keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2010

Hiihtoloma!

Syy monen päivän blogihiljaisuuteen on se, että lähdin perjantaina viettämään hiihtolomaa Nukarille ja tulin sieltä vasta tänään. Vaikka siellä nykyisin kuuluu 3G jollain tavoin sisätiloissakin, ei minulla ollut mukana sellaisia vehkeitä, että olisin viitsinyt alkaa bloggaamaan mitään.

Tuli muuten todettua, että DI on virallinen pahanilmanlintu. Kirjaimellisesti. Joka kerta kun DI on kyydissäni, on helvetillinen ajokeli! Tämä alkoi jo perjantai-iltana, kun lähdimme täältä Tampereelta kohti Nukaria. Moottoritiellä oli ajoittain näkyvyys nollassa tai jopa miinuksen puolella, kiitos pöllyävän sekä taivaalta alas satavan lumen. Matkavauhti oli pudonnut ihan suosiolla sinne 80-90 km/h tienoille. Ei yhtään liikaa. Poikkesimme Riihimäen tienoilla kaupassa ja sieltä matkaan lähdettyämme keli selveni vähän. En tiedä oliko lämpötila sitten jo niin noussut vai oliko tie suolattu, mutta lumipölly oli olematonta ja pääsimme hyvissä ajoin Nukarille katsomaan perjantai-illan Suomi-USA-lätkämatsia. Ei sillä että olisi kannattanut...
Sama ilmiö toistui sunnuntai-iltana, kun vein DI:tä Jokelaan junalle. Taivaalta satoi lapasen kokoisia lumihiutaleita ja senhän tietää mitä se tekee näkyvyydelle, kun pimeillä metsäosuuksilla kuitenkin pitäisi olla pitkät päällä, että voisi kuvitella näkevänsä jotakin. Hianoo.

No, noista huonoista keleistä selvittiin kyllä ihan kunnialla, mutta sitä ei voi sanoa eräästä peruutuksesta ja portintolpasta... Lauantaina olin sopinut siskon kanssa treffit Vantaalle erään helmiliikkeen pihaan, sisko tuli julkisilla, minä autolla ja jatkaisimme siitä sitten matkaa. Sisko oli varoittanut, että kyseinen liike sijaitsee vähän hassussa paikassa ja sen löytämiseen vaaditaan vahvaa uskoa. Liikkeen kyltit löysin kyllä, mutta liikettä itseään haeskelin teollisuusalueen näköiseltä seudulta jonkin aikaa. Sitten tajusin ajaa auton eräälle sivupihalle, vaikka siinä oli kieltokyltti. Sieltähän liike sitten löytyi. Olin iloinen ja ajattelin, että peruutanpas tämän auton täältä pois ja parkkeeraan sen tuonne pihalle.

Paikka oli kieltämättä vähän ahtaahko, toisella puolella portintolppa ja lumikasa, toisella puolella seinänkulma. Peruutin ihan kaikessa rauhassa, ajattelin mennä suht läheltä sitä seinänvierustaa, koska se toisen puolen lumikasa ei houkuttanut. En ymmärrä miten onnistuin jotenkin missaamaan siinä seinänkulman vieressä olevan porttitolpan, näin sen kyllä peilistä, mutta jotenkin en sitten kai hahmottanut sitä mitenkään vaaralliseksi. Tai ehkä peruutin hieman vinoon tai vahdin liikaa oikean puolen peiliä tai... Tai ehkä olin yksinkertaisesti huolimaton ja peruutin tietysti Fusionin takapuskurin siihen tolppaan.

Puskuri meni rikki, peltiin tuli lommo, mutta takavalot säilyivät ehjinä, jos jotain positiivista pitää hakea. Ja positiivista tietysti on se, että henkilövahinkoja ei sattunut tai mitään korvaamatonta ei hajonnut. Siskon sanoin: se on vain muovia. Itse lisäisin tuohon: kallista muovia. Puskurin ja töiden hinnaksi arvioitiin Hyvinkään Vaunulassa toista tonnia. Paljonhan se tietysti on, mutta pelkäsin suurempaakin summaa. Ajoin kuitenkin Fusionilla tänne Tampereelle, koska Hyvinkäällä olisi joutunut odottamaan kauan ja ehkä täällä saisi Fusionin nopeammin korjattavaksi. Ei sillä että asialla olisi mikään kiire, puskuri on kursittu suunnilleen kasaan ilmastointiteipillä (syventykäämme hetkeksi kiitosrukoukseen ilmastointiteipin kunniaksi... noin) eikä se repsota edes ajettaessa. Sitä paitsi se ilmastointiteippi ei edes juuri näy muutenkin hopeanharmaan auton kyljestä. Nyt Fusion on kuorrutettu kuralla, kun ajoin tänään Nukarilta Tampereelle ja moottoritiellä oli tosi kurakeli.

Toki viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain telottua autoa. Lauantaina ja sunnuntaina DI:n ja osin siskon kanssa putsasimme talon kattoa lumesta. Sinne oli kinostunut melkoiset määrät lunta, pellolta kun puhaltaa tuulen kanssa just niin sopivasti ja luntahan on tänä talvena riittänyt. Ei se ihan puhdasoppinen katon putsaus ollut, mutta ainakin tuli kuormaa kevennettyä ja levitettyäkin vähän tasaisemmin.
Lauantaina homma vielä sujuikin kohtuullisesti, mutta sunnuntaina lumi oli jo niin märkää ja painavaa, että minulta oli loppua sisu alumiinilapion kanssa. DI kuitenkin punnersi sunnuntaina pahimmat pyryt saaneen katto-osan melkein tyhjäksi. Oli siinä melkoinen homma kyllä! Maanantaina tuli onneksi jo naapuri traktorin kanssa keräilemään ovien eteen pudonnutta lunta pois. Traktorit ovat olleet tänä talvena kova juttu, uskotteko?

Isä teki noilla kulmakunnilla aika paljonkin lumitöitä, vaikka sairauksien takia oli viime vuosina vähentänyt säännöllisiä asiakkaitaan. Nyt isän kuoleman jälkeen ei kylällä kai ole enää samanlaista lumiurakoitsijaa. Naapuri vetää meidän pihan ja luullakseni tuon toisenkin lähinaapurin pihan, mutta heillä on taas oma iso tila ja sen johdosta paljon hommia muutenkin, joten heillä ei riitä aika eikä varmaan innostuskaan alkaa enempää urakoida lumen kanssa. Ja heillä on myös isommat koneet, joten niiden kanssa ei mahduta ihan pienille pihoille, kun isällä puolestaan oli käytössä pienempi traktori.
Pari talveahan tässä menikin jo suht kivuttomasti, kun lunta oli niukasti, mutta tänä talvena tilanne on ollut tyystin toinen. Olen parille ihmiselle jo antanut naapurin yhteystiedot, kun he ovat kyselleet tiedänkö minä ketään traktorimiestä auttamaan pahimpien lumien kanssa, kuulemma itseltä alkaa usko loppua lapion, kolan ja melkein metrisen umpihangen kanssa.
Kävimme lauantai-iltana viemässä isän haudalle kynttilän, isä olisi täyttänyt 75 vuotta. Sisko totesi varsin osuvasti, että tänä talvena on ollut varmasti muillakin ikävä isää, ei vain meillä.

Vielä pitää yksi asia kirjoittaa, ennen kuin unohdan sen. Nimittäin Ideapark ja sen ravintolat. Poikkesin tänään matkalla Ideaparkissa pitämässä vähän taukoa ja ajattelin myös syödä samalla. Ei Ideaparkiin oikeastaan kannata mennä syömään. Sieltä ei löydy mitään sellaista, mitä ei saisi Tampereen keskustasta. Hesburger, Coyote, Pancho Villa, Golden Rax, Kotipizza, Subway, jokunen ketjukahvila, pari kiinalaista ja thaimaalaista, pihvipaikka ja toinen pihvipaikka. Naah.
Ennen joulua poikkesimme DI:n kanssa Beef King Steakhousessa ja voin melkein varoittaa paikasta: niin tusinaravintola ja tusinaruokaa kuin pihviravintola voi vain tarjota. Ei erityisen edullinen paikka eikä erityisen ihmeellistä ruokaa. Perus-ok pihviä ja ne samat grillatut vihannekset ja muut lisukkeet, mitä kaikki tällaiset ravintolat tarjoavat.
Tänään poikkesin Martinassa, jonka ainakin yleisvaikutelman ja menun perusteella leimasin Beef Kingin kopioksi. Tosin onnistuin löytämään listalta pakollisten lohi- ja tonnikala-annosten lisäksi myös vähän erikoisemman kala-annoksen: pestokuorrutettua ahventa! Se tarjoiltiin niiden bulkkivihannesten ja tilliperunoiden kera ja se oli vallan maukasta. Ahven lisäksi oli kotimaista, joten ekologisuudessa hakannee tonnikalan mennen tullen. Ei minusta nyt mikään Martina-fani tullut, mutta tuo annos oli ihan piristävä.

Ei kommentteja: