keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009

Sirpaleita

Likimain jokainen vähänkään katu-uskottavuutta hinkuava muoti- ja/tai kosmetiikkabloggari käyttää hiuksiinsa vain ja ainoastaan Tigin tuotteita nykyisin. Vaikka itse en lukeudu kumpaankaan ryhmään, olen itsekin kokeillut muutamaa tuotetta. Osaan en ole ihastunut mitenkään erityisesti, mutta yhden mainioinkin tuotteen olen löytänyt: Bed Head-sarjan Masterpiece-hiuslakan. En tajunnut oikeasti miten hyvä se oli, kunnes se eräänä päivänä suunnilleen viikko sitten loppui. Koska kyse on aika kalliista tuotteesta, päätin että käytän muutamia jämälakkojani tilipäivään asti.
En muistanutkaan miten huonoja muut lakat voivat olla. Ensinnäkin ne haisevat ihan kamalan pahalta. Onhan tuossa Tigin lakassakin hajunsa, mutta se yrittää edes jollain tavoin olla hyvä tuoksu eikä se ole niin voimakas. Minulla oli matkapullo jotain muuta lakkaa ja sen suihkuttamisen jälkeen ei tarvinnut hetkeen vessaan mennä, siellä oli sellainen käry ettei pahemmasta väliä. Ja pidonkin kanssa oli vähän niin ja näin. Hieman kosteampi aamu tai tuulta ja kaikesta suihkutetusta lakasta huolimatta otsalla ja ohimoillani olevat lyhyet hiukset olivat töihin päästyäni jo kähertyneet osoittamaan mikä mihinkin suuntaan. Siitä huolimatta, että ne kotona olivatkin olleet nätisti kiinnitettyjen hiusten seassa.

Ostin eilen sitten uuden pullollisen Tigiä ja tänä aamuna muistin ensimmäiseksi tuon tuoksuasian. Nyt muistan myös tuon lakan tehon. Iltapäivä on jo pitkällä ja ehdin tuossa jo käydä koulullakin ja hiukset ovat edelleen kohtuullisen siististi.

-----
Etsiskelin tuossa jonkinlaista muistolausetta tai värssyä viikonlopun hautajaisia varten. Google on taas kaveri ja monen hautaustoimiston tai muun vastaavan sivuilta löytyy kasoittain erilaisia värssyjä. Olin innoissani valikoimasta kunnes huomasin, että ne samat, kuluneet tai muuten vain tähän tilanteeseen epäsopivat värssyt löytyvät pääsääntöisesti kaikilta sivuilta. Toisilla sivuilla on enempi valikoimaa kuin toisilla, mutta niin paljon noista oli samoja että alkoi jo ärsyttää.

Muistovärssyissä on se ikävä puoli, että tarpeeksi kun niitä lukee, alkaa väkisinkin itkettää, vaikkei vainaja olisikaan kukaan erityisen läheinen ja tärkeä. Jotenkin ne vain ovat niin... surullisia. Itse asiassa osin sen takia emme siskon kanssa mitään värssyä halunneetkaan isän muistokimppuun: emme näet pystyneet lukemaan kahta värssyä enempää itkemättä eikä siitä sopivien lauseiden etsimisestä sitten tullut mitään.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Saima Harmajan runonpätkän valitsin muistovärssyksi lauantain hautajaisiin. On lyhyt ja mielestäni sopivin. Jotenkin tuntui, että riimitetyt on niin kuluneita...

-Rättis