tiistaina, helmikuuta 02, 2010

Välineurheilua

Meikkaamisesta täälläkin olen kirjoittanut ja viime syksynä päätin, että "vähän sinne, vähän tänne, ettei vaan mitään näy"-teinimeikkien aika alkaa olla ohitse. Tai itse asiassa se taisi alkaa jo viime kesänä, kun ostin sekä mustan rajauskynän ja tummahkoa luomiväriä ja maksoin niistä sen verran, että niitä on pakko käyttääkin. Luomivärivalikoimani onkin tasaisen tappavaan tahtiin laajentunut ja erilaisia meikkivoiteita, -puutereita ja muita sen sellaisia on ilmaantunut myös maisemiin.

Jossain vaiheessa ostin myös muutamia luomivärisiveltimiä ja -aplikaattoreita. Mukaan sattui tietääkseni Duroyn aplikaattori, josta aluksi totesin, että tämähän on ihan kamala, karkea ja varisuttaa luomiväriä pitkin poikin. Tuomio oli ennenaikainen, koska en millään muulla välineellä ole saanut luomiväreistäni irti niin paljon väriä kuin sillä aplikaattorilla! Kai siihen sitten tarttuu sitä luomiväriä niin runsaasti, että sitä siirtyy luomellekin niin että todella näkyy.

Varisemiselle ei tietenkään mahda mitään, mutta jostain kosmetiikkablogista luin vinkin: tekee silmämeikin ensin, putsaa silmien alta varisseet meikit puhdistusaineella ja keskittyy sitten vasta muun meikin tekoon. Jotkin neuvot irtopuuterin ripsuttelusta silmien alle meikin teon ajaksi ja sen sutiminen pois keimmaamisen jälkeen ei minulla toimi ainakaan pätkän vertaa.

Ei kommentteja: