lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Voihan sukuriita

Hautajaiset sitten oli ja meni. Oli hyvin pienimuotoinen tilaisuus ja ikävästä teemasta huolimatta oli kiva nähdä eräs sukulaispariskunta ja muutamia naapureita tai ainakin melkein-naapureita, joita ei oikeastaan muuten tunnistaisikaan.

Sukudraamakin on kehitteillä, eipä onneksi kosketa juurikaan meitä. Vainaja oli naimaton, lapseton ihminen, mutta hänellä oli silti kylällä talo ja pieni peltoläntti. Nämä hän on tiettävästi testamentannut serkulleen ja tämän perheelle, jotka asuvat samalla kylällä ja ovat käyneet usein katsomassa, auttamassa ja hoitamassa asioita.
Vainajalla on kuitenkin sisar ja tällä on lapsiakin. He asuvat kauempana, Helsingissä kaiketi eivätkä ole käyneet katsomassa vainajaa kovinkaan usein. Erinnäisiä kärhämänpoikasiakin on ollut, muttei nyt kaiketi ilmiriitaa. Paitsi nyt, tämä sisar on ilmeisestikin suivaantunut tuosta testamentista niin paljon, ettei mahtunut tulemaan hautajaisiin. Ei kukkia, ei adressia, ei mitään. Lisäksi hän oli viime viikolla soitellut muuta sukua läpi ja yrittänyt puhua etteivät muutkaan sukulaiset menisi hautajaisiin. Osa olikin jättänyt tulematta.
Tämän takia tuo hautajaisia järjestänyt serkun vaimo oli siskoltakin kysynyt, että onko tämä vainajan sisar meille soittanut. Sisko sanoi ettei ainakaan niin että kukaan olisi vastannut puhelimeen ja ihmetteli mielessään, että mitä se nyt meille olisi soittanut, aivan vieras ihminen. Selvisi nyt sitten sekin.

Mutta että ainoan sisarensa hautajaiset jättää väliin? Ja sitten vielä sotkee mukaan muita sukulaisia. Sen nyt vielä ehkä ymmärtäisi, että itse haluaa osoittaa mieltään, mutta että pitää sitten yrittää muitakin puhua samaan juttuun mukaan. No, kukin tyylillään. Toivottavasti on nyt itse oikein, oikein ylpeä itsestään...

Ei kommentteja: