maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Avarakatseinen 98-vuotias

Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, kävin viikonloppuna tosiaan Nukarilla ja juteltiin mummun kanssa kaikenlaista muutakin kuin vain turvarannekejuttuja. Ajattelin etukäteen, että viitsinköhän kertoa siitä, että olen aloittanut venäjänkielen opinnot. Sodan ajan elänyt ja rintamalle monta tuttua ja sukulaistakin menettänyt ihminen saattaisi suhtautua moiseen joko "plääh, mitä sinä nyt turhaan tuommoista" tai "sehän on ihan kamalaa, ei semmoista saa tehdä".

Kerroin kuitenkin.
Ja mummun reaktio pääsi yllättämään aivan täysin. Mummu sanoi, että sehän on hienoa, siitä voi olla vaikka jotain hyötyäkin tulevaisuudessa. Vähän epäili, että mahtaako olla kovinkin vaikeata, mutta totesin siihen ettei se ainakaan näin aluksi tunnu vaikealta, mutta mahdollisimman helposta tietysti aloitetaan aina. Katsoo sitten miten pitkälle kiinnostus riittää.

Toisaalta mummun suhtautuminen koulunkäyntiin on aina ollut sen tyylistä, että ota vain kaikki oppi minkä saat, kun hän itse ei saanut. Ei olisi siis oikeastaan pitänyt yllättyä lainkaan. Mummu ei kouluja käynyt, kansakoulun ainoastaan ja sitten naimisiin mentyään joitain marttojen yms. kursseja. Opinhaluja olisi kyllä ollut, mutta todella köyhistä oloista hän oli lähtöisin eikä koulutukseen suhtauduttu lainkaan myötämielisesti.

Ei kommentteja: