perjantaina, helmikuuta 19, 2010

Kyllästymättömyys

Jos jokin asia on riittävän hyvä, en kyllästy siihen kaiketi... ikinä? Voin katsoa jonkin hyvän elokuvan monta kertaa peräkkäin lyhyen ajan sisällä (DI ei ymmärrä tätä) tai lukea hyvän kirjan monta kertaa, jättää sen vähäksi aikaa unohduksiin ja palata siihen kerta toisensa jälkeen. Tai tilata Nordicissa rapusalaatti viikoittain. Kun se vain on hyvä, ei siihen voi kyllästyä.

Tuulen viemää - kirja on ehkä paras esimerkki tästä. Olen lukenut sitä 15 vuotta eikä loppua näy. Luin sen ensimmäisen kerran joskus yläaste-ikäisenä ja saatuani sen loppuun aloitin sen uudelleen alusta. Olen lukenut sitä jatkuvasti siitä lähtien, suomeksi, englanniksi, ruotsiksi, saksaksi. Osaan tarinan jo niin ulkoa, että kuvittelen voivani yrittää lukea sen jopa venäjäksi, jos vain löydän sen kirjastosta tai jostain venäläisenä käännöksenä.
Jatko-osa Scarlett on toinen samanlainen, tosin sen luin vasta muutama vuosi Tuulen Viemään jälkeen enkä ole löytänyt sitä ruotsalaisena tai saksalaisena käännöksenä, englantilaisena vain. Omistan englanninkielisen käännöksen itse ja se on melkein jo puhkikulunut.
Sain vastikään ostamani ruotsinkielisen Tuulen Viemään luettua loppuun ja nyt on menossa pieni tauko, mutta luultavasti muutaman kuukauden kuluttua palaan siihen taas. Tuttu kirja on mukava luettava iltaisin ennen nukkumaan menoa, kun tarina on tuttu, ei siihen tarvitse keskittyä niin sataprosenttisesti kuin joihinkin uusiin teoksiin ja toisaalta se on myös helpompi laskea käsistään, kun uusien kirjojen kanssa käy yleensä näin.

Suurin osa Kaari Utrion kirjoista on myös niitä, joita luen kerta toisensa jälkeen. Olen onnistunut kokoamaan omaan kirjahyllyyni aika kattavan kokoelman Utrion kirjoja ja laskujeni mukaan sieltä löytyvät kaikki suurimmat suosikkini: Vaskilintu, Isabella, Iisalmen serkku ja muita kertomuksia, Haukka minun rakkaani, ja Rakas Henrietta. Laila Hietamiehen/Hirvisaaren Sonja-sarja viimeistä osaa lukuunottamatta on myös tavannut kulua käsissä varsin paljon ettekä voi arvata miten iloinen olin muutama vuosi sitten, kun siitä sarjasta otettiin uusintapainos!

Ja onhan noita monia muitakin: Genjin tarina, Memoirs of a Geisha, Pohjoinen valtakunta, Seitsemän veljestä, Orasen Palladium-sarja ja Pitkät hiukset, Yksi - kaksi - aja!, monet Toijanniemen kirjat ja niin edelleen. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.

Elokuvia en katso niin usein kuin luen kirjoja, mutta jotkin elokuvat vain jäävät mieleen kaihertamaan ja ne on pakko katsoa uudestaan ja uudestaan. Brokeback Mountainin katsoin eilen, vaikka olin katsonut sen ensimmäisen kerran vasta vähän aikaa sitten. Perikato on suosikkielokuvani, mutta sitä en silti katso kovin usein. Se on vähän liian sotaisa katsottavaksi uudelleen kerta toisensa jälkeen. No, olen minä silti nähnyt sen kolme tai neljä kertaa. Elokuva Geishan muistelmat on myös sellainen, että tekee mieli katsoa se aina uudelleen.
Notting Hill kuului aiempiin suosikkeihini, mutta ehkä sitä on tullut katsottua sitten jo liian monta kertaa, koska se ei jaksa enää niin kiinnostaa. Hyvän mielen elokuva se on kyllä edelleen ja jos se sattuu tulemaan tv:stä, katson sen kyllä, mutta itse en välttämättä jaksa raahautua sen takia enää dvd-hyllyä kaivamaan, vaikka kai se siellä jossain on.

Tjaa, pitäisiköhän mennä katsomaan joku leffa näin perjantain ja aikaisin päättyneen koulupäivän kunniaksi? Olisikohan se Geishan muistelmat vai kenties Amadeus tai Orlando... Tai ehkä Ice Age? Sopisi taas päivän säähän.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mä kans luen meillä olevia kirja-
sarjoja moneen kertaan,saattaa kulua vuosia välissä.Päätalon kirjat olen kaikki lukenut ainakin kahteen kertaan.Siitä Koillismaa-sarjan ja sen oman elämänkerran,siis Iijoki-sarjan,vielä useammin.Kaikkia niitä ei ole meillä itsellä mutta kirjastosta löytyy.Samoin Laila Hirvisaari/Hietamies on tullut tavattua tai siis luettua moneen kertaan.Oletko muuten koskaan lukenut Jalna-sarjaa.Ne on meillä kaikki itsellä.

Siis oksa ei ole kaukana puusta!!!

-MUR-MUR-