perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Työhaastattelupäivä

Tulen juurikin tämän päivän työhaastattelusta. Haastattelu tuntui menevän varsin lupaavasti ja toivon, oikein todella kovasti toivon, että pääsisin tuohon firmaan töihin. Parin viikon sisään pitäisi kuulua jotakin, joten nyt kaikki peukalot ja varpaatkin pystyyn, että tästä poikisi minulle hommia.

On suorastaan loistavaa, että haastattelu meni niin hyvin, koska jo eilisestä lähtien kaikki alkoi mennä pieleen. Heräsin eilen melko aikaisin ja olin tyytyväinen, menenpä sitten illalla ajoissa nukkumaan ja tänä aamuna herään aikaisemmin. Haastattelu oli kylläkin vasta yhdeltä, mutta vietän mieluummin kiireettömän aamun ja tässä oli yksi puhelukin hoidettavana aamupäivästä.
Suunnitelmat menivät pieleen, kiitos migreenin. Eilen särki päätä ja lääke ei tahtonut ainakaan kovin nopeasti auttaa, joten siinä tilanteessa petiin painuminen on yleensä paras ratkaisu. Joka tietysti johti varsin mittaviin päiväuniin, vaikka särky kyllä katosi, luojan kiitos.
Ei siis toivoakaan, että olisin saanut nukuttua ennen kahta aamuyöstä. Menin kyllä sänkyyn puolilta öin, luin tunnin ja kierin sängyssä toisen tunnin. Ja muutenkin uni tuntui olevan enemmälti sellaista horrostamista kuin kunnon nukkumista. Jätän suuremmin mainitsematta heräämiset viideltä ja seiskalta (kun olin ehkä kuudelta saanut taas nukahdettua) ja ysiltä ja kun kello kymmeneltä herätti, olin niin väsynyt, ettei pahemmasta väliä. Yritin vielä nukkua tunnin verran, mutten saanut nukuttua vaikka väsytti tolkuttomasti.

Soppaan voi lisätä vielä tänäänkin jatkuneen migreenin ja sekaisin olleen mahan, joka möyri vallan mahtavasti eilen ja vielä tänäänkin. Aamupala koostui lääkkeiden lisäksi lasillisesta vettä ja yhdestä omenasta. Sekin oli ihan taistelun takana, että sain sen alas.

Nyt on jo vähän parempi olo vaihteeksi, tosin käsilaukusta löytyy mahallekin troppia. Sekä myös satsi migreenilääkkeitä. Edessä on lähtö Nukarille viikonlopuksi, käyn nappaamassa siskon miesystävän Multisillasta matkaan ja luulenpa että hän saa ajaa Nukarille asti. Itseeni en luota. Lyhyt matka vielä menisikin, mutta tuo moottoritie on vähän puuduttavaa, niin siinä helposti keskittyminen herpaantuisi.

Ei kommentteja: