lauantaina, tammikuuta 16, 2010

Sirpaleita

Poikkesin torstaina Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnissä. Tosin se oli ihan vahinko, olin keskustassa liikkeellä ja ajattelin poiketa sielläkin ja vasta ovella huomasin ale-kyltit. Tuli sorruttua sillai ihan lievästi.
Mukaan tarttui Leif Lindbergin kirjoittama "Migreeni", joka on jonkinlainen tietopaketti yhdistettynä tarinoihin migreenistä. Lindberg on lääkäri, joka on kertomansa mukaan hoitanut paljon juuri migreeniä. Kirja on hieman vanha jo, vuodelta 2003. Lääketieteessähän kehitys menee eteenpäin nopeasti, mutta kyllä siinä oltiin jo hyvinkin hajulla triptaaneista ja beetasalpaajien käytöstä migreenin estosta.
Kirja ei ole paksu ja olen lukenut sen melkein loppuun jo. Ei oikeastaan tee enää mieli valittaa omasta migreenistään, ei sen jälkeen kun on lukenut kirjassa olleita tarinanpätkiä. Minun migreenini on lievää, vaikkakin aika usein toistuvaa ja se on lääkkeillä hyvin hallinnassa. Eteeni on osunut sekä opiskelijaterveydenhuollossa että työterveyshuollossa lääkäreitä, jotka eivät suhtaudu migreeniin vähätellen vaan ovat ottaneet kitinäni todesta ja rohkeasti tarjonneet uusia lääkkeitä, jos vanhat eivät ole riittäneet. Kiitos siitä heille! Minua ei migreeni hallitse, vaikka joskus se vähän hillitseekin. Sen kanssa kuitenkin pystyy elämään.

----
Samalla reissulla poikkesin ohimennen myös ekokauppa Ruohonjuuressa, vähän katsomassa mitä siellä on tarjolla ja oli minulla muutamia juttuja ostettavanakin. Siellä muuten on myynnissä useampiakin sarjoja luonnonkosmetiikkaa. En tosin ostanut kosmetiikkaa, koska tällä hetkellä ei ole suuremmin tarvis mitään erikoista. Luomivärejäkin on varmasti koko loppuiäksi.
Joka tapauksessa ostin muutaman tuotteen ja marssin kassalle. Kassaneiti palveli minua kyllä asiallisesti, mutta sekä hänen että hänen vieressään seisoskelleen toisen myyjän ilmeet olivat jotenkin... paheksuvia? Vihamielisiä? Inhoavia? Oli aivan hilkulla etten kysynyt, olenko kenties syönyt heidän eväänsä vai missä on vika, mutta jätin sitten väliin.
Vasta pakatessani tavaroita laukkuuni tajusin, että minullahan oli kaulassa turkiskaulaliinani! Eikä sitä edes metrin päästä voi oikein erehtyä luulemaan tekoturkikseksi, vaikkei pääsisi kokeilemaankaan turkista. Ilmeisesti ekokaupan myyjät ovat sen verran kettutyttöjä, että turkiskaulaliina ei heiltä saanut suopeutta.
Tarttee kai mennä toistamiseenkin sinne turkispuuhkassa järkyttämään kanssaihmisiään.
Ja joo, tämä blogi ei ole välttämättä kettutytöille sopivaa luettavaa.

----
Moista vääryyttä kärsinyt kanikaulaliinani ansaitsee kyllä puolustuspuheen. Myönnän että ostin sen ihan puhtaista turhamaisuussyistä. Se vain oli niin ihana. Jos kuitenkin olisin tiennyt, miten käytännöllinen se on, olisin ostanut sen jo kauan aikaisemmin.
Se on lämmin ja se pitää tuulta. Äidin kutomista villahuiveista menee viima läpi niin että hulina käy ja sit paleltaa. Turkis ei kuitenkaan hiosta, kai se on karvojensa takia sitten niin paljon erossa ihosta, että sen kanssa ei helposti tule liian kuuma. Eikä se kutita yhtään ja lisäksi se on kevyt.
En kuitenkaan viitsi käyttää kaunista kaulaliinaani kovin räyneisillä keleillä ja toisaalta se ei oikein sovellu syksyyn tai kevääseen, joten minulla on onneksi kasa ohuempia ja paksumpia kangashuiveja lämpimämpiä kelejä varten ja sadepäivien varalle.

----
Kosmetiikasta puheenollen, olin jo elokuussa varma siitä, että bareMineralsin mineraalimeikkipohja tarjoaisi ratkaisun kaikkiin kosmetiikkaongelmiini (paitsi ei siihen etten osaa rajata enkä tehdä silmämeikkiä. Enkä rajata huuliani. Enkä taivuttaa ripsiäni. Enkä nyppiä kulmiani. Mutta kuitenkin.) BareMineralsin starttipaketti oli kuitenkin sen verran hintava, että harkitsin sen hankkimista kauan. Nyt viikolla menin ja ostin sen.
Kicks-myymälässä minulle näytettiin miten tuota meikkipohjaa käytetään ja mukaan tuli ohjekirjanen sekä ihan ohje-DVD, jota en tosin ole vielä katsonut. Ohjekirjanen on hauskaa luettavaa, melkein joka sivulla esiintyvät termit "luonnollinen" ja "100%". Kyllä sitä tyhmempikin uskoisi vähän vähemmällä hehkutuksella että kyllä tässä nyt on ihan 100% luonnollisia mineraaleja tarjolla...
Pari päivää olen sitä nyt kokeillut tuossa enkä ihan vielä ole itse ollut 100% vakuuttunut, että se olisi se tuote, jota ilman en halua olla, mutta tänään treenailin vähän enemmän ja alan päästä kaiketi jyvälle sen käytöstä. Ehkä se siitä.

----
Brokeback Mountain on kuulunut niihin elokuviin, jotka jäivät katsomatta silloin kun ne tulivat leffateatterissa ja sittemmin on aina vain todettu, että kyllä se BBM *pitäisi* katsoa, mutta ei vaan koskaan saa aikaiseksi. No, se oli tallennettuna meidän digiboksisysteemille, kun se oli tullut joskus telkkarista ja katsoimme sen DI:n kanssa vihdoin ja viimein. Varsin koskettava tarina, ainakin minä koko ajan toivoin onnellista loppua vaikka tiesin ettei sellaista tule. En siksi että olisin tiennyt miten elokuvassa lopulta käy vaan siksi, ettei tuollainen tarina vain voisi saada muuta kuin surullisen lopun.

Ei kommentteja: