perjantaina, marraskuuta 20, 2009

Hei-hei, rakennekynnet!

Migreeni ei sitten ota hellittääkseen vaan on vaivannut vielä tänäänkin. Ei pahasti, mutta sen verran, että tuntuu siltä kuin särky voisi hyökätä esille hetkenä minä hyvänsä, juuri silloin kun sattuu vähän väärin kääntämään päätään. Ei siis sanottavaa pikkujoulufiilistä ja lähetinkin jo päivällä assistentille mailia, että en pääse tulemaan paikalle. Tai siis pääsisin kyllä, mutta olisin todennäköisesti vaisu ja väsynyt, niin ei se oikein olisi kiva muillekaan.

Tänään oli myös kynsistudiopäivä ja vaikka alunperin ajattelin laitattaa vielä kerran pikkujoulukynnet, päätinkin otattaa rakennekynnet kokonaan pois. Jossain välissä ne kuitenkin täytyy poistaa tuon työtilanteen takia.
Omat kynteni ovat poiston jälkeen paremmannäköiset kuin arvasinkaan. Pelkäsin nimittäin, että ne olisivat ihan kauheat, mutta ei. Helena laittoi päälle vielä ohuen geelikerroksen, joten ne ovat itse asiassa hyvinkin siistit, vaikkakin lyhyet.
Ai että kynnet ja oikeastaan koko kädet tuntuvat nyt oudoilta! Minulla on vuoden ollut rakennekynnet ja koko ajan niissä on ollut sekä pituutta että paksuutta ja nyt sitten kertarysäyksellä pois. Oma kynsi on niin ohuentuntuinen! Ja tässä nyt kun kirjoitan näppäimistöllä, tuntuu kuin joku olisi pannut pumpulia sormien ja näppäinten väliin.

Palannen kyllä vielä jossain vaiheessa takaisin Helenan asiakkaaksi, sen verran kivat nuo rakennekynnet olivat. Ja helpot! Ei tarvinnut tehdä mitään itse, vaan ne näyttivät hyviltä koko ajan ihan itsekseen. Mietin hetkisen aikaa, että voisin tietysti vaihtaa kynsistudiota, mennä jonnekin halvemmalle, koska Helena ei tosiaan ole halvin tekijä. Joistain paikoista voi huollon saada jopa puolella hintaa siitä, mitä Helena veloittaa. Mutta mutta... Olen kuullut juttuja ja myös nähnyt kynsiä, joita joku toinen on tehnyt ja liian moni näyttää todellakin puoleen hintaan tehdyltä ja pysyvyydenkin kanssa on niin ja näin. Minultahan ei ole kynnen kynttä irronnut tämän vuoden aikana, ei edes ollut lähellä! Tietysti se on yksilökohtaista jossain määrin, mutta silti liian monella tuntuu olevan se käsitys joko omasta tai kaverien kokemuksesta, että rakennekynnet rapsahtavat irti ihan säännönmukaisesti.
Puhumattakaan siitä, miten taitamaton tekijä saa pitkätkin rakennekynnet näyttämään aivan kamalilta. Lapio on ainoa sopiva termi kuvaamaan niitä! Jos minulla on rakennekynnet, haluan olla ylpeä näyttäessäni ja käyttäessäni niitä enkä suinkaan häpeillä.
Niin että minä voin vain lämpimästi suositella Helena Suomista. Hän ei ehkä ole halvin kynsispesialisti Tampereella, mutta saattaa hyvinkin olla paras.

Huomenna onkin sitten tiedossa juhlahumua, ainakin jonkinlaista. Äiti miehineen, sisko miehineen ja veli tulevat juhlistamaan minun kolmikymppisjuhlaa, vaikka juhlapäivä itse onkin vasta sunnuntaina. Itse asiassa veli tulee jo tänään, hän on täällä yötä viikonlopun. Ajattelin ensin, etten pidä minkäänlaisia juhlia, mutta äiti kutsui sitten itse itsensä käymään ja ajattelin, että voisihan tuossa tuota lähiperhettä kutsua muutenkin. DI lupasi kokkailla ja tarjolla on myös kakkua.

Ja ulkona on ihan perinteinen syntymäpäiväsää. Voisi sanoa: "Ilima on ko pohojalaane morsian, kylymä ja helevetir ruma".

Ei kommentteja: