keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Ajatus hevosesta

Lähdin tänään illalla keskustaan, kävimme DI:n kanssa syömässä.
Jatkoin kärttämistä siitä syntymäpäivälahjastani ja viimein sain puristettua DI:stä sen verran irti, että saisin sen tänä iltana, mutta vasta pienen odottamisen jälkeen. Lahjaan kun täytyi tehdä vielä viimeiset viilaukset ennen kuin se olisi täydellinen.
DI:llä ei näkynyt olevan mitään isompaa pakaasia mukanaan läppärireppunsa lisäksi, joten lahja oli joko pienikokoinen tai DI olisi piilottanut ainakin osan siitä jo kotiin tai ehkä toimistolle. Mystistä.

DI nauroi minulle päin naamaa (eikä suinkaan ensimmäistä kertaa) kun närisin lahjastani ja sen viipymisestä. Hän totesi jotain siihen suuntaan, että lahjojen antaminen on hauskaa, mutta hyvänä kakkosena kyllä tulee lahjan panttaaminen. En voinut olla lisäämättä siihen, että varsinkin silloin kun lahjan saaja on yhtä "kärsivällinen" kuin minä.

Kotimatkalla DI ei kuitenkaan poikennut missään hakemassa mitään, mutta hänen kävellessä repusta kuului omituista kolahtelua. Jäin hetkeksi sitä kuuntelemaan, mutta sitten DI pakotti minut kävelemään edellään. Tietysti tuon miehen tuntien en olisi ihmetellyt, vaikka hän olisi hämäyksen vuoksi pakannut reppuunsa jotain epäilyttävästi kilahtelevaa tavaraa, vain saadakseen minut johdettua harhaan.

Tulimme kotiin ja DI sulkeutui makuuhuoneeseen. Kun hän sieltä vihdoin tuli, sain käteeni käsinkirjoitetun paperin, joka alkoi: "Tämän lahjan nimi on Ajatus hevosesta". Luin paperin läpi ja nostaessani katseen, sain käteeni korurasian.
Lahja on kaulakoru, jonka DI itse on suunnitellut ja joka on uniikkina tehty minulle. Tekijä on tamperelainen kultaseppä ja korumuotoilija Marisanna Multamaa, joka pitää Tuomiokirkonkadulla Devi Jewellery-nimistä koruliikettä. DI on usein käynyt ihailemassa ikkunassa olevia koruja ja puhunut liikkeestä minullekin, olemme melkein aina ohikävellessämme pysähtyneet siihen katsomaan koruja kaksinkin.

Koru on hopeaa ja pronssia ja se esittää hyvin tyyliteltyä juoksevaa hevosta. Ja todellakin: täysin uniikki, tätä korua ei ole toista samanlaista valmistettu eikä varmaan tulla valmistamaankaan. Vaikka se onkin isohko koru, se on kuitenkin sen verran yksinkertainen ja tyylikäs, että aion käyttää sitä ihan arkenakin. Se ei jää pelkäksi juhlakoruksi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Miehessä on taiteellisia taipumuksia" oli R:n ensikommentti.
Se on tosi tyylikäs,mulle kans.
-MUR-MUR-

Sirpale kirjoitti...

Onhan siinä, ei se mikään salaisuus ole koskaan ollut. Mutta valitettavasti et kyllä tuommoista saa :)

Anonyymi kirjoitti...

Kieltämättä erittäin kaunis koru, pitää myöntää.
Mitähän kaikkia uusia puolia DI:stä vielä löytyykään?
-M-