sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

30 vuotta ja noin 20 minuuttia

Otsikossa melko tarkka ikä 22.11.2009 kello 21.50. Yökyöpeli jo pienestä pitäen, ei jaksanut edes syntyä aikaisemmin päivällä...

Kolmenkympin kriisi antaa vielä odottaa itseään. En tiedä pitäisikö minun hakata itseäni kalenterilla päähän vai mitä muut ovat tehneet, että on alkanut ikääntyminen ahdistaa. Mitä sitä miettimään, mitä on saanut elämässä aikaiseksi ja mitä puuttuu?

Listataan nyt kuitenkin.
Elämäni mies: check. En tosin enää muista, kuinka mones. Toivottavasti kuitenkin vähän pitkäaikaisempi.
Lapsia: ei ole. Miksi pitäisi?
Asunto: on, tosin miehen nimissä. Ja neljännes maalaistalosta.
Muuta omaisuutta: vähän joo, tosin ei ole tarvinnut sormeaan nostaa sen eteen.
Asuntolaina: 0€
Opintolainaa: vähän vielä
Vakityöpaikka: ei ole. Liekö kohta työpaikkaa lainkaan?
Tutkinto: ei ole, vielä (toivottavasti ennen eläkeikää on...)
Ajokortti: löytyy.
Auto: puolikas löytyy.
Kaksoisleuka: löytyy.
Kirjoitettu kirja: en ole saanut aikaiseksi.
Merkkilaukku: jos Guess tai Longchamp luetaan niin on.
Taidetta seinillä: no yksi grafiikanlehti löytyy eikä sekään ole seinällä. Ja se on peruja kotoa.
Villeroy&Bochin astiasto: ei ole edes suunnitelmissa alkaa keräillä.
Ryppyjä: istun sen päällä.

Ikäkriisi, ikäkriisi, missä sinä luuhaat?

4 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Kyllä se ikäkriisi sieltä kuule ehtii! Mä huokaisin helpotuksesta kun täytin 30 eikä tietoakaan kriisistä. Nyt täytän kohta 32 ja johan on alkanut kiristää vannetta :)

Sirpale kirjoitti...

Jahas, sitä siis odotellessa...

Anonyymi kirjoitti...

Oon kuullu,että kun täyttää kolkyt,niin rupeaa pikkuhiljaa tikittään biologinen kello (siis hiipii vauvakuume).Kokemusta on!
Sitäkin ootellessa...
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

No johan sitä vauvakuumetta povattiin kun täytin 25. Sitäkin odotellaan vielä, että suhtaudun vähän skeptisesti tuohon.