keskiviikkona, huhtikuuta 14, 2010

Isä kummittelee

Reilu pari vuotta siinä meni, mutta nyt isä on tavattu itse teosta kummittelemassa. Älkääkä alkako minulle ehdotella valkotakkisia setiä, isä nimittäin ilmestyi DI:n uneen, ei minulle.

DI kertoi eilen unestaan, jonka oli nähnyt edellisenä yönä. Siinä hän oli ollut jonkin puutalon toisessa kerroksessa, jossain tilassa. Mummu oli ollut siellä myös (sekin sinänsä ihme kuulemma, ei minun mummu ole aiemmin DI:n uniin ilmestynyt), nuorempana kuin nyt ja sitten oli unessa tuntunut viileä tuulahdus ja isä oli tullut sinne myös. DI ei ole kai nähnyt isästä muuta kunnon kuvaa kuin sen, mikä hautajaisten muistotilaisuudessa oli ja se oli otettu keväällä 2007. Unessa isä kuitenkin oli ollut nuorempi ja hänellä oli ollut pulisongit. Jännän asiasta tekee se, että nuorempana isällä todellakin on ollut kuvien mukaan melko mahtavatkin pulisongit. Mistä DI tämän tiesi, en osaa sanoa, tosin hänenkin isällään on samanlaiset ollut joskus.

He olivat kuulemma kätelleet isän kanssa ja isä oli sanonut jotain, että hänellä on kaikki oikeastaan ihan hyvin ja jotain puhetta oli ollut myös siitä, että DI minun kanssa seurustelee ja sen takia hän tuli katsomaan. DI oli tajunnut kysyä, että eikös sinun pitäisi olla kuollut. Isä oli tuhahtanut jotain siihen suuntaan, että mokomia rajoituksia, nääh. Viimeiseksi DI oli kysynyt miltä kuoleman jälkeen tuntuu, mutta siihen hän ei enää ollut saanut vastausta vaan oli alkanut havahtua unesta. DI kertoi että herättyään hänen oli ollut ihan pakko kokeilla, tuntuuko oma pulssi vielä vai onko hän nyt saanut jonkun kohtauksen ja kuollut itsekin, sen verran vakuuttava se uni oli ollut.

Minä olen ollut aina hieman murheissani, ettei isä koskaan tavannut DI:tä. Luotin siihen että ehtiihän sitä, vaikka esimerkiksi kesällä 2007 olisin ihan hyvin voinut napata DI:n jonain kertana mukaan Nukarilla käymään. Ja sitten se olikin liian myöhäistä. No, ilmeisesti minun ei tarvitse sitä enää murehtia!

Harmi kuitenkin ettei DI ollut tajunnut kysyä eräiden edelleen kateissa olevien papereiden perään...

Ei kommentteja: