perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Hukatut tavarat ja miten ne löydetään

Kävimme tässä iltasella DI:n kanssa keskustassa syömässä. DI lähti vielä terassille, mutta minä lähdin kiertelemään Sokoksella, koska kello oli vasta kahdeksan ja tavaratalo on yhdeksään asti auki. Ostin sieltä jotain pientä, joka pakattiin muovipussiin. Minulla ei näet ollut omaa kauppakassiani mukana eivätkä nuo ostokset mahtuneet tällä kertaa käsilaukkuuni.
Lähdin sitten kotia kohti bussilla. Käsilaukkuni ja ostoskassi olivat vieressäni bussin penkillä. Vasta suunnilleen kotiovella huomasin, että hei, mihis se pieni muovikassi jäi. No bussiin tietysti, siihen penkille, josta muistin ottaa kyllä käsilaukkuni mukaan. Voi mikä tumpelo!

Lähdin selvittelemään TKL:n sivuilta löytötavaroiden kohtaloa. Sieltä selvisi, että löytötavarat toimitetaan Pirkanmaan löytötavaratoimistoon kolmesti viikossa ja niitä voisi käydä kyselemässä Sammonkadulta. Sitten syttyi kuitenkin idealamppunen: mitä jos kyseinen bussi ajaa vielä takaisin keskustaan samaa reittiä? Tarkistin aikataulut, laskin pienen ynnälaskun ja totesin, että kaiken logiikan mukaan 21.25 keskustaa kohti lähtevä bussi on sama auto, jolla tulin keskustasta. Niinpä kävelin takaisin lähimmälle bussipysäkille odottamaan tuota bussia.
En ehtinyt sanoa kuljettajalle kuin: "Anteeksi, mutta onkohan tänne tuotu löytätavarana...", kun hän ojensi minulle sinisen Sokoksen pienen muovikassin: "Jaa tääkö?" "No juuri tuo. Iso KIITOS!"

Tarkemmin ajateltuani kuljettajat tekevät toisinaan päätepysäkeillä ja joskus keskustorillakin pikatsekkauksen bussissa ennen kuin päästävät uusia matkustajia sisään. Näin varsinkin ilta-aikaan, kun on hieman hiljaisempaa. Semmoisessa kai minunkin kapsäkkini oli löytynyt heti ja sain sen takaisin, kun hoksasin lähteä tavoittelemaan sitä bussia uudestaan. Olisihan se löytynyt maanantaina varmasti sieltä löytötavaratoimistoltakin, mutta helpompi se näin on.
Kassi ei sisältänyt mitään järin arvokasta, ei satasen arvosta kosmetiikkaa eikä mitään sellaista, vain postikortteja, -merkkejä ja pari pientä muistivihkoa. Kiva se silti oli saada takaisin ja postimerkeistä pari päätyikin jo käyttöön.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Sulla kävi tuuri, täytyy myöntää:)
-M-