maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Sekalaiset kuulumiset viikonlopulta

Olin viikonloppuna käymässä Nukarilla, lauantai-iltana oli paikalliset hirvipeijaiset ja sunnuntaina kävimme viemässä kynttilän isän ja vaarin haudalle isänpäivän kunniaksi. Samalla veimme myös havuja.
Peijaisissa näki paljon tuttuja, sellaisia joita ei isän hautajaisten jälkeen ole tullut nähtyä. Kyselin myös metsästysseuran pj:ltä vähän vinkkejä siihen, mitä kautta olisi paras aloittaa metsästysharrastus, lähinnä hirven ja peuran metsästys. Ensimmäinen askel on metsästäjäntutkinto, sitten kannattaisi liittyä metsästysseuraan ja luultavasti sen jälkeen on edes teoreettisia mahdollisuuksia saada hankinta- ja hallussapitolupaa metsästysaseelle.
Yritin tuossa jo kaivella tietoja metsästyskurssista, mutta erittäin hiljaiselta näyttää täällä Pirkanmaan suunnalla. Itse asiassa netin mukaan Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri ei järjestä oikeastaan mitään koko ensi vuonna. Nurmijärvellä kyllä olisi, mutta hemmetti, se on siellä ja minä en! Jotain tässä nyt täytyy keksiä. Laittelen ehkä mailia asiasta tai jotain.

Toinenkin harrastusajatus minulla on. Vanha ajatus tosin, pyörinyt jo vuosia mielessä, että pitäisi ja pitäisi. Postimerkkeily! Naurakaa pois, mutta voisin helposti erikoistua keräilemään kaikenlaisia kauniita merkkejä. Eläimiä, luontoaiheisia, kukkamerkkejä ja sen sellaisia. Kuten nyt vaikkapa tämä arkki. Ei voisi vastustaa!

Koska lopetan työt asiakkaalla tämän viikon lopussa, joudun myös palauttamaan työpuhelimeni, joka on tällä hetkellä siis E55. Minulla itselläni ei ole kuin vanha 6085, joka on S40-puhelin ja juttuhan on nyt niin, että ei sellaisen kanssa selviä, jos on puolitoista vuotta käyttänyt S60-puhelimia. Ei kykene. Niinpä perjantaina (sattuu olemaan kätevästi myös tilipäivä) lähden ostoksille, listalla on luultavastikin tuo E55.
E55 on siitä kumma malli, että sitä ei ihan jokainen puhelimia myydä liike edes tarjoa. Tiedä sitten miksi. Esimerkiksi Soneran nettikaupasta sitä ei löydy. Harmi, koska olisin erittäin kiinnostunut Soneran tarjoamasta joulusiivous-kylkiäisestä. Menen silti kysymään.

2 kommenttia:

keijo kirjoitti...

Moi,

Ei postimerkkeilyssä mitään naurettavaa ole. Jokainen ihminen joko keräilee tai on kerännyt elämänsä varrella jotakin. Minulle se juttu ovat postimerkit, toisilla taas kolahtavat arabian kupit, tex willerit tai sängyn alle kertyvät villakoirat ;)
Tärkeintä lienee se, että saa harrastuksesta itselleen iloa ja riemua.

-keijo-

ps. Kiitos ja kumarrus kun viittasit jutussa blogiini. Kiva tietää, että lontoonkielisiä räpellyksiäni lukee joku muukin suomalainen ;)

Sirpale kirjoitti...

Tämä on aivan totta, on sitä oudompiakin keräilykohteita kuin postimerkit. Kuten esimerkiksi muistikirjat...
Ja todella, olen jo jonkin aikaa lueskellut blogiasi. Tai siis lähinnä katsellut sieltä kauniita kuvia.