keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Tulilahti

Tulilahden kaksoismurha on taas tapetilla, koska siitä tuli heinäkuun lopulla kuluneeksi tasan 50 vuotta. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli monen aukeaman artikkeli tapauksesta, lisäksi nyt on ilmestynyt uusi vihje saksalaisesta Stasi-agentista, joka oli liikkunut autolla noihin aikoihin Heinävedellä ja kysellyt vihjeen antajalta, tuolloin kaiketi 11-vuotiaalta pojalta kahden pyöräilevän tytön perään.

Luin muuten kyseistä lehteä lauantai-iltana kun kävimme DI:n kanssa syömässä Hermicassa. Luettuani lehden nostin sen kansi ylöspäin pöydälle. Kannessa oli mustavalkoinen valokuva, jossa surmien pääepäiltyä Runar Holmströmiä saatetaan oikeuteen. DI katsoi kantta vähän aikaa ja totesi: "Kato, siinä on ukki" ja osoitti Runaria saattavaa poliisia. DI:n äidinisä oli tuolloin Pieksämäellä poliisina ja oli ollut saattamassa Runaria oikeuden eteen, päätynyt sitten tuohon ilmeisen kuuluisaan valokuvaan. Samainen ukki vilahtaa muutamissa artikkelin vanhoissa valokuvissa, jotka on otettu oikeussalissa. Tämä on taas näitä kuuluisia "melkein sukua melkein-julkkikselle"...

Tulilahden kaksoismurha kuuluu 50-luvun tienoon melkein jo klassiseksi muodostuneeseen murhatrilogiaan, joka on jäänyt selvittämättä: Kyllikki Saaren murha Isojoella toukokuussa -53, Tulilahden kaksoismurha heinäkuussa -59 ja Bodomin kolmoismurha kesäkuussa -60. En tiedä miksi nämä kolme ovat nousseet niin tunnetuiksi tapauksiksi, onhan Suomessa toki muitakin selvittämättömiä henkirikoksia, sekä vanhempia että tuoreempia. Kaikkia ei pystytä edes nykytekniikalla selvittämään.
Ehkä syy on se, että kaikissa surmatut olivat nuoria, ilmeisen kunnollisia ihmisiä, jotka oli tapettu raa'asti ja ilman selkeää syytä. Ehkä yksi syy oli sekin, että tuohon aikaan lehdet surutta uutisoivat kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Olihan tapahtumilla toki uutisarvoa edellä kerrotun perusteella. Tuohon aikaan lehdistö taisi olla vähemmän hienovarainen, ei niin arasteltu julkaista nimiä ja kuvia niin kuin nykyisin.
Ja tietysti yksi syy voi olla sekin, että surmilla on yhteisiä piirteitä: nuorten uhrien lisäksi se, että uhrien tavaroita oli piiloteltu, Tulilahden ja Isojoen tapauksissa varsin taitavastikin, uhrien tavaroita on jäänyt kadoksiin, Tulilahden tytöt olivat samalla tavalla haudattu merkittyyn suohautaan kuin Kyllikki Saarikin ja niin edelleen.

Itse olen jonkin verran lukenut noista Tulilahden ja Isojoen tapauksista, Bodomiin en ole jaksanut perehtyä. Sehän oli tapetilla joskus 2004 kun aiemmin uhrina pidetty Nils Gustafsson joutui syytetyn penkille. Tapaus ei selvinnyt, Gustafsson todettiin syyttömäksi. Kerätyt todisteet eivät riittäneet toteennäyttämään syyllisyyttä. Tuolloin Bodomia puitiin niin paljon ja laajasti sekä lehdissä että netissä, että materiaalia on kertakaikkiaan liikaa.
Sekä Bodomin jutussa että näissä kahdessa muussakin on ongelmana se, että tapahtumista on kauan ja vain poliisilla on tarkat tiedot siitä, mitä oikeasti on löydetty, mistä ja milloin. Netissä ja lehdissä voidaan nojata vain siihen mitä poliisi on kertonyt ja tutkinnallisiin syihin vedoten kaikkea ei varmasti ole paljastettu. Sen lisäksi liikkuu huhuja, spekulaatioita, eri versioita asioista niin ettei kukaan pysty enää oikein sanomaan, mikä on totta ja mikä ei.

Mitä tulee Tulilahteen ja DI:n ukin saattamaan Runar Holmströmiin, niin itse en jaksa tietyistä syistä oikein uskoa Runarin syyllisyyteen. Häntähän ei koskaan tuomittu, koska hän teki itsemurhan pidätyssellissään loppuun asti vannoen syyttömyyttään. Lisäksi Runar oli lähinnä omaisuusrikoksista tunnettu pikkurikollinen, joka ei tiettävästi tuntenut Tulilahden maastoa, että olisi voinut hoitaa surmien peittelyn niin hyvin kuin se oli tehty.
Luulen, että poliisi toimi tuolloin kovan paineen alla. Kuusi vuotta aikaisemmin tapahtunut, samalla tavoin kansaa kuohuttanut Kyllikki Saaren murha oli edelleen selvittämättä, sisäministeriö oli kaiketi vannonut, että se selvitetään samoin kuin Tulilahtikin. Poliisilta vaadittiin päitä vadille, vaadittiin nimiä, vaadittiin epäiltyjä, vaadittiin toimia. Syystä tai toisesta Runar valikoitui sopivaksi syntipukiksi, ainakin aluksi.
Jos minun pitäisi lyödä vetoa Tulilahden tekijästä, niin panisin rahani paikallisen tekijän/tekijöiden puolesta. Erinnäisissä nettikeskusteluissa on heitettykin esille muutamia henkilöitä, jotka sopisivat ehkä kuvioihin. Surmista ja surmaajasta liikkunee Heinävedellä paikallisten juttuja, ehkä tekijä tiedetään yleisestikin mutta pienellä paikkakunnalla haluttaneen suojella naapuria, tuttua, sukulaista ja tyytyä vain epämääräisesti vihjailemaan jotain, joka ehkä liittyy tapaukseen tai sitten ei.
Toisaalta Kyllikki Saaren tapauksessa on liikkunut huhuja, että poliisi tietää syyllisen, mutta todisteiden vähäisyyden vuoksi ei voi saattaa syyllistä vastuuseen. Tai ehkä syyllinen on kuollutkin jo. Liekö näin Tulilahdenkin kohdalla?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin on yhteyksiä Tulilahden leirintäalueelle. Nääs kävimme kesälomamatkalla R:n sukulaisissa kylässä Heinävedellä ja yksi sukulaistalo on osoitteessa Tulilahdentie jotain.Eli sen tien päässä on tai oli se kuuluisa leirialue. Siis sun DI:n ukki ja R:n serkut liittää meidätkin Tulilahden murhiin. HUH-HUH!!
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Niin ja mummu kertoi että Anni-täti seurusteli jonkin aikaa toisen Bodomissa murhatun tytön isän kanssa. Oli kaiketi leskeksi jäänyt tai jotain. En kuollaksenikaan muista tapahtuiko tuo ennen vai jälkeen murhien, voi olla että jälkeen ja ilmeisesti tyttären menetys otti niin koville, ettei seurustelusta tullut sitten lopulta mitään vakavampaa.