tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Shoppailua, peuroja ja autoilua (taas)

Piipahdimme eilisiltana veljen luona Vantaalla. Ihan noin huviksi ja osin myös sen vuoksi, että tiedän sitten huomenna, mihin minun pitää ajaa. Ylihuomenna nimittäin lähdemme minä, DI, veli ja hänen tyttönsä Ruokolahdelle, äidin luona käymään. Täältä Nukarilta siis lähtö, Vantaalta veli tyttöineen kyytiin ja sitten Porvoon moottoritielle, sieltä kutostielle ja Ruokolahdelle. Siinäpä onkin ajamista! Onneksi on liuta varakuskeja autossa, että jos minä väsähdän, niin tuuraaja löytyy. Yritän kyllä noin pääsääntöisesti ajaa itse koko matkan, mutta on siinä sitä matkaa eikä edes moottoritietä koko matka. Tosin luulen, että Kuusankoskelta eteenpäin reitti on minulle tutuin.

Puhelimen navigaattorista paljastui muuten uusia piirteitä: se tietää teiden nopeusrajoitukset ja koska navigaattori havaitsee myös ajonopeuden, se pystyy mälkättämään ylinopeudesta. Jos nopeus nousee noin 10km/h yli sallitus, navigaattori toteaa "Huomaa nopeusrajoitus". Kätevää kyllä, mutta kiitosta vain, tiedän kyllä itsekin ihan tarpeeksi hyvin nopeusmittarin lukemat...

Kun kotiuduimme illalla Vantaalta, grillasimme vielä DI:n kanssa tähteeksi jääneet lihat. Onnistuin nappaamaan DI:stä maailmankaikkeuden mahtavimman kesäkuvan: DI istuu penkillä grillin vieressä, näpyttelee läppäriään (WLAN kuuluu aika hyvin ulos asti!) ja taustalla siintää meidän punainen leikkimökki. Ei siis punainen tupa ja perunamaa, vaan punainen tupa, grilli ja WLAN.
Iltalenkillä onnistuimme näkemään tai ainakin kuulemaan erinnäisiä eläimiä. Metsähakkuun reunassa kuuntelimme ensin lentoon lähtevien lintujen rapistelua pensaikossa, mutta yhtäkkiä suurin osa rapinoista kuuluikin maantasalta. Ja sitten se alkoi tulla pusikosta pois. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Pieni kimeä ääni paljasti, ettei kyse olekaan linnuista vaan joistain varvikossa vipeltävistä pikkujyrsijöistä. Niitä oli useampia, joku tuli parin metrin päähän meistä, mutta ei niistä nähnyt varvikon seasta juuri muuta kuin heiluvia mustikanvarpuja ja hyvällä onnella nopean, tumman vilauksen. Hetken aikaa ne pyörivät siinä lähellä, mutta lähtivät sitten.
Pidimme silmämme ja korvamme auki muutenkin, olimme edelloisenä iltana nähneet samoilla nurkilla peuran kuljeskelevan. Ajattelimme, että jos tänäkin iltana olisi onni matkassa. Kamerat ainakin olivat. Onnistuimmekin näkemään heinäpellolla vilaukselta pari valkohäntäpeuraa, jotka kuitenkin loikkivat pois eivätkä jääneet meitä katselemaan. Pellolla näkyi heinän seasta myös parin rusakonkorvat ja koska ne liikkuivat, oli niiden alapäässä kaiketi rusakotkin.
Ajattelimme, että olihan sitä jo siinäkin ja lähdimme kävelemään kotia kohti. Yhtäkkiä bongasin rypsipellosta epäilyttävät korvat. Ei rusakko, vaan peura! En tiedä oliko se pieni peuranvasa vai makuulla, koska rypsin seasta ei näkynyt tosiaan muuta kuin korvat eikä rypsi nyt niin korkeata ole. Ajattelimme hajaantua DI:n kanssa, DI lähti kävelemään pellon toiselle puolelle, jotta saisimme ehkä pakoon lähtevän peuran kuvattua. Itse jäin peltotielle DI:n kameran kanssa. DI ei ehtinyt pitkällekään, kun peura lähti liikkeelle. Se hyppeli komeilla hypyillä rypsipellossa ja katosi sitten pensaikkoon. Harmi että se oli niin kaukana eikä DI:n kameralla saanut oikein kunnollisia kuvia niin kaukaa. Joku kuva saattaa kyllä olla ihan käyttökelpoinen, rankalla rajauksella.

Tämän päivän ohjelmassa oli reissu Helsinkiin. Alustavat suunnitelmat olivat jotain linjalla Suomenlinna-Korkeasaari, mutta koska sääennustuksen lupailivat enemmän tai vähemmän sateista, päätimme hylätä nämä suunnitelmat ja pikaideana Tikkurilan asemalla saimme päähämme mennä Heurekaan. Kumpikaan meistä ei ole käynyt siellä kaiketi viiteentoista vuoteen. Ja olihan siellä vaikka mitä insinöörejä kiinnostavaa.
Tikkurilasta suuntasimme Helsinkiin shoppailemaan ja kävimme syömässä Tamarinissa, thaimaalaisessa ravintolassa Fredrikinkadulla. Voin ihan suositella tuota paikkaa, ruoka oli hyvää vaikkei ehkä huokeinta mahdollista. Vaikutti kuitenkin olevan aika suosittu paikka jo muutenkin.
Eipä siinä muuten mitään, Helsingissä alkoi sattaa kun olimme siellä ja toinen hihani kastui perinpohjaisesti. Kirotut sateenvarjot. Ja jos joku ihmettelee, niin ei, en ollut siellä autolla. Fusion oli jätetty Jokelaan parkkiin ja olimme sieltä hypänneet junaan.

Ei kommentteja: