perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Samalla aaltopituudella saintpaulioiden kanssa

Olen aiemmin kertonut olevani aivan avuton saintpaulioiden hoidossa, jos ne ovatkin pysyneet hengissä (eivät aina tee sitäkään), ne eivät ole kukkineet. Viime kesänä näytti hetken aikaa jo valoisammalta, santut kukkivat kaikki.

Ja itse asiassa ne ovat kukkineet siitä lähtien ilman suurempia taukoja! En voi kuin ihmetellä tätä ilmiötä, koska se todellakin on jotain aivan tavatonta. Tällä hetkellä santut ovat itäikkunalla ja ehkäpä niiden pelastus on se, että ne asustavat pesäraunioisen vieressä. Pesäraunioinen ei juuri kestä kuivumista ja käynkin usein lirauttamassa sille vähän vettä. Samalla lirautan vettä myös santuille, kun ovat kätevästi siinä vieressä. Sinne vain suoraan juurelle tilkkanen harva se päivä, vastoin kaikkia hienoja ohjeita lautaselle kastelusta ja kuivahtamisesta. Minkäs teet, kukkivat silti.

Tietenkin nyt kun kirjoitan tämän, ne kaikki kuitenkin kuihtuvat ja kuolevat ennätysnopeasti...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän minäkin teen,että kastelen aina juurelle multaan.Jos multa on kuivunut,niin liruttelen pieniä määriä vettä,että multa kastuu,eikä hulahda heti aluslautaselle kastelematta multaa.Meillä ei nyt kuki yksikään santpaulia mutta ovat kukkineet kaikki koko kesän.Virkeitä ovat kuitenkin.
Onnittelen Tytteli santpaulioistasi!

-MUR-MUR-