keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Sirpaleita

Ensiksikin, hyvää Ada Lovelace-päivää.
Ada Lovelace eli vuosina 1815-1852. Ada Lovelacea (joka muuten sattui olemaan runoilija lordi Byronin tytär ja maailmankuulun Crabbet-arabisiittolan omistaneen lady Anne Bluntin äiti) pidetään maailman ensimmäisenä tietokoneohjelmoijana ja huomattakoon, että hän oli sitä kauan, kauan ennen kuin ensimmäistäkään tietokonetta oli edes kuviteltu tehtäväksi.

Ada Lovelace-päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota naisten saavutuksiin tieteessä ja teknologiassa. Ja omasta puolestani sanon, että jokainen tekniikan tai tieteen parissa itse ähertävä nainen saakoon vähintään ruusun tänään. Se ei ole aina helppoa olla naisena miesvaltaisena pidetyssä työmaailmassa ja ainakin osin on totta myös se, että naisen täytyy olla kaksi kertaa niin hyvä kuin miehen, ollakseen muiden silmissä yhtä hyvä. Maisan ja Kaarinan sanoin: onneksi se ei ole vaikeaa.

----
Töistä ja tekniikasta puheen ollen, olin tänään työhaastattelussa eräässä henkilöstövuokrausfirmassa. Jos se nyt poikii jotakin, saatan päästä töihin entiselle työnantajalle. Ehkä jopa samaan projektiin vanhan ystäväni kanssa. Maailma on pieni ja Tampere vielä pienempi, ainakin jos puhutaan testaamisesta ja mobiililaitteista. Tiettyjä yrityksiä ei vain voi välttää. Kun marraskuussa lähdin asiakkaan projektista, sanoi läksiäislahjat antanut kollega että näkemiin, ei hyvästi, kyllä me vielä jossain nähdään.

----
Piipahdin ohikulkiessani myös Keskusgalleriassa, koska sen näyttelytilasta osui silmiini jotain kaunista ja värikästä. Siellä onkin menossa Sari Haapaniemen näyttely. Hän on minulle täysin tuntematon nimi, mutta kuulemma jo varsin tunnettu sekä koti- että ulkomailla. Hän onkin järjestänyt näyttelyitä aina USA:ta myöten.

En ole modernin taiteen ystävä noin yleisesti, mutta se täytyy sanoa, että Haapaniemen teokset kyllä ihastuttivat. Ne ovat moderneja, totta kyllä, mutta kuitenkin samalla esittäviä, tunnistettavia ja kerta kaikkiaan kiinnostavia. Pidin erityisesti kukkamaalauksista, kuten aina. Siihen nähden, että kyseessä on siis jo jossain määrin "iso nimi", taulujen hinnat olivat minusta varsin maltilliset. Kelläänhän meistä ei kristallipalloa ole, mutta jos pitäisi veikata, sanoisin että jos nyt ostaisi Haapaniemen taulun, kyllä siitä vuosien kuluttua varmaan saisi ainakin omansa takaisin.

No, tuolla Keskusgalleriassa oli paljon kaikkea muutakin hienoa, mm. pari Paula Oksmanin maalausta ja kaikennäköisiä muitakin, jotka olisin rahatilanteen niin salliessa kyllä korjannut parempaan talteen. Niin kuin meillä nytkään olisi tauluja seinillä. Tuo ainoa grafiikkatyö, mikä minun mukanani on kymmenen vuotta kulkenut lojuu edelleen tuossa olohuoneen lattialla, kun sille ei ole paikkaa mietitty ja sitten pitäisi seinäänkin lyödä naula, kamala mikä vaiva, ajatelkaa.

Sitten kun minulla on tuhottomasti ylimääräistä rahaa, alan taiteen sijoittajaksi. En siis taidesijoittajaksi, että yrittäisin kerätä taidetta ja myydä sitä myöhemmin paremmalla hinnalla pois, vaan niin että ostaisin kaikkea kaunista ja pitäisin ne ihan itse.

----
DI:kin sai tornikirjeen aka kutsun kertausharjoituksiin. Ovat tosin vasta syksyllä, kestää neljä päivää. Muuten kuulemma jees, mutta kutsussa uhataan telttamajoituksella, joka herättää närästystä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Meiltä voi saada telttaa lainaksi ensi kesänä,että voi harjoitella telttamajoitusta!!!
-MUR-MUR-

Anonyymi kirjoitti...

Löytyy se teltta multakin, vähän pienempi kupoli, mutta kuitenkin:) Ei ole kertaakaan tullut kertauskutsua ja tuskin enää tuleekaan.
-M-

Anonyymi kirjoitti...

Lisäksi ylikersantti R lupautui antamaan DI:lle lisäharjoitusta syksyä varten ja kesällä voi päästä pihassa telttamajoitukseen.
Joten,ei huolta!
-MUR-MUR-