maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Hyvät, pahat ja rumat

Hyvät uutiset ensin.
Siskon muutto viikonloppuna sujui hyvin. Hänellä on nyt kiva kaksio Espoossa, suht lähellä koulua/työpaikkaa.
Muutto kuitenkin tarkoittaa sitä, että mummu jää nyt yksin asumaan Nukarille. Itsepäisenä otuksena hän ei ole suostunut ottamaan siskon siellä asuessa minkäänlaista kunnan tarjoamaa apua vastaan. Mihinkään palveluasuntoon hän on ehdottoman haluton lähtemään ja toisaalta ei välttämättä ole tarvettakaan, koska tulisi kuitenkin suht pienen avun turvin toimeen itsekseenkin.
Nyt hän kuitenkin suostui ottamaan edes turvapuhelimen, jonkinlaisen hälytysjärjestelmän, jonka kautta saa yhteyden jonnekin, jos sattuu vaikkapa kaatumaan. Jo se oli melkoinen työvoitto, kun onnistuin puhumaan mummun ympäri. Aikaisemmin hän on suhtautunut koko turvarannekkeeseen kielteisesti "mitä hän sillä tekee". Ensi viikonloppuna puhumme lisää ja tehdään joitain päätöksiä siitä, että minkä sorttista apua mummu haluaisi ja tarvitsisi.

Pahat uutiset koostuvat sitten työasioista. Minulla on työsopimus vuoden loppuun asti, mutta nykyinen projekti asiakkaalla kuitenkin päättyy parin viikon päästä ja palloilen takaisin työnantajan toimistolle. Onko siellä sitten mitään töitä tarjolla, on kysymysmerkki. Pidän aika lailla todennäköisenä, että jos nyt mitään ihmeellistä ja uutta ei tapahdu, ei työsopimustani jatketa enää vuodenvaihteen jälkeen.
Paska nakki ja ketuttaa ihan kympillä, mutta se on tätä it-alihankkijan hommaa. Sen takia yritykset teettävät alihankintana töitä, että sieltä on sitten nopeasti mahdollisuus säästää ja tehdä tilanteen mukaan säätöjä henkilöstön määrään.

En kuitenkaan suostu luhistumaan tämän takia, vaikka rehellisesti sanoen ajattelinkin viettää tämän illan parkuen maailman vääryyttä ja omaa surkeuttani. Työtilanne ei tietysti ole maailman paras tällä hetkellä, mutta ehkä ja toivottavasti ei täysin toivotonkaan. Jotain saattaa olla aina jossain auki ja aion taatusti kaivaa joka ainoan rotankolon, josta voisi edes hyvällä mielikuvituksella löytää alan töitä. Kukaanhan ei tietysti väitä, että sen työn olisi pakko olla testausta, vaikka sitä nyt ylivoimaisesti parhaiten osaankin.
Varasuunnitelma työttömyyden varalle on jo laadittu, se koostuu ensi kevään ahkerasta opiskelusta, työnhausta ja muista erinnäisistä projekteista jonkinlaisen "isi hoiti"-rahoituksen turvin. Ei leveätä elämää, mutta hengissä selviää muuallakin kuin veneen alla.

Rumat uutiset ovat ne, että joudun erittäin todennäköisesti luopumaan rakennekynsistäni. Enkä kyllä taida nyt sitten sitä autoakaan itselleni hakea, minunhan oli tarkoitus tässä talven kuluessa saada Fusion itselleni.

Ei kommentteja: