sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Euroviisut, nääh

Muutamana viime vuonna olen seurannut hyvinkin tiukasti Euroviisuja, mutta tällä kertaa ei oikein kiinnostanut. Ensimmäinen syy oli Suomen edustaja, Kuunkuiskaajat, jolle minä en lämmennyt oikeastaan asteen puolikastakaan. Olihan se kyllä aika kiva kappale ja niin päin pois, mutta silti... ei. Se, että Suomi ei päässyt jatkoon semifinaalista, ei ainakaan lisännyt kiinnostusta. Ja kuuntelin etukäteen noita kappaleita läpi jonkin verran ja totesin, etten pysy hereillä. Nyt oli selkeästi jokin nyyhkyveisu-/balladi-vuosi menossa ja vaikka ne teknisesti ottaen kauniita ovatkin, niin minä pidän vähän räväkämmästä musiikista.

Enkä kyllä katsonut tuota finaaliakaan kuin vähän sivusilmällä. Niin minulta jäi näkemättä esimerkiksi Saksan esitys, joka lopulta sitten voitti, aika ylivoimaisestikin. Vaikken minä kyllä ymmärrä että mitä niin ihmeellistä siinä kappaleessa oli. Omia suosikkejani olisivat ehkä Molvoda, Kreikka, Turkki (hienosti toinen, jee!), Islanti, Bosnia & Herzegovina ja ehkä Ranskakin, mutta kuten sanottu, en todellakaan ole kuunnellut kaikkia kappaleita.

Eli näin tänä vuonna, toivottavasti ensi vuonna on vähän kiinnostavampaa menoa. Eikä osu mikään it-kurssi samaan aikaan semifinaalien kanssa, kuten tänä vuonna.

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

Perinteistä punaista

Siitä ei ole niin kovin kauaa, kun huomasin ettei meikkivarastoistani löydy yhtään rehellisen punaista huulipunaa. Suurin osa huulipunistani on vaaleita tai vaaleahkoja, yksi oranssihtavakin löytyy joukosta. Jokunen tummempikin on, mutta sellaista kunnon punaista ei ole.
Tiedän tämän ongelman kyllä. En ole koskaan ollut punaisen värin ystävä, jostain syystä. Ja toisaalta taas en ole kovin rutinoitunut meikkaaja ollut koskaan enkä yleensä ole tuntenut oloani kovin kotoisaksi voimakkaassa meikissä. Silti en voi mitenkään kiistää sitä tosiseikkaa, että joskus se kunnon punainen vain olisi paras valinta. Eikä niihin voimakkaisiin väreihin meikissä totu koskaan, jos niitä ei kokeile, koska ei omista yhtään sellaista.

Niinpä ostin joitain aikoja sitten itselleni punaisen huulipunan, sattui löytymään tarjouksestakin vielä eikä maksanut montaa euroa. Merkkikin oli minulle tuttu, Color Riché, mahtaisikohan olla Loréalin tuote. En jaksa hakea sitä nyt tähän. Samalla piti tietysti ostaa myös rajauskynä.

Vielä vähemmän aikaa on siitä, kun kynsilakkakokoelmaa tonkiessani totesin saman jutun lakkojen puolella: vaaleanpunaista noin kymmentä eri sävyä, vaaleansinistä, kirkkaansinistä, vihreätä, tummempaa violettia, oikein tummaa violettia, hopeaa vaan ei punaista. Sama laulu, punainen ei ole koskaan ollut se lempiväri kynsissäkään ja jos on ollut varaa valita jotain muuta kuin punaista, minähän olen sen muun valinnut. Johan sen näki noiden rakennekynsienkin kanssa: on vaaleanpunaista, punamustaa, oranssia, pinkkiä ja sitten nekin, jotka nyt olivat lähellä normaalia punaista, olivat koristeltuja glitterillä tai jollain kuvioinnilla. Tai sitten oli sinistä, vihreätä, mustavalkoista tai jotain muuta ei niin perinteistä kynnenväriä.

Nyt ostin sitten miltei joulunpunaisen kynsilakankin sitten. Täytyy varmaan kokeilla sitä kynsiin heti tänään.

tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Närästystä ja happamia röyhtäisyjä

Sain eilen extempore-idean lähteä käymään Särkänniemen Akvaariossa. Tai ei se mikään extempore-idea oikeastaan ollut, haksahdin viikonloppuna ostamaan Akateemisesta erään englanninkielisen akvaarioalan lehden ja olen lukenut sitä siitä asti silmät tapillaan. Kalat ovat upeita! Niinpä sitten ajattelin lähteä Akvaarioon kuolaamaan niitä lisää.
Tarkistin aukioloajat Särkänniemen sivuilta ja kesäaukiolothan ovat jo voimassa. Vilkaisin samalla hinnat ja olin pudota tuolilta: sisäänpääsy alueelle on 8 euroa ja kertalippu Akvaarioon 7 euroa. Siis jumaliste, 15 euroa siitä ilosta, että pääsee Akvaarioon! Ei ole niin montaa vuotta kun kumpikin lippu oli vitosen eli kympillä näki kaloja ja sekin tuntui jo aika kovalta hinnalta. Mutta tuo 15 euroa alkaa olla kyllä jo kipurajalla. Menin silti, vaikka asia närästikin pahasti. Kalat olivat hienoja eikä se ole tietysti niiden vika, että hinta on noussut 50% sitten viime käynnin.

Olin laskenut näin: maanantaipäivä + sateinen ilma = Särkänniemessä ei taatusti ole ketään. Väärin laskettu. Bussien parkkipaikka oli likimain täynnä ja kiljumisesta päätellen laitteissa oli väkeä vaikka vettä satoikin. Ilmeisesti kaikki koululaisryhmät, luokkaretkeläiset ja tällaiset olivat liikkeellä. Ei siellä silti mitään ryysistä ollut, sekaan mahtui ihan hyvin. Mutta sateen takia en viitsinyt käydä Neulassa.

Happamia röyhtäisyjä aiheutti Saludin kesäkauden avaus, jonne DI oli saanut kutsun ja luvan tuoda mukaan myös seuralainen. Tarjolla oli tapaksia ja juotavaa: espanjalaista cavaa ja sangriaa. Aivan ensimmäisenä tarjoiltiin alkumaljat, joka oli kuivaa cavaa. Minä marssin tarjoilijan luoksen ja pyysin alkoholitonta. Olen luopunut tavasta kysyä: "Anteeksi, mutta onko mitään alkoholitonta?" Nykyisin pyydän vain: "Alkoholitonta, kiitos" ja lopetan kuuntelemisen tähän, en halua kuulla yhtään vastaväitettä, haluan vain alkoholitonta.
Joo, voitte vain arvata, mitä tarjottiin cavan "korvikkeena": vettä! Oli sentään jäitä, mutta on se nyt vähän nuivaa tarjota vartavasten tätä ravintolaa varten tuotua cavaa ja vettä. Eikä koko illan aikana ollut tarjolla muuta alkoholitonta kuin sitä vettä. Tietysti sopii olla ihan iloinen, että oli edes sitä vettä tarjolla ja vieläpä hyvin kylmää, mutta silti tuo alkoholittoman juoman valinta aiheuttaa lieviä happamia röyhtäisyjä.
Ruokatarjoilut sen sijaan olivat ihan moitteettomat, tapasvalikoima oli laaja ja herkullinen, minun suosikikseni nousi pienet täytetyt tortillakääröt. En tiedä mitä niissä oli sisällä, ehkä jotain kalatäytettä, mutta mahdottoman hyviä ne olivat silti.

lauantaina, toukokuuta 22, 2010

Yksikseen alttarille

Ruotsissa on nyt noussut jonkinasteinen kohu siitä, että prinsessa Victoria haluaisi isänsä saattavan hänet alttarille ja se ei ruotsalaiseen sielunmaisemaan oikein sovi. Olin aluksi kummastunut, Suomessa tämä taitaa olla ainakin jossain määrin vallitseva tapa, vaikka suunnilleen samassa tilanteessa täälläkin avioliitto on: puolisot ovat tasapuolisia ja sen paremmin isällä kuin aviomiehelläkään ei ole minkäänlaista käskyvaltaa aikuiseen naiseen, oli tämä naimisissa tai ei. Ele on kuitenkin kaunis, minusta. Mutta Ruotsissa ei ilmeisesti ajatella näin.

Minulla ei kuitenkaan moisia ongelmia tule olemaan. Ei tule kirkkohäitä eikä isäkään ole elossa. Toivon kuitenkin prinsessa Victorian pitävän päänsä. Enkä tietenkään voi olla ajattelematta, että olkoon onnellinen kun hänellä ylipäänsä on isä elossa. Katkera mikä katkera, edelleen.

perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Hukatut tavarat ja miten ne löydetään

Kävimme tässä iltasella DI:n kanssa keskustassa syömässä. DI lähti vielä terassille, mutta minä lähdin kiertelemään Sokoksella, koska kello oli vasta kahdeksan ja tavaratalo on yhdeksään asti auki. Ostin sieltä jotain pientä, joka pakattiin muovipussiin. Minulla ei näet ollut omaa kauppakassiani mukana eivätkä nuo ostokset mahtuneet tällä kertaa käsilaukkuuni.
Lähdin sitten kotia kohti bussilla. Käsilaukkuni ja ostoskassi olivat vieressäni bussin penkillä. Vasta suunnilleen kotiovella huomasin, että hei, mihis se pieni muovikassi jäi. No bussiin tietysti, siihen penkille, josta muistin ottaa kyllä käsilaukkuni mukaan. Voi mikä tumpelo!

Lähdin selvittelemään TKL:n sivuilta löytötavaroiden kohtaloa. Sieltä selvisi, että löytötavarat toimitetaan Pirkanmaan löytötavaratoimistoon kolmesti viikossa ja niitä voisi käydä kyselemässä Sammonkadulta. Sitten syttyi kuitenkin idealamppunen: mitä jos kyseinen bussi ajaa vielä takaisin keskustaan samaa reittiä? Tarkistin aikataulut, laskin pienen ynnälaskun ja totesin, että kaiken logiikan mukaan 21.25 keskustaa kohti lähtevä bussi on sama auto, jolla tulin keskustasta. Niinpä kävelin takaisin lähimmälle bussipysäkille odottamaan tuota bussia.
En ehtinyt sanoa kuljettajalle kuin: "Anteeksi, mutta onkohan tänne tuotu löytätavarana...", kun hän ojensi minulle sinisen Sokoksen pienen muovikassin: "Jaa tääkö?" "No juuri tuo. Iso KIITOS!"

Tarkemmin ajateltuani kuljettajat tekevät toisinaan päätepysäkeillä ja joskus keskustorillakin pikatsekkauksen bussissa ennen kuin päästävät uusia matkustajia sisään. Näin varsinkin ilta-aikaan, kun on hieman hiljaisempaa. Semmoisessa kai minunkin kapsäkkini oli löytynyt heti ja sain sen takaisin, kun hoksasin lähteä tavoittelemaan sitä bussia uudestaan. Olisihan se löytynyt maanantaina varmasti sieltä löytötavaratoimistoltakin, mutta helpompi se näin on.
Kassi ei sisältänyt mitään järin arvokasta, ei satasen arvosta kosmetiikkaa eikä mitään sellaista, vain postikortteja, -merkkejä ja pari pientä muistivihkoa. Kiva se silti oli saada takaisin ja postimerkeistä pari päätyikin jo käyttöön.

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Ajankohtaisuuksia

En ole sulanut helteessä, vaikken ole saanutkaan blogiin kirjoitettua mitään erikoista aikoihin. Vähän olen huolissani hamstereistamme, jotka eivät ehkä helteistä piittaisi, mutta toistaiseksi hamsterihuoneen lämpötila on saatu pysymään kohtuullisissa lukemissa.

Olen seurannut jääkiekon MM-kisoja, tai niistä lähinnä siis Suomen otteluita, joista eilen oli Suomi-Venäjä-matsi. Ihmeellinen ottelu kyllä, sitä jäähyjen määrää ei voi normi-sohvaperuna ymmärtää. Vaikka kyllä kai ne kaikki aiheesta tuli, en minä sillä. 5-0 loppunumerot Venäjälle on silti enemmän kuin aiheellista, sillä ei Suomi NIIN huonosti pelannut. Torstaina on vastassa Tsekki, jonka pelaamisesta tässä turnauksessa en tiedä mitään, mutta se on Suomen voitettava, jos hinkuaa mitalipeleihin.

Euroviisut alkavat sitten ensi viikolla. Tiistaina on ensimmäinen semifinaali, jossa Suomenkin edustaja esiintyy, torstaina toinen ja lauantaina sitten finaali. En ole kuunnellut noita eri maiden edustajia läpi kuin aivan muutaman. Kuunkuiskaajien esityksestä ja kappaleesta en oikein osaa sanoa juuta tai jaata, se on ihan jees, pirteä ja tarttuva, mutta että päästäänkö sillä edes jatkoon, se jää nähtäväksi.

Paha kyllä Euroviisulähetykset tulevat kovin myöhään illalla ja minulla olisi menoa ensi viikolla. Ilmoittauduin nimittäin Qt Creator-kurssille, joka kestää keskiviikosta perjantaihin. Ilmoittauduin tohkeissani tuolle kurssille ja vasta sen jälkeen luin, mitä vaatimuksia siellä on. No, esimerkiksi oma läppäri pitäisi olla ja minullahan ei sellaista ole.
Tässä pitäisi nyt sitten hankkia nopsasti läppäri itselleen. Backupina tuossa pöydällä lojuu DI:n vanha Mac, jota kuitenkaan en haluaisi ottaa käyttöön. Kurssilla pitäisi keskittyä koodaamiseen, ei tietokoneen kanssa taisteluun ja jos minä saan tuon Mäcin edes päälle, en taatusti saa siitä yhtään ohjelmaa auki... Toisaalta kyllä kiinnostaisi käydä ostamassa itselleen miniläppäri, niitä saa vähän reilun 200 euron hintaan ja olisi sitten tuttu käyttöjärjestelmä, niihin saa vielä esimerkiksi XP:tä.

torstaina, toukokuuta 13, 2010

Helatorstai

Helatorstain agendaan on kuulunut Suolijärven lenkin kiertäminen DI:n kanssa. Itse asiassa tämä on jo toinen kerta tällä viikolla kun sen lenkin kierrän, toissapäivänä kiersin sen edellisen kerran. Katsoin silloin toipuneeni tarpeeksi hyvin siitä kevätflunssastani. Ensimmäisen kerran kiersin sen huhtikuun puolella.
Lenkki on nyt muutamista paikoista varsin märkä ja kurainen, mutta näyttää vahvasti siltä, että sitä rantapolkua kunnostetaan koko ajan. Eteläpään suon tietämille on ajettu soraa ja tehty siitä hyvä polku. Pohjoispään suoalueella puolestaan on entistä enemmän pitkospuita. Ja porukkaa on liikkeellä paljon! En ihmettele, se on mielenkiintoinen ja kaunis lenkki.
Sinivuokkoja tuossa maastossa on paikoin niin paljon että metsä on ihan sinisenään. Niin tänäänkin vaikka sinivuokkojen paras kukinta-aika alkaa olla ohitse, kukat ovat jo vähän ryytyneitä. Sen sijaan imikkä on alkanut kukkia, mutta se ei ole lainkaan niin runsas kuin sinivuokko, itse asiassa bongasin imikkää tänään vain yhdestä paikasta lenkin varrella.

Lenkin jälkeen olikin sitten jo nälkä ja päätimme siirtyä kaupunkiin syömään. Alkuperäinen suunnitelma oli ramen-ravintola Hanabi, mutta olimme hieman myöhässä sen suhteen, olimme keskustassa puoli kuusi ja se meni kuudelta kiinni. Ei siinä enää ehtinyt tilata ja syödä, jos keittiö olisi tilauksen ottanutkin vastaan, mitä epäilen. No, nälkä oli kova, joten kakkosvaihdoehdoksi valikoitui sijainnin (lähellä!) takia Pancho Villa. Söihän sitäkin, vaikka eipä sitä voi verrata Hanabiin. Jälkiruuaksi avasimme virallisen jäätelökauden ja kävimme ostamassa irtojäätelöt Tammelantorin kioskilta. Kinuski-pähkinä palkitsee aina.

Olen tässä seuraillut jääkiekon MM-kisojakin silmä kovana. Tai siis Suomen matseja. Tanska-ottelu viikonloppuna sai aikaan epätoivon, Saksa-matsi maanantaina oli jo vähän parempi ja varsinkin kun Suomi sen lopulta voitti (mutta voi, miten pitkä se kolmas erä oli!) ja eilinen USA-matsi oli varsinainen trilleri. Suomen tasoituksen jälkeen en uskaltanut enää edes katsoa sitä, palasin töllön ääreen vasta sen jälkeen kun Mertarannan mekastus kertoi Suomen nousseen johtoon.
DI oli eilisen päivän Helsingissä ja tuli vasta iltasella kotiin, junakaan ei ollut kuin vaivaiset puoli tuntia myöhässä. Matsin takia en halunnut lähteä kaupungille syömään eilisiltana vaan pysyttelin kotona. DI oli unohtanut avaimensa kotiin aamulla lähtiessään, joten hän soitteli kun oli tulossa kotia kohti. Kello oli tuolloin jo tuon verran, että alaovikin oli lukossa. Ikävä kyllä juuri tuolloin oli kolmas erä loppupuolellaan, tilanne 3-2 Suomelle, joten minä EN TODELLAKAAN ehtinyt lähteä avamaan alaovea viidennestä kerroksesta... Onneksi DI odotteli kiltisti alhaalla, ehdin USA:n aikalisän aikana käydä noutamassa avaimettoman miehen sisälle.
Mutta olisi se ollut nöyryyttävää hävitä USA:lle ja joutua karsintasarjoihin. Siitä oltaisiin puhuttu vielä ensi vuonnakin.

Eilisen projekteihin kuului lätkämatsin lisäksi kesärenkaiden hankinta Fusioniin. Uudet kumit piti saada alle, koska viime kesänä kulutettiin vanhat kitkat loppuun. Hintavertailu kannattaa todellakin! Siskon kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että ihan halppisrenkaita ei oteta, jotkut merkkirenkaat pitäisi olla, esimerkiksi Nokia varmaan olisi hyvä. Tsekkailin rengasliikkeiden sivuja läpi, joiltain sivuilta löytyi suoraan hinnastot, joihinkin soittelin itse kysyäkseni hintoja. Lopulta parhaan tarjouksen teki rengasliike Askosaari Oy Firestonen renkaista.
Eihän se toki riitä, että rengasliike löytyy, tarvitsee tietysti selvitellä eri tahojen tekemiä rengastestejä. Parit testitulokset katsottuani totesin, ettei se Firestone varmastikaan ole sieltä hulluimmasta päästä. Lisäksi siinä viehätti se, että rengas on mainittu hiljaiseksi. Fusion ei näet ole muuten mikään hiljainen auto, ei varsinkaan moottoritienopeuksissa ja jos renkailla sitä melua voi vähän vähentää, I'm all for it.
Askosaarelle sitten kiikutin auton ja renkaat vaihdettiin alle heti. Siinä ei kauaa nokka tuhissut niiden renkaiden kanssa, tietenkään kun oli pelit ja vehkeet, joilla sai auton heti kerrasta ilmaan ja vanhat renkaat irti ja vanteisiin uudet kumit ja ne sitten alle. Vähän alle vartissa taisin selvitä.

maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Viikonloppu Nukarilla

Viime viikon poskiontelon tulehdus meni ohitse kolmen päivän antibioottikuurilla ja perjantaina lähdin jo aamusta kohti Nukaria. Sähkölaitokset kanssa oli sovittu perjantai-iltapäiväksi ladon sähkölinjan purku ja minä halusin olla ehdottomasti paikalla katsomassa, että purkavat oikeasta paikasta, kun se ladon liittymä ei ole tietenkään pihapiirissä. Samaan osoitteeseen näet tulee kaksi liittymää, talon ja muiden ulkorakennusten sähkö ja lato erikseen, jostain syystä. Koska ladossa ei sähköjä enää tarvita, se odottaa vain sitä myrskyä, joka romahduttaa sen lopullisesti, ei ole mitään järkeä maksaa sähköliittymän laskuja. Liittymä nimittäin maksaa tietyn perusmaksun, vaikka wattiakaan sähköä ei kuluisi ja sähkönkäyttökin olisi arvioitu nollaksi.
Mittari saatiin jo purettuakin tällä kertaa ja linjat katkaistua ihan fyysisesti, mutta itse linjaa ei vielä pudotettu alas. Sitä ennen täytyy tehdä edelliseen tolppaan tukiharus, jotta se pysyy pystyssä, kun tämä linja otetaan pois. Ja se tolppa on tietysti naapurin pihalla, mutta sähkölaitos hoitaa sen. Meillehän asia on yhdentekevä nyt, se linja ja yksi tolppa ei haittaa sitä eikä tätä.

Viikonlopuksi oli luvattu kovin sateista ilmaa, joten alkuperäinen suunnitelma siskon kanssa oli sisällä pötköttäminen, leipominen ja kaupoissa kiertely lauantaina. Lopulta sen paremmin lauantaina kuin sunnuntainakaan ei satanut juuri nimeksikään ja saimme tehtyä paljon pihahommia. Minä pääsin vastaostetun oksasahan varteen, kun raivasin vanhimpia oksia syreenipuskista pois. Äitienpäiväkukaksi ostimme ulko-oven vieressä majailevaan kukkaruukkuun jonkin rikon ja maksaruohon. Sen rikon pitäisi kukkia ja jotain kukan alkuja siinä jo olikin. Maksaruohosta en tiedä, sekin voi toki kukkia, mutta ainakin kauniin vihreä se on.

Sunnuntaina aamusta haravoimme pihaa, mutta iltapäivällä lähdimme ensin kohti Espoota, minne veimme siskon ja sitten minä ja Tampereelle tuleva siskon miesystävä jatkoimme Tikkurilaan, mistä haimme meille uuden hamsterin, Loviisa III:n.

maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Poskiontelontulehdus - voi miten yllättävää...

Käsi ylös kuka voi sanoa yllättyneensä, että flunssan jälkimaininkeina minulla on jälleen kerran poskiontelontulehdus? No, en minä ainakaan. Saisi pikkuhiljaa alkaa tulla kutsua sinne leikkaukseen.