keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Pääsiäisen kuulumiset

Pääsiäinenkin on sitten ohitse ja minun pääsiäiseni venähti hieman, tulin vasta tänään Nukarilta. Kuten kirjoitin, lähdimme pääsiäisenä porukalla käymään Ruokolahdella. Itse lähdin jo torstaina Tampereelta kohti Nukaria ja pitkäperjantain aamuna sitten Espoon ja Hakunilan kautta kohti Ruokolahtea. Torstai-iltapäivänä alkoi kolmostiellä olla jo aika paljon menijöitä pohjoiseen päin ja niinpä valitsin vanhan kolmostien, kun olin vienyt siskon poikakaverin Vantaankosken rautatieasemalle, hän jatkaisi siitä eteenpäin. Sieltä minun piti sitten palailla takaisin pohjoisen suuntaan Nurmijärvelle ja vanha kolmostie osoittautui erinomaisen järkeväksi valinnaksi, siellä ei nimittäin ollut liikennettä sitten yhtään.

Nukarilla oli palmusunnuntaiviikonlopun jälkeen lumi edelleen jatkanut katoamistaan ja pihakin oli kuivahtanut jo vallan siedettäväksi. Samaa ei voi sanoa monista ojista ja pellonpientareista, vettä tuntuu olevan joka puolella paljon. Onneksi kotitalon lähellä ei ole minkään sortin lätäkköä, joka voisi tulvia niin että talo olisi vaarassa. Pajunkissojakin haeskelin pääsiäisen kunniaksi, mutta niitä oli kovasti vähän näkyvillä tuolloin. Muutama sentään löytyi tuvan koristeeksi.

Perjantaiaamuna (erittäin hyvin valvotun yön jälkeen) lähdin kohti Espoota, nappasin sieltä kyytiläisen, jatkoimme Hakunilaan ja täytimme auton ääriään myöden. Sisko tuli perässä junalla, kuusi henkeä ei viiden hengen autoon mahdu. Veli ja siskon poikakaveri ajoivat Ruokolahdelle asti, pidimme vain yhden tauon. Mistään ruuhkasta ei voinut puhuakaan, liikenne oli varsin maltillista ja pääsimme ajamaan pääasiassa hyvässä kelissäkin.

Pääsiäisen pyhät menivät sitten Ruokolahdella, äidin yrittäessä ylensyöttää meitä kuten tavallisestikin (vitsi-vitsi!). Ruokolahdellakin oli kovin keväistä, talon eteläisellä takapihalla joinain päivinä lämpötila nousi pitkälti yli 10 asteen. Peipponen viritteli lauluaan jo.

Maanantaina lähdimme aamusta jo ajelemaan kohti kotia. Tällä vältimme taas kaikki ruuhkat, meno sujui leppoisasti. Poikkesimme jälleen Utissa tauolla ja vaihdoimme kuskia, minä olin ajanut Ruokolahdelta Uttiin asti. Ajoimme taas samaa reittiä kuin perjantaina, tosin vain toisessa järjestyksessä: ensin Hakunilaan ja siellä veli perheineen pois kyydistä, sitten Espooseen, jonne taas junalla kulkenut sisko oli jo ehtinyt ja minä ajelin Espoosta takaisin Nukarille. Bensan määrä oli mitoitettu vallan täydellisesti, olimme tankanneet perjantaiaamuna Hakunilassa ja bensavalo syttyi muutama kilometri ennen Nurmijärven ramppia. Kävin Nurmijärvellä tankkaamassa.

Minun piti alunperin ajaa Espoosta suoraan Tampereelle maanantaina, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Olin jo palmusunnuntaina käynyt katsomassa, mikä on Nukarilla lämmitysöljyn tilanne ja pelästynyt, kun säiliöt näyttivät varsin tyhjiltä. Mittailin öljyn määrää tuolloin jo, tosin mittauksissa oli aika monta epätarkkuustekijää, mutta kuitenkin näytti siltä, että kevään nurkilla jouduttaneen tilaamaan lisää öljyä. Kylmä talvi lienee kuluttanut yllättävän paljon öljyä, luonnollisesti.

Kävin mittailemassa öljyä myös kiirastorstaina ja öljy näytti vähentyneen entisestään. Keksin tuolloin konstin päästä kurkistamaan paremmin säiliöihin, ne nimittäin ovat hieman huonosti, ettei tällainen vähän päälle 170-senttinen "hukkapätkä" oikein näe niihin sisälle kunnolla, puhumattakaan siitä, että pimeätähän siellä on. Mutta kamera salamavalonsa kanssa ylsi hyvin kuvaamaan säiliöiden sisustaa. Kameran pienellä näytöllä kuvat kuitenkin näyttivät varsin monitulkintaisilta enkä saanut niistä juurikaan tolkkua. Päättelin kuitenkin, että öljyä olisi syytä tilata. Lauantaihan oli tavallinen arkipäivä ja sisko soitteli Lämpöpuiston asiakaspalveluun. Sieltä luvattiin toimittaa litkua 3-5 arkipäivän kuluessa ja luvattiin myös soittaa tuonnista hyvissä ajoin etukäteen.

Niinpä minä sitten jäin Nukarille pääsiäisen jälkeen, minulla kun ei ennen perjantaita ole mitään erityisempää syytä olla välttämättä Tampereella, joten voisin jäädä vahtimaan hyvin öljyn toimitusta. 3-5 arkipäivää kuitenkin on vähän laaja käsite, varsinkin kun ei ollut tietoa, lasketaanko lauantai eli tilauspäivä mukaan vai ei. Puhelu öljyn tuonnista piti tulla siskolle ja hän sitten infomoisi minua.

Niinpä olin tänään aamupäivällä lentää pyrstölleni, kun istuin lukemassa kirjaa ja kuulin jonkin ison koneen liikkuvan jossain. Naapuriin menevää tietä pitkin ei kulkenut mitään, joten lähdin katsomaan, että meidänkö pihassa pyörii joku. Juu pyöri. Öljyautohan se siinä oli juuri ajanut pihaan!
No, ei siinä mitään, poltin pois päältä ja menin pihalle vähän haastattelemaan kuljettajaa. Kysäisin, että tietääkö hän että miksei ole soitettu etukäteen, kun nimenomaan piti eikä siskolta ole kuulunut mitään. Kuljettaja ei tietysti tiennyt asiasta mitään, mutta manasi sitä, että näitä kuulemma sattuu, ajojärjestelijät tai mitkä nyt ovatkaan eivät aina viitsi katsoa kaikkien tilauksien kaikkia tietoja. Kuulemma oli viime viikolla mennyt johonkin päin Espoota viemään öljyä ja oli pitänyt soittaa etukäteen, muttei oltukaan soitettu ja vastassa oli ollut pari vasikankokoista susikoiraa... No, meillä ei onneksi sellaisia ongelmia ollut.

Kuljettaja lupasi kuitenkin valittaa eteenpäin tuosta soittamattomuudesta, kun sitä nimenomaan oli pyydetty ja niinpä mekin annamme kuulua oman mielipiteemme. Soittelin asiasta siskollekin, vaikka tiesin että hänellä oli työpäivä ja varmistin, että hänelle ei ole minkään sortin puhelua asiasta tullut. En voi ymmärtää, että miten vaikeata tuo öljyn toimittamisesta ilmoittaminen oikein on! Kun tällä kertaa ei oltu edes pyydetty soittamaan edellisenä päivänä vaan aamusta, niin aikaisin kuin suinkin tiedetään, että öljyä olisi tulossa. Ni ei.

Ja ketuiksi se öljytilauksen ajoittaminen meni sittenkin. Tilaus oli 3500 litraa, mutta säiliöt täyteen, jos menee yli. Säiliöihin ei kuitenkaan mahtunut kuin vajaa 3000 litraa, siellä siis oli vielä yli tuhat litraa öljyä jäljellä. Sitä ei olisi tarvinnut tilata vielä aikoihin, varsinkin kun kesä on kovaa vauhtia tulossa ja lämmityksen kulutus pienenee koko ajan.
Pahinta asiassa on se, että latasin ne säiliön sisältä otetut valokuvat tietokoneelleni äsken ja ne ovat edelleen aika monitulkintaisia, mutta niidenkin perusteella olisin ollut huolissani öljyn vähyydestä.

Ei kommentteja: