kesänä ja viimeistä esitystä tuolla kokoonpanolla. Riskinotto kannatti, emme saaneet niskaamme elämää suurempaa sadekuuroa, vain muutaman hassun pisaran, joita ei kannattaisi edes mainita.
Nummisuutareista ei sen enempää, hauska komedia edelleen, hieman jopa ihmetyttää se, miten se jaksaa naurattaa edelleen, jotakuinkin 150 vuotta kirjoittamisensa jälkeen. Tietenkin tapahtumat eivät kuulu enää nykypäivään ja kielikin on vanhahtavansorttista, mutta silti sen ymmärtää edelleen.
Koska olimme paikalla hyvissä ajoin ennen esityksen alkua, ehdimme kiertää hyvin läpi kaikki Taaborinvuoren museomökit sekä käydä myös Aleksis Kiven syntymäkodissa. Enpähän ole vuosiin sielläkään käynyt, DI ei ikinä.

Matkamuistojakin tuli tietysti hankittua, kuten vaikkapa Nummisuutarit kirjana ja Kiven runotuotanto. Hävettää ihan tunnustaa, mutten tiennyt että Kivi kirjoitti pokkarin verran runojakin. Ja sentään nurmijärveläinen! No, nythän tulee paikattua sekin aukko sivistyksessä.
Ilahduttavinta oli kuitenkin se, että Taaborinvuorella oli myös Tarinakorun myyntikoju. Olen noita Tarinakorun koruja katsellut netistä jo aikaisemminkin ja todennut, että aika moni niistä kelpaisi kyllä minullekin, mutta Kivikkoalvejuuri osoittautui jo tuolloin suosikikseni. Ja arvatkaapas mitä? Mukaan tarttuikin Kivikkoalvejuuri-kaulakoru pienen alennuksen kera. Olen oikein iloinen, se on hyvin kaunis koru.

Eilen kävimme DI:n kanssa Nukarinkosken rantamilla kiertelemässä ja kuvaamassa. Sää suosi siinä alkuiltapäivästä ennen kuin taivas vetäytyi pilveen ja alkoi sataa vettä. Keli oli aurinkoinen ja teki oikeutta hienoille koskimaisemille.

Molemmilla kerroilla teimme vähän kiertoajelua, ajelin pitkit pikkuteitä ja sorateitä, tulipahan treenailtua sitäkin lajia Fusionin ratissa. Ajaminen alkaa sujua jo jossain määrin. Kytkin nykii kyllä edelleen vaihdoissa toisinaan ja saattaa tapahtua kaikenmoista muutakin ei-niin-kauhean-sulavaa, mutta enpähän ole sammutellut moottoria hetkeen ja muutenkin olo ratissa tuntuu hivenen varmemmalta. Ja suurelta tai ainakin kohtuulliselta saavutukselta tuntuu sekin, että olen osannut ja uskaltanut lähteä ajamaan paikkoihin, joita en tunne entuudestaan ainakaan kovin hyvin. Kuten nyt se torstainen hamsterin vienti Kalkkuun ja tänään tuo Palojoen reissu. Kyllä tämä tästä vielä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se ostamasi koru on tosi kaunis,kelpaisi mullekin.
En muuten minäkään ole kuullut,että Kivi on kirjoittanut runojakin,täysin uusi juttu mulle.
-MUR-MUR-

sinkkumutsi kirjoitti...

Autolla ajaminen on kans kyllä yksi suhteen koetinkivi. Jos mies pystyy istumaan hiljaa paikallaan kun kaasutat menemään, niin uskallanpa sanoa, että teillä on edessä loistava tulevaisuus:D

Sirpale kirjoitti...

Mur-Mur, eikö olekin vain kaunis koru? Otan sen mukaani kun tulen, niin pääset ihastelemaan sitä ihan luonnossakin. Tosin kaukaa katsoen se näyttää erehdyttävästi kalanruodolta...

Sinkkumutsi, toistaiseksi DI on pitänyt päänsä kiinni istuessaan kyydissä. Tosin tein kyllä selväksi jo aikoja sitten sen, että ajamisestani saa sanoa ainoastaan viisi sekuntia ennen rysähdystä tai muuten voi aina kävelläkin...