maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Ajatuksia pyörii päässä, mutta yhdestäkään ei saa kiinni

Otsikko kuvailee tämän päivän olotilaa. Kaikenlaista ajatuksentynkää sinkoilee sinne tänne, mutta yksikään ei oikein irtoa omaksi kokonaisuudekseen. Ainakaan semmoiseksi, josta saisi mitään kunnon blogitekstiä aikaiseksi. Toisaalta tässä ei muutenkaan ole terävin mahdollinen olo, jäi yöunet vähän vähiin viime yönä.

Yksi syy yöunien lyhyyteen oli DI, tietysti. Jäimme illalla juttelemaan kaikennäköisistä jutuista ja sitä juttuahan sitten riitti. Puhuimme erinnäisistä ihmissuhteisiin liittyvistä jutuista. Uskokaa pois, mutta DI oikeasti osaa ja haluaa puhua suhdeasioista.
Yksi puheenaihe oli miehekkyys ja naisellisuus ja niihin liittyvät stereotypiat ja perinteinen miehekkyys/naisellisuus ja itsetunto ja -tuntemus. Jotkut miehethän yrittävät korostetusti olla miehekkäitä, tulee kiistämättä mieleen että he ehkä ovat epävarmoja omasta miehuudestaan ja yrittävät sitten huutaa kaikille, että hei, minä olen miehinen mies, älkää luulkokaan muuta. Mutta ei se ole oikeastaan miehekästä, se on vähän säälittävää, ainakin minusta.
Sitten on näitä, joiden ei oikeasti tarvitse koko ajan alleviivata miehekkyyttään ja kuuluttaa sitä koko maailmalle ja silti he ovat miehekkäitä. Tai siis ehkä juuri siksi. DI on tällainen, hän tekee ruokaa, tekee kotitöitä, katsoo vähän mitä pukee päälleen, pitää taiteesta ja tanssimisesta, paijaa hamsteria ja lepertelee sille, on jopa ylpeä insinööri-avovaimostaan ja lupasi jo kokata riistaruokia, jos minä joskus alan metsästää. Eikä DI ole mikään tossun alla oleva hissukka enkä usko että kukaan voisi häntä mitenkään naismaisena pitää. Minulle hän edustaa ihan kympillä miehistä miestä, joka uskaltaa olla oma itsensä.

Paitsi että erään parisuhdeteorian mukaan meidän suhteemme alkaa vähitellen elää kriittisiä hetkiä. Rakastumisvaihe kestää kuulemma tuhat päivää eli vähän vajaa 3 vuotta. Meillä on nyt takana jotain 2 vuotta ja 8 kuukautta. Tämän jälkeen rakastuminen katoaa ja tilalle tulee varsinainen rakkaus, jos on tullakseen. Voi tietysti olla, että sen jälkeen vielä vuoden päivät ihmetellään, että mihin se rakastuminen oikein meni ja sitten todetaan, että oli kiva tutustua, mutta nyt eri suuntiin. Tiedä sitten miten paikkaansa pitävä tuo teoria on, se jää nähtäväksi.

Toinen eilisiltana mielessä pyörinyt seikka oli tämä Porin kuolonkolari viikonloppuna. Auto oli lähtenyt käsistä, törmännyt puuhun, syttynyt palamaan ja kolme oli kuollut, yksi mukana ollut on teho-osastolla, lehdet puhuvat jo kohtuullisen varmana tietona, että tämä ainoa hengissä selvinnyt on kuljettaja.
Jutussa on muutamia seikkoja, joita en vain voi omalla pienellä järjelläni käsittää.
Ensimmäinen on se, että kuljettaja on alaikäinen eli kortiton. Ilmeisesti auto (vuoden -93 BMW) oli kuitenkin hänen nimissään.
Toinen on se, että kuljettaja on tiettävästi puhaltanut 1,3 promillea onnettomuuspaikalla. Ihan kohtuullisessa kekkulissa siis, enpäs muista just nyt tarkkaan että mikä on törkeän rattijuopumuksen raja, mutta todennäköisesti alle tuon.
Kolmas asia on se, että sää oli sateinen ja kuljettaja epäillään ajaneen ehkä jopa rajuakin ylinopeutta. Alueella olisi muuten kai ollut 40 tai 50 km/h rajoitus, on vähän vaihtelua eri lähteiden antamissa tiedoissa.
Ja hännänhuipuna vielä, ettei kukaan käyttänyt turvavöitä. Tosin ne välttämättä eivät olisi pelastaneet kyllä paljoakaan tuossa tilanteessa.

Miten tällainen yhtälö voi olla edes mahdollinen? Tai siis tottahan minä tiedän miten: humalassa tämä on varmasti kuulostanut kaikista asianosaisista todella hyvältä idealta. Jotenkin kuitenkin luulen, että tämä "pikku" kännimoka ei tule kuulumaan niihin, joille naureskellaan tulevaisuudessa huvittuneena...

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Se on kyllä kumma miten nuoret ei opi. Tuollaisia onnettomuuksia sattuu ikävän paljon. Ylinopeutta on varmasti ollut, tosin taitamattoman käsissä auto karkaa kyllä helposti lapasesta. Tuossa kohdassa muistaakseni on 50km/h rajoitus, koska ihan keskustassa ei olla. Tosin sekin on saattanut muuttua.
Tuossa tilanteessa eloonjääneellä ei ole mitenkään mukava jatkaa elämäänsä, varsinkin jos on kuskina ollut.
Miten nuorille saisi taottua järkeä päähän? Vai onnistuuko se mitenkään?

Sirpale kirjoitti...

Niinpä, taitamattomalta auto lähtee helposti käsistä ja sen takia aloittelevan kuljettajan pitäisikin ekstravarovainen ollakin. Tässä on kyllä oltu ekstra-epävarovainen, kaikki mahdolliset mokat tehty. Ja milläs humalaiselle 17-vuotiaalle voisi takoa järkeä päähän...