sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

Työkalupakki

Muutin omaan asuntoon syksyllä 1998 eikä mennyt montaakaan kuukautta, kun huomasin, ettei minulla ole siellä minkäänlaisia työkaluja. Ei ainoatakaan vasaraa, ei yhtään ruuvimeisseliä, ei mitään. Eikä minulla ollut oikein käsitystä, mitä olisi hyödyllistä olla olemassakaan. Onneksi apu oli lähellä: soitin siltä istumalta isälle ja sanoin, että kun syntymäpäiväkin on lähestymässä, niin tarvitsisin oikeastaan lahjaksi työkalupakin. Isä lupasi sellaisen hankkia, sisältöineen.

Ja semmoisen toden totta sain. Siellä oli vasara, muutamia ruuvimeisseleitä, sekä taltta- että ristipäitä, avainsarja, kuusiokoloavainsarja, jakoavain, muutamia pihtejä, sivuleikkurit, muutama erilainen viila, kapeakärkiset pinsetit ja... Unohdinkohan nyt jotain? En kai. Jouluna sain vielä täydennykseksi puukon ja se olikin hyvä, koska vuosien mittaan puukko on ollut ehkä se käytetyin väline. Toinen erityiskiitoksen ansaitseva väline on se kuusiokoloavainsarja, siitä saa kunnon otteen kun vääntää ruuveja kiinni eikä tarvitse rikkoa käsiään niiden huonekalujen mukana tulevien rimpuloiden kanssa.

Tällä työkalupakilla on menty nyt 12 vuotta eikä siihen ole vatupassia lukuunottamatta tarvinnut mitään lisätä. likimain kaikkia työkaluja on käytetty, joten kyllä isä tiesi, mitä osti. Tuollainen kunnon työkalupakki on kyllä varsinainen joka kodin pelastus.

Työkalupakkiani taas kiitän, koska kasasin tänään viime viikolla ostamani ja maanantaina tulleen senkin. No, ei se ihan vielä kasassa ole, vetolaatikot pitäisi vielä säätää paikoilleen kiskoineen, mutta minulta loppui inspiraatio siihen kohtaan. Ja hyllyn kasaaminen odottaa vielä.
Meillä onkin hyvä työnjako DI:n kanssa: DI kokkasi ja minä kasasin huonekaluja. Välillä DI kävi vähän auttelemassa minua raskaan senkin nostelemisessa ja kantamisessa. Toisaalta minä kyllä perkasin burgundinpataan tulevat sienet. Minut on itse asiassa jo aikoja sitten ylennetty tämän talouden ylimmäksi sienien käsittelijäksi, jostain kumman syystä.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täältä löytyy pakki, jonka sisältö on samasta lähteestä kuin sulla. Itse pakki on itse hankittu, mutta ruuvarit, vasara, vatupassi jne. jne. on kerätty autotallista, verstaalta ja takomosta. Sieltä löytyy täydennystä, jos joskus tarvitset.

Vinkkinä: työkalupakkiin on kätevä kerätä kaikkea tarpeellista, joka on usein hukassa, mm. jeesus-teippi, nastoja, rullamitta ja sakset.

-Rättis

Sirpa kirjoitti...

Aivan, eikä saa unohtaa narua ja nippusiteitä. Myös pyörän ketjuöljy on löytänyt paikkansa pakista.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä te ootte aikamoisia tyttäriä !
Multa taitais jäädä senkin kasasus tekemättä.Joten kuulun paremmin DI:n kans samaan luokkaan,teen yleensä meidän taloudessa ruuan.Ei silti kyllä R:kin osaa ruokaa tehdä,kuten Sinäkin.Kokemusta on esim.lasangesta ja maailman parhaista korvapuusteista.
-Ja Rättiksen täytekakut...nam..aah..
-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Lisätkää vielä pakkiinne sopiva rulla rautalankaa. Vain mielikuvitus rajoittaa rautalangan käyttömahdollisuuksia. Nimimerkillä kokemusta on:)
-M-

Sirpale kirjoitti...

Oi, kyllähän DI osaa kasata huonekaluja siinä missä minäkin, ei se siitä kiinni ole. En nyt vain eilen kysynyt erityisesti apua, kun en sitä tarvinnut eikä DI katsonut asiakseen tulla pätemään siihen viereen, kun näytti ilmankin kuulemma sujuvan.

Rautalanka on ehdotonta, juu. Siitä on myös kiva vääntää asioita, jos tuntuu ettei muuten mene perille :)

Anonyymi kirjoitti...

Juu, rautalankaa löytyy pakista. Niin, ja sähkömittari, munalukkoja, sulakkeita, pattereita jne. Lista tuntuu olevan loputon, vaikkei pakki ole edes mikään iso.

-Rättis

Anonyymi kirjoitti...

Se työkalupakkihan on kuin naisen käsilaukku,sieltä löytyy kaikki mitä tarvitaan.
Emmää muuten sitä tarkottanut,että DI ei osaisi huonekaluja koota.

-MUR-MUR-