keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009

Viikon ruokavinkit

Sortusin viikonloppuna kokkailemaan, tosin DI:n suosiollisella avustuksella. Tuli sen verran hyviä sapuskoja, että täytyy laittaa tännekin vaikkei tämä mikään kokkailublogi olekaan.

Lauantaina värkkäsimme siskon ohjeistuksen mukaan täytettyjä kesäkurpitsoja. Sisko toi meille muutaman kesäkurpitsan kasvimaaltaan ja edellisenä viikonloppuna Nukarilla käydessäni olin maistanut täytettyjä kesäkurpitsoita.
Kesäkurpitsat kuoritaan (ei ole pakko, mutta me emme ainakaan syöneet sitä kuorta), halkaistaan ja puolikkaista koverretaan sisus pois. Pannulla ruskistetaan jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, porkkanaraastetta ja laitetaanpa sekaan nuo kurpitsan sisuksetkin. Niitä voi vähän pilkkoa, jos ovat isoja palasia tai tehdä kuten DI teki eli veti ne sauvasekottimella mössöksi. Seos maustetaan hyvin, kesäkurpitsa itsessään on aika mietoa tavaraa, joten täytteen on syytä maistua senkin edestä. Chili, pippuri ja yrtit käynevät hyvin. Toki täytteeseen voi laittaa melkein mitä vain: sieniä, paprikaa, mitä ikinä keksiikään.
Lopuksi sekoitin täytteeseen sinihomejuustomuruja. Täyte lapioidaan uunipellillä makaavien kurpitsanpuolikkaiden päälle ja koko komeus kuorrutetaan mustaleima-Emmental-raasteella. Sitten uuniin. Hukkasin jo sen lappusen, johon olin kirjoittanut paistolämpötilan, taisi olla varmaan jotain luokkaa 175-200 astetta ja puoli tuntia, voi olla vähän kauemminkin.

Samaan kyytiin DI teki myös täytettyjä paprikoita. Paprikat saivat täytteekseen sekoituksen, joka koostui pannulla paistetuista savulihakuutioista, keitetystä riisistä ja Aura-murusta, sitä en valitettavasti tiedä mitä mausteita DI tähän seokseen pani. Joka tapauksessa se seos oli järkyn hyvää, sitä jäi ylitse paprikoista ja söimme sitä tortillojen täytteenä.

Ja kun saimme sangollisen (onneksi pienen!) luumuja samasta lähteestö kuin kesäkurpitsoitakin, intouduin maanantai-iltana väsäämään luumupiirakkaa. Ohje löyty Maasikas-blogista.
Ehdin jo tuonne blogin kommentteihin heittää omat epäilykseni tuosta ohjeesta, koska taikina vaikutti tekovaiheessa todella epäilyttävältä. Vehnäjauhoja ja sokeria yhtä paljon. Ruokalusikallinen vaniljasokeria. Viisi munaa ja sitten vielä 2,5 dl vettä.
Jo neljännen munan kohdalla aloin epäillä, koska taikina oli jo tuolloin todella löysää, mutta ohjetta noudattaen lisäsin viidennenkin. Kuumaa vettä en sitten lisännyt kuin aivan tippasen ja totesin siinä vaiheessa, että jos sitä sekoittaisi vielä desin tai pari lisää jauhoja... Tein niin, muttei se taikina siitä juuri jämäköitynyt. Luumunpalaset melkein upposivat taikinaan.
Mainittua paistoaikaakin pidensin ainakin vartilla, koska 35 minuutin kohdalla piirakka oli vielä ihan vaalea pinnasta. Tuloksena oli kuitenkin aivan maistuva piirakka, pinnalta ja reunoista mukavan rapsakka, muuten ihanan pehmeä. Luumut tuovat jonkinlaista kirpeyttä muuten makeaan pohjaan.

Ei kommentteja: