maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Maanantain sirpaleita

Tajusin tänä aamuna, että vaatekaapistani löytyy t-paitoja ja villapaitoja, muttei juuri mitään kevyempää pitkähihaista. Tilipäivän saapuessa joudun siis lähtemään vaateostoksille.
Myös järkevät talvikengät ovat ostoslistalla, onneksi olen parit hyvät kandidaatit jo bongannut keskustan kaupoista. Nyt jalassa olevat korkeakantaiset ja lämpimät Clarksit toimivat niin kauan kuin ei tarvitse kävellä kovin paljon tai ei ole lunta tai jäätä.

Työpaikalla on hulina menossa. Huomenna muutamme uusiin tiloihin. Tässä vaiheessa huomaan, miten hieno asia on että olen ollut töissä vain vähän yli vuoden: minulla ei ole työpisteessäni tavaraa juuri nimeksikään. Tuossa vieressä työkaveri täyttää jo kolmatta muuttolaatikkoa, minun tavarat taitavat mahtua yhteen laatikkoon vaikka pakkaisin siihen littunäyttöni ja läppärin tykötarpeineenkin. Huomenna pitäisi tulla muuttofirman kantamaan noita.
Jutun bonus on se, että muutamme nyt huomenna samassa rakennuksessa toisiin tiloihin, mutta ne ovat väliaikaiset tilat ja joskus muutaman viikon tai muutaman kuukauden (aikataulut ovat aina vähän venyviä) kuluttua muutamme taas! Sillä kertaa ihan toiseen rakennukseen, työmatkani pitenee ainakin 200 metriä, mikä tarkoittaa suunnilleen 50% lisäystä työmatkaa. Eikö olekin hirveätä?

Pelkäsin vilustuneeni lauantaina pahemman kerran, mutta eilisen pienen nuhanpoikasen onnistuin välttämään villasukilla, valkosipulilla terästetyllä spagettikastikkeella ja viskitilkalla. Yskä ja nuha eivät ole kuitenkaan vielä hellittäneet, joten täytynee jättää lääkärille soittopyyntö ja kysyä, että mitä sitten. Lauantaina kuitenkin päättyi antibioottikuuri. Olen kohta köhinyt ja tuhissut kuukauden verran, joten jotakin tälle on nyt tehtävä. Saanen lähetteen nenä-/korva-/jokin-erikoislääkärille ja ilmeisesti niitä löytyneitä polyyppeja aletaan nyt metsästää. Lueskelin jo netistä että ainakin nenässä olevia polyyppeja voidaan hoitaa lääkkeellisesti tai leikata/polttaa pois, mutta saa nähdä mitä näille tehdään, jos ne ovat kerran poskionteloissa tai jossain siellä.

Migreenikin yrittää vaivata. Olen keväästä lähtien ollut syömättä estolääkityksenä käyttämääni bisoprololia eikä migreeni ole varsinaisesti pahentunut. Tosin tuossa alkusyksystä varsinkin migreeni oli lievää, mutta sitä oli usein, melkein viikottain. En itse oikeastaan edes huomannut sitä, otin vain lääkkeet joka kerta kun alkoi vähänkin juilia päätä. Se meni sillä ohitse ja kaikki oli taas hyvin. Vasta katsoessani reseptiä ja sitä, miten usein olen joutunut lääkkeitä ostamaan, tajusin että varsin reilusti olen noita joutunut käyttämään.
Taisin siskolle uhata jo ääneenkin, että täytyy varmaan jutella lääkärin kanssa asiasta ja katsoa että aloitanko bisoprololin uudestaan vai katsotaanko jotain muuta estolääkitystä. Migreeni taisi kuulla sen, koska se katosi sen jälkeen eikä päätä ole särkenyt ennen kuin eilisiltana ja tämä taas johtuu 99% varmuudella samoihin aikoihin alkaneista kuukautisista. Ehkä nyt vielä katson, että miten se käyttäytyy jatkossa.

Ei kommentteja: