sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2009

Silppuja

Kävimme eilen katsomassa DI:n kanssa uusimman Potterin. Ei siinä elokuvassa mitään niin ihmeellistä ollut, ei ainakaan jos on lukenut kirjan. Ei nuo Potter-elokuvat muutenkaan niin kummallisia ole, ihan näyttäviä toki visuaalisesti ja jännittäviäkin, mutta rehellisesti sanoen sellaisia elokuvia on suunnilleen kolmetoista tusinassa. Enemmän odotan kuningatar Victoriasta kertovaa elokuvaa, josta näin Plevnassa trailerin.

Tosin jo ennen elokuvan alkua olin vaipua epätoivoon. Mainoksissa olivat äänet niin kovilla, että jouduin pitämään sormia korvissa. Kirosin itseäni kun en ollut muistanut ottaa korvatulppia mukaan. Onneksi elokuvan aikana äänet olivat inhimillisellä tasolla. Naurakaa pois, mutta minulla on usein elokuvissa korvatulpat mukana. Onneksi nykyisin niitä joutuu harvoin käyttämään, mutta tuossa 2000-luvun alussa oli Plevnassa (ja kyllä muissakin leffateattereissa) väännetty namikat kaakkoon. Ja mitä enemmän mainostettu leffa, sen kovemmalla äänet. Ei ollut kiva katsoa jotain Star Warsia sormet korvissa. Ilmeisesti tästä on valitettu ja siihen on reagoitu, koska nykyisin ääni on useimmiten siedettävän kovalla. Saman kun saisi koskemaan mainoksiakin...

Vaan millä saisi katsojat käyttäytymään vähemmän sikamaisesti? Leffateatteri on näytöksen jälkeen kuin sikala. Lattialla on popcornia, karkkipapereita, juomamukeja, juomaa, kaikenlaista törkyä. Popcorn-laatikot ja mukit jätetään tylysti paikoilleen vaikka uloskäyntien vieressä on suuret roskikset näitä varten. Ja vielä aikuiset ihmiset, eivät vain teinit, kuten eilen tuli todistettua. Vieressäni istui kaksi naista, ehkä jotain minun ikäisiä tai vanhempia, mutta niin vain jäi juomamukit telineisiin ja popparit lattialle. Harry Potter, lauantai 25.7., klo 22.00 alkanut näytös, rivi 8, paikat 11 ja 12: miss Piggyt hävetkää! Ja aika monen muunkin sietäisi kyllä hävetä yhtä lailla.
No, ei tuo vielä mitään, mutta Ice Age 3:sta katsoessamme joku penkkinaapureista oli kaatanut virvoitusjuomansa lattialle ja se oli lähtenyt valumaan pitkin penkkiriviä. Minulla oli iso käsilaukku lattialla, joten se oli saanut osumaa. Onneksi ei ollut valkoinen kangaskassi ja onneksi huomasin tapahtuneen ennen kuin olisin nostanut laukun olalleni, vasten valkoista kauluspaitaa. Eilisiltana olin viisastunut vahingosta ja minulla oli mukana pieni käsilaukku, joka majaili sylissäni koko leffan ajan.

DI aikoo tehdä tänään ruuaksi risottoa, inspiroituneena Piemonten herkullisista risotoista. Odotan kieli pitkällä, kaapista löytyy riisin lisäksi sipulia, parmesan-juustoa, kuohuviiniä, katkarapuja ja kampasimpukoita. Ja ostipa DI enimmäkseen koristetarkoituksiin myös pari valmiiksi keitettyä rapua! En ole koskaan syönyt rapuja eikä meillä ole rapuveitsiä, mutta eiköhän ne jotenkin saada syötyä. Ei se kuulemma niin kauhean vaikeata ole.

Löysin joitain aikoja sitten jostain vaateliikkeestä hienon vaalean kesäjakun. Se on ohutta, rypytettyä kangasta, kermanvaalea väriltään ja hihat yltävät kyynärtaipeeseen asti. Se ei tarjouksessa maksanut montaa kymppiä ja sattuipa rekistä löytymään vielä minulle sopiva koko. Ainoa vika jakussa olivat sen naurettavat olkatoppaukset. Kevyet olkatoppaukset vielä menevät paksummissa jakuissa, antavat ryhtiä, mutta tällaiseen kevyeen, ohueen ja laskeutuvaan jakkuun ne vain eivät sovi. Ja varsinkin kun ne kuulsivat ohuen kankaan läpi varsin selvästi. Kunnon kasari-fiilis. Olkatoppaukset poistamalla siitä sai kuitenkin varsin inhimillisen näköisen, niin että sitä kehtaa oikeasti käyttääkin.
Minusta tuntuu, että löysin uuden lempivaatteen. Se kuitenkin on niin vaalea ja neutraali väriltään, että se sopii kaiken kanssa. Mutta koska kangas on rypytettyä, ei jakku jää pelkäksi päällä roikkuvaksi haamuksi. Se on erinomaisen käyttökelpoinen vaate toppien kanssa ja minullahan erilaisia toppeja on kaappi pullollaan. Näin kesälläkin on joskus ihan kiva, että topin päällä on jotain hieman pitkähihaisempaa.

Ei kommentteja: