perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Voi peijakkaan perjantai

Joskus on todella sellaisia päiviä, jolloin ei kannattaisi tehdä mitään seuraavaa:
- soittaa mihinkään
- yrittää hoitaa mitään asioita
- tehdä yhtään mitään
- nousta sängystä ylös

Ajattelin että käyn tänään pankissa, nostamassa isän kuolinpesän tililtä rahaa, jolla voin maksaa tilan kiinteistöverot. Otin kaikki paperit mukaan. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen, koska olin nostamassa käteistä, en maksamassa isälle/kuolinpesälle osoitettua laskua. Lisämausteen asiaan tuo tietysti se, että isän tili on Nurmijärvellä ja minä yritin Tampereen konttorista rahoja nostaa. No, lopputulos oli se, että paperit tai niiden kopiot lähtivät postilla Nurmijärvelle ja sieltä sitten otetaan yhteyttä... joskus. Ehkä ensi viikolla.
Onhan se tietysti hyvä että ovat tarkkoja noiden kuolinpesän asioiden kanssa, mutta aikaa siinä paloi, kun piti odotella puhelinsoittoa Nurmijärveltä ja kaikkea muuta kivaa.

Soittelin siskollekin että asia on nyt sitten näin, että meidän tarttisi varmaan tehdä vihdoin ja viimein jotain sille pankkitilille, että saamme sieltä rahoja ulos vähän helpommin. Paras idea toistaiseksi on se, että tili siirretään meidän kahden nimiin ja hommataan molemmille nettipankkitunnukset siihen. Saa nähdä onnistuuko tämä mitenkään, mutta käymme pankissa juttelemassa asiasta ainakin joskus kun olemme molemmat virka-aikaan Nurmijärvellä.

Puhelun aikana tuli ilmi myös yksi ikävämpi uutinen, eräs sukulainen on kuollut ja hautajaiset ovat viikon päästä lauantaina. Sinne pitäisi vähän niin kuin mennä, hänkin oli ollut isän hautajaisissa, isän serkku kyseessä. Samana viikonloppuna olisi kuitenkin minulla ja DI:llä tiedossa häät Jalasjärvellä, mutta minä joudun ne nyt perumaan ainakin omalta osaltani. DI nyt katsoo sitten, meneekö hän yksin vai jättääkö väliin myös. Alunperin nimittäin tarkoitus oli, että sisko olisi tullut Tampereelle tuolloin ja olisimme saaneet Fusionin lainaan sitä hääreissua varten, mutta se ei nyt siis onnistu.

Lisäksi en osannut näppäillä nettipankin tunnussanaa kännykän näppäimistöllä, koska sen näppäily tietokoneen näppäimistölä on jo selkärangassa, mutta tunnussanan numeroista ei ole mitään hajua. Kännykällä en siis osannut sitä näppäillä, tietokoneelle kun pääsin, se tuli kuin apteekin hyllyltä, automaattisesti.

Ei kommentteja: