maanantaina, joulukuuta 14, 2009

Sirpaleita

Kun päässä on pipi, ei ajatus kulje.
Jokin juttu on aiheuttanut nyt pitkällistä päänsärkyä, joka vähän niin kuin on migreeniä, muttei kuitenkaan ihan samanlaista. En tiedä mitä se on. Itse epäilen sitä uutta migreeninestolääkettäni, koska särkyily alkoi heti kun aloitin sen syömisen. Lääkkeen määrännyt lääkäri oli sitä mieltä, ettei se särky voi siitä lääkkeestä muka johtua. En usko, mutta katsotaan nyt vielä.

DI teki eilen mielettömän hyvää ruokaa. Stockmannilla oli ollut tarjouksessa savustettua kalkkunaa, hän osti mötikän sitä, siveli pintaan mustaherukkahyytelöä ja paistoi uunissa. Lisukkeena oli pastaa ja maailman täydellisintä kastiketta, jossa oli samaa mustaherukkahyytelöä, hunajaa ja Dijon-sinappia. Se kastike oli hyvää jo sinällään tai pastan kanssa, mutta kalkkunan kanssa se oli käsittämättömän herkullista. Hieman makeata, mutta sinapista johtuen siinä oli kyllä potkuakin. Istui savustetun lihan kanssa yhteen täydellisesti.
Sitä jäi tähteeksi sen verran että sain siitä tänään syödäkseni vielä. Minun oli pakko kaapia kulho lastalla puhtaaksi, että saan varmasti joka ainoan tipan sitä kastiketta lautaselleni ja syömisen jälkeen teki vielä mieli nuolla lautanenkin.

Eilen oli Tuulensuussa lasikirppis, missä myytiin paikan käyttämää lasitavaraa ja vieläpä niin edullisesti, että hämmästytti. Meidän oli tarkoitus katsoa, jos sieltä löytyisi joululahjaa, kun oluttuoppeja oli toivottu pariinkin paikkaan. DI lähti sinne hyvissä ajoin että ehtisi paikan päälle heti kun lasikirppis avautuisi. Se olikin hyvä, koska sieltä oli tavara kuulemma kadonnut aika nopsasti.
DI itse osti tusinan verran oluttuoppeja, niistä kuusi lähtee Ruokolahdelle ja toiset kuusi DI:n pikkuveljelle joululahjoiksi. Niiden lisäksi hän osti vielä itselleen "isännän tuopin", litran vetoisen lasituopin!
Lahjatuopit ovat erittäin hyväkuntoisia, niistä ei oikeastaan yhtään näy päälle päin, että olisivat edes käytettyjä. Eikä niitä oltu hinnalla pilattu, kuuden tuopin setti maksoi 5 euroa! Olin lentää pyrstölleni kun kuulin hinnan.

Lähetin tänään joulukortit. Ensin olin ajatellut, etten mitenkään ehdi lähettää niitä ja ihan kauheata ja kaikkea ja toisaalta jos en lähettäisikään, laittaisi sähköiset tervehdykset niille, joille se menee perille ja sitten joulun alla soittelisi sukulaisia läpi. Mutta hei, mikä siinä niin kamalan työlästä muka on kun kortit on valmiina ja osoitteetkin tiedossa? Tein listan, kirjoitin kortit ja tänään ostin niihin merkit ja postitin ne. Ei edes paha nakki. Moni toki saa sähköposti- tai Facebook-kortin.
Tein vielä ovelasti niin, että kirjoitin isän puolen suvulle meneviin kortteihin kylmästi kaikkien nimet: omani, mummun ja siskon. Mummu ei enää jaksa kortteja kirjoittaa, sisko ei ole ehtinyt niitä miettiä tänä vuonna, joten mitään päällekkäisyyksiä ei tule. Näin jälkikäteen mietittynä kyllä olisin voinut DI:nkin nimen kortteihin tällätä, asummehan me yhdessä ja kaikkea. Moni sukulainen DI:n näki isän hautajaisissa, että sinällään tuttu mies pitäisi jo olla. No, toivottavasti eivät luule kuitenkaan, että on ero tullut tai jotain...

Ei kommentteja: