torstaina, maaliskuuta 18, 2010

Vinkit työhaastatteluun

Ensi viikolle siunaantui toinenkin työhaastattelu. Keskiviikkona menen siis erääseen henkilöstövuokrausfirmaan haastateltavaksi. Toivottavasti se ei ole yhtä hankala haastattelu kuin oli tuo toisen vuokrafirman haastattelu, jossa olin viime kuussa. Ja sitten perjantaina on se toisen firman haastattelu, josta olen kertonutkin.

Näiden takia päätin uhrata kasan rahaa ja menen huomenna kynsistudiolle teettämään taas rakennekynnet. Haastatteluiden lopputuloksesta sitten riippuu, että otanko kynnet kolmen viikon päästä pois vai jätänkö ne... Joka tapauksessa omat kynteni ovat niin kamalan lyhyet ja rumat, etten kehtaa kyllä mennä mihinkään haastatteluun niiden kanssa. Joutuisin istumaan käsieni päällä ja se voisi herättää hieman huomiota. Ehkä haastattelijat eivät huomaisi niitä lainkaan, mutta onpahan itselläni ainakin parempi olo.

Turkiskaulaliina on sellainen juttu, jota ei koskaan laiteta työhaastatteluun mennessä. Sitä ei koskaan tiedä, jos haastatelija sattuu sen näkemään ja jos vaikka on jonkin sortin kettutyttö. Eihän sen pitäisi tietysti millään tavoin vaikuttaa mihinkään, mutta jos kerran voi pelata varman päälle, niin minähän pelaan.

Sama juttu on parfyymienkin kanssa. Hajusteille yliherkkiä ihmisiä on olemassa ja vaikka uskonkin, että jos tilanne on paha, varmasti haastattelukutsussa mainittaisiin jotain siitä, että toivotaan hajusteettomuutta. Mutta en silti läträä hajuvesien kanssa työhaastattelupäivän aamuna, deodorantti saa riittää.

Korkokengät ovat vähän semmoinen kiikun-kaakun-juttu. Toisaalta ne olisivat kyllä yleensä tyylikkäät, mutta sitten jos haastattelija sattuu olemaan mies, joka korkokenkien jälkeen jää päätään lyhyemmäksi minua, niin mielessä kyllä käy ajatus: "DOH!" Naisten kanssa ei ehkä ole niin tarkkaa.
Ja olen minä joskus joutunut työhaastatteluun niin, että ainoa kenkävaihtoehto oli kymmenen sentin korkosandaalit. Sain kutsun haastatteluun juuri kun olin laivaterminaalissa odottamassa risteilyn alkamista ja haastattelu sovittiin laivalta paluuta seuraavaksi päiväksi. Koska haastattelu oli Espoossa, en suinkaan mennyt Tampereelle siinä välissä, vaan Nukarille ja sieltä sitten haastattelun jälkeen vasta Tampereelle. Luojan lykky siinä oli se, että kyseinen risteily oli liiton palaveriristeily ja mukana oli kyllä noin muuten siistit vaatteet, suorat housut ja jakku, joissa kehtasi mennä haastatteluun. Tuolloin olin niin nuori vielä, etten huomannut edes murehtia kenkävalintaani ja toisaalta mitään murehtimista ei ollutkaan, kun haastattelija oli melkein kaksimetrinen mies.

Ei kommentteja: