perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Koekaniini, viimeinen osa

Kävin eilisiltana Hyvinkäällä sen migreenilääketutkimuksen lopputarkastuksessa. Kuten kirjoitin, minun lääketestini meni hieman pyllylleen, koska taisin todellakin olla se raukka, joka voitti lumelääkeannoksen. Ilmeisesti muilla, jotka tähän mennessä ovat testanneet samaa lääkettä on teho ollut vähintäänkin kohtalainen, jos tosin myös joitain sivuoireita on ilmennyt. Näin ymmärsin lääkärin ja hoitajien puheista.
Lääkäri kertoi, että luultavasti tämä lääke menee jatkossa laajempaan tutkimukseen, jossa sillä hoidetaan jo useampia kohtauksia ja se kestää kuukausia. Koska siinä tutkimuksessa ei enää jaeta placeboa, annoin heille luvan soitella, jos tällaista tutkimusta tulee. Voisin olla ehkä kiinnostunut, sitten kuitenkin.

Lääkärin kanssa myös juttelimme tuosta nykyisestä migreenilääkityksestä ja sen päivittämisestä. Sinänsä varsinaista kohtauslääkecocktailia ei ole syytä muuttaa, Relert + Diclofenac tehoaa hyvin eikä mitään ylimääräisiä sivuoireita ole. Sain kuitenkin reseptin uuteen estolääkitykseen, kyse on samankaltaisesta lääkkeestä kuin aikaisemmin käyttämäni Bisoprololi, mutta lääkärin sanojen mukaan paremmin tehoava. En saa uuden lääkkeen nimestä selvää, koska lääkäri kirjoitti reseptin käsin. Kai ne apteekissa arvaavat sen oikein.

Palailin takaisin Tampereelle sitten illalla, olin vähän ennen yhdeksää taas täällä. En ollut päivän aikana syönyt mitään kunnolla, aamupalan ja yhden voileivän vain. Itse asiassa kävin syömässä välipalaa ennen Hyvinkäälle lähtöä rautatieasemalle vastikään avatussa Hella & Huone delissä. Söin siellä puolimmaan patongin, jonka täytteenä oli vuohenjuustoa ja cantaloupe-melonia sekä palasen omenamurupiirakkaa. Patonki oli ihan hyvää, omenapiirakka sen sijaan oli vähän vaisun makuinen eikä jaksanut oikein innostaa. Ehkä sitä paikkaa voi varovaisesti suositella silti. Sieltä saa mm. mukaan isoja salaattiannoksia.

Iltasella joka tapauksessa treffasin DI:n keskustassa ja päätimme mennä syömään. Soho oli täynnä, joten menimme pitkästä aikaa Piemonteen. Ensivilkaisulla ruokalista oli pieni pettymys, siellä ei ollut yhtäkään sellaista annosta, josta olisin ajatellut heti: "Tuon minä haluan!". Päädyin sitten pitkän mietinnän jälkeen vasikanmaksa-annokseen, vaikken vasikanmaksasta noin muuten piittaakaan. Ajattelin että kaiketi silläkin nälkä lähtisi.
Tilaamani antipastolautanen oli hyvä sekin, mutta maksa-annos oli parasta mitä olen syönyt pitkään aikaan! Oikeasti! Tosin epäilen, oliko se liha nyt oikeasti vasikanmaksaa, koska se oli melko tummaa ja voimakkaamman makuista kuin mitä minä vasikanmaksaa olen oppinut pitämään. Rakenteeltaan se oli kyllä samalla tavalla pehmeätä, mutta se taas voi johtua siitä, että pihvit oli täydellisesti paistettu. Ne eivät olleet kuivia vaan juuri sopivan pehmeiksi jääneitä, niin mureita ja pehmeitä, että ne melkein sulivat suuhun.
Lisukkeena oli sipulia, punajuuria ja jotain juuresmuhennosta. Koko annos oli todella mainio, voisin syödä viikon päivät pelkästään sitä juuresmuhennosta enkä varmasti kyllästyisi siihen. Sain siis odottamani "kai-sillä-nälkä-lähtee"-annoksen sijaan yhden maailman täydellisimmistä maksaruuista, mitä olen tähän ikään mennessä syönyt. En voi valittaa!

Ei kommentteja: