maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Mitä netissä kannattaa kertoa?

HS:n nettisivulle kirjoitti Pekka Pekkala kolumnin otsikolla "Ehkä Facebookissa ei kannata kertoa ihan kaikkea. Kolumnissa mainittiin "erikoinen ilmiö", joka ehkä nähdään nyt 2010-luvulla: nimittäin se, että fiksut ihmiset eivät ihan kaikkea jaakaan enää netissä!

No oho.
Jo kauan sitten 2000-luvun alussa, ennen Facebookia ja Twitteriä kirjoitti Petteri Suomalainen kirjan "Tietoturva ja yksityisyys", joka sisälsi kaikennäköistä tietoa tietokoneen tietoturvan ja internetin yksityisyyden tiimoilta, myös sitä paljon puhutun terveen järjen käytön suotavuudesta. Eikä se terve järki ole mikään 2000-luvun keksintökään vaan ollut kaikkien käytössä jo vuosituhansia. Jo muinaiset roomalaiset...

Olematta mikään suuri nero tai internet-guru, olen pitänyt omasta verkkoidentiteetistäni huolta jo kymmenkunta vuotta, ennen kuin kukaan edes käytti tai tunnisti termiä "verkkoidentiteetti". Facebookin tullessa oli jo ihan luonnollista, etten jaa siellä kännikuvia itsestäni tai kenestäkään muustakaan, saati pui siellä parisuhde-, työ-, raha- tai muita henkilökohtaisia ongelmiani. Enkä täällä blogissakaan ihan kaikkea jaa, vaikka tämä teoriassa onkin anonyymi blogi. Jos ihan totta puhutaan, en ymmärrä pätkän vertaa niitä ihmisiä, jotka tällaisia henkilökohtaisia asioitaan jakavat missään mediassa, mutta kai niitäkin sitten löytyy, kun on puhuttu jo Twitter-potkuista ja muutenkin monet tahot ovat huolissaan tai näreissään ihmisten facebook-kirjoittelusta.

Ihmettelen kovasti sitä, etteivät aikuiset ihmiset tajua, mikä on internet. Että jos sinne lataa jonkin muka-hauskan kuvan tai kirjoittaa ikävän kommentin pomostaan, se pahimmassa tapauksessa lähtee leviämään ja päätyy joskus myös asianosaisten silmien eteen. Tai että sitä juovuspäissään nettiin ladattua rivoa kuvaa itsestään ei ehkä koskaan enää saa pois netistä, jos sitä lähdetään kopioimaan sinne tänne. Tämän nyt pitäisi olla ihan jokaisen käsitettävissä, vaikkei omaisikaan teknistä koulutustaustaa.

Lapsista ja nuorista en halua edes puhua. Joskus tuntuu, kun seurailen tiettyjä nuorten kansoittamia foorumeja, että nuoret ovat ihan tuuliajolla. He eivät tajua internetin vaaroja ja vanhemmat eivät tajua sitäkään vähää.

Sitten vielä loppuun lainaus Pekkalan kolumnista:
Jossain vaiheessa et vain jaksa enää perustella omia mielipiteitäsi keskustelupalstalla, koska päädyt aina samaan umpikujaan samojen keskustelijoiden kanssa.

Tuo on niin totta, niin totta! Tosin olen huomannut tuonkin asian noin 7 vuotta sitten... En nykyisin seuraile kuin aniharvoja keskustelupalstoja ja niissäkään en aktiivisesti kirjoittele, koska se ei vain kannata. Jatkuvasti joku ei ymmärrä lukemaansa tai ei edes lue ja aina joku vänkää ja inttää eikä siitä tule yhtään mitään. Ei se ole keskustelua kun jokainen huutaa kuurona ja sokeana omaa totuuttaan.
Kaikkein pahimpia ovat tällaiset "yleiset" keskustelupalstat, HS, Aamulehti, iltapäivälehtien keskustelupalstat, Suomi24... Ne ovat aivan kamalia paikkoja enkä lue niitä juuri koskaan, koska alkaisi vain ärsyttää tai vaihtoehtoisesti surettaa, mitä ihmiset oikein kirjoittelevat siellä.

Ei kommentteja: