sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010

99

Lähdin jo uudenvuodenpäivänä uudestaan Nukarille. Syykin oli hyvä: tänään 3.1. on mummun syntymäpäivä. Tällä kertaa tuli ikää mittariin 99 vuotta. Kyllä, vuotta vaille sata. On siinä kans teräsmuoria kerrakseen.

Sisko hoiti tarjoilujen tekemisen ja me muut, siis minä, DI ja siskon miesystävä hoidimme parhaamme mukaan talon järjestelyä, kattamista ja sen sellaista. Sisko oli jo ennen joulua pitämissään tupareissa "harjoitellut" sekä voileipäkakkuja että juustokakkuja, joten niiden teko sujuikin suorastaan kuin ammattilaiselta. Ja maku oli tälläkin kertaa tyrmäävän hyvä.
Juhlat menivät muutenkin hyvin, tapasimme pitkästä aikaa sukulaisia ja naapureita. Ilahduttavan moni vanhemmasta polvesta tulikin juhlimaan. Koolla olikin mummun suuresta sisarussarjasta kaikki kolme elossa olevaa, mummu heistä vanhin. Mummun 89-vuotias veli ajoi vielä itse Riihimäeltä Hyvinkään kautta Nukarille.

Vanhoja muistellessa selvisi sekin seikka, että mummun kaikki veljet ovat olleet rintamalla lukuunottamatta vanhinta, joka kuoli nuorena, jo kauan ennen sotia. Joku vain sanoi, että viisi poikaa oli perheestä rintamalla ja joku toinen sanoi toisessa tilanteessa, että kahdeksan sisarusta yhteensä oli (lukuunottamatta sitä nuorena kuollutta poikaa ja aivan vauvana, jo ennen mummun syntymää kuollutta tyttöä). Minä puolestani tiesin ja osasin laskea, että sisaria oli kolme kappaletta, joista mummu ja nuorin sisar ovat vielä hengissä, niin loput viisi olivat poikia ja kaikki siis rintamalla! Kaksi haavoittui, eivät kovin pahasti, mutta yksikään ei kaatunut, joten onnea oli matkassa. Tosin mummun nyt jo kuolleen sisaren mies kuoli sodassa, joten ihan tyystin perhe ei menetyksiltä säästynyt.

Nukarilla oli muutenkin aivan ihanaa, vaikka pakkasta olikin paljon. Perjantai-iltana oli paukkuva pakkanen ja täysikuu, joten minun oli ihan pakko käydä pienellä kuutamokävelyllä vielä. Täysikuussa ja hankien hohteessa vain on jotakin niin kaunista, ettei sitä osaa selittää. Harmi etten minä ainakaan onnistu saamaan sitä kuvattua kameralla. Pitäisi joskus valjastaa DI yrittämään... Eilenkin kävin päivällä kävelemässä ja räpsimässä kuvia paremmassa valaistuksessa. Sisko kehui käyneensä hiihtämässäkin vähän. Tämä päivä ei sitten niin aurinkoinen ole ollutkaan ja touhua riitti aamusta asti järjestelyissä, joten eipä sitä sitten ehtinyt ulkoilla.

Tänään pääsin/jouduin taas auton rattiin, koska sain Fusionin jälleen "päivähoitoon" itselleni. Ja toisaalta sisko oli menossa yksin Tapiolaan, kun taas me kolme muuta olimme menossa Tampereelle, niin että helpompihan se on mennä yksi julkisilla ja kolme autolla kuin toisin päin.
Keli olikin taas vähintäänkin mielenkiintoinen. Tai ei kelissä sinänsä ainakaan moottoritiellä, mutta näkyvyys oli paikoin täysin olematon. Niin kauan meni hyvin, kun edellä ei ajanut ketään, mutta jos lähellä ajoi joku tai joku ohitti, pöllyävä lumi peitti kaiken näkyvyyden ihan täysin. Se oli joskus ihan pelottavaakin kun edessä näkyy vain valkoista seinää ja vauhtia on 90km/h ja tietää vain, että tässä se oma kaista jossain menee. Jo Riihimäen kohdalla olin ihan kypsä koko keliin. Onneksi suunnilleen Hämeenlinnan jälkeen helpotti sen näkyvyyden kanssa, ilmeisesti tiellä ei ollut niin paljon lunta tai sitten liikennettä oli vähemmän, mutta loppumatkan sain ajaa kohtuullisessa talvikelissä.
Jotain kolarintynkääkin oli moottoritiellä sattunut, ilmeisesti jo aiemmin päivällä, mutta ilmeisesti laikkaa raivattiin vielä kun me ajoimme siitä ohitse.

Vaan meillä oli kyllä tylsä matka. Veimme nimittäin siskon Jokelaan junalle ennen kuin lähdimme kohti Tamperetta. R-junan piti tulla 19.07. Jossain vaiheessa sisko soitteli kyydissä olevalle miesystävälleen, että se on "vähän" myöhässä, ilmoitettu tulevaksi 19.29, jolloin oikeastaan pitäisi Jokelasta lähteä samaan suuntaan H-juna. No, lopulta kuulemma R-juna oli peruttu kokonaan ja H-junan ilmoitettiin olevan yli 20 minuuttia myöhässä. En tiedä, oliko se H-juna lopulta miten paljon myöhästynyt ja onko sisko ylipäänsä päässyt vielä kotiinsa Espooseen...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Julkiset kulkevat juu, joskus... Matkaan päästiin jo 19.54 kun alunperin piti lähteä 19.07. Onneks on Vanha Mestari vieressä, jossa voi käydä lämmittelemässä minttukaakaolla, niin ei tarvinnut ihan tuntia odotella pakkasessa. :)

R-juna oli hyytynyt ensin Riihimäelle, päässyt sitten liikkeelle mutta hyytynyt Riksu-Hyvinkää välille uudestaan. H-junan piti odottaa R-junaa ja ottaa sen matkustajat kyytiin, mutta saikin sitten luvan ohittaa sen. R-junan matkustajat odottivat lipunmyyjän mukaan vielä kahdeksan aikaan junassa pääsyä Riihimäelle tai jonnekin. Onneksi en ollut siinä! Niin, ja VR:ltä voi hakea korvausta vain jos KAUKOjuna on ollut yli tunnin myöhässä. Jei.

-Rättis