perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Hevosmessut

Tänään oli Hevoset - messujen ensimmäinen päivä ja koska minulla ei ollut muutakaan ohjelmaa, päätin lähteä katsomaan. Perjantai oli taktinen valinta siksi, että silloin luultavasti on vähiten porukkaa liikkeellä. Lauantaina ja sunnuntaina olisi varmasti Pirkkahallin D-halli ja osa A-hallista tupaten täynnä. Suunnitelma osoittautuikin varsin hyväksi, porukkaa oli kyllä, mutta mistään ryysiksestä ei voinut puhua. Sai ihan rauhassa kierrellä katselemassa.

Viime vuonnahan olin messuilla myös ja tuomitsin ne vähän turhiksi itselleni. Tänä vuonna en voi kirjoittaa samanlaista. Näytteilleasettajia taisi olla enemmän kuin viime vuonna ja joukosta löytyi enemmän myös sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat minuakin.

Aivan erityisen kiinnostavia olivat tämän päivän näytökset. Saavuin messuhallille vähän ennen puolta kahta ja kiersin näyttelyalueen läpi suunnilleen puolessa tunnissa. Sitten olikin jo aika siirtyä A-hallin puolelle katsomaan päivän ensimmäistä näytöstä, joka esitteli vikellystä. Olin merkinnyt kännykän kalenteriin ylös muutaman kiinnostavan esityksen alkamisajat, mutta tosiasiassa siinä kävi niin, että istuin kuin tatti katsomossa varttia vaille kuuteen asti. Siellähän oli tarjolla vaikka mitä mielenkiintoista!
Vikellysnäytös tietysti aina on hienoa katsottavaa ja sitä seurannut koulunäytös oli erittäin mielenkiintoinen. Se ei ollut perinteinen "näytetään vähän hienoja juttuja"-koulunäytös vaan kentällä oli kolme hieman eri tasoista ratsukkoa, joille valmentaja piti ikäänkuin lyhyen valmennuksen. Erityisen ilahduttava oli nelikäynti-islanninhevonen, joka esitteli siellä tölttiään.
Poniravinäytös ja Jutan tallin Herrat ja Narrit-show olivat myös ihan kivoja, mutta päivän yllättäjä oli kylläkin Ilkka Korven vetämä ajo-opetusnäytös, jossa hän lyhyesti kävi läpi, miten hän opettaa nuoria ravurivarsoja ajoon. Alun perin en ollut lainkaan kiinnostunut tästä esityksestä, olenkin iloinen että jäin sitä katsomaan kun odottelin kenttäratsastus-lajidemon alkua.
Kenttäratsastuksen valmennus ja lajidemo oli myös mielenkiintoista katsottavaa, mutta se oli jotenkin sekavampi kuin esimerkiksi tuo kouluratsastuksen vastaava esitys oli ollut. Lisäksi esityksessä oli hieman liikaa "ilmaa" ts. odottelua, että saadaan esteitä paikoilleen tai pois ja hevosille varusteita päälle. Ei silti, ihan kivaa katsottavaa sekin oli ja myös tämän kohdalla pisteet siitä, että kyse oli tosiaan valmennuksesta eikä mistään perinteisestä lajiesittelystä, jonka voi lukea mistä tahansa ratsastuksen lajeja sivuavasta hevoskirjasta. Toisaalta nämä messuthan on suunnattu nimenomaan hevosihmisille, eikä ainakaan useimmille heistä tarvitse tulla kertomaan erikseen kenttäratsastuksen perusideaa.

Jonkin hevostarvikeliikkeen ständillä tuli sitten tehtyä perusteellinen sortumus.
Sain ensimmäisen Schleichin hevospienoismallin yli kaksi vuotta sitten DI:ltä synttärilahjaksi. En ollut itse koskaan ostanut niitä, koska tiesin mihin se johtaisi. Ensinnäkin se on johtanut siihen, että noita Schleichin hevosia on kertynyt lipaston päälle useampia... Itse asiassa aika monta, vaikka pidänkin tiukan huolen siitä, etten osta mitään sellaista, mistä en ehdottomasti pidä.
No, nyt niille pikku-Schleicheille tuli sitten isoveli, ostin ensimmäisen Breyerin enkä suinkaan vähempää kuin Salineron!
Olisi siellä ollut monta muutakin mallia, taistelin pitkän aikaa, kumman valitsen, Salineron vai Seabiscuitin ja lisäksi jouduin taistelemaan itseni kanssa, ottaisinko Salinerolle pienemmäksi kaveriksi erään kauniin arabin, mutta jätin sen kuitenkin sydän verta valuen hyllyyn.

DI (syytän häntä tästä kaikesta, mitäs meni sen ensimmäisen ostamaan, nii) sanoi, että on hieno hevonen, mutta että ei meille noita montaa mahdu. Sehän nähdään?

Ei kommentteja: