torstaina, marraskuuta 26, 2009

Blogi työnhaussa ja verkkopresenssi

Mari Koo kirjoitti mielenkiintoisen postauksen otsikolla "Opiskelija, markkinoi itseäsi työnhaussa blogilla". Pitäisikö minunkin?

No ei kyllä ainakaan tämän blogin turvin. Tämä on liian henkilökohtainen blogi. Liian paljon kärkeviä mielipiteitä, liian paljon 100% henkilökohtaista tavaraa, sellaista mikä ei kuulu eikä oikein sovikaan työnantajan ja esimiehen silmille ja varsinaisista työasioista bloggaan vähän, jos lainkaan. Yksinkertaisesti en saa. Siksi tämä blogi onkin aika tavalla anonyymi, vaikka varsin helppo minun nimeni on selvittää näiden tekstien perusteella. Niin paljon tässä on tullut mainittua esimerkiksi paikannimiä ja muita tunnistamista helpottavia asioita. Nykyisin jopa minut ja DI voidaan yhdistää toisiinsa pelkästään nettiä käyttämällä, vaikkei olisi kummankaan Facebook-kaveri.

Tietenkin voisin siirtää nuo muut blogini, hamsteriblogin, paperiblogin ja valokuvablogin omalle nimelleni ja jättää tämä blogi yksikseen tänne anonyymin tunnuksen taakse. Ehkä teenkin sen jossain vaiheessa. Tiedä sitten onko noista blogeista mitään hyötyä työnhaussa tai muutenkaan, mutta olisivatpahan nyt kuitenkin oikean nimen alla.

Tuon Mari Koon blogitekstin kommenteissa puhuttiin ns. verkkopresenssistä (presenssi = läsnäolo, paikallaolo) ja mainittiin mm. se, miten nykyaikana on kohtalaisen tärkeätä antaa esimerkiksi lapselle sellainen nimi,joka erottuu joukosta. Esimerkkinä juuri Matti Virtanen, jolla on täysikaimoja netti puolillaan. Jos lähdet etsimään Matti Virtasta Googlesta, löydät paljon kaikkea, muttet voi olla varma, kenestä Matti Virtasesta on kyse. Tähän tietysti auttaa suunnattomasti se, että sukunimi on niin harvinainen ja toisaalta myös niin kyllästetty skandeilla, ettei vieraskielisiltäkään nettisivuilta löydy mitään.
Minun verkkopresenssin pääkohta on vanhanaikainen kotisivu, joka on viilattu juuri mahdollisia työnantajiakin varten. Se on henkilökohtainen, muttei liian henkilökohtainen. Facebookista ja LinkedInistä löydyn myös omalla nimelläni ja minun puolestani se saa riittää.

Ei kommentteja: