keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009

Jokelan junaturmasta

Selvennettäköön heti alkuunsa, että ei, minä en ollut koskaan lähelläkään Jokelan turmajunaa.

Viikonloppuna tuli tv:stä Jokelan junaturmaa käsitellyt ohjelma, jonka pääosassa oli turmassa pahiten loukkaantunut, silloin nuori tyttö, nyt nuori aikuinen nainen. Häntä oli sekä tv-ohjelman että onnettomuustutkintakeskuksen tietojen mukaan irrotettu yli 6 tuntia. Hänen isänsä oli istunut viereisellä paikalla ja kuoli turmassa. Tyttö itse oli loukkaantunut hengenvaarallisesti, ohjelmassa puhuttiin keuhkovaurioista, munuaisvaurioista ja jalkojen suurista avo- ja murskamurtumista. Tänä päivänä nainen kävelee ja tanssii omilla jaloillaan ja on kahden pienen lapsen äiti. Jos tämä ei ole selviytymistarina, niin ei sitten mikään. Ja niin paljon kuin Suomen terveydenhuoltoa haukutaankin, niin saadaan siellä sentään jotain näkyvääkin aikaiseksi.
Tuolta onnettomuustutkintakeskuksen sivulta löytyy linkki valokuvatiedostoon (pdf, 3,7Mt), jossa näytetään kuvia junasta ja mm. juuri siitä kohdasta, josta tämä mainittu tyttö irrotettiin. Kuvia voi ihan turvallisin mielin katsoa, ei siellä näytetä ruumiita eikä suolenpätkiä.

Onnettomuushan sattui 21. huhtikuuta 1996 ja minä asuin tuolloin vielä kotona. Jos en ihan väärin muista, tuo ajankohta sattui pääsiäiseen, mutten ole löytänyt tähän mistään varmistusta. Vapaapäivä tuo onnettomuuspäivä joka tapauksessa oli. Aamulla ei oltu avattu televisiota lainkaan eikä isäkään ollut käynyt autolla missään, joten hänkään ei ollut radiota kuunnellut, joten meillä ei heti aamusta tiedetty tästä mitään.
Minulla on muistikuva, että olisimme aamupäivällä lähteneet siskon kanssa läheiseen metsään kävelemään ja ihmetelleet, miksi Tuusulantiellä (Hämeentiellä) kulki niin usein hälytysajoneuvoja sireenit soiden. Sisko ei kuulemma tätä samaa muistikuvaa jaa, joten en ole varma itsekään. Syy hälytysajoneuvoille oli selvinnyt kun olimme tulleet takaisin kotiin. Ilmeisesti aikuisetkin olivat havahtuneet näihin hälytysajoneuvoihin ja isä kaiketi oli teksti-tv:stä ainakin löytänyt uutisia tästä turmasta. Tuohon aikaan ei näet ollut internettiä tai edes tietokonettakaan joka torpassa.
Ja jos en ihan väärin muista, lähdimme iltapäivällä käymään Jokelassa katsomassa tätä onnettomuuspaikkaa. Tosin eihän sinne lähelle päässyt, autolla vain pyörimme siellä emmekä nähneet juuri muuta kuin alikulun yläpuolella roikkuneen vaunun, jota ei siihen mennessä oltu vielä raivattu pois.

Tuolloin puhuttiin, että Jokelan junaturma oli siihen mennessä pahin rauhan aikana tapahtunut junaonnettomuus Suomessa. Kauaa ei tapaus saanut tuota titteliä kantaa, likimain kaksi vuotta myöhemmin sattui Jyväskylässä pahempi onnettomuus, jossa kuoli 9 ihmistä. Jokelassahan kuoli 4 ihmistä.
Tästä huolimatta Jokelan turma kyllä jäi ihmisten mieliin. Itsehän kotona käydessäni jään aina Jokelassa pois ja vieraammille tästä puhuttaessa oli kommenttina niin usein: "Ai SE Jokela?" Nykyisin kommentoidaan ihan kyllä samoin, mutta nyt se johtuu parin vuoden takaisesta kouluammuskelusta.

2 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Jotkin yksittäiset katastrofit jäävät yllättävän selkeästi mieleen. Tuntemukset, pienet asiat siltä päivältä ja mitä itse oli tekemässä tai näki juuri silloin, kun uutisen kuuli. Harva kuitenkaan itse sitä kokee, onneksi noita hienoja selviytymistarinoita löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Jokelan onnettomuuden 1996 muistan siitä, että sunnuntaina sain vapaasti kävellä puistossa tarvitsematta kuulla inhottavia ruotsinkielisiä kuulutuksia